Siperia opettaa... puutteessa olevan pohdintoja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RitariR
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

RitariR

Vieras
Viisi viikkoa on jo siitä, kun viimeksi vaimoltani seksiä sain. Se on jo meidänkin tapauksessa kohtalaisen pitkä aika, vaikka reilun 20v yhdessäelon tässä vaiheessa seksittelyt yleensäkin rajoittuvat viikon tai kahden välein tapahtuvaksi rutiinisuoritukseksi. Tuota parin viikon tahtia olen tuskaillut jo vuosia, kun itsellä kuitenkin himoa riittäisi enempäänkin. Vaimo toisaalta myöntää, että tiuhempaakin voisi olla, mutta toisena päivän toteaa, että ei ne muutkaan sen useammin ja vetoaa ystäviensä puheisiin. Aina on päädytty siihen, että kunhan tästä se ja tämä juttu on ohi, niin varmaankin taas innostutaan säädylliseen kerran tai pari viikossa tahtiin. Sitä aikaa vaan ei tunnu enää tulevan...

Niin, nyt jo viisi viikkoa ja oikeastaan ilman syytä. Ne sunnuntairutiinisessioon lähdöt ovat jostain syystä häiriintyneet ja ei olla totutusti siirrytty makuukamarin puolelle. Oikeasti kai juuri siksi, että ne ovat niitä rutiinisessioita. En minä, jos ei vaimokaan, himokkaana odota tilaisuutta, puuttuu se väre ja intohimo päästä toisen kimppuun. Pelkästä velvollisuudesta ei seksiä meillä ole (vissiin) harrastettu. Vaimo vakuuttaa, että hän ei seksissä lähde näyttelemään himokasta ja ei siten haluttomana edes yritä.

Minä joskus ajattelin ja ehdottelin, että jos hän ei itse sattuisi olemaan naimapäällä, niin antaisi nyt edes "käyttää hyväksi" tai hoitaisi suulla tai käsin homman. Ei ole vaimo asiasta innostunut. On tokaissut, että masturboi itse ja pura paineesi siten. Sitä on sitten tullutkin harrastettua eli enempi olen viimeisen viiden vuoden aikana vetänyt käteen kuin rakastellut vaimoni kanssa(!)

Olen ollut kiltti ja ymmärtäväinen. Odottanut muutosta tekemättä silti itse sitä muutosta. Ollaan puhuttu seksistä vaimon kanssa viinilasin ääressä kaikessa ystävyydessä, todettu hymyillen "ongelmamme" ja vakuuteltu toisillemme toistemme ihanuutta myös seksin saralla. Mutta sitten tämmöinen lukko on itse konkreettisessa asiassa.

Viittä viikkoa voi varmaan jo sanoa selibaatiksi. Ainakin alkaa korvien välissä olemaan sellaista painetta, että jokainen nainen alkaa olemaan äärimmäisen houkuttelevan näköinen :) Alusvaatemalli päivälehdessä saa verenpaineen nousemaan. Katse riisuu työpaikkaruokalassa jokaisen lyylin. Kirjoittelen tänne tälläisiä!

Toisaalta, koska tähän samaan jaksoon sisältyy myös etäisyyttä vaimoon ja lämmön puutetta, huomaan, että isoin tarve ei olekaan purkautuminen. Alkujaan kaipasi seksiä, naimista ja tyydytystä. Nyt kaipaa naisen ihoa, lämpöä ja kosketusta...sen naimisen lisäksi :) Ehkä tästä on hyötyä, joskus tämä purkautuu isosti sekä henkisesti että fyysisesti. Näin pitkä seksitön jakso ei jää jälkipuimatta! Miten minä vieläkin jaksan uskoa positiiviseen muutokseen?

Niin ja vielä, ettei jää vääriä mielikuvia, niin minä ja vaimoni ollaan nelikymppisiä ja lapsekkaita. Terveitä, hyväkuntoisia ja "hyvännäköisiä". Seksistä (silloin kun sitä on) nautimme ja saamme tyydytyksen vaikkei sitä ihan rietasteluksi voikaan kutsua. Rutiiniksi ja toisen mielihalujen tuntemiseksi paremminkin.

 
Anna hänen valita. Joko normaali seksielämä, jonka hyväksi te molemmat teette jotain. Lähdetty yhdessä ihan kaksi johonkin, vaikka kylpylään viikonlopuksi, hiihtovaellukselle, laskettelukeskukseen, alatte käydä kahden kävelyillä, elokuvissa ja vaikkapa tanssimassa. Pääasia, että teette jotain ihan kahden. Sieltä läheisyys suhteeseen löydetään, ei pelkällä puhumisella.

Toinen vaihtoehto on sitten ikävämpi kummallekin. Ei sinun ikäistäsi miestä voi vaatia pysymään selibaatissa, koska oletta naimisissa oleva pari. Siihen kuuluu myös seksi. Jos vaimo on sitä mieltä, että hän ei kerta kaikkiaan halua/viitsi tehdä asialle mitään, sinä voit mennä vieraisiin. Tässä vaihtoehdossa vaimosi valitsee sen, että sinä löydät uuden naisen, joka vastaa niin seksi-kuin tunnetasollakin. Siinä voi käydä avioliitolle kehnosti.

Tässäpä mielipide naiselta, joka elää toisessa parisuhteessaan onnellisena ja itsensä naiseksi tuntevana. Ekä liitto kesti 21 vuotta tunneköyhyyttä, tässä 16 v ja ikäihmisenäkin olemme tunnekylläinen pari.
 
Mulle olis kyllä ihan sama kerran kuussa tai kerran viikossa... molemmat on liian harvoin. Ja kun joka päivä ei viitsi vieraissakaan käydä (ois aika hankalaa jo ajallisestikin), niin helpoin tapa on itsetyydytys. Siinä tietenkin tuo läheisyydentarve jää tyydyttämättä, mutta eipä tarvii vahtaa kaikkee liikkuvaa.... Ja mä oon nainen. Eli lisää tumppua, siihen virikkeeksi lehtiä, leffoja, nettipornoa... innostut vielä niin, ettet enää viitsi edes sitä kerran kuussa vonkaamista... kääntyy vielä niin päin, että vaimosi täällä elleissä valittaa, että mies vaan harrastaa ittekseen....
 
Seksin puutteeseen ei kukaan ole kuollut. Pitkässä parisuhteessa seksi hiipuu vähitellen ihan normaalisti. Nykyaikana seksin merkitystä korostetaan aivan liikaa - etenkin akkainlehdissä ja keskustelupalstoilla. Ei seksi ole parisuhteen toimivuuden perusedellytys. Aikansa kun on ilman niin huomaa, että oikeastaan ei ole jäänyt mistään paitsikaan.

Luepa tältä palstalta nim. "Miesnäkökulman" hyvin perusteltuja ajatuksia asiasta.
 
Ei varmaan puutteeseen kuole, mutta kyllähän seksi on niin iso ilo ja ihmiselle suotu onni, että ei sitä pidä noin vain hylätä. Ihan oikeasti tällä iloittelulla ja tyydytyksellä täytyy olla muutakin merkitystä kuin vain lapsentekoon innostaminen.

Olen joitain "Miesnäkökulman" juttuja vilkuillut, mutta en tue hänen ajatuksiaan. Seksi ja seksuaalisuus on parasta henkistä lääkettä tämän elämän onnelliseen läpikulkemiseen.
 
Ikava tilanne.

Ja joku sanoi etta "seksia korostetaan tana paivana liikaa", mika kylla on taysin totta, mutta yksilollinen seksin ja laheisyyden kaipuu ja tarve parisuhteessa, ei ole verrannollinen tahan ilmioon! Ehkapa ihmiset joita ei seksi lainkaan kiinnosta, voivat ymmartaa toisenkin laheisyydenkaipuun vain"kulttuurin tuotoksena", mutta nama tarpeet ovat myos hyvin yksilollisia, ja laheisyyde, kosketuksen ja seksin tarve, ovat hyvin inhimillisia, eritoten asioita joita omalta kumppaniltaan kaipaa! Hyvin ymmarrettavaa siis.

Olen pahoillani viestin aloittaneen miehen puolesta. Koeta saada naisesi ymmartamaan, miten pahalta sinusta tuntuu,jos laheisyytta ja/tai seksia ei ole ollenkaan. Sano, etta sinulla on "halipula", ja etta tama vaikuttaa negatiivisesti hyvinvointiisi.

Kysy hanelta itseltaan mika hanesta olisi ratkaisu siihen etta et saa tyydytysta suhteessasi? Onko hanesta oikein torjua sinut fyysisesti, onko hanesta oikein etta sinun tulee tehda kompromisseja (tyytya seksittomyyteen) mutta han ei voi tehda kompromisseja (suostua edes jonkilaiseen laheisyyteen vaikka aina ei huvita).

Sanoit etta kun teilla on seksia sen ihan mukavaa kummastakin osapuolesta, tama kielii siita etta ei se niin kammottavaa sinun vaimostasikaan voi olla. Jos olet "hyva" hanelle, ylipaataan suhteessa, otat hanta huomioon, hanen tarpeitaan, _silloin_ voit odottaa etta han tekee niin myos sinulle.

Suhteessa ei voi vain odottaa tyydytysta, millaan alueella, vaan tarkeaa on huolehtia siita etta kummatkin ovat huomaavaisia toistensa suhteen. Jos olet sita vaimollesi, on hanelta aarimmaisen itsekasta ja typeraa jattaa sinun tarpeesi huomioimatta.

Tietaako/ymmartaako vaimosi todella mista tassa on kyse? Tajuaako kuinka tarkeaa laheisyys sinulle on? Yrita ilmaista tama hanelle, ilman syyttelya, mita seksi sinulle merkitsee, sehan voi olla sinulle esim yhta tarkeaa, kuin huomioiva kaytos sinulta vaimollesi. Yrita saada hanet ymmartamaan syvimmat tuntosi tasta ja muista itse olla huomioiva ja avoin.
 

Yhteistyössä