Sikiö pahoin sairas - keskeytyskö?

Itse en voisi lastani tappaa vaikka olisi miten vammainen. Saisi syntyä ja olisi rakastettu, oli vammat millaiset tahansa.

Realiteetit on otettava huomioon. Jos on varaa, aikaa ja jaksamista hoitaa vaikeasti vammaista jopa koko loppuelämän kotona, huolehtia hänen erikoistarpeistaan ja kaikesta mahdollisesta, niin mikäs siinä.

Jos itse tietäisin odottavani vammaista, varsinkin vaikeasti vammaista, niin siinä ei olis yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa kuin abortti. Mä en pysty ajattelemaan noin tunteella tuollaisessa tapauksessa, oon sen verran realisti. Se olisi hirveä taakka elämässä ja mulla on muitakin suunnitelmia kuin elää vammaistuilla hoitamassa erityislasta kotona.

En mä haluaisi vammaista, jos saan valita. Erikseen on ne tilanteet, joissa vamma ei näy kuin myöhemmin, tai vammautuu jossain vaiheessa elämää. Mut jos raskauden aikana löytyisi vammoja niin aborttiaika ois prioriteetti numero yksi.

 

Itse en voisi lastani tappaa vaikka olisi miten vammainen. Saisi syntyä ja olisi rakastettu, oli vammat millaiset tahansa.

Eikö ole hienoa olla täydellinen ihminen? Moni muu joutuu valita sen lapsensa "tappamisen".
Mä kunnioitan kaikkea elämää. En syö lihaa, koska en halua että eläimiä tapetaan ravinnokseni. Silti olen joutunut "tappamaan" rakkaita lemmikejäni heidän sairastuttuaan. Joskus se "tappaminen" on parempi vaihtoehto kun kärsimys.
Monikohan aborttia miettiessään joutuu kokea sitä syyllisyyttä joita nämä "abortti on murha" ihmiset kylvävät ympäristöönsä? Tuleeko siitä teille hyvä mieli, kun julistatte mielipiteitänne? Abortin miettiminen voi olla henkisesti raskas asia. Ei siinä kaipaisi näitä tappamis kommentteja.