Sinä, joka vastustat sitä ettei yli 18-vuotias henkilö saisi ottaa minkä ikäistä tahansa kumppania itselleen

Tauski?

No mut tauskilla tais olla vähän muitakin ongelmia et siinä mielessä huono esimerkki, mutta tauski on kuitenkin ulkonäöllisesti nuorekas mies ja ei ihme että siinä sitten nuorekkaan ja hyvännäköisen vanhemmankin miehen ympärillä näitä nuoria neitokaisia aina pyörii...

Voihan 40-vuotiaallakin ja 18-vuotiaalla olla kivaa yhdessä ja he voivat olla rakastuneita? Ei pidä olla niin ehdoton ja tuomitseva. Ja mitä sitten jos siitä 18-vuotiaasta paistaa nuoruus ja vielä jollain tavalla jokin lapsellisuuskin läpi, onko se nyt oikeasti niin paha asia? Ei minusta, jos se mies on sinut kanssa sen asian kans et hänellä on NUORI NAINEN.

Ja tää valinta mun mielestä pitää jo suhteen alkuvaiheessa tiedostaa, jos vanhempi mies ottaa nuoremman naisen et tää mimmi on viel nuori, kaunis, menevä, jollain tavalla estoton, lapsellinen, nuorekas... ja sitä parempi ois, jos se mies ois kanssa nuorekas ja menevä, koska jos ei ole niin ei sellaiselle miehelle tuollanen nainen sovikkaan!

Ja musta se voi olla myös kaunista jos vanhemman ja nuoremman sielut kohtaa. Siitä tulee vähän erillainen rakkaus tarina.

Voihan siis olla että joku tuollainen pari on match made in heaven. Mutta noin niin kuin yleensä ihmettelen vaan sitä, että millainen nimenomaan se mies on, jos sitä ei kiinnosta päänsisäiset asiat, eli suunnilleen omanikäisensä naisen seura ja ajatukset. Koska parisuhde on paljon muutakin kuin kepeää liitelyä tai hihittelyä tyyliin lukion tokaluokka.

Tämä on ihan mun oma skenaario mutta monet perusmiehet saattavat kaivata ja himoita raikasta, nuorta naista mutta kuitenkin valintaa tehdessään kallistuvat sen henkisesti kypsemmän puoleen, koska perheenperustamisessa on isot asiat kyseessä.

Tasavertainen kumppanuus edellyttää sitä että voi keskustella toisen kanssa isoista elämänasioista tietäen että toinen suurin piirtein ymmärtää mitä itse tarkoittaa. Lukioikäinen ei ymmärrä. Sanoo vaan ymmärtävänsä.

 

Mä en todellakaan ole 18 vaan hyvin paljon vanhempi. Mulla on kuitenkin itselläni 3 lasta, jotka on 22, 20 ja 18. Uskoisin, että meillä on niin hyvät välit koska autan ja neuvon tarvittaessa, mutta en edes pyri tekemään ratkaisuja tai päätöksiä lasteni puolesta. Kun lapset oli pieniä, mulla oli ihan varmasti erilaiset mielikuvat siitä, miten heidän elämänsä tulee menemään ja nyt sitten kun kaikki on täysi-ikäisiä, olen relannut sen verran etten puutu pyytämättä heidän asioihinsa. Kaikista on kasvanut fiksuja ja määrätietoisia ihmisiä, kaksi vanhinta on omillaan toimeentulevia ja nuorimmallakin on selkeät nuotit tulevaisuutta varten. 2/3 seurustelukumppanit on ihan mahtavia tyyppejä, yhdellä ei ole ainakaan ketään äidille esiteltyä.

Väitinkö edes jotain sellasta?

Justhan mä sanoin, että sulla on ollut ainut, oikea ja järkevä suhtautuminen tässä ketjussa tähän asiaan. Eli sinä tuet ja rakastat lapsiasi, kasvatat ne 18-vuoteen mennessä, sen jälkeen jäät seurailemaan kuvioita ja jos se sun 18-vuotias sattuisi tuomaan näytille paljon vanhemman seurustelukumppanin niin sinä lapsen kanssa varmasti keskustelisit hyvässä hengessä asiasta et mitä mieltä sä oot ja näin ja tarpeen tullen olisit valmis hyväksymään myös sen kumppanin, ellet jo alussa jos et nää mitään ongelmaa hänessä, mut et koskaan ois sellanen yli 18-vuotiaalle lapsellesi että tuomitsisit ja huutasit vittua, perkelettä, saatanaa ja et antais hänen tehdä omia valintojaan jo ja pyrkisit hallihtemaan hänen elämää...

Näin sen pitäis mennä!!

 

Väitinkö edes jotain sellasta?

Justhan mä sanoin, että sulla on ollut ainut, oikea ja järkevä suhtautuminen tässä ketjussa tähän asiaan. Eli sinä tuet ja rakastat lapsiasi, kasvatat ne 18-vuoteen mennessä, sen jälkeen jäät seurailemaan kuvioita ja jos se sun 18-vuotias sattuisi tuomaan näytille paljon vanhemman seurustelukumppanin niin sinä lapsen kanssa varmasti keskustelisit hyvässä hengessä asiasta et mitä mieltä sä oot ja näin ja tarpeen tullen olisit valmis hyväksymään myös sen kumppanin, ellet jo alussa jos et nää mitään ongelmaa hänessä, mut et koskaan ois sellanen yli 18-vuotiaalle lapsellesi että tuomitsisit ja huutasit vittua, perkelettä, saatanaa ja et antais hänen tehdä omia valintojaan jo ja pyrkisit hallihtemaan hänen elämää...

Näin sen pitäis mennä!!

Ei kun en mä tarkottanut että kukaan olisi väittänyt, halusin vaan tuoda esille että saatan katsoa tätä asiaa vähän eri vinkkelistä kuin ehkä jopa suurin osa vastaajista, täällä on kai aika paljon nuorempien vanhempia kuin mitä minä olen

 

Väitinkö edes jotain sellasta?

Justhan mä sanoin, että sulla on ollut ainut, oikea ja järkevä suhtautuminen tässä ketjussa tähän asiaan. Eli sinä tuet ja rakastat lapsiasi, kasvatat ne 18-vuoteen mennessä, sen jälkeen jäät seurailemaan kuvioita ja jos se sun 18-vuotias sattuisi tuomaan näytille paljon vanhemman seurustelukumppanin niin sinä lapsen kanssa varmasti keskustelisit hyvässä hengessä asiasta et mitä mieltä sä oot ja näin ja tarpeen tullen olisit valmis hyväksymään myös sen kumppanin, ellet jo alussa jos et nää mitään ongelmaa hänessä, mut et koskaan ois sellanen yli 18-vuotiaalle lapsellesi että tuomitsisit ja huutasit vittua, perkelettä, saatanaa ja et antais hänen tehdä omia valintojaan jo ja pyrkisit hallihtemaan hänen elämää...

Näin sen pitäis mennä!!

Varmaan useimpien vanhempien/ystävien neuvominen ei ole ihan tällaista.

 

Mites käsket jonkun lopettamaan ihastumisensa? Ovat seurakavereita (kilpaurheilevat) ja joutuvat kuitenkin jonkun verran olemaan keskenään tekemisissä. Ja kaveri on ihan suoraan kyseiselle miehelle sanonut, ettei heistä mitään voi tulla. En aio asiaan sen enempää puuttua, ovat kumpikin aikuisia ihmisiä.

Tyhmää... tunteiden haaskaamista...

Nimenomaan, molemmat aikuisia ihmisiä. Mitä se kaverisi sitten ruikuttaa? Antaa ehkä elämänsä onnen juosta silmien edestä ja sit kun tuo jätkä löytää jonkun kivan naisen jonain päivänä, niin saattaa jälkikäteen vituttaa.

Mutta eipä se ole sinun tehtävä heidän elämäänsä sen enempää puuttuakkaan. Kuhan nyt tuli vaan mieleen.

 

Ai ihan omiin vanhempiinkin?

Tai johonkin lähimpiin ystäviin tai ei niin läheisiin jotka kuitenkin arvostelee, mutta on jollain tavalla kaveria...?

JUMALAUTA NYTHÄN PELATAAN KOVILLA PANOKSILLA!

Kyllä mun mielestä pitäs vähän sen perheenkin miettiä et mitä sanoo ja yrittääkö hallita, vaikka ei sais enää ja kavereidenkaan ei tarvii olla asiasta samaa mieltä, mut ei sitä tarvii silti ilkeesti ilmasta tai alkaa tuomitsemaan jne..

Ei kenenkään täys-ikäsen seurustelu pitäs kellekkään muulle henkistä pahaa oloo aiheuttaa, ellei sitten ite oo kanssa kiinostunu siitä henkilöstä.

Miksi ei pitäisi laittaa välejä poikki vaikka niihin omaan vanhempiin jos ne kerran vain satuttaa? Onko ystävät jotka tuomitsee oikeasti ystäviä?
Onko puutuminen asioihin sama kuin tuomitseminen?

Oikeasti olet kai kiihdyksissä jostakin syystä saamastasi arvostelusta. Oikeampi osoite purkaa asiaa olisi kai keskustella asiasta niiden tuomitsijoiden kanssa ehkä omien vanhempiesi kanssa.

 

Kylläpä AP:n tekstistä paistaa todella paljon läpi se miten nuori hän on. Tuollainen ehdottomuus ja hyökkäävyys jokaista kommentoijaa vastaan (myös henkilökohtaisuuksilla) ei todellakaan anna mitään kypsää kuvaa. Ja ei myöskään auta antamaan hänestä ikäisekseen fiksua tai aikuista kuvaa.

AP:lla ei tunnu myöskään olevan mitään varsinaista pointtia koko aloituksessaan. Kaikille lienee ihan selvää, että 18-vuotias on juridisesti aikuinen ja saa tehdä ihan mitä haluaa. Hyvin harva 18-vuotias on kuitenkaan vielä tuolloin erityisen kypsä tai aikuinen. Jos AP tai 'Jenni' oikeasti olisi ikäisekseen todella kypsä ja tilanne hänen mielestään kaikin puolin ok, hän seurustelisi 'Mikan' kanssa ja eläisi elämäänsä muiden puheista välittämättä, jos vanhemmat tai sukulaiset eivät osaisi olla hänen valintoihinsa puuttumatta, hän voisi viilentää välejä kunnes he tilanteen hyväksyisivät. Ainakaan hän ei vaahtoaisi kaksplussan foorumeilla siitä, kuinka koko maailman pitäisi hyväksyä hänen valintansa ja kenelläkään ei tilanteesta saisi olla mitään poikkipuolista sanaa.

Koska totuushan on, että siinä missä se 18-vuotias voi seurustella vaikka viiskymppisen kanssa, niin yhtälailla sukulaisilla ja kavereilla on oikeus olla tilanteeseen tyytymättömiä ja tuoda omat mielipiteensä esille. Se jää sitten sen seurustelevan parin päätettäväksi miten niihin ulkopuolisiin mielipiteisiin suhtautuu ja haluaako niiden mielipiteiden esittäjien kanssa olla tekemisissä.

Minä itse tein juuri täysi-ikäisenä monia sellaisia valintoja, joita vanhempani eivät hyväksyneet. Osaa en kadu vieläkään ja jo silloin jätin muiden puheet omaan arvoonsa. Osasta taas olen myöhemmin todennut, että vanhempani olivat ihan oikeassa, mutta olin juuri tuollaisen 'minä olen nyt täysi-ikäinen ja saan tehdä mitä ikinä haluan' -hurmoksen vallassa, enkä kuunnellut.

Todella moni kolmekymppinen uskaltaa ihan reilusti myöntää olleensa parikymppisenä vielä ihan teini ja tehneensä todella hölmöjä asioita. Mutta toki on niitäkin, jotka ihan oikeasti ovat jo todella nuorina kypsiä ja tekevät fiksuja päätöksiä. Aika moni kovin nuorena aloitettu parisuhde kuitenkin kariutuu (olipa se sitten vanhemman tai oman ikäisen kumppanin kanssa), ihan siitä syystä, että aika harva vielä 18-vuotiaana tuntee edes itseään niin hyvin, että tietää mitä elämältään oikeasti haluaa tai millainen on hyvä ja toimiva parisuhde. On kuitenkin niitä, jotka tietävät ja yleensä he ovat myös niitä, jotka pärjäävät elämässä omillaan, jolloin heidän ei tarvitse vanhempien mielipiteitä kuunnella ja jotka osaavat jättää muiden negatiiviset kommentit omaan arvoonsa.

 

[QUOTE="vieras";28960482]Varmaankin se olisi keskustelua nuoren kanssa.
Toki 18-vuotiaalla voi olla elämänkokemusta ja kypsyyttä, mutta yleisesti ottaen molemmat kasvavat kun ikää tulee lisää.
18-vuotiaat yleensä ovat kovin ehdottomia ja se on ihan inhimillistä.
Näätkö sä itse mitään riskejä tai negatiivista siinä jos 18-vuotiaana alkaa vaikkapa 40-vuotiaan kanssa seurustelemaan?[/QUOTE]

Näen. Se mies voi olla kusipää ja käyttää hyväksi tätä nuorempaa flikkaa.

Mutta, sitten siitä päästään siihen et musta se kusipäisyys ja hyväksikäyttö ei ole iästä kiinni vaan ihan noista luonteenpiirteistä...

Heitä esimerkki millä tavalla 18-vuotiaat ovat esimerkiksi ehdottomia? Katson rehellisesti ja sanon, olisinko mä ollut sellainen.

 

[QUOTE="vieras";28960501]Tässä sen näkee.
Sä ajattelet niin mustavalkoisesti vielä.
Voisiko olla että se olisikin SUN ajatusmaailmasi joka olisi suppea ja ehdoton?
Sulla ei ole tarpeeksi kypsyyttä,fiksuutta ja elämänkokemusta ymmärtää mitä huonoja puolia 18-vuotiaan ja huomattavasti vanhemman suhteessa voi olla.[/QUOTE]

Just sanoin, mitä huonoja puolia siinä voi olla. Eli esimerkiksi se hyväksikäytön riski, jos se mies on kusipää ja luonteeltaan vammautunut/rampautunut.

Minä en ajattele mustavalkoisesti, täällä moni muu ajattelee hyvin tyrmäävästi ja yksinkertasesti!

Ja miten sanoisit että mun ajatusmaailma on se suppea ja ehdoton? Niin, kun en ymmärrä tuollasta hirveää tuomitsemista? Miten näet suppeana ja ehdottomana sen että minä olin valmis vaikka hyväksymään 18-vuotiaan ja 100-vuotiaan suhteen?

Aika kakspiippuinen juttu.

 

Huaaahhh sitä itseriittoisuuden ja mustavalkoisuuden määrää kun sai 19-vuotiaana pistää valkolakin päähänsä. Kaikki tuntui olevan mahdollista, itse suunnilleen ajattelin olevani kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, ymmärrystä itseä vanhempien ihmisten tilanteista ei ollut pätkääkään...ajattelin kaikki on kaikille mahdollista kunhan vaan yrittää, jokainen voi syyttää vaan itseään kaikesta.

...elämä on ottanut luuloja pois.

 

Just sanoin, mitä huonoja puolia siinä voi olla. Eli esimerkiksi se hyväksikäytön riski, jos se mies on kusipää ja luonteeltaan vammautunut/rampautunut.

Minä en ajattele mustavalkoisesti, täällä moni muu ajattelee hyvin tyrmäävästi ja yksinkertasesti!

Ja miten sanoisit että mun ajatusmaailma on se suppea ja ehdoton? Niin, kun en ymmärrä tuollasta hirveää tuomitsemista? Miten näet suppeana ja ehdottomana sen että minä olin valmis vaikka hyväksymään 18-vuotiaan ja 100-vuotiaan suhteen?

Aika kakspiippuinen juttu.

MOT

 

Mä olin just tällänen 18 vuotiaana. MULLA ON OIKEUS kun oon niiiiinn aikuinen. Nyt näen vähän selvemmmin....

Ap, säkin kasvat vielä =)

No kiva jos olit. mutta kun mä en ole ja tuota nyt on ihan turha alkaa pilkkaamaan mua jos ei mene oma ajatusmaailma yhteen mun kanssa..

Sitten sun varmaan pitää hyväksyä varmaan vaan se fakta, koska minäkin aion pitää oman pääni tässä asiassa.

Ja kyllä, mulla on oikeus, niinku jokasella ihmisellä. Se kuuluu ihan siihen ihmisarvoon, että ihmisellä on oikeus. Rakas neiti34, jolla oma naama ja kroppa murenee ja vanhenee jo hyvään tahtiin, eikä oo enää niin mukava täyttää vuosia, ymmärrän. Mulla kun ei ole onneksi tuota hätää vielä vähään aikaan. !

 

Tietysti tässä kohtaa voi itse kukin miettiä miten reagoi, jos omat vanhemmat tulee lukemaan madonlukuja ja kertomaan ketä saat tavata ja miten pitää elämäsi elää... itse saattaisin naurahtaa jopa ääneen ja kehottaa vanhempiani hoitamaan lääkityksen kuntoon

Tiedätkö kukaan muu ei tässä ketjussa taida ajatella samalla tavalla mun kanssa kuin sinä

Mikäköhän meissä on "vikana"...

 

OIKEAT aikuiset myös ymmärtää että on mielipiteitä ja ajatuksia. Osaavat kuunnella muidenkin kantoja NOSTAMATTA MAITOJAA kunten keskenkasvuiset kakarat...

Tekevät omat päätöksensä tietenkin. Mutta kyllähän aikuiset, oikeat aikuiset ymmärtää myös kuunnella =)

Ihanaa uhmaa sulla vielä jäljellä teinivuosista =)

Ymmärrän. Kuunnella siis.

Mut en ymmärrä sitä jumalattoman kielteistä suhtautumista ja tuomitsemista. Se on minusta hirmu inhottavaa. Ehkä mulla on sitten heikko psyyke. Ja tässäkin tuntuu, et kaikki on vaan miun kimpussa ja osottamassa kuinka mun mielipiteet on vääriä ja yrittää tahtoen kovaa taas saada menemään vaan omansa läpi ja jyräämään päältä, mutta ei tuu onnistumaan...

 

Voihan siis olla että joku tuollainen pari on match made in heaven. Mutta noin niin kuin yleensä ihmettelen vaan sitä, että millainen nimenomaan se mies on, jos sitä ei kiinnosta päänsisäiset asiat, eli suunnilleen omanikäisensä naisen seura ja ajatukset. Koska parisuhde on paljon muutakin kuin kepeää liitelyä tai hihittelyä tyyliin lukion tokaluokka.

Tämä on ihan mun oma skenaario mutta monet perusmiehet saattavat kaivata ja himoita raikasta, nuorta naista mutta kuitenkin valintaa tehdessään kallistuvat sen henkisesti kypsemmän puoleen, koska perheenperustamisessa on isot asiat kyseessä.

Tasavertainen kumppanuus edellyttää sitä että voi keskustella toisen kanssa isoista elämänasioista tietäen että toinen suurin piirtein ymmärtää mitä itse tarkoittaa. Lukioikäinen ei ymmärrä. Sanoo vaan ymmärtävänsä.

No mistä sit lukio ikäisen kans ei vois keskustella...?

Ootko koskaan ees yrittäny? Tuskin nekään kaikki samanlaisia on, ite pystysin sanoo et mun kanssa tuossa iässä ois pystyny oikeestaan keskustelemaan asiasta kuin asiasta. Ei nykypäivän nuoret oo enää missään tynnyrissä kasvaneita..

Tää on aina ihme oletus, etteikö muka pystyis keskustelemaan...

 

Ei kun en mä tarkottanut että kukaan olisi väittänyt, halusin vaan tuoda esille että saatan katsoa tätä asiaa vähän eri vinkkelistä kuin ehkä jopa suurin osa vastaajista, täällä on kai aika paljon nuorempien vanhempia kuin mitä minä olen

Joo, just tässä mietin et miks myö katotaan tätä asiaa niin erivinkkelistä ja nää taas toisesta...

Koska siis en sanois et myökään olla mitään jälkeenjääneitä tai huonoja, koska meille molemmille lapsen rakastaminen on tärkeää ja rajojen asetus ja kasvatus, mut sit myös ymmärretään se et yli 18v on yli 18v ja ei sellasen elämään enää puututa, kielletä, raivota, hallita tai muuta tuollasta... et asioista voidaan keskustella, jos on vanhempana vähän erimieltä jostain mutta sekin hyvässä hengessä ja sit annetaan sen lapsen tehdä ne omat päätökset ja ollaan tyytyväisiä niihin ja tuetaan.

Ei me mun mielestä hirmu huonoja vanhempia olla!

 

Varmaan useimpien vanhempien/ystävien neuvominen ei ole ihan tällaista.

No kuule mä oon nähny niin monenlaista "neuvomista" etten menis sanomaan..

Just että on hirvee tyranni asenne ja et saatana perkele vittu tee sitä tai sit tapahtuu noin ja näin, vaikka lapsella ikää yli 18v...

 

Ymmärrän. Kuunnella siis.

Mut en ymmärrä sitä jumalattoman kielteistä suhtautumista ja tuomitsemista. Se on minusta hirmu inhottavaa. Ehkä mulla on sitten heikko psyyke. Ja tässäkin tuntuu, et kaikki on vaan miun kimpussa ja osottamassa kuinka mun mielipiteet on vääriä ja yrittää tahtoen kovaa taas saada menemään vaan omansa läpi ja jyräämään päältä, mutta ei tuu onnistumaan...

Psyyke ei välttämättä ole heikko vaikka 18 vuotiaana onkin taipumus ajatella että kaikki jotka eivät ole kanssani samaa mieltä ovat minua vastaan. Toisaalta ei se psyyke siitä miksikään muutu vanhempanakaan jos koskaan ei opi eikä haluakaan oppia kuuntelemaan toisenlaisiakin mielipiteitä.

 

Miksi ei pitäisi laittaa välejä poikki vaikka niihin omaan vanhempiin jos ne kerran vain satuttaa? Onko ystävät jotka tuomitsee oikeasti ystäviä?
Onko puutuminen asioihin sama kuin tuomitseminen?

Oikeasti olet kai kiihdyksissä jostakin syystä saamastasi arvostelusta. Oikeampi osoite purkaa asiaa olisi kai keskustella asiasta niiden tuomitsijoiden kanssa ehkä omien vanhempiesi kanssa.

Mut pitääkö niiden ajaa ne tilanteet oikeesti siihen pisteeseen omalla käytöksellään et joudutaan alkaa laittaa välejä poikki??

Hei please camoon!!

Hirveen raskasta ois tollanen tilanne aikuisellekin, niin miksei nuorelle aikuiselle tai aikuistuvalle..

Vaikka oikeesti ei oo ees mikään kunnon syy tuo et jos toinen on rakastunu, niin et pitää sen takia sit ne tilanteet noin ilkeiks vetää...

Tätä minä tarkotin. Vastuuta siis vähän siitä omastakin käytöksestä niiden vanhempien ja ystävien puolelta.

Ja tuohon että ovatko olleet oikeita ystäviä... niin jaa-a, ovat voineet olla, mut sit joku ihme mielenhäiriö tullu kun onkin toinen toiminu sillä tavalla mikä ei oo jostain syystä mielyttäny vaan heitä.. Ja yleensä nämä on näitä, sen mies puolisen saman ikäisiä naispuolisia ystäviä, jotka ovat saattaneet ennen tätä seurustelu kuviota olla ihan hyviäkin ystäviä tälle nuoremmalle naiselle, mut sen jälkeen muuttuneet sitten vähän oudoiksi..

 

No kuule mä oon nähny niin monenlaista "neuvomista" etten menis sanomaan..

Just että on hirvee tyranni asenne ja et saatana perkele vittu tee sitä tai sit tapahtuu noin ja näin, vaikka lapsella ikää yli 18v...

En sano ettei kenellekään olisi noin käynyt, vain että suurin osa ihmisistä osaa neuvoa muutenkin kuin kiroilemalla ja uhkailemalla.

 

Mut pitääkö niiden ajaa ne tilanteet oikeesti siihen pisteeseen omalla käytöksellään et joudutaan alkaa laittaa välejä poikki...

Kenen niiden? Sinun vanhempiesiko?

 

Kylläpä AP:n tekstistä paistaa todella paljon läpi se miten nuori hän on. Tuollainen ehdottomuus ja hyökkäävyys jokaista kommentoijaa vastaan (myös henkilökohtaisuuksilla) ei todellakaan anna mitään kypsää kuvaa. Ja ei myöskään auta antamaan hänestä ikäisekseen fiksua tai aikuista kuvaa.

AP:lla ei tunnu myöskään olevan mitään varsinaista pointtia koko aloituksessaan. Kaikille lienee ihan selvää, että 18-vuotias on juridisesti aikuinen ja saa tehdä ihan mitä haluaa. Hyvin harva 18-vuotias on kuitenkaan vielä tuolloin erityisen kypsä tai aikuinen. Jos AP tai 'Jenni' oikeasti olisi ikäisekseen todella kypsä ja tilanne hänen mielestään kaikin puolin ok, hän seurustelisi 'Mikan' kanssa ja eläisi elämäänsä muiden puheista välittämättä, jos vanhemmat tai sukulaiset eivät osaisi olla hänen valintoihinsa puuttumatta, hän voisi viilentää välejä kunnes he tilanteen hyväksyisivät. Ainakaan hän ei vaahtoaisi kaksplussan foorumeilla siitä, kuinka koko maailman pitäisi hyväksyä hänen valintansa ja kenelläkään ei tilanteesta saisi olla mitään poikkipuolista sanaa.

Koska totuushan on, että siinä missä se 18-vuotias voi seurustella vaikka viiskymppisen kanssa, niin yhtälailla sukulaisilla ja kavereilla on oikeus olla tilanteeseen tyytymättömiä ja tuoda omat mielipiteensä esille. Se jää sitten sen seurustelevan parin päätettäväksi miten niihin ulkopuolisiin mielipiteisiin suhtautuu ja haluaako niiden mielipiteiden esittäjien kanssa olla tekemisissä.

Minä itse tein juuri täysi-ikäisenä monia sellaisia valintoja, joita vanhempani eivät hyväksyneet. Osaa en kadu vieläkään ja jo silloin jätin muiden puheet omaan arvoonsa. Osasta taas olen myöhemmin todennut, että vanhempani olivat ihan oikeassa, mutta olin juuri tuollaisen 'minä olen nyt täysi-ikäinen ja saan tehdä mitä ikinä haluan' -hurmoksen vallassa, enkä kuunnellut.

Todella moni kolmekymppinen uskaltaa ihan reilusti myöntää olleensa parikymppisenä vielä ihan teini ja tehneensä todella hölmöjä asioita. Mutta toki on niitäkin, jotka ihan oikeasti ovat jo todella nuorina kypsiä ja tekevät fiksuja päätöksiä. Aika moni kovin nuorena aloitettu parisuhde kuitenkin kariutuu (olipa se sitten vanhemman tai oman ikäisen kumppanin kanssa), ihan siitä syystä, että aika harva vielä 18-vuotiaana tuntee edes itseään niin hyvin, että tietää mitä elämältään oikeasti haluaa tai millainen on hyvä ja toimiva parisuhde. On kuitenkin niitä, jotka tietävät ja yleensä he ovat myös niitä, jotka pärjäävät elämässä omillaan, jolloin heidän ei tarvitse vanhempien mielipiteitä kuunnella ja jotka osaavat jättää muiden negatiiviset kommentit omaan arvoonsa.

Minusta taas tuntuu että täällä hyökätään mua kohtaan.. Siitä syystä, että mä olen vähän erimieltä ja pidän hyväksyttävinä tuollaisiakin suhteita. Ainut joka täällä oli minun kanssa samaa mieltä oli Bitch. Hyökätkää nyt toki siis myöskin hänen kimppuunsa, kun meidän ajatusmaailma ja tapamme kasvattaa ovat sitten niin vääriä..

Kiitos.

 

Huaaahhh sitä itseriittoisuuden ja mustavalkoisuuden määrää kun sai 19-vuotiaana pistää valkolakin päähänsä. Kaikki tuntui olevan mahdollista, itse suunnilleen ajattelin olevani kaikkitietävä ja kaikkivoipainen, ymmärrystä itseä vanhempien ihmisten tilanteista ei ollut pätkääkään...ajattelin kaikki on kaikille mahdollista kunhan vaan yrittää, jokainen voi syyttää vaan itseään kaikesta.

...elämä on ottanut luuloja pois.

Se olit sinä, enkä mä sano että tuossa on ollut mitään väärää jos on 19-vuotiaana ollut tuollainen.

Mutta, ymmärrä sinäkin sit kanssa se ettei kaikki 19-vuotiaatkaan oo samasta muotista leivottuja ja ajattele noin.

Ja joltain on voinut elämä ottaa jopa niitä turhia luuloja jo pois vaikkapa 13-14vuotiaana monestakin syystä...

 

Sarkasmi on yliarvostettua ja ehkä tyhmintä kans mitä mä tiedän, koska jos ihminen ei osaa puhua suoraan niinku ne asiat on vaan pitää vääntää siitä jotain sarkasmia niin se on musta siinä tyhmää.

Enkä näe sarkasmia minään hyvänä huumorintajuna tai jos siitä ei pahemmin perusta, niin huumorintajun puutteena myöskään. Hyvä huumori koostuu musta aidosti naurattavista ja iloisista asioista, ei sarkasmista mikä on pelkästään ärsyttävää..

Mitä pedaria siinä on, jos luonto on määrännyt normaaliksi sen että vanhemmankin miehen silmä iskeytyy ehkä nuoreen ja kauniiseen neitoon?

Pedofiilia on aivan muuta kun tätä. Pedofiilia on lapseen sekaantumista ja sitä mun tietääkseen yli 18-vuotias vähitellen nuori nainen ei ole. Jammu oli pedari ja yli ikäraja 10v, jammu se vetää mielellään perseeseen...

Eikös se näin menny?

Niin että nää sun Jammu-vitsit on sit jotenkin parempaa huumoria vai? Taidat taas olla se Cheekin näköiseen Mikaan ihastunut 19WEE(!!!) pipipää joka ennenkin täällä sekoili menemään samasta aiheesta? Oiskohan sulla taas aika alkaa nostaa lääkitystä, sulla selvästi meni jo hetken aikaa paremmin tän vainoharhas suhteen...

 

Psyyke ei välttämättä ole heikko vaikka 18 vuotiaana onkin taipumus ajatella että kaikki jotka eivät ole kanssani samaa mieltä ovat minua vastaan. Toisaalta ei se psyyke siitä miksikään muutu vanhempanakaan jos koskaan ei opi eikä haluakaan oppia kuuntelemaan toisenlaisiakin mielipiteitä.

No mut kun tässä onkin kato se että mie en oo 18.. ja sitten se, että osaan minä kuunnella. Mutta mua aivan hirveesti inhottaa tällänen hyökkääväisyys ja ehdottomuus minua ja minun mielipiteitä kohtaan tai nuoremman ja vanhemman seurustelua kohtaan.

Vai voiko nyt joku jotain muuta rehellisesti suoraan sanoen sanoa! Eikö keltään teistä oo näyttäny, että mie saan yksin tääll sotia vastaan, kun muut yrittää lytätä jatkuvasti mitä sanon ja minun mielipiteitä... ikään kuin, heidän mielipiteensä olisi se ainut ja oikea... huh huh