Siis onko tää ihan normaalia 1v. käyttäytymistä?

Meidän nuoren herran hepulit senkun pahenee, viimeset 3 päivää se on lähinnä vaan huutanut... :| Jos se ei saa jotain mitä haluaa se huutaa, jos sitä kieltää, se huutaa, sit se huutaa muuten vaan, roikkuu jalassa ja huutaa, otat syliin potkii ja hakkaa sekä huutaa...

Tää ei ole enää kivaa, toi riehuu sylissä niin että ihan oikeesti sattuu ja lattialla vaan huutaa..

Mitäpä tuolle voit tehdä...

 

Anna sen huutaa, kyllä se loppuu aikanaan kun lapsi tajuaa että huutamalla ja riehumalla ei saa huomiota vanhemmilta. Jos lapsi rupeaa sylissä ollessa potkimaan/hakkaamaan niin vie lapsi omaan huoneeseensa ja jätä sinne. (Samalla tavalla ne koiratkin oppivat lopettamaan huonon käytöksen. Kun koira käyttäytyy huonosti, omistaja vain yksinkertaisesti kääntää selkänsä ja poistuu. Hyvästä käyttäytymisestä koiraa palkitaan. Silitetään ja puhutaan lempeällä äänellä.)

 

meillä kuopus on 11kk ja juuri tuollainen. mikään ei oo hyvä. paitsi tissillä oleminen

 

Samaa olen miettinyt.. Meidän 2v poika on edelleen tuollainen, n. 1-vuotiaana alkoi.
Ihan mikä tahansa huomio raivarin aikana saa raivon vaan yltymään.
Itse oon sitten vaan kummemmin huomiomatta ja heti valmiina ottaan syliin tai muuten lohduttamaan, jos toinen sattuu sen verran leppymään. Ei noin pientä kyllä voi viedä vaan omaan huoneeseensa yksinään huutamaan..
Kaippa tuo joskus ohi menee.. toivottavasti.

 

Mä oon tehnyt niin et laitan lattialle kun alkaa potkii, niinkuin juuri äsken taas teki...Mut tuntuu vaan niin toivottomalta kun ei tota huutoo saa loppumaan, tää herra kun nimittäin huutaa sit tasan just niin kauan kun happi kulkee kunnolla.. Tilanteena melko stressaava kaikille ja sillä mietinkin et onko ihan normaalia vai teenkö jotain tosi pahasti väärin..

Eikai siinä auta kun kärvistellä ja odottaa et tää menee ohitte, ihan karmeeta raivoomista päivästä toiseen..

Sen kuitenkin huomaa ettei sillä mikää hätä ole tms. koska saattaa ihan yhtäkkiä, kesken huutamisen unohtua katsomaan tv:tä tai koiran touhuja tms. ja yhtäkkiä taas muistaa et ai niin, mulla jäi jotain kesken ja taas se alkaa...

 

No en ole noin voimakasta uhmaa 1-vuotiaalla nähnyt, sitten 2,5-vuotiaana kyllä.
Varmista ettei lapsella ole mitään hätää, kipuja, kosketusarkuutta tms.
Sitten yritä sanoa hänelle mikä on hätänä, hän varmaan jo ymmärtää puhetta? "Nyt sinua harmittaa kun et saa pullaa, nyt sinua suututtaa kun äiti pitää sinua sylissä..." Lapsen kiukunhallintaa auttaa se että hän tietää tunteensa tulevan jaetuksi. Noin pienellä vielä onnistuu huomion suuntaaminen muualle; jos muu ei auta, laita keksi tai jäätelö suuntukkeeksi... Jos ei siitäkään tokene, on joku vialla.
1-vuotias on liian pieni jätettäväksi yksin riehumaan. Jos pinnasi ei pidä, on sitten parempi jättää hänet hetkeksi yksin ja rauhoittua itse, mutta muutoin hän tarvitsee äidin lohdutusta. Hänellä ei ole vielä itsesäätelytaitoja ollenkaan, ja yksin kamalaan tunnekaaokseen jättämisestä on psyykelle suurta haittaa.

 

[QUOTE="viiraska";23987680]Noin pienellä vielä onnistuu huomion suuntaaminen muualle; jos muu ei auta, laita keksi tai jäätelö suuntukkeeksi... Jos ei siitäkään tokene, on joku vialla.[/QUOTE]

No meidän muksu on sitten ollut tuolta 1-vuotiaasta asti viallinen kappale.
Siinä vaiheessa, kun raivari tulee, ei auta yhtään mikään, muuta kuin odottaa, että herra leppyy ihan itsekseen ja katsella vierestä.

 

[QUOTE="viiraska";23987680]No en ole noin voimakasta uhmaa 1-vuotiaalla nähnyt, sitten 2,5-vuotiaana kyllä.
Varmista ettei lapsella ole mitään hätää, kipuja, kosketusarkuutta tms.
Sitten yritä sanoa hänelle mikä on hätänä, hän varmaan jo ymmärtää puhetta? "Nyt sinua harmittaa kun et saa pullaa, nyt sinua suututtaa kun äiti pitää sinua sylissä..." Lapsen kiukunhallintaa auttaa se että hän tietää tunteensa tulevan jaetuksi. Noin pienellä vielä onnistuu huomion suuntaaminen muualle; jos muu ei auta, laita keksi tai jäätelö suuntukkeeksi... Jos ei siitäkään tokene, on joku vialla..[/QUOTE]

Kuten edellä sanoin, ei ole kipuja tms. tää on ihan puhdasta uhmaa ja kiukuttelua...Ei auta laittaa jotain suuhun, nimittäin täällä lentää sit kaikki mitä se käsiensä eteen saa pitkin kämppää kun sitä kiukuttaa, oli se sitten ruokaa tai juomaa tai leluja..

Mä olen yrittänyt selittää, silittää, paijata, halata ja yleensä se ei auta, hetken voi rauhottaa kunnes taas muistaa et hei mä suutuin jostain ja se alkaa taas..Sylissä en uskalla pitää kun riehuu koska oon raskaana ja tosiaan lapsi potkii ja hakkaa ihan sikakovaa..

Älyttömän kivaa..

 

Ja kipua tuo ei voi olla siinäkää mielessä että sitä esiintyy vain kotona, äitin ja isän silmien alla.. Meidän äidille viime viikonloppuna kerran näytti kuinka hienosti osaa raivota ja se oli eka kerta kun sitä todisti joku mutta tuolloin oltiin oltu jo pitempi aika heillä, joten vieraskoreus lienee alkoi jo karisemaan..

 

Meillä toimii harhautuksena yleensä joku kiva tv-pätkä, Paukkumaissi nauhoitus, Madagascar-leffa, Pingu tms.. se pitää vain ensin laittaa riittävän kovalle, että se menee pikkumiehen tajuntaan.

 

no onko jotain asioita, joista se tykkää ja millä saa sen hetkeksi paremmalle tuulelle? Mulla meinaa välillä mennä usko tuon meidän huutajan kanssa, vaikka se ei varmaan huuda edes paljon. Sitte jos mulla on vaikka selkä kipee tai kiire tai väsy, niin huomaan että meidän vuorovaikutus urautuu vähitellen väärään suuntaan, ja molempia turhauttaa.

Sitten jos menen sen kanssa leikkimään hetkeksi tai katellaan jotain hassuja juttuja tai vaan jään kattelemaan silleen hellän huvittuneesti kun se syö, niin alkaa tulla sitä myönteisempää vuorovaikutuskehää. Ja sitten ei tartte lainkaan niin paljoa kiukutella tuonkaan.

 

Ellei toimi, niin annan kaverin vain raivota lattialla, kunnes on valmis. Pikkumies juoksee sitten syliin halittelemaan. Ennen sitä siis lapsi ei hyväksy kosketusta.

Mä en näe mitään järkeä tunkea herkkuja(?!?!) kiukkuavalle lapselle.

 

jep. tänäaamuna alko se helvetin rääkyminen 5.20 ja jatkui 1,5h..
ja joka asiasta ihan sama mitä on tarjolla niin rääytään. ja kiljutaan. oon uhannu viedä tuon äänijänteiden katkasuun.. :saint:

 

Joo en itsekään anna herkkuja raivoavalle, vähän vitsinä heitin. Mutta opin sen toden perästä yhdeltä terveydenhoitajalta tapana testata miten pahasti lapseen on käynyt. Voi sitä joskus kokeilla...

Kokeilemalla sen vain saa selville mikä teidän lapseen tepsii. Mutta lähtökohtaisesti en suosittele huomiottajättämistä. Jos se kuitenkin selvästi lasta hyödyttää, voi sitäkin ehkä käyttää? Isompien kanssa olenkin käyttänyt.

 

Anteeks mut hymy hiipii huulille , siis tottakai oikeasti tuo on kamalaa kuultavaa kun pieni osoittaa mieltään mutta kun siihen ei meillä ainakaan auttanut kuin aika :hug: Esikoinen teki sitä vielä 3v ja moni neuvoi kaikki kiinnipito, sylitys jne. keinot, mutta kun vaan kiljuminen yltyi. Kun sai raivota itsensä rauhassa "tööt" niin sit oli väsy ja sylissä hyvä Nyt tuo 10 kk näyttää osoittavan merkkejä samasta luonteesta

 

Meidän nuoren herran hepulit senkun pahenee, viimeset 3 päivää se on lähinnä vaan huutanut... :| Jos se ei saa jotain mitä haluaa se huutaa, jos sitä kieltää, se huutaa, sit se huutaa muuten vaan, roikkuu jalassa ja huutaa, otat syliin potkii ja hakkaa sekä huutaa...

Tää ei ole enää kivaa, toi riehuu sylissä niin että ihan oikeesti sattuu ja lattialla vaan huutaa..

Mitäpä tuolle voit tehdä...

Jep, ihan normaalia, valitettavasti....

 

En tiiä onko normaalia, mutta ei oo meillä ollut tuollaista.

 

No onhan tuo kieltämättä omalla tavallaan huvittavaa, vallankin jos sen kanssa on itsekkin paininut..

Mut musta tuntuu et mun sydän särkyy kun se vaan huutaa.. Tulee niin paska olo itelle ettei mitään rajaa, en mä halua että toisella on paha mieli ja itkee sen takia, mut en mä myöskään voi antaa sen tehdä mitä se haluaa ja kun hermo hällä napsahtaa ihan sekunnin murto-osassa, se ehtii piiskaamaan ittensä niin järjettömään raivoon ennenkun kerkeet kissaa sanomaan et et voi muuta kun kattoo suu auki et aha.. :O

No..Joskus...Just mies sano puhelimessa et 17 vuoden päästä voidaan sanoo sille et mee muualle kiukuttelemaa..

 

Joo, meillä alkoi uhmahuuto jo ennen yhden vuoden ikää ja jatkuu vieläkin, poika on kohta 2v. Ei siihen mikään auta muu kuin huomion kiinnittäminen muualle (eikä aina tietty sekään). On se hermoja raastavaa kun yks vaan huutaa kokoajan mutta onneks välillä on aurinkoisiakin hetkiä, niiden avulla jaksaa

 

Juu ei se kellekkään kivaa ole ajan kanssa. Sama jos itkua joutuu kuuntelee päiviä niin tulee avuton olo. Mutta toivotaan että teillä piankin pikkuinen pääsee itsensä kanssa "tasapainoon", huolehdi sinä myös omasta voinnistasi.

 

Jos yhtään lohduttaa niin lapsi luottaa sinuun kun uskaltaa tunteensa näyttää. Näi neuvolatäti lohdutti minua kuopuksen kanssa. Tyttö nyt 2v7kk ja edelleenkin saattaa saada raivareita aivan tooooosi pienestäkin asiasta. Kuten tänään kun en suostunut kaatamaan mehumukia täyteen vaan laitoin vain puoli mukia. Jaksaa huutaa vaikka kaksi tuntia mutta periksi ei anneta. Kaikkiaan yleensä kyllä todella herttainen ja iloinen tyttö - perinyt vain äitinsä lujan luonteen ja tahdon =D Esikoinen on aivan toista maata...

 

No onhan tuo kieltämättä omalla tavallaan huvittavaa, vallankin jos sen kanssa on itsekkin paininut..

Mut musta tuntuu et mun sydän särkyy kun se vaan huutaa.. Tulee niin paska olo itelle ETTEI MITÄÄN RAJAA, en mä halua että toisella on paha mieli ja itkee sen takia, mut en mä myöskään voi antaa sen tehdä mitä se haluaa ja kun hermo hällä napsahtaa ihan sekunnin murto-osassa, se ehtii piiskaamaan ittensä niin järjettömään raivoon ennenkun kerkeet kissaa sanomaan et et voi muuta kun kattoo suu auki et aha.. :O

No..Joskus...Just mies sano puhelimessa et 17 vuoden päästä voidaan sanoo sille et mee muualle kiukuttelemaa..

No mietis vielä. Mä pistin isolla tuon sun tekstiin, ettei mitään rajaa. Et kai ihan tosissas tuota tarkoittanu? Ja sitä, että et halua että toisella on paha mieli.

Meinaan, kyllä vanhemman täytyy haluta, että toisella on joskus aina pahakin mieli, vaikkei haluakaan toiselle pahaa. Eli ei sun tartte sitä ehdoin tahdoin ruveta tuottamaan sitä pahaa mieltä, muttei myöskään ruveta tanssimaan kissanpolkkaa asian ehkäisemiseksi.

Samalla lailla, kyllä siinä joku raja täytyy olla, miten pahalta susta tuntuu. Ei semmoinen sympatia ole hyväksi enää, missä sitä vaan velloo kunnes hukkuu. Helpompi varmaan lapsenkin kerätä itsensä siitä huutamisesta, kun näkee ettei vanhempi mene tolaltaan.

 

No mietis vielä. Mä pistin isolla tuon sun tekstiin, ettei mitään rajaa. Et kai ihan tosissas tuota tarkoittanu? Ja sitä, että et halua että toisella on paha mieli.

Meinaan, kyllä vanhemman täytyy haluta, että toisella on joskus aina pahakin mieli, vaikkei haluakaan toiselle pahaa. Eli ei sun tartte sitä ehdoin tahdoin ruveta tuottamaan sitä pahaa mieltä, muttei myöskään ruveta tanssimaan kissanpolkkaa asian ehkäisemiseksi.

Samalla lailla, kyllä siinä joku raja täytyy olla, miten pahalta susta tuntuu. Ei semmoinen sympatia ole hyväksi enää, missä sitä vaan velloo kunnes hukkuu. Helpompi varmaan lapsenkin kerätä itsensä siitä huutamisesta, kun näkee ettei vanhempi mene tolaltaan.

En mä halua että lapsi itkee ja pahoittaa mielensä, en todellakaan, en mä halua itsekkään itkeä, vallankaan noin pirun typerien asioiden takia.. Mut en mä silti tee niinkuin lapsi haluaa, joo, mulle tulee itselleni paha mieli, ihan tolkuttoman paha mieli, kun tiedän että en voi puuttua ja "lelliä" sitä lasta vaan on vaan pakko antaa sen itkeä ettei käy niin että lapsi oppii että äiti antaa periks kun vähän tirauttaa kyyneleen..

Se että mä koen pahaa oloa jatkuvan itkun takia ei tarkoita että siltikään lapsen tahtoon taivun.

 

Mä oon vieny pinnasänkyyn ku tulee tollasia kohtauksia. Seison itse ovenraossa ja odotan että huuto loppuu. Heti kun loppuu menen sisään ja kysyn oletko valmis tulemaan ulos. Jos huuto jatkuu, laitan oven taas kiinni. Toimii, ja tyttö rauhoittuu nopeasti.

Syliä ollaan kokeiltu, ei rauhoitu edes puolessa tunnissa (ja näitä kohtauksia saattaa tulla monta kertaa päivässä)

 

Mitä ne teidän lapset oikein on syöny ja juonu kun tuollainen huutaminen näyttää olevan yleistäkin.

Ei se oikeasti ole normaalia edes uhmaiässä. Jotain lapselta puuttuu... vaikka sitten jotain välittäjäaineita. Mutta oikeasti... puolentoista tunnin huutaminen ilman syytä on jo hälyttävää.

Ja yksivuotiaan KAIKENLAISEEN itkuun on vastattava. Siinä ei todellakaan ainakaan auta huomiotta jättäminen. Sellainen on sairasta.