Sinä, joka olet oikeasti onnellinen joka sekunti, kerro omasta elämästä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja xc
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
X

xc

Vieras
Tajusin juuri että elämäni on suoriutumista, asiat on melko hyvin, mutten voi sanoe että olisin koko ajan onnellinen.

Kerrotko omasta elämästäsi, minkälainen on onnellisen ihmisen elämä?
 
Voiko olla onnellinen koko ajan? Onnelliseen elämään ainakin itselläni kuuluu myös epäonnistumisia, vastoinkäymisiä,arkea ja juhlaa, surua, iloa... monenlaisia tunteita.

Sama tuli minun mieleeni. Ei kai kukaan voi koko ajan olla onnensa kukkuloilla? Kaikilla on hyviä ja huonoja päiviä. Miten sitä muuten voisi olla onnellinen siitä mitä on, jos koko ajan kaikki menee putkeen? Huonojen hetkien takia itse ainakin osaan arvostaa sitä mitä minulla on.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Samaa mieltä 9ookin kanssa. Mutta siis mun arki on ihan tavallista, käyn työssä josta pidän, kaupan kautta kotiin ja peruselämää aamusta iltaan. Viikonloppuisin jos ei ole työtä niin järjestän jotain mukavaa tekemistä, eli tapaan ystäviä ja sukulaisia jne. Kaikkea ihan tavallista.
Mun elämä muuttu helpommaksi ja onnellisemmaksi kun lopetin mittaamasta ja arvioimasta onnellisuuttani. Tarkoittaen sitä että en enää aseta itselleni tai elämälleni mitään odotuksia, elän spontaanimmin. Elämä tuo hyviä ja ikäviä asioita ilman että minä varsinaisesti niitä toteutan. Sillon kun tulee eteen joku superhyvä juttu, elän sitä hetkessä täysillä ja ikävät jutut "kärsin" tunteella.

En varmaan ihan vastannut kysymykseen :D
 
Jos joku on koko ajan onnellinen, niin silloin on kyllä päällä joku vahva lääkitys. Itse olen hyvin tyytyväinen elämääni ja silti välillä on ihan järkyttävän huonoja hetkiä, hyvin harvpin sentään järkyttävän huonoja päiviä.
 
Eihän se onni tai onnellisuus katoa mihinkään "tavallisena" huonona päivänä!!
Eri asia on päivä, milloin oikeasti maailma romahtaa, läheisen kuolema, vakava sairaus tmv. Silloin tilanne on toinen, mutta niistäkin pääsee yli joku päivä

Minä koen olevani onnellinen, elämääni kuuluu puoliso, liuta lapsia, rakkautta, terveyttä ( joitain perussairauksia on ja tulee olemaan lopun ikää, mutta ei mitään mielestäni niin vakavaa), ihana koti, joustava työ unelma-ammatissa ja tästä joustavuudesta johtuen voin olla myös kotiäitinä osan viikkoa, rahaa ei ole, mutta rahan myötä se onnikin kävelee ulos. Kokemuksesta tiedän, on ollut aikoja milloin sitä on tahkottu ja perhe ollut hajoamaisillaan!

Minä voin sanoa olevani onnellinen, ihan mielettömän onnellinen koko ajan :)

Toki paljon on haaveita ja unelmia, mutta kun elää tässä hetkessä, eikä "sitkun", niin huomaa että oikeasti onnihan on tässä koko ajan
 
Ei kai nyt voi joka sekunti olla pää pilvissä, mutta kai sitä joku onnellisuuspilleri on tullut napattua :D

Mielestäni kyse on pitkälti omasta asenteesta ja ajattelutavasta. Jos elämä potkii päähän, otetaanko se sillä että olen paska ja tähän jään vai noustaanko ylös ja aletaan pakertamaan jotta tilanne muuttuisi paremmaksi. Jotain taisteluhenkisyyttä.

Mutta muutoin tärkeää on tietää mitä on, mitä haluaa ja haistattaa piupaut muiden oletuksille "kaikkien on haaveiltava omakotitalosta, kahdesta autosta, koirasta, vakityöpaikasta konttorissa jne." kun ne omat tavoitteet voi olla jotain ihan muuta ja on osattava olla tyytyväinen niihin :)

Todella hankala kysymys; mutta koen itseni erittäin onnelliseksi kaiken aikaa. En muista milloin viimeksi olisi ollut kurjaa.
 
Kun se huono päivä joskus tulee, niin silloin auttaa se että miettii, miten hyvin perusasiat loppupeleissä on.

Kun on myöhässä, joku ajaa puskuriin, ongelmallinen asiakas, kauppareissulla saa laskea ropoja mitä pystyy ostamaan, vuosisadan flunssa pukkaa päälle, murkku paiskoo ovia ja taapero uhmaa ja yksi kieltäytyy syömästä ruokaa, mitä rakkaudella on tehnyt, niin niitä pyykkejä iltamyöhällä väsyneenä viikatessa silti miettii, miten onnellinen kaikesta tästä normaalista peruselämästä on.
 
Täällä myös "harjoitellaan" onnellisuutta.
Illalla kiitän monista perusasioista; lämmin ihana koti, toimiva auto, hyvä perhe, riittävästi rahaa, toimivista kodinkoneista yms mitä milloinkin tulee mieleen.

Ostin Rhonda Byrnen kirjan Voima ja katson onko siinä perää, mitä kirjoittaa...
 
Sanoisinko että olen yleistyytyväinen elämääni ja sen perusvire on positiivinen. Negatiiviset (minusta riippumattomat) elämääni koskettavat asiat toki huolettavat sinällään, mutta se ei vie pois sitä tunnetta, että kaikki on kuitenkin suurilta ääriviivoiltaan hyvin ja en vaihtaisi elämääni tai olotilaani mihinkään enkä paikkoja kenenkään kanssa.

Aina ei ole ollut näin, mutta silloin elämäni ei ollut näköistäni. Nyt se on ja olen hyvin sinut itseni kanssa, jonka myötä en vaan voi olla muuta kuin onnellinen :)
 
[QUOTE="Mum";28008059]Kun se huono päivä joskus tulee, niin silloin auttaa se että miettii, miten hyvin perusasiat loppupeleissä on.

Kun on myöhässä, joku ajaa puskuriin, ongelmallinen asiakas, kauppareissulla saa laskea ropoja mitä pystyy ostamaan, vuosisadan flunssa pukkaa päälle, murkku paiskoo ovia ja taapero uhmaa ja yksi kieltäytyy syömästä ruokaa, mitä rakkaudella on tehnyt, niin niitä pyykkejä iltamyöhällä väsyneenä viikatessa silti miettii, miten onnellinen kaikesta tästä normaalista peruselämästä on.[/QUOTE]

Ihana,juuri näin!
 
[QUOTE="Mum";28008017]

Toki paljon on haaveita ja unelmia, mutta kun elää tässä hetkessä, eikä "sitkun", niin huomaa että oikeasti onnihan on tässä koko ajan[/QUOTE]

Näin.
Musta tuli onnellinen, kun tajusin ton.
 
[QUOTE="Mum";28008017]Eihän se onni tai onnellisuus katoa mihinkään "tavallisena" huonona päivänä!!
Eri asia on päivä, milloin oikeasti maailma romahtaa, läheisen kuolema, vakava sairaus tmv. Silloin tilanne on toinen, mutta niistäkin pääsee yli joku päivä

Minä koen olevani onnellinen, elämääni kuuluu puoliso, liuta lapsia, rakkautta, terveyttä ( joitain perussairauksia on ja tulee olemaan lopun ikää, mutta ei mitään mielestäni niin vakavaa), ihana koti, joustava työ unelma-ammatissa ja tästä joustavuudesta johtuen voin olla myös kotiäitinä osan viikkoa, rahaa ei ole, mutta rahan myötä se onnikin kävelee ulos. Kokemuksesta tiedän, on ollut aikoja milloin sitä on tahkottu ja perhe ollut hajoamaisillaan!

Minä voin sanoa olevani onnellinen, ihan mielettömän onnellinen koko ajan :)

Toki paljon on haaveita ja unelmia, mutta kun elää tässä hetkessä, eikä "sitkun", niin huomaa että oikeasti onnihan on tässä koko ajan[/QUOTE]


mä luulen että toi sun viimeinen lause pitää niin paikaansa. minäkin olin muka niin onneton mieheni kanssa(no olihan sillä omat vikansa,mutta niin on kaikilla muillakin,minullakin) ja haikailin enemmän tunnetta elämään,enemmän seksiä, enemmän intohimoa. vähemmän tylsyyttä. olin niin kyllästynyt kaikkeen.

no ero tuli ja mitä minä mietin, niitä hetkiä kun ollaan oltu yhdessä koko perhe, kun ollaan oltu rannalla, on ollut tylsää ja tavallista, mutta miten ihanaa se olikaan(sen tajusi vasta kun menetti että mitä oikeastaan oli).

istuin rannalla katsomassa kun mies peuhaa lasten kanssa, välillä hymyilee minulle,katsoo silmiin käy suukottamassa.

ensi kesänä minä peuhaan lasten kanssa yksin,kukaan ei suukota minua, eikä jaa niitä hetkiä kanssani,enkä edes halua muita.

se juju on just siinä että tajuaa mitä itsellä on!

vituttaahan se jos ukko levittää kaikki tavaransa pitkin kämppää ja saa sitte siivoo hänenkin jälkensä.. mutta sitä vois tietty nähä asian niinkin päin että mitä väliä.. mitä haittaa on vaikka sukista lattialla,jos voi illalla mennä sen rakkaansa kainaloon.
 
Perustyytyväisyys siihen että mun elämä on sellaista minkälaiseksi sen suunnittelin ja että kaikki on hyvin on olemassa koko ajan.

Mutta kyllähän tähänkin elämään mahtuu nousuja ja laskuja, isoja ja pieniä. Kukaan ei ole onnellinen 24/7.
 

Yhteistyössä