A
apu
Vieras
mulla on pitkä sivusuhde joka on juuri päättymäisillään. se on alkanut jo viime syksynä ja eteni fyysiseen kontatiin tänä keväänä. sen jälkeen on tapailtu harvakseltaan aina seksin merkeissä.
mua surettaa tän suhteen loppuminen, olen edelleen rakastunut mieheen. mies sanoo rakastavansa mua, haluaisin uskoa sen. kummallekin on ollut alusta asti selvää ettei kumpikaan osapuoli aio erota nykyisestä puolisosta. alussa sen oli tarkotus olla harmitonta, kevyttä flirttiä. en vieläkään ymmärrä miten mitkään varoitus kellot ei päässä soineet kun hyvää vauhtia rakastuin ja miten en silloinkaan iskenyt jarruja pohjaan kun harrastettiin seksiä ekan kerran vaan senkin jälkeen jäin vaan haluamaan lisää?
mulla ei ole edes huono omatunto. sen miehen läheisyys tuntuu hyvältä ja oikealta, erillään on ikävä. omaa miestä vierastan ja seksi sen kanssa tuntuu samalta ku pettäisin tätä toista miestä. niinku tilanne olis kääntyny päälaelleen.
kuitenkin jokin viimeinen järjen ääni sai minut laittamaan tän suhteen jäähylle kun tajusin että nyt on pakko panostaa omaan suhteeseen ja tähän oikeaan elämään eikä siihen puolitodellisuuteen jossa sen vieraan kanssa olen elänyt.
kysymys kuuluukin, miten ihmeessä selviän tästä? ero tuntuu yhtä pahalta kuin ero mistä tahansa suhteesta. ainoana tässä on se, että tästä erosta en voi kenellekään kertoa koska muiden silmissä tätä suhdetta ei koskaan ollut. siitäkin huolimatta olen rikki ja hajalla.
mua surettaa tän suhteen loppuminen, olen edelleen rakastunut mieheen. mies sanoo rakastavansa mua, haluaisin uskoa sen. kummallekin on ollut alusta asti selvää ettei kumpikaan osapuoli aio erota nykyisestä puolisosta. alussa sen oli tarkotus olla harmitonta, kevyttä flirttiä. en vieläkään ymmärrä miten mitkään varoitus kellot ei päässä soineet kun hyvää vauhtia rakastuin ja miten en silloinkaan iskenyt jarruja pohjaan kun harrastettiin seksiä ekan kerran vaan senkin jälkeen jäin vaan haluamaan lisää?
mulla ei ole edes huono omatunto. sen miehen läheisyys tuntuu hyvältä ja oikealta, erillään on ikävä. omaa miestä vierastan ja seksi sen kanssa tuntuu samalta ku pettäisin tätä toista miestä. niinku tilanne olis kääntyny päälaelleen.
kuitenkin jokin viimeinen järjen ääni sai minut laittamaan tän suhteen jäähylle kun tajusin että nyt on pakko panostaa omaan suhteeseen ja tähän oikeaan elämään eikä siihen puolitodellisuuteen jossa sen vieraan kanssa olen elänyt.
kysymys kuuluukin, miten ihmeessä selviän tästä? ero tuntuu yhtä pahalta kuin ero mistä tahansa suhteesta. ainoana tässä on se, että tästä erosta en voi kenellekään kertoa koska muiden silmissä tätä suhdetta ei koskaan ollut. siitäkin huolimatta olen rikki ja hajalla.