Sikiö pahoin sairas - keskeytyskö?

Minä miettisin tuossa tilanteessa sitä tuleeko vauva selviämään. Meidän vastasyntynyt menehtyi heti syntymänsä jälkeen, emme tienneet että hän oli sairas. Tarkoitan vaan, että kannattaa miettiä, niin kauhealta kuin se tuntuukin, että tuleeko lapsi pysymään hengissä syntymänsä jälkeen/ovatko jatkohoidot turhia.
Nämä ovat kauhean raskaita asioita, en voi muuta teille toivoa kuin oikein paljon jaksamista ja toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin.

 

Kampurajalat on mun mielestä pikkujuttu, jos vatsapeitteet saadaan korjattua, niin eihän sekään ole ongelma, vai? Mikäli sydän osoittautuu riittävän elinkelpoiseksi, että vauva sen kanssa selviää raskausajan, niin eikö ole sydämen korjaus mitenkään mahdollinen? Mikäli on niin kyllä minä yritää ainakin haluaisin.

Vatsapeitteet voidaan korjata, mutta suoliston olo lapsivedessä koko raskauden ajan ei tee hyvää suolistolle, tiedossa olisi siis pahoja suolisto-ongelmia.

Luutumisen häikkä selkärangan alaosassa saattaa merkitä halvantumista lantiosta alaspäin, joten kampurajalkojen korjaus ei tässä tapauksessa auttaisia lastani kävelemään.

Mietin pitkälti asiaa sen kannalta, millainen elämä on elämisen arvoista.
Ja tiedän, että täällä saa "ilkeitäkin" vastauksia. Ne saavat mennä ohitseni, sillä se joka ei ole samaa kokenut ei tiedä millään tasolla mitään mitä minä tällä hetkellä lävitse käyn.

Halusinkin kysellä porukan mielipiteitä, lopulliset päätökset teemme vasta lapsivesipunktion tulokset ja tiedon siitä, olisiko lapsi edes elinkelpoinen kohdun ulkopuolella, saatuamme ja punnittuamme tilannetta tarkasti joka kantilta.

 

Gastroskiisi lue sellainen ketju tuolta erityislapsista, saat vähän tietoa.

 

Tulisko vauvalla olemaan ihmisarvoista elämää? Ensimmäinen elinvuosi olisi valtavaa kärsimystä. Itse en kestäsi katsoa, kuinka suuria tuskia (vaikkakin ne pelastaisivat lapsen hengen) lapsi joutuisi kärsimään leikkauksien ja peitteiden korjauksen takia.. Voi kyllä minua ihan itkettää teidän vuoksi. Hirvittävän surullinen tilanne :'(
Minkälainen ennuste lapselle olisi selviytyä?

Ennusteen saamme tietää samalla kun saamme tiedon lapsivesipunktion tuloksista, siis ensi vkolla.

Siihen saakka jossitellaan, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

 

:hug:

Itselleni tehtiin keskeytys (olin n. vkolla 16) viimevuoden alkupuolella syystä että sikiöltä puuttui toinen jalka ja toinen oli kampura jalka. Ekassa ultrassa todettiin.. Syyksi tähän varmistui pari viikkoa myöhemmin amnionjuoste-oireyhtymä, eli vesikalvon juosteet kiinnittyvät vauvaan ja aiheuttavat poikkeavuuksia usein raajojen ja kasvojen alueella.

"Syntymän" jälkeen sikiöllä todettiin molemminpuoleinen huuli-ja suulakihalkio, ja kampurajalasta puuttui pikkuvarvas ja kolme keskimmäistä oli kasvanut yhteen. Käsistä löytyi myös yhteen kasvaneita sormia. Ja patologi löysi myöhemmin ruumiinavauksessa munuaisista rakkuloita joita ei olisi voitu ilman elinsiirtoa korjata.

Lääkäri oli myös sitä mieltä ettei lapsi olisi edes täysiaikaiseksi kasvanut tai olisi kuollut pian syntymän jälkeen juuri tuon munuaisvian vuoksi.

Päätös keskeytyksestä oli vaikea, pari viikkoa sitä mietin.. Kaikki oli sitä mieltä että kesken vaan, itse en ollut niin vakuuttunut siitä onko minulla oikeus riistää elämä toiselta.. enkä antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa päätökseen.. Oikeastaan vasta patologin löydöksen jälkeen tunsin tehneeni "oikean ratkaisun"..

Itkettää vieläkin koko asia, ja muistan edelleen koska tällä pikkuisella oli ollut laskettuaika..

Itse ehkä tuossa teidän tilanteessa päätyisin keskeytykseen.. Tämä siis vain minun mielipide.. En sano että teidän pitäisi..

Olette vielä todella nuoria ja teillä on aikaa tehdä lapsia vaikka se tavallista kauemmin veisikin.. Ja olette jo saaneet terveen lapsen aiemmin niin luultavasti saisitte tulevaisuudessakin..

En nyt osaa sanoa mitään suuria viisauksia tai neuvoja, mutta miettikää mikä on sinulle, vauvalle ja isälle ja siskolle paras ratkaisu.. Minkä päätöksen kanssa jaksatte elää...

Paljon voimia teille ja ISO :hug:

 

Ekaksi voimia teille. Kaverillani syntyi lapsi jolla suolet oli melkein kaikki vatsan päällä. Pieni leikattiin heti synnytyksen jälkeen ja on nyt ihan terve 1v. Alku oli heillä hankalaa, pari kuukautta sairaalassa yms. Mutta normaalia elämää lapsi elää nyt täysin.

Tilanne olisi eri, jos meilläkin olisi vain yksi ongelma. Sillon en miettisi keskeytystä lainkaan. Valitettavasti tilanteemme on kuitenkin paljon vaikeampi kuin kaverillasi. Ja nämä ongelmat kulkisivat lapsemme mukana läpi hänen elämänsä ehkä vaikeuttaen sitä, ehkä tehden siitä normaalia lyhyemmän.

 

Jokainen päättää näistä asioista itse ja tuo on tilanne, jota ei kenellekään toivoisi. Hirveältä tuntuu varmasti :hug:

Mutta niin julmaa kuin se onkin, olen melko varma, että jos tuo sattuisi meidän kohdalle, päätyisimme keskeytykseen.

 

Kampurajalat on mun mielestä pikkujuttu, jos vatsapeitteet saadaan korjattua, niin eihän sekään ole ongelma, vai? Mikäli sydän osoittautuu riittävän elinkelpoiseksi, että vauva sen kanssa selviää raskausajan, niin eikö ole sydämen korjaus mitenkään mahdollinen? Mikäli on niin kyllä minä yritää ainakin haluaisin.

Vatsapeitteet voidaan korjata, mutta suoliston olo lapsivedessä koko raskauden ajan ei tee hyvää suolistolle, tiedossa olisi siis pahoja suolisto-ongelmia.

Luutumisen häikkä selkärangan alaosassa saattaa merkitä halvantumista lantiosta alaspäin, joten kampurajalkojen korjaus ei tässä tapauksessa auttaisia lastani kävelemään.

Mietin pitkälti asiaa sen kannalta, millainen elämä on elämisen arvoista.
Ja tiedän, että täällä saa "ilkeitäkin" vastauksia. Ne saavat mennä ohitseni, sillä se joka ei ole samaa kokenut ei tiedä millään tasolla mitään mitä minä tällä hetkellä lävitse käyn.

Halusinkin kysellä porukan mielipiteitä, lopulliset päätökset teemme vasta lapsivesipunktion tulokset ja tiedon siitä, olisiko lapsi edes elinkelpoinen kohdun ulkopuolella, saatuamme ja punnittuamme tilannetta tarkasti joka kantilta.

Nimimerkki äippä juuri edellisellä sivulla kertoi, että ystävänsä lapsi nyt vuoden iässä on täysin terve, vaikka lähes kaikki suolet olivat vatsanpeitteiden ulopuolella. Eli ei se aina tarkoita pahoja suolistoongelmia.

Se, että pystyykö lapsi kävelemään vai ei on mielestäni se ja sama. Toki olisi hienoa jos lapsi olisi terve ja kävelisi, mutta ei se pyörätuoli ole kuolemaa pahempi vaihtoehto. Mielestäni alaraajojen halvaus ei juuri eroa esim. huonosta näöstä.
Esikkoa odottaessani itseasiassa luulin odottavani lasta jonka jaloissa oli jotain häikkää. Lääkäritkin sanoivat että vasta syntymän jälkeen sitten selviää, että toimivatko jalat normaalisti vai ei. Minulle se ei ollut ongelma joten siksi en osaa tätä asiaa tässäkään kohtaa ongelmana nähdä.

 

Puhut lapsestasi... et kai voisi keskeyttää raskauttasi... siis tappaa lastasi vaikka hän olisi kuinka sairas...

Mä voisin. En kyllä käyttäisi siitä tuollaista nimitystä, mutta pystyisin kuitenkin kekseytykseen. Rankaa tilanne kyllä ja toivottavasti asiat selviävät mahdollisimman pian.

 

:hug:

Itselleni tehtiin keskeytys (olin n. vkolla 16) viimevuoden alkupuolella syystä että sikiöltä puuttui toinen jalka ja toinen oli kampura jalka. Ekassa ultrassa todettiin.. Syyksi tähän varmistui pari viikkoa myöhemmin amnionjuoste-oireyhtymä, eli vesikalvon juosteet kiinnittyvät vauvaan ja aiheuttavat poikkeavuuksia usein raajojen ja kasvojen alueella.

"Syntymän" jälkeen sikiöllä todettiin molemminpuoleinen huuli-ja suulakihalkio, ja kampurajalasta puuttui pikkuvarvas ja kolme keskimmäistä oli kasvanut yhteen. Käsistä löytyi myös yhteen kasvaneita sormia. Ja patologi löysi myöhemmin ruumiinavauksessa munuaisista rakkuloita joita ei olisi voitu ilman elinsiirtoa korjata.

Lääkäri oli myös sitä mieltä ettei lapsi olisi edes täysiaikaiseksi kasvanut tai olisi kuollut pian syntymän jälkeen juuri tuon munuaisvian vuoksi.

Päätös keskeytyksestä oli vaikea, pari viikkoa sitä mietin.. Kaikki oli sitä mieltä että kesken vaan, itse en ollut niin vakuuttunut siitä onko minulla oikeus riistää elämä toiselta.. enkä antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa päätökseen.. Oikeastaan vasta patologin löydöksen jälkeen tunsin tehneeni "oikean ratkaisun"..

Itkettää vieläkin koko asia, ja muistan edelleen koska tällä pikkuisella oli ollut laskettuaika..

Itse ehkä tuossa teidän tilanteessa päätyisin keskeytykseen.. Tämä siis vain minun mielipide.. En sano että teidän pitäisi..

Olette vielä todella nuoria ja teillä on aikaa tehdä lapsia vaikka se tavallista kauemmin veisikin.. Ja olette jo saaneet terveen lapsen aiemmin niin luultavasti saisitte tulevaisuudessakin..

En nyt osaa sanoa mitään suuria viisauksia tai neuvoja, mutta miettikää mikä on sinulle, vauvalle ja isälle ja siskolle paras ratkaisu.. Minkä päätöksen kanssa jaksatte elää...

Paljon voimia teille ja ISO :hug:

Kiitos. Mukava kuulla että on muitakin jotka ovat joskus ollet samojen isojen kysymysten äärellä. Siis sillä tavalla mukava että se auttaa itseä jaksamaan, muutenhan tällaista ei soisi tapahtuvan kenellekkään. Tutkimattomat ovat Herran tiet.

 

Kysymykseesi vastaus: En keskeyttäisi!

Ja :hug: sinulle.

Profiilistani löytyy vähän infoa siitä mitä itse käyn parhaillaan läpi omassa raskaudessani.

 

Mun on pakko sanoa, että en tiedä mitä tekisin. Abortti olisi tosi tosi kova paikka. Voisi olla, etten sitä pystyisi tekemään. Olisin varmaan shokissa...

Mutta tsemppiä ja voimia sulle! Kuuntele sydäntäsi, kyllä se vastaus sieltä tulee! :hug: :flower:

 

hirveän valinnan eteen olet joutunut... :hug:

mitkä ovat vauvan elin mahdollisuudet?

meillä syntyi vakavasti sairas lapsi kesän alussa, syntymän jälkeen meiltä kysyttiin että kauanko tehohoitoa jatketaan vai aloitetaanko sitä ollenkaan... päätimme mieheni kanssa että kaikki tehdään tytön eteen,lääkäreiden vastusteluista huolimatta... nyt tyttö kotona ja ikää 4 kk... ihmeitäkin tapahtuu...

kukaan täällä ei voi puolestanne päätöstä tehdä ja kaikki mielipiteet täällä tulevat vain sekoittamaan päätänne enemmän... niin ainakin itselleni kävi...

:hug:

 

Puhut lapsestasi... et kai voisi keskeyttää raskauttasi... siis tappaa lastasi vaikka hän olisi kuinka sairas...

mutta voisitko itse antaa lapsesi kärsiä syntymänsä jälkeen?ja antaa toisen riutua ja osottaa kuolemaa?Noilla tiedoilla saattaa olla hyvinkin mahdollista että selviytymismahdollisuudet obat pienet

 

Keskeyttäisin minäkin. Tosin niin paha sanoa kun ei ole omalle kohdalle sattunut. Mutta en myöskään pystyisi pienen vauvan kärsimyksiä vuotta katsomaan vierestä selväjärkisenä. Kun jo tavallisen räkätaudin seuraaminen vierestä avuttomana tekee niin pahaa. Soisin lapselleni mieluummin hyvän terveen alun ja parhaat edellytykset "normaaliin" elämään. Voimia teille.

 

ap:n tilanne on raskas, enkä todellakaan osaa neuvoa. Se mitä tässä ketjussa ei vielä ole otettu huomioon, on jo olemassaoleva lapsi. Kirjoitit ap, että teillä on vanhempi lapsi, joten minusta asiaa tulisi miettiä myös "hänen kannaltaan". Miten monivammaisena syntyvä lapsi vaikuttaisi isompaan sisarukseen, miten se että perhe lähes asuisi sairaalassa pitkiä aikoja, vanhemmat huolissaan/stressaantuneita/surullisia pitkiä aikoja jne...

Mutta voimia koko teidän perheelle, vaikean päätöksen kanssa!

 

Keskeyttäisin vaikka vaikea päätös olisikin. Minkälaiset tuskat lapsella olisi edessä, auttaisivatko leikkaukset, muun perheen jaksaminen jne...

Voimia ap:n perheelle tehdä heille se oikea päätös

 

mitkä ovat vauvan elin mahdollisuudet?

Saamme tietää asiasta ensi vkolla. Sitä ennen jossitellaan.

 

meidän suvun erikoislapsi olli ihan terve masussa mutta sitten tuli liikkumattomuus ja hätäsektio, hapetonta aikaa muutama minuutti -ikuisuus-

kohta lapsi on 1v vaikka ei viikkoakaan luvattu,vaikeaa on vanhemmillaan vaikka lapsi onkin esikoinen, sairaalaa ei onneksi enää paljon tarvita, ainakaan ennen kun alkaa vaikeammat ajat. lapsen aivoissa iso ongelma.

ehkä pikkuisen sydän ei kestä loppuun asti tai jos kestää niin kestääkö synnyttyä kauan ja niin monta ääretöntä asiaa kysymyksissä..

vammainen lapsi on yhtä rakas kuin tervekin

 

Missä olette hoidettavana? Onko varmasti osaavat lääkärit asialla?

Minulla on oma kohtaista kokemusta sillä olemme mieheni kanssa päätyneet keskeytykseen rv17+ Meillä oli joitakin saman suuntaisia löydöksi. kromosit olivat ok. Vika löytyi geeneistä ja lopullisen dignoosin saimme vasta kun geenit oli tutkittu sveitsissä ja aikaa oli kulunut vuoden verran.

Jokainen tekee omat ratkaisunsa jos pystyt ajattelemaan että teet sen lapsen parhaaksi niin suosittelen keskeytystä. Minä rakastin omaa lastani niin paljon etten halunut hänen kärsivän. Minä kärsin mielummin itse ratkaisuni tuskan. Paljon paljon voimia koko perheelle!

 

Ensinnäkin hurjasti jaksuja :hug:
Toisekseen, vaikka kuin julmalta kuulostaa niin itse päätyisin varmaan keskeytykseen. Mikään ei sano, ettei olisi kaikenmaailman leikkauksia myöhemmälläkin iällä ja argh.. mä en kestäis, en itseni enkä lapsen takia.. juurikin tuo kaikki sairaalassa hengailu ja kipuja lapselle kipujen perään :/

 

Voimia sinne ja hali! Vammaisen/ erittäin sairaan lapsen kanssa elämä on todella kovaa ja kasvattavaa. Itse olisin tehnyt valinnan etten synnytä. Tuskin olisin katunut myöhemmin. Mutta päätös on sinun. t: sivusta seuraaja

Jos päätät pitää lapsen niin elä tosiaan päivä kerrallaan...

 

vaikea tilanne mutta me miehen kans päädyttäs molemmat yhteisymmärryksessä keskeytykseen
voimia päätöksen tekoon :hug:

 

Pahoittelut ap puolestasi. Vastaus kysymykseen; minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään vaan pyytäisin keskeytyksen.

 

meidän suvun erikoislapsi olli ihan terve masussa mutta sitten tuli liikkumattomuus ja hätäsektio, hapetonta aikaa muutama minuutti -ikuisuus-

kohta lapsi on 1v vaikka ei viikkoakaan luvattu,vaikeaa on vanhemmillaan vaikka lapsi onkin esikoinen, sairaalaa ei onneksi enää paljon tarvita, ainakaan ennen kun alkaa vaikeammat ajat. lapsen aivoissa iso ongelma.

ehkä pikkuisen sydän ei kestä loppuun asti tai jos kestää niin kestääkö synnyttyä kauan ja niin monta ääretöntä asiaa kysymyksissä..

vammainen lapsi on yhtä rakas kuin tervekin

Kukaan ei kyseenalaista rakkautta ja sen määrää. Mutta kuten sanotaan, joskus sitä suurinta rakkautta on päästää irti.