Saraldo
Mä keskeyttäisin, koska kuten sanoit, se sairaalaelämä on tosi rankkaa koko perheelle. Esikoisesi tarvitsee sinua myös ja kärsii varmasti tilanteesta, jossa äiti on paljon sairaalassa ja kaikki murehtivat tilannetta.
Lakkasin
En keskeyttäisi koska vauvallA on kerta mahdollisuus elää. Ei elämä ole koskaan helppoa. Vaikeuksien kautta voittoon. Anna lapselle mahdollisuus elämään. Älä tuhoa elämää
kannanottaja
Näitä päätöksiä on ilmeisesti niin helppo tehdä jos ei itse ole kokenut kroonista kipua. Uskon, että sikiökin kokee kipua johtuen vammoistaan. Eli siinä vaiheessa kun ennuste syntymän jälkeisestä kuolemasta ensimmäisten vuorokausien aikana on annettu, voi sanoa että äiti antaa lapsensa kärsiä tuskia niin kohdussa kuin syntymän jälkeen. Todella itsekästä kantaa vauva välittömästi syntymän jälkeen seuraavaan kuolemaan asti.Alkuperäinen kirjoittaja jeppu:
anna
Lämmin halaus sinulle! En tiedä, mitä sinuna tekisin, eikä mielestäni kukaan voi sinua asiassa käydä neuvomaankaan. Mutta sydänvikaisen lapsen vanhempana tiedän, ettei läppävuoto vielä ole korjaamaton nakki ja myös sen, että 16 rv:lla tulee ultrissa ainakin sydämen osalta vielä suuria virhearvioita. Ja senkin, että sairaalajaksoista huolimatta voi vakavastikin sairaan lapsen kanssa elää täyttä, onnellista elämää. Ehkäpä toivoisin sinua hankkimaan ainakin lisätietoa vauvan tilasta ja toisen ultraavan lääkärin mielipiteen raskaan päätöksen tueksi.
huhuilee ap tä...uppppppppppppppppp
jos jaksat niin tulehan kertomaan kuulumiset.. :hug:
jos jaksat niin tulehan kertomaan kuulumiset.. :hug:
kauheaa syyllistämistäAlkuperäinen kirjoittaja kannanottaja:
Nämä asiat ei ole mitenkään päin ajateltuina selviä, tekipä kummin vain.Itselläni keva lapsi ja kovasti pähkäiltiin mitä tehdään jos selviää että neljäs lapsikin olisi ollut sairas. olin jo menossa lapsivesi punktioon, maakasin jo laverilla, lääkäri jututti kun melkein yhdestä suusta sanottiin miehen kanssa että ei me tätä haluta. jos olisin saanut tietää odottavani sairasta lasta olisin ollut varma ettei enää jakseta yhtään sairasta lasta, ei enempää sairaala elämää jos vaan voidaan yhtään välttää. Mutta keskeytys olisi ollut kauhea päätös, liian raskas päätettäväksi. Saimme onneksi terveen lapsen.
Mutta omasta mielestäni jos saisin tietää odottavani todella sairasta lasta jolla ei elinmahdollisuuksia, todennäköisesti tekisin sen raskaimman päätöksen :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(
Epätietoinen
Lapsivesipunktion tulos: vauvalla ei kromosomipoikkeavuutta.
Saimme pikaisen lähetteen yliopistolliseen sairaalaan, nyt odotan soittoa että saa ajan sinne. Menemme kuulemaan toisenkin lääkärin arvion tilanteesta, samoin pääsemme tapaamaan mitä ilmeisemmin perinnöllisyyslääkäriä ja lastenkirurgia. He osaavat todennäköisesti vastata meille mahd. realistitsesti meitä vaivaaviin miljooniin kysymyksiin, jotka tässä tapauksessa kertovat paljon meille jatkosta ja lapsen mahd. elämästä.
Siellä on myös mahd. paremmat laitteet, joilla tutkia vielä paremmin vauvaa, joka näillä vkoilla on kovin pieni vielä. <3
Ainut tieto minkä eilen irti saimme, on että vauva ei tällä hetkellä tunne kipua.
Päätöstämme vaikeuttaa suunnattomasti myös tuo minulla havaittu kohdun rakennepoikkeama, kohdun kaksioisaisuus. Tämä tarkoittanee sitä, että vauva tulee syntymään mitä todennäköisemmin keskosena, kuten isosisaruksensakin.
Vatsapeitteet vaativat välittömän leikkauksen heti synnytyksen jälkeen, eli miten keskonen jaksaa suuren leikkauksen, kun maailmaan tulo keskosenakin yksistään on jo todella rankka.
Teemme niin tai näin, tilanne ei kumminkaan päin ole helppo.
Vaakakupissa painaa monikin asia, vauvaamme tultaisi hoitamaan satojen kilometrien päästä kotoa, esikoisemme vuoksi meillä ei olisi mahdollissuutta olla vauvamme luona 24/7, mitä kaikki maksaa, kuinka vaativia ja suuria leikkauksia tiedossa ja kuinka paljon ja miljoona muutakin asiaa.
Nyt vaan odottelen aikaa yliopistolliseen sairaalaan, joka toivott. olisi mahd. pian. Siellä meitä osataan neuvoa enemmän kuin täällä.
Välillä olemme jo varmoja päätöksestämme, välillä taas emme. Mietin itse aika paljon sitä mitä muut mahd. ajattelee, vaikka toisaalta taas henk.kohtasesti mielestäni kellään joka ei ole samaa kokenut ja läpi käynyt, ei ole varaa arvostella toisia heidän päätöksestään. Kaikki on ulkopuolsen silmissä aina niin helppoa kunnes kaikki onkin omalla kohdalla.
Mielipiteitä minä tänne hakemaan tulin, en arvostelua. Ja mielipiteitä ja tukea olenkin saanut, en arvostelua. Kiitos siitä kaikille.
Olo on jo hieman levollisempi kun on ollut tietoinen asiasta jo vkon verran. Ehkä se osaltaan kertonee sitä, minne päin sydän alkaa kuljettaa, en tiedä....
Tällä hetkellä elän pvän kerrallaan ja nyt osaan arvostaa vieläkin enemmä sitä, että esikoiseni on terve ja kasvaa silmissä ja pitää meidät vanhemmat kiinni arjessa.
Rankkaa on, itken päivittäin ja tulen itkemään vielä kauan enkä tiedä selviänkö tilanteesta koskaan kokonaan.
Teemme niin tai näin, tätä pieni tulee olemaan minun ja mieheni sydämessä aina se kauan kaivattu, toivottu ja suuresti rakastettu Pikkukakkonen. <3
Saimme pikaisen lähetteen yliopistolliseen sairaalaan, nyt odotan soittoa että saa ajan sinne. Menemme kuulemaan toisenkin lääkärin arvion tilanteesta, samoin pääsemme tapaamaan mitä ilmeisemmin perinnöllisyyslääkäriä ja lastenkirurgia. He osaavat todennäköisesti vastata meille mahd. realistitsesti meitä vaivaaviin miljooniin kysymyksiin, jotka tässä tapauksessa kertovat paljon meille jatkosta ja lapsen mahd. elämästä.
Siellä on myös mahd. paremmat laitteet, joilla tutkia vielä paremmin vauvaa, joka näillä vkoilla on kovin pieni vielä. <3
Ainut tieto minkä eilen irti saimme, on että vauva ei tällä hetkellä tunne kipua.
Päätöstämme vaikeuttaa suunnattomasti myös tuo minulla havaittu kohdun rakennepoikkeama, kohdun kaksioisaisuus. Tämä tarkoittanee sitä, että vauva tulee syntymään mitä todennäköisemmin keskosena, kuten isosisaruksensakin.
Vatsapeitteet vaativat välittömän leikkauksen heti synnytyksen jälkeen, eli miten keskonen jaksaa suuren leikkauksen, kun maailmaan tulo keskosenakin yksistään on jo todella rankka.
Teemme niin tai näin, tilanne ei kumminkaan päin ole helppo.
Vaakakupissa painaa monikin asia, vauvaamme tultaisi hoitamaan satojen kilometrien päästä kotoa, esikoisemme vuoksi meillä ei olisi mahdollissuutta olla vauvamme luona 24/7, mitä kaikki maksaa, kuinka vaativia ja suuria leikkauksia tiedossa ja kuinka paljon ja miljoona muutakin asiaa.
Nyt vaan odottelen aikaa yliopistolliseen sairaalaan, joka toivott. olisi mahd. pian. Siellä meitä osataan neuvoa enemmän kuin täällä.
Välillä olemme jo varmoja päätöksestämme, välillä taas emme. Mietin itse aika paljon sitä mitä muut mahd. ajattelee, vaikka toisaalta taas henk.kohtasesti mielestäni kellään joka ei ole samaa kokenut ja läpi käynyt, ei ole varaa arvostella toisia heidän päätöksestään. Kaikki on ulkopuolsen silmissä aina niin helppoa kunnes kaikki onkin omalla kohdalla.
Mielipiteitä minä tänne hakemaan tulin, en arvostelua. Ja mielipiteitä ja tukea olenkin saanut, en arvostelua. Kiitos siitä kaikille.
Olo on jo hieman levollisempi kun on ollut tietoinen asiasta jo vkon verran. Ehkä se osaltaan kertonee sitä, minne päin sydän alkaa kuljettaa, en tiedä....
Tällä hetkellä elän pvän kerrallaan ja nyt osaan arvostaa vieläkin enemmä sitä, että esikoiseni on terve ja kasvaa silmissä ja pitää meidät vanhemmat kiinni arjessa.
Rankkaa on, itken päivittäin ja tulen itkemään vielä kauan enkä tiedä selviänkö tilanteesta koskaan kokonaan.
Teemme niin tai näin, tätä pieni tulee olemaan minun ja mieheni sydämessä aina se kauan kaivattu, toivottu ja suuresti rakastettu Pikkukakkonen. <3
no
olen kuullut, että monesti luonto korjailee raskauden edetessä vikoja. sitä paitsi, kysy iteltäsi voisitko elää loppuelämäsi rauhassa, oli päätös mikä vaan. jos voisit, päätös on oikea.
vieras
Toivon mukaan saatte vain edes jonkin verran parempia uutisia jatkossakin. Hienoa, ettei löytynyt kromosomipoikkeavuutta. Onhan tuossa vauvalla jo tarpeeksi vaivoja ilman sitäkin :'(
Itse olisin tuossa tilanteessa tyytyväinen siihen, että sikiö ei tunne kipua. Teillä on sillä tavalla parempi mieli mietiskellä, mikä on oikea ratkaisu.
Rahapuolesta ei kannata kantaa huolta. Lapset hoidetaan lähes ilmaiseksi. Maksukatto esim. sairaalapäivien osalta tulee lasten kohdalla hyvin nopeasti täyteen ja loput maksaa yhteiskunta. Kaikki leikkaukset ja muut hoidetaan ihan sillä hoitopäivämaksulla. Sen lisäksi olette oikeutettu sairaan lapsen hoitotukeen, jota nykyään vammaistueksi kutsutaan.
Minulla on erityislapsi (cp-vamma, epilepsia, avaruudellisen hahmottamisen vaikeudet). Diagnoosi tuli vauvaikäisenä, josta tietenkin seurasi kova shokki. Työtä on matkan varrelle mahtunut ihan hirvittävästi, mutta lapsi on rakas. Tosin olemme onnekkaita, että ei tuon vakavampaa meillä ole.
Jos päädytte aborttiin, ei siitä kannata ottaa syyllisyyttä. Itse tekisin abortin, mikäli lääkärit olisivat sitä mieltä, että lapsi ei kovin pitkään selviäisi hengissä ja koko sen ajankin olisi vakavasti sairas. Aikoinaan halusin kieltäytyä seulonnoista, koska sanoin omalle lääkärilleni, että otan vastaan minkälaisen lapsen vaan. Viisas lääkärini sanoi, että toki noin voin ajatella, mutta hän neuvoi seulomaan edes sen verran, että täysin elinkelvottomat voitaisiin inhimillisyyden nimissä abortoida sekä lapsen että vanhempien vuoksi. Ja nimenomaan vain sellaiset tapaukset, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia elää. Vaikeitakin vammoja ja sairauksia pystytään hoitamaan, mutta ihan kaikkeen eivät lääkäritkään kykene. Mieleen tulee mm. tapaus, jossa lapselta puuttuivat aivot kokonaisuudessaan ja lapsi menehtyi lähes heti :'(
Mihin päädyttekin, voimia matkaan.
Itse olisin tuossa tilanteessa tyytyväinen siihen, että sikiö ei tunne kipua. Teillä on sillä tavalla parempi mieli mietiskellä, mikä on oikea ratkaisu.
Rahapuolesta ei kannata kantaa huolta. Lapset hoidetaan lähes ilmaiseksi. Maksukatto esim. sairaalapäivien osalta tulee lasten kohdalla hyvin nopeasti täyteen ja loput maksaa yhteiskunta. Kaikki leikkaukset ja muut hoidetaan ihan sillä hoitopäivämaksulla. Sen lisäksi olette oikeutettu sairaan lapsen hoitotukeen, jota nykyään vammaistueksi kutsutaan.
Minulla on erityislapsi (cp-vamma, epilepsia, avaruudellisen hahmottamisen vaikeudet). Diagnoosi tuli vauvaikäisenä, josta tietenkin seurasi kova shokki. Työtä on matkan varrelle mahtunut ihan hirvittävästi, mutta lapsi on rakas. Tosin olemme onnekkaita, että ei tuon vakavampaa meillä ole.
Jos päädytte aborttiin, ei siitä kannata ottaa syyllisyyttä. Itse tekisin abortin, mikäli lääkärit olisivat sitä mieltä, että lapsi ei kovin pitkään selviäisi hengissä ja koko sen ajankin olisi vakavasti sairas. Aikoinaan halusin kieltäytyä seulonnoista, koska sanoin omalle lääkärilleni, että otan vastaan minkälaisen lapsen vaan. Viisas lääkärini sanoi, että toki noin voin ajatella, mutta hän neuvoi seulomaan edes sen verran, että täysin elinkelvottomat voitaisiin inhimillisyyden nimissä abortoida sekä lapsen että vanhempien vuoksi. Ja nimenomaan vain sellaiset tapaukset, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia elää. Vaikeitakin vammoja ja sairauksia pystytään hoitamaan, mutta ihan kaikkeen eivät lääkäritkään kykene. Mieleen tulee mm. tapaus, jossa lapselta puuttuivat aivot kokonaisuudessaan ja lapsi menehtyi lähes heti :'(
Mihin päädyttekin, voimia matkaan.
joku
"Vatsapeitteet vaativat välittömän leikkauksen heti synnytyksen jälkeen, eli miten keskonen jaksaa suuren leikkauksen, kun maailmaan tulo keskosenakin yksistään on jo todella rankka.
Teemme niin tai näin, tilanne ei kumminkaan päin ole helppo."
Lainasin tämän sinun tekstistäsi.Hyvä ystäväni synnytti keskos pojan 2004 ja hänellä oli vatsapaitteet "auki" Poika syntyi aamulla klo 5.45 ja heti vietiin leikkuriin.Äiti ehti kyllä vilasta poikaa.Leikkaus kesti hänellä 3h ja sen jälkeen toipuminen alkoi..Äiti ja isä saivat harvoin vauvvaa syliinsä.Kun vauva oli myös keskonen alle 2500g ja 46cm.Meni viikko ja toinen kun pojalle kehitty mahanportinahtautuma jälleen poika leikattiin.poika pääsi kotiin kun hän oli tasan 2kk.Kotoa sairaalaan oli 160km.Heillä ei ollut muita lapsia.Ja äiti asui yli puoli viikkoa aina sairaalan lähellä ja viikonloput isän kanssa sairaalassa.
Raskasta heillä oli mutta kyllä he selvisivät.Ja poika on täysin terve nyt!!
Vaakakupissa painaa monikin asia, vauvaamme tultaisi hoitamaan satojen kilometrien päästä kotoa, esikoisemme vuoksi meillä ei olisi mahdollissuutta olla vauvamme luona 24/7, mitä kaikki maksaa, kuinka vaativia ja suuria leikkauksia tiedossa ja kuinka paljon ja miljoona muutakin asiaa.
sairaaloiden lähellä on sellaisia "hotelleja" joissa voi omaiset yöpyä kun läheinen on siaraalassa.
Teette minkä päätöksen tahansa teette teille ja lapselle sen oikean!Te olette ne vanhemmat!!
Teemme niin tai näin, tilanne ei kumminkaan päin ole helppo."
Lainasin tämän sinun tekstistäsi.Hyvä ystäväni synnytti keskos pojan 2004 ja hänellä oli vatsapaitteet "auki" Poika syntyi aamulla klo 5.45 ja heti vietiin leikkuriin.Äiti ehti kyllä vilasta poikaa.Leikkaus kesti hänellä 3h ja sen jälkeen toipuminen alkoi..Äiti ja isä saivat harvoin vauvvaa syliinsä.Kun vauva oli myös keskonen alle 2500g ja 46cm.Meni viikko ja toinen kun pojalle kehitty mahanportinahtautuma jälleen poika leikattiin.poika pääsi kotiin kun hän oli tasan 2kk.Kotoa sairaalaan oli 160km.Heillä ei ollut muita lapsia.Ja äiti asui yli puoli viikkoa aina sairaalan lähellä ja viikonloput isän kanssa sairaalassa.
Raskasta heillä oli mutta kyllä he selvisivät.Ja poika on täysin terve nyt!!
Vaakakupissa painaa monikin asia, vauvaamme tultaisi hoitamaan satojen kilometrien päästä kotoa, esikoisemme vuoksi meillä ei olisi mahdollissuutta olla vauvamme luona 24/7, mitä kaikki maksaa, kuinka vaativia ja suuria leikkauksia tiedossa ja kuinka paljon ja miljoona muutakin asiaa.
sairaaloiden lähellä on sellaisia "hotelleja" joissa voi omaiset yöpyä kun läheinen on siaraalassa.
Teette minkä päätöksen tahansa teette teille ja lapselle sen oikean!Te olette ne vanhemmat!!
Alina
Joo niin on, mutta esikoisen kanssako niihin hotelleihin sitten pitäisi mennä...Alkuperäinen kirjoittaja joku:
AP, voimia <3
Epätietoinen
Alkuperäinen kirjoittaja joku:
"Päätös" olisi helppo eikä jatkoa tarvitsisi edes miettiä, jos meillä nuo vatsapeitteet olisi ainut ongelma. Valitettavasti tilanne vauvallamma on monta kertaa vaikeampi ja ongelmia enemmän. ;(
Myös elämä jossain hotellissa 1,5 vuotiaan kanssa.. En tiedä.
Asiat tuntuu helpoilta ajatella, todellisuus on vaan aivan jotain muuta.
vieras
Voi luoja sentäs kun toisille annetaan murheitaAlkuperäinen kirjoittaja Epätietoinen:
Mutta niin kylmältä kun saattaa monesta tuntua,niin mä kyllä tekisin keskeytyksen tuossa tilanteessa. Helppoahan se ei ole,mutta onko sittenkään helppoa jos ei tee. Ja mitä kaikkea se pieni ihminen joutus kärsiä ja silti helposti menehtyä. Kyllä mä tuossa vaiheessa keskeyttäisin,vaikka muuten en niin abortteja puolusta *haleja*
Vieras
Ap:lle voimia päätöksentekoon. Toivottavasti ne syyt mahdolliseen keskeytykseen löytyvät kuitenkin vauvasta itsestään, ei siitä miten paljon harmia ja surua vammaisuus MUILLE tuottaa... :/Alkuperäinen kirjoittaja seawind:
via
Toivottavasti pääsette nopeasti perinnöllisyyslääkärin juttusille. Saatte mahdollisesti tietää jos löydökset liittyvät johonkin tiettyyn sairauteen ja mitä hoitomahdollisuuksia on tai ei ole. Pääasia on että keskustelet miehesi kanssa ja olette päätöksessänne samaa mieltä. Kun sen päätösen on tehnyt niin se ainakin minua helpotti. Sit vain laitettiin nimiä papereihin joilla anottiin lupaa, kyllä käsi tärisi. Lupaa Teolta jouduttiin viel odottaa muutama päivä ja sit pääsin synnytyksen käynnistykseen. Elämäni kauheinta aikaa olivat ne tuskaiset viikot rv 12-18!
Paljon voimia teille mitä ikinä päätättekään!
Paljon voimia teille mitä ikinä päätättekään!
Epätietoinen
Alkuperäinen kirjoittaja via:
Olemme mieheni kanssa olleet alusta saakka asian suhteen samoilla linjoilla, onneksi. Se se tästä vielä puutuisikin, että pitäs oman miehen kanssa alkaa kättä asiasta vääntämään.
Mutta teemme niin tai näin, mikään päätös ei ole helppo.
Voimia myös Teille!
Itse synnyttäisin lapsen näillä tiedoilla. Toki, yo-sairaala voi antaa sellaisen näkökulman asiaan, jossa annetaan todennäköisyyksiä, jotka sitten muuttaisivat mielipiteeni päinvastaiseksi.
Tiedostan, että on vaihtoehto keskosuudesta ja siitä, että leikkaus keskosella on jopa hengenvaarallinen ja se voi aiheuttaa vaikean tilanteen elää koko perheelle, mutta silti ajattelisin jatkavani raskautta. Koska mahdollisuus on siihen, että lapsi voi elää lopulta vaikean alun jälkeen normaalia elämää, olisi se joka minut painaisi tuolle kannalle.
Toivottavasti te saatte yliopistollisessa sitten tuen ja tiedon, jota niin paljon tarvitsette tällä hetkellä.
Tiedostan, että on vaihtoehto keskosuudesta ja siitä, että leikkaus keskosella on jopa hengenvaarallinen ja se voi aiheuttaa vaikean tilanteen elää koko perheelle, mutta silti ajattelisin jatkavani raskautta. Koska mahdollisuus on siihen, että lapsi voi elää lopulta vaikean alun jälkeen normaalia elämää, olisi se joka minut painaisi tuolle kannalle.
Toivottavasti te saatte yliopistollisessa sitten tuen ja tiedon, jota niin paljon tarvitsette tällä hetkellä.
vieras
Tai sitten päinvastoin, ei tämä ole yksiselitteistä. Voi olla, että kun on itse kroonisesti sairas, tietää, että elää voi monella tavalla, kivunkin kanssa. En tiedä minkälaista kipua olet itse kokennut, mihin ajatuksesi pohjautuu.Alkuperäinen kirjoittaja kannanottaja: