[QUOTE="Mum";28008017]Eihän se onni tai onnellisuus katoa mihinkään "tavallisena" huonona päivänä!!
Eri asia on päivä, milloin oikeasti maailma romahtaa, läheisen kuolema, vakava sairaus tmv. Silloin tilanne on toinen, mutta niistäkin pääsee yli joku päivä
Minä koen olevani onnellinen, elämääni kuuluu puoliso, liuta lapsia, rakkautta, terveyttä ( joitain perussairauksia on ja tulee olemaan lopun ikää, mutta ei mitään mielestäni niin vakavaa), ihana koti, joustava työ unelma-ammatissa ja tästä joustavuudesta johtuen voin olla myös kotiäitinä osan viikkoa, rahaa ei ole, mutta rahan myötä se onnikin kävelee ulos. Kokemuksesta tiedän, on ollut aikoja milloin sitä on tahkottu ja perhe ollut hajoamaisillaan!
Minä voin sanoa olevani onnellinen, ihan mielettömän onnellinen koko ajan
Toki paljon on haaveita ja unelmia, mutta kun elää tässä hetkessä, eikä "sitkun", niin huomaa että oikeasti onnihan on tässä koko ajan[/QUOTE]
mä luulen että toi sun viimeinen lause pitää niin paikaansa. minäkin olin muka niin onneton mieheni kanssa(no olihan sillä omat vikansa,mutta niin on kaikilla muillakin,minullakin) ja haikailin enemmän tunnetta elämään,enemmän seksiä, enemmän intohimoa. vähemmän tylsyyttä. olin niin kyllästynyt kaikkeen.
no ero tuli ja mitä minä mietin, niitä hetkiä kun ollaan oltu yhdessä koko perhe, kun ollaan oltu rannalla, on ollut tylsää ja tavallista, mutta miten ihanaa se olikaan(sen tajusi vasta kun menetti että mitä oikeastaan oli).
istuin rannalla katsomassa kun mies peuhaa lasten kanssa, välillä hymyilee minulle,katsoo silmiin käy suukottamassa.
ensi kesänä minä peuhaan lasten kanssa yksin,kukaan ei suukota minua, eikä jaa niitä hetkiä kanssani,enkä edes halua muita.
se juju on just siinä että tajuaa mitä itsellä on!
vituttaahan se jos ukko levittää kaikki tavaransa pitkin kämppää ja saa sitte siivoo hänenkin jälkensä.. mutta sitä vois tietty nähä asian niinkin päin että mitä väliä.. mitä haittaa on vaikka sukista lattialla,jos voi illalla mennä sen rakkaansa kainaloon.
