Sikiö pahoin sairas - keskeytyskö?

Voimia sinne ja hali! Vammaisen/ erittäin sairaan lapsen kanssa elämä on todella kovaa ja kasvattavaa. Itse olisin tehnyt valinnan etten synnytä. Tuskin olisin katunut myöhemmin. Mutta päätös on sinun. t: sivusta seuraaja

Jos päätät pitää lapsen niin elä tosiaan päivä kerrallaan...

Kuka sitten päätti että synnytät?

 

Hieman samanlaisessa tilanteessa kaksi kesää sitten olleena sanoisin, että jos olisin silloin tiennyt sen mitä tiedän nyt, olisin päätynyt keskeytykseen.

Pieni poikamme kuoli syliini muutama tunti syntymänsä jälkeen, tästä maailmasta mitään tajuamatta, vahvasti kipulääkittynä. Sydäntäni riipii ajatella, mitä pieni on joutunut kohdussa kärsimään - helpotusta kipuihin hän sai vain muutaman tunnin ennen lähtöään. Kaikki se kärsimyksen määrä aivan turhaan!

Jälkeenpäin olen syyllistänyt itseäni siitä, että ehkä osin omaa tunnontuskaani vähentääkseni minusta ei ollut tekemään sitä, mikä olisi lapseni kannalta ehkä ollut armeliainta.

En tietenkään ota kantaa teidän tilanteeseenne, ja lääketieteellisissä perusteissa on hieman eroa, jokaisen valitettavasti täytyy tehdä valinta itse.

Halusin vain sanoa, että on tilanteita, joissa on armeliainta antaa pienen nukkua pois, eikä pakottaa kärsimään "viimeiseen asti".

 

Itse kävin tammikuussa lapsivesitutkimuksessa kun vauvan koko jätätti. Kaksi viikkoa tutkimuksesta ei vauvan sydänääniä enää löydetty ja synnytin tyttäremme kuolleena Rv 23+5. Nyt olen uudestaan raskaana ja ilmoitin heti miehelleni, että vaikka ultrassa näkyisi mitä poikkeavuuksia niin lisätutkimuksiin en enää mene. Tekisin mitä tahansa jos vielä saisin nähdä pienen tyttöni ja koskea häneen. Mekin olimme aluksi miettineet raskauden keskeytystä jos tutkimuksista jotakin löytyisi, nyt en edes haluaisi tietää. Tämä tuhisija mahassani saa syntyä juuri sellaisenaan kuin on. Tietenkin jokainen tekee omat valintansa, paljon voimia teille.

 

Jos keskeyttäisin raskauden, eläisin loppuelämäni syyllisyyden tunteessa.

Varmaan juuri sen takia, että siinä tapauksessa päättäisit toisen elämästä, johon minun mielestäni on vara ainoastaan Jumalalla.

 

Itse jouduin pähkäilemään saman asian kanssa, lapsi todettiin hyvin vaikeasti sairaaksi tutkimuksissa, mutta ennen kuin päätin mitään Poika kuoli kohtuun.
Näin itse lapseni ja huomasin kuinka rikki hän oli ei olisi ollut hänen elämä kovin kaunis.
viikkoja ehti tulemaan 18 täyteen. Niistä kaksi viikkoa mietin aborttia.

 

:hug: ei kuulosta kivalta . Mä itse henk koht hyväksyn abortin erityistapauksissa, eli jos raiskattu, lapsi vaikeasti vammainen tai raskaus uhkaisi äidin henkeä jne...
Kyllä sulla on nyt tosi vaikea tilanne ja toivotan kovasti voimia ja oikeita päätöksiä. Kampurajaloista senverran että tuttavan lapsella oli ne, nyt reipas pikkumies ja jalat suorat. Elivät lähestulkoon normaalia elämää ja lapsen jalkoja jumpattiin ja suoristettiin ajan myötä jalkatuella. Mutta toki ymmärrän ettei sinun lapsellasi ole VAIN sitä vaan paljon muutakin.

 

Onhan tämä kyllä tosi kylmästi sanottu, mutta kaikkien osapuolten vuoksi (myös syntymättömän lapsen) tekisin keskeytyksen. (siis jos omalle kohdalle sattuisi). Hirveän valinnan eteen olet joutunut. Voimia sinulle ja perheellesi :hug:

Tätä on hyvä peesata. Ei se varmasti vauvastakaan kiva olisi koko ajan kipua ja leikkauksia ja sairaalaa ilman äitiä ja isää kokea Koska eihän siellä voi koko ajan jompi kumpi olla :/

Voimia. :hug: :hug: :hug:

 

Mustakin tuntuu hurjalta että vauva ei tuntis kipua ennen syntymäänsä.Kamalaa jos joutuu tuskissa olemaan eikä kukaan kuule itkuaan.

Sanoisin että malta muutama päivä.
Kysy asiantuntijoilta,koita siirtää vastuuta vähän heille.MIkä on heidän ennuste.
Hirvittää ja ihan itkettää puolestasi.

Mä en voi sanoa mitään mitä ite tekisin sillä en ole ollut vastaavassa tilanteessa.Ei sitä voi kuvitella ja sanoa että tekisin niin tai näin.

Puhukaa miehenne kanssa.
Ja oottakaa nyt kaikki tulokset.
Vaadi lääkäreiltä tietoa.

OIkien kovasti voimia todella raskaaseen aikaan.

Ja voihan luontokin hoitaa itse itsensä.Jos trisomia 18,harvemmin nämä lapset selviää syntymään asti.

 

keskeyttäisin. Kyl täs maailmas riittää terveenkin kanssa tekemistä, en ikinä jaksais vammasta lasta. Ja sun tapauksessas siis monivammaista. Enkä ole tunteeton vaan realisti.

Joidenkin vain on pakko jaksaa vammaisen lapsen kanssa. Aina ne vammat eivät ilmene vielä raskausaikana. Lapsi voi vammautua myös synnytyksessä tai myöhemmin esim. onnettomuudessa.

nii tiedän, mut nyt onkin kyse siitä, et ap tietää jo nyt et lapsi olisi vaikeasti vammainen. Ärsyttävää kun aina liitetään vastauksiin kommentteja joita ei lainkaa tarvittaisi!

 

yritä miettiä myös sitä syntymättömän lapsen asemaa. Mitä kaikkea hän joutuisikaan käymään läpi? ja koko elämänsä miettimään miks on erilainen kuin muut.
Vaikka lapsi onkin saanut alkunsa niin elämänlaatu olisi ensimmäinen asia jota pohtisin. Onko sellainen elämä kenellekään oikeanlainen? onko kukaan onnellinen siitä?
Kestääkö jo olemassa oleva tyttösi pakollisen syrjäytymisen syntyvän vauvan vaivojen takia?

vaikea tilanne :hug: mutta jos saisin noin aikaisin tiedon, tekisin abortin. Sydänhän siinä särkyy enkä kenellekään toivo sellaista. mutta jokaisella meillä on vain yksi elämä :|

 

Minä varmaan keskeyttäisin, ja tekisin sen päätöksen ehdottomasti heti, enkä odottelisi kromosomitutkimuksia. Minusta keskeytys ei ole maailmanloppu, mutta se pitää tehdä hyvillä perusteilla ja varhaisessa vaiheessa.

 

Jos keskeyttäisin raskauden, eläisin loppuelämäni syyllisyyden tunteessa.

Joskus syyllisyys vaan pitää jaksaa, lapsen puolesta. Tiedätkö ap kärsiikö sikiö tällä hetkellä tilastaan? Tilanne on vaikea ja ymmärrän, että haet tuke päätökseen täältä. Itse sinun ja miehesi on silti päätettävä miten toimitaan. Mitä lääkärit suosittelevat?

 

Voimia teille tämän raskaan asian kanssa :hug:

Itse miettisin samankaltaisia kysymyksiä kuin Levoton Strutsi.
Todella vaikea paikka. Uskon, että mihin tahansa päädytkin niin teet sen rakkaudesta lapseen.

yritä miettiä myös sitä syntymättömän lapsen asemaa. Mitä kaikkea hän joutuisikaan käymään läpi? ja koko elämänsä miettimään miks on erilainen kuin muut.
Vaikka lapsi onkin saanut alkunsa niin elämänlaatu olisi ensimmäinen asia jota pohtisin. Onko sellainen elämä kenellekään oikeanlainen? onko kukaan onnellinen siitä?

 

odota ihmeessä näyettä? mahtaako olla mahdollista että jossain raskauden vaiheella nuo menisi kuntoon itsestään? tää maailma on kyllä vaikea vammaisia ihmisiä kohtaan erittäin julma. ainut että kyllä siellä sairaalassa joutuu terveenkin lapsen kanssa asumaan meille on tyksi tullut liiankin tutuksi 2 tyttären kanssa esikoinen oli iahn terve syntyjään mutta sitten iski infektio kierre ja kuopus syntyi suht terveenä vuorokauden ikäisenä todettiin lonkan synnynnäinen sijoilta meno ja lasta oli 7 viikkoiseen asti eli taas tyksi rumba alkoi ja sitten keltaisuus hoidoissa huomattiin sydämmen sivuääni ja 2vk päästä tyksiin tutkimuksiin ja löytö oli kammion väliseinämän aukko suht helppoo mut vaikuttaa tytöön koko elämän mutta jos olisin nämä tiennyt niin en ehkä olisi silti tehnyt aborttia eli meille sairaala on jo kuin toinen koti ja siihen on tottunut surullista mutta totta mutta kuuntele omaa oloasi ei se päätös helppo ole mutta sinä itse tunnet parhaiten itsesi ja voimavarasi :heart: voimi koko perheelle :saint:

 

Minä olisin päätynyt keskeytykseen jos olisin tiennyt että poikamme kuolee heti synnyttyään. Mikään tässä maailmassa ei ole tuskallisempaa kuin nähdä oman lapsensa kuolevan. Kyllä uskon että vähemmän tuskallisempaa se olisi ollut, jos raskaus olisi keskeytetty heti alussa. Sitä tulee usein mietittyä että mahtoikohan hän kärsiä ja kuinka paljon...
Vaan kaikille ei tule sitä mahdollisuutta, että saa valita.

 

Sain eilen tietää, että tämä toinen lapsi jota odotan on todella pahasti sairas.
Olen nyt rv:llä 16+0.

Vauvalla jota odotan on kampurajalat, sydämen läppä ilmeisesti vuotaa pahasti (jotain vikaa sydämessä on mutta vielä ei osata saoa tarkasti kun sydän on vielä niin pieni), jotain häikkää selkärangan alaosan luutumisten kanssa ja vatsapeitteet eivät ole sulkeutuneet eli suolisto / osa suolistosta on lapsivedessä.

Kävin tänään lapsivesipunktiossa ja tulokset saatuani tiedetään, onko lapsella joku paha kromosomipoikkeavuus mistä kaikki vammat saattaa johtua. Vai onko kaikki muten vain erittäin huonoa sattumaa.
Jos kromosomipoikkeavuus löydetään, on tilanne vieläkin pahempi. Kuinka paha, sen tiedän kun tulokset saan ja silloin päädyn ehdottomasti keskeytykseen.
Mutta mikäli poikkeavuutta ei ole, on jalat ja vatsapeitteet korjattavissa kirurkisesti, samoin ehkä sydänvika. Tosin sydänvian laajuuden saa tietää vasta sitten kun sikiö kasvaa ja sydän kasvaa ja sitä pystyy tutkimaan kunnolla.

Lapsella olisi edessä joka tapauksessa paljon suuria leikkauksia ja ensimmäinen elinvuosi saattaa mennä pitkälti sairaalassa olessa.

Painin nyt isojen kysymysten kanssa.
Miten te toimisitte? Tiedän, että päätös on loppu peleissä yksin minun, mutta kommentteja suuntaan tai toiseen olisi mukava kuulla. Auttaisi ehkä minua päätöksen teossa.

Taustoista sen verran että meillä on enestään 1,5v aivan terve tyttö ja sekä minä että mieheni olemme vielä hieman alle 25 vuotiaita.
Vaikka nuoria ollaan, en jaksa pelkkää sairaalaelämää ja elämää päivästä toiseen, että saa pelätä miten toinen jaksaa, sitä kun se elämä on jo aivan terveenkin lapsen kanssa.

Kaiken lisäksi tutkimuksissa selvisi, että minulla on herttamainen / kaksiosainenkohtu. Tämä selittänee sen, miksi raskauksien alkuun saaminen ei ole meille maailman helpoin asia. Ihme ja kumma, että tätä kaksiosaisuutta ei kuitenkaan huomattu ensimmäisessä raskaudessa, vaikka esikko syntyi hieman etuajassa.

Mutta mielipiteitä, kiitos.

Meidän lapsella oli myös vatsanpeitteet sulkeutumatta ja osa maksasta ja suolistosta oli lapsivedessä, tämä huomattiin jo raskausaikana. Myös munuaisaltaat olivat laajentuneet. Lapsivesipunktio tehtiin ja normaalit kromosomit. Poika synty sektiolla ja vietiin suoraan leikkaukseen, jossa vatsan päällä oleva tyräpussi suljettiin. Mahan päälle jäi puoleksi vuodeksi nyrkin kokoinen tyrä, vatsanpeitteet suljettiin 0,5vuotiaana.Vatsa vaivasi poikaa liki 5v, jolloin tehtiin viimeinen iso leikkaus suoliston kureutumisen ja tukoksen takia. Sen jälkeen kaikki mennyt hyvin, poika nyt liki 10v.
Teillä on kyllä niin paljon muitakin löydöksiä, toivottavasti kromosomit ovat kunnossa.

 

Minä keskeyttäisin raskauden, jos lapsen isä ei olisi ehdottomasti sitä vastaan. Ajattelisin sekä lasta että muuta perhettä.

 

Päätös on aina perheesi ja painotan siis, vain sinun ja perheesi. Voimia voin vain toivottaa. Muuta en halua tehdä. Siitä, mikä on parasta teille tai lapselle en osaa sanoa. Omiakaan tuntemuksiani en ala tässä sen enempää selvittämään. Mutta valtavasti, aivan valtasti voimia, mihin ikinä päädytkin.

 

Minä en tiedä mitä pitäisi tehdä. Minulla on vaikeasti sairas, vammainen lapsi joka on kärsinyt kipuja, ollut paljon sairaalassa, tarvitsee koko elämänsä lääkitystä ja kalliita hoitoja, ja jonka hoitaminen koko vauvaiän oli hermoja raastavaa helvettiä eikä lähelläkään tavallista vauva-arkea. Oman lapsen yleensä jaksaa hoitaa, koska on "pakko", se haluaisiko sen kokea, on asia erikseen. Minä olisin mieluummin ottanut terveen lapsen kuin "kasvattavan" kokemuksen ja kaikenlainen jeesustelu siitä että sairas lapsi avaa silmät, lähinnä ottaa päähän ja rankasti. Se ei tarkoita etteikö sairas lapsi olisi yhtä rakas kuin terve, tai että ei hyväksyisi sairautta. Enkä minä voi sanoa että joku sairaus olisi niin paha asia että olisi armollisempaa tehdä abortti, tai että abortti pitäisi jättää tekemättä koska elämä on elämisen arvoista sairaudesta huolimatta. Se kun kuitenkin on melko pitkälle subjektiivinen kokemus, ja se joka kärsii, jos kärsii, on loppupeleissä se lapsi.

 

olen pahoillani puolestasi kun joudut miettiin vaihtoehtoja.
itse koin saman 5vuotta sitten suunnilleen samat viat ja punktiossa löytyi kromosomi 13
minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin keskeytys rv 18.olisi saattanut elää korkeintaan vuoden.
Tai kuolla jo kohtuun.Kun näin synnytyksen jälkeen niin oli kyllä oikea ratkaisu meillä.

 

:hug: mie en muuta osaa sanoa kuin että mihin ikinä ratkaisuun päädytte, se on oikea ratkaisu. kuunnelkaa lääkäreitä, ja sydäntänne. ja kun päätös on tehty, se ei siitä enää muuksi muutu, eikä silloin jossittelut auta.

 

Keskeyttäisin minäkin. Tosin niin paha sanoa kun ei ole omalle kohdalle sattunut. Mutta en myöskään pystyisi pienen vauvan kärsimyksiä vuotta katsomaan vierestä selväjärkisenä. Kun jo tavallisen räkätaudin seuraaminen vierestä avuttomana tekee niin pahaa. Soisin lapselleni mieluummin hyvän terveen alun ja parhaat edellytykset "normaaliin" elämään. Voimia teille.

Samoin ajattelen

 

Voi kuinka rankka tilanne sinulla :'(
Itse olen ajatellut niin, että jos meille vielä vauva tulisi ja jos saisin tietää hänen olevan pahasti vammainen, päätyisin keskeytykseen. Niin pahalta kun se kuulostaakin :ashamed: .
Juuri tuo kuvailemasi "päivästä toiseen sairaalaelämä" olisi ihan liian rankkaa koko perheelle. Ja se jatkuva huoli pienokaisesta....

Voi sanoa, pahoitellen, että minä myös, luultavasti.

 

Jos keskeyttäisin raskauden, eläisin loppuelämäni syyllisyyden tunteessa.

Joskus syyllisyys vaan pitää jaksaa, lapsen puolesta. Tiedätkö ap kärsiikö sikiö tällä hetkellä tilastaan? Tilanne on vaikea ja ymmärrän, että haet tuke päätökseen täältä. Itse sinun ja miehesi on silti päätettävä miten toimitaan. Mitä lääkärit suosittelevat?

Lääkärien suositukset kuulen ensi vkolla, samalla kun kuulemme tulokset lapsivesipunktiosta.
En tiedä kärsiikö lapsi, mutta jos itsellä olisi noin paljon kaikkea ni kärsisin. Pelkään siis että vauvani kärsii ja se satuttaa.

Päätös on tottakai yksin meidän, mutta kaikki nämä kommentit ovat auttaneet miettimään asiaa järjellä sydämen sijaan. Lopulliset päätökset teemme kuitenkin vasta punktiotulokset ja mahd. eliniän ennusteen kuultuamme.

 

vaikea tilanne.. Kannattaa tehdä päätös kaikkien kannalta. Lapsellasi olisi paljon vaikeita ongelmia, hän luultavasti kärsisi todella paljon kaikista hoidoista, jotka eivät välttämättä auta. Jos päätyt keskeytykseen, lapsi ei joutuisi kärsimään. Jos synnytät vaikeasti vammaisen lapsen, vie se tottakai aikaasi toiselta lapseltasi..