Skitsofrenian perinnöllisyydestä

  • Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti
ap
Olemme aviomieheni kanssa keskustelleet lasten hankinnasta, ja mies olisi oikein valmis yrittämään lasta. Minua kuitenkin vaivaa, että miehen veli sairastaa skitsofreniaa, mikä luonnollisestikin lisää lapsemme riskiä sairastua. Lisäksi miehelläni on todettu kognitiivisen toiminnan häiriöitä, joiden on todettu olevan merkki geneettisestä alttiudesta. Mies ei ole valmis keskustelemaan asiasta asiantuntijoiden kanssa, enkä minä välttämättä ole kykenevä kasvattamaan psyykkisesti voimakkaasti sairasta lasta - tai edes ottamaan tietoista riskiä.

Työssäni näen aivan liikaa perheitä rasittavia psykososiaalisisista ongelmista kärsiviä lapsia ja vanhempia, enkä yksinkertaisesti tahdo itselleni, miehelleni tai mahdolliselle lapsellemme samaa kohtaloa. Mieheni ei ymmärrä, mitä sairas lapsi voi saada aikaan, vaikka on joutunut seuraamaan veljensä sairautta vuosien ajan. Mitä tekisitte, jos olisitte samassa tilanteessa kanssani? Mitä ajattelisitte?
 
:hug:
Voimia ja viisautta päätöksiisi mitä teetkin. Itse varmaan adoptoisin lapsen kiinasta jos olisin sinä ja haluaisin olla ko miehen kanssa. Olen myös tuntenut mielestäni liian paljon skitsofreenikoita. En vain voisi ottaa riskiä.. Vaikka lapsi ei sitä saisi.. Niin hänen lapsensa jo tod. näk . saisi. Se on aika vahvasti perinnöllistä MUISTAAKSENI. *Muistaa lukeneensa*

Toivottavasti mielipiteeni ei loukkaa. Voisin sen sanoa kasvotustenkin ja tunnen kyllä myötätuntoa ja ymmärrän että pohdit vakavissasi silti lapsen hankkimista ko miehen kanssa.
 
  • Tykkää
Reactions: Saraella
Non compos mentis
Mä olen sen verran tuntenut skitsofreenikoita, etten pitäisi sitä mitenkään pahimpana vaihtoehtona. Eihän kukaan toivo läheisensä, oman lapsensa, olevan sairas. Mutta saa sitä jälkikasvua mitä kautta tahansa, on mukana aina riski, että jokin "menee vikaan".
 
oho
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Mä olen sen verran tuntenut skitsofreenikoita, etten pitäisi sitä mitenkään pahimpana vaihtoehtona. Eihän kukaan toivo läheisensä, oman lapsensa, olevan sairas. Mutta saa sitä jälkikasvua mitä kautta tahansa, on mukana aina riski, että jokin "menee vikaan".
Peesi! Moni muukin sairaus voi lapsellesi tulla tai esim. vaurio raskauden aikana. Tuolla ajatusmallilla ei uskaltaisi tässä elämässä tehdä mitään.

 
Mä yrittäisin kaikesta huolimatta saada lapsen, ja olen saanutkin vaikka taustalla on kaikenlaista mikä hänelle on voinut periytyä. Jos lapseni sairastuu uskon näkeväni/tunnistavani merkit ja hän saa tarvitsemaansa hoitoa/tukea/apua, ei se helppoa tule olemaan mutta ei myöskään niin rankkaa etteikö sitä kestäisi.
 
vieras
appiukollani on skitsofrenia ja meille jo neljäs lapsi tulossa. en etukäteen liikaa mieti asiaa. jos skitsofrenian huomaa todella ajoissa on mahdollisuudet siitä selvitä myös hyvät. mies on ihan terve.
 
-
Itse en pitäisi tuota syynä olla hankkimatta lasta miehen kanssa. Ei ko. sairaus automaattisesti periydy teidän lapsellenne eli en oikein ymmärrä mihin perustat pelkosi. Ympäristöllä on ymmärtääkseni iso vaikutus taudin puhkeamiseen.
 
pj
meilläkin miehen suvussa enemmän tai vähemmän skitsofreniaa. itse luin jokin aika sitten jostain, että se periytyvyysprosentti on kuitenkin aika pieni ja sitten siihen vaikuttaa suurelta osin se, että kasvaako lapsi skitsofreenikon kanssa. jos lapsi saa tasapainoisen kasvatuksen niin pienentää riskiä huomattavasti. itse tekisin kyllä lapsen. samanlailla voisi ajatella muistakin sairauksista jne..
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomaIainen:
:hug:
Voimia ja viisautta päätöksiisi mitä teetkin. Itse varmaan adoptoisin lapsen kiinasta jos olisin sinä ja haluaisin olla ko miehen kanssa. Olen myös tuntenut mielestäni liian paljon skitsofreenikoita. En vain voisi ottaa riskiä.. Vaikka lapsi ei sitä saisi.. Niin hänen lapsensa jo tod. näk . saisi. Se on aika vahvasti perinnöllistä MUISTAAKSENI. *Muistaa lukeneensa*

Toivottavasti mielipiteeni ei loukkaa. Voisin sen sanoa kasvotustenkin ja tunnen kyllä myötätuntoa ja ymmärrän että pohdit vakavissasi silti lapsen hankkimista ko miehen kanssa.
Mielipiteesi ei loukkaa mitenkään, sillä ajattelen pitkälti samoin. Mieheni ei voi millään tasolla ymmärtää riskin olevan niin suuri, ettei biologisten lasten hankkiminen yhdessä välttämättä ole itsestäänselvyys. Olen pohtinut adoptiota, mutta mies ei ajatuksesta innostu. Kiitos mielettömästi ymmärtävästä vastauksesta. :)
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja pj:
meilläkin miehen suvussa enemmän tai vähemmän skitsofreniaa. itse luin jokin aika sitten jostain, että se periytyvyysprosentti on kuitenkin aika pieni ja sitten siihen vaikuttaa suurelta osin se, että kasvaako lapsi skitsofreenikon kanssa. jos lapsi saa tasapainoisen kasvatuksen niin pienentää riskiä huomattavasti. itse tekisin kyllä lapsen. samanlailla voisi ajatella muistakin sairauksista jne..
Ymmärrän ympäristön merkityksen, mutta perinnöllisyys on siitä pelottava tekijä, ettei siihen voi millään tavalla vaikuttaa. Toivon kyllä, että pystyisimme tarjoamaan lapselle melko tasapainoisen kasvuympäristön, vaikkei suutarin lapsella kenkiä olekaan.
 
mitä vielä
joo, mutta samalla lasten tekoa pitäis miettiä ylipainoisten, diabeetikkojen tms.periytyvän sairauden kanssa kamppailevien.. ja karkoittaa koko suku ettei mitään perinnöllistä löydy..
 
ewa
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pj:
meilläkin miehen suvussa enemmän tai vähemmän skitsofreniaa. itse luin jokin aika sitten jostain, että se periytyvyysprosentti on kuitenkin aika pieni ja sitten siihen vaikuttaa suurelta osin se, että kasvaako lapsi skitsofreenikon kanssa. jos lapsi saa tasapainoisen kasvatuksen niin pienentää riskiä huomattavasti. itse tekisin kyllä lapsen. samanlailla voisi ajatella muistakin sairauksista jne..
Ymmärrän ympäristön merkityksen, mutta perinnöllisyys on siitä pelottava tekijä, ettei siihen voi millään tavalla vaikuttaa. Toivon kyllä, että pystyisimme tarjoamaan lapselle melko tasapainoisen kasvuympäristön, vaikkei suutarin lapsella kenkiä olekaan.
vaikka suvusta ei aikaisemmin periytyvää löytyisikään, lapselle voi silti tulla jotain. maailma on tauteja pullollaan. Saisithan ajoissa lapsen hoitoon, jos ikävasti käy. koittakaa lasta ja nauttikaa elämästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pj:
meilläkin miehen suvussa enemmän tai vähemmän skitsofreniaa. itse luin jokin aika sitten jostain, että se periytyvyysprosentti on kuitenkin aika pieni ja sitten siihen vaikuttaa suurelta osin se, että kasvaako lapsi skitsofreenikon kanssa. jos lapsi saa tasapainoisen kasvatuksen niin pienentää riskiä huomattavasti. itse tekisin kyllä lapsen. samanlailla voisi ajatella muistakin sairauksista jne..
Ymmärrän ympäristön merkityksen, mutta perinnöllisyys on siitä pelottava tekijä, ettei siihen voi millään tavalla vaikuttaa. Toivon kyllä, että pystyisimme tarjoamaan lapselle melko tasapainoisen kasvuympäristön, vaikkei suutarin lapsella kenkiä olekaan.
Voit myös synnyttää kehitysvammaisen lapsen, yhtä suurella todennäköisyydellä.
 
Non compos mentis
Entä jos adoptoidulle tai vaikka lahjoitetulla sukusolulla alullesaatetulle lapselle tulee mielenterveydellisiä häiriöitä? Ymmärrän, että geneettisyys pelottaa tässä tapauksessa, mutta et voi mitenkään eliminoida kaikkia riskejä pois. Entä jos lapsi onkin vaikka autisti tms.? Se on juuri sitä vanhemmuuden "taakkaa", että elämä kulkee painollaan, eikä mikään ole varmaa. Mitä haluan sanoa on, että mikään ei takaa, että sinun lapsesi tulisivat olemaan terveitä. Siksi sinun tulisi käsitellä ennen lasten saamista se, että mitä sitten tapahtuu, jos eivät ole mitä odotit/halusit.

Ehkä sinun pitää kypsytellä ajatusta perheenlisäyksestä vielä hieman, mutta koska mietit asiaa, olet jo matkalla.
 
vieras
no, minulla on skitsofrenia ja kaksi lasta. Olen kyllä ollut vuosia ihan oireeton. Lapset syntyivät ennenkuin sairastuin. Kolmasosa skitsofreenikoista paranee täysin. Suvussani on ollut ko. tautia (aika kaukaisilla sukulaisilla)
 
Mg
Loppuen lopuksi se on nii pieni aihe pelätä periytymistä perinnöllisyyden kannalta etten itse sitä tekisi. Lapsesi voisi sairastua ko. sairauteen vaikkei kummankaan teidän suvussa ole sitä. Vaikka kaikilla miehesi sukulaisilla olisi se, se ei johtuisi siitä että se olisi perinnöllinen, vaan nimenomaan ympäristöstä, jokainen ihminen on jonkunlainen, ja tottakai äiti ja isä ovat olennainen osa lasta, mutta nimenomaan kasvatusympäristö, lapsen kehittyminen ovat AINA kaikkein tärkeimpiä. Voi olla samanlainen lapsi kuin vanhempansa, mutta se mitä jatkossa tapahtuu, on lapsesta kiinni, ja myös vanhempien vastuulla. Jokainen kompastuu omaan elämäänsä, kukaan ei voi määritellä omaa tulevaisuuttasi, vain sinä itse. Sinuna en pelkäisi missään tapauksessa lapsen hankkimista miehesi kanssa, yhtä hyvin voisit ajatella sitä että lapsesi jäisi auton alle ensimmäisenä koulupäivänä. Mutta tsemppiä teille! :) - Kokemusta löytyy, helvetisti.
 
"Vieras"
Katselin tuolta netistä, että se teidän yhteisen lapsen sairastuvuus riski olisi jotain 5-9% välillä, riippuen onko sairaus suvussa vahvana...Itse painiskelen teoriatasolla samantyyppisen ongelman kanssa, hankkiakko koskaan biologisia lapsia kun suvussa toinen vaikea mielisairaus. Onnea tulevaisuuteen, mitä sitten päätättekin.
 
että näin
Nuorten todellisuus hämärtyy D-vitamiinin puutteen takia!

Psykoosi, eli todellisuuden hämärtyminen, on hankala havaita rakkaassa ihmisessä. Erityisen vaikea sitä on hoitaa, jos kyseessä on teini-ikäinen lapsi.

Lääkäri Barbara Gracious ja hänen kollegansa havaitsivat äskettäisessä tutkimuksessa, että D-vitamiinin puutoksesta kärsivien teinien psykoosiriski oli korkeampi kuin muiden. Tutkimukseen osallistuneista 104 teinistä 72 prosentilla oli D-vitamiinia vähemmän kuin 30 ng/ml (75 nmol/l) ja 34 prosentilla sitä oli vähemmän kuin 20 ng/ml (50 nmol/l).

D-vitamiinin määrän merkitys ei ollut vähäinen. Jos teinillä oli alhainen määrä D-vitamiinia kehossaan, hänen psykoosiriskinsä oli lähes nelinkertainen muihin verrattuna.

Toisessa, Ruotsin Karolinska-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että mielenterveyspotilaista teini-ikäisillä oli kaikista alhaisimmat D-vitamiinitasot. Murrosikäisillä tytöillä D-vitamiinia oli noin 20 ng/ml (45 nmol/l), kun murrosikäisillä pojilla sitä oli vain 10ng/ml (25 nmol/l).


Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään 25-125µg päiväannoksella iästä ja koosta riippuen, eli nykysuosituksia tulisi nostaa.


USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.


D-vitamiini on välttämätön kasvulle, terveelle luustolle, aivojen normaalille kehitykselle, hermosysteemille ja normaalille sukupuoliselle kehitykselle.


Skitsofrenia ja D-vitamiini!
Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava, psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Se on yksi vaikeimmista ja haastavimmista mielen sairauksista. Skitsofrenia on psykoosisairauksista yleisimpiä. Suomessa skitsofreniaan sairastuneita on noin prosentti väestöstä eli reilut 50 000 henkilöä.

Australialaisen Queenslandin skitsofreniatutkimuskeskuksen tutkija John McGrath ja neurobiologi Alan Mackay-Sim ovat löytäneet yllättävän yhteyden skitsofrenia-alttiuden ja sikiöaikaisen D-vitamiinin puutteen välillä. McGrath havaitsi tutkimuksessaan, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suuri osa skitsofreniaa sairastavista oli syntynyt keväällä. D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta kesällä keskipäivällä, joten talvella äidin ja sikiön D-vitamiinin saanti oli vähäistä.

Suomalainen syntymäkohorttitutkimus, jossa 50µg D-vitamiinilisä ensimmäisen elinvuoden aikana vähentää poikalapsilla skitsofrenian todennäköisyyden alle neljäsosaan (RR=0.23):


Ja tästähän ei käypähoitosuosituksissa mainita mitään.

"Viranomaiskatsannon ja reaalimaailman välinen kuilu on ammottava.

Viranomaiskatsanto on maailmanlaajuinen riippuvuuksien ja lobbausten viidakko. Neljä kulunutta vuosikymmentä on tästä riipaiseva esimerkki. Konttoreissa ja kokoustamisissa sovittuja päätöksiä katsellaan epärealismin silmälasein tuloksia arvioitaessa. Syy vyöryy potilaan harteille!

Tästä ajattelumallista saa vähän käsitystä lukemalla sen pitkän keskustelun, joka on käyty D-vitamiinin (hormonin) tiimoilta Christer Sundqvistin blogista.

Ajattelutapa noudattelee kaavaa, jonka mukaan on tehtävä vuosikymmenien seurantoja, jottei "yksikään hukkuisi" eli saisi jotakin haittoja tässä tapauksessa halvan ja harmittoman lisäaineen nauttimisesta (D3-vitamiini). Samanaikaisesti tuhannet ja taas tuhannet kärsivät puutteen seurauksista. Kärsijöitä ovat ihan virallisesti hyväksyttyinä mm vanhukset lonkka- ym murtumineen, mikä puolestaan on kalpea esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita harkittuun D3-vitamiinihoitoon kätkeytyy.

Kyllä yksilö on näissä kuvioissa voimaton. Oman näkemykseni mukaan yksilönvastuu omasta terveydestä ylittää viranomaisvastuun ja suositan kevyin sydämin terveyttä edistävää kansalaistottelemattomuutta. " Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk


"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."


Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
EFSA - Scientific Opinion of the NDA Panel: Tolerable Upper Intake Level of vitamin D