Siis onko tää ihan normaalia 1v. käyttäytymistä?

"Lilli"
Jos koittasitte selvittää miksi lapsi huutaa.. yleensä taustalla on joku tarve ellei sitten kipu.

Pieni lapsi ei osaa käsitellä tunteitaan ja kertoa niitä sanoin. Eikä välttämättä isompikaan lapsi, varsinkaan jos ei ole saanut vanhemmiltaan siihen opastusta. Eli ottakaa selvää mitä lapsella on asiaa, sanallistakaa se myös lapselle. Tämä ei tarkoita, että lapsi saa aina tahtonsa läpi. Usein auttaa, että lapsi kokee tulleensa ymmärretyksi. Tunnemyrskyssä raivoavalle lapselle ei saa viestiä perille. Tilanteen rauhoituttua asiasta kannattaa ja pitää puhua.

Jos lapsi hylätään tällaisissa tilanteissa, millaisen viestin se antaa? Voi sitten murrosikäisen vanhempana miettiä miksi nuori ei luota vanhempiinsa, ei puhu, mököttää ja huutaa vaan. Kyllä, jo pienenä vauvana ja taaperona otettu suunta lapsi-vanhempi-suhteessa jatkuu vaikka lapsi kasvaa.

Toivottavasti kukaan ei kasvata koiria ja ihmislapsia samalla tavalla. Olemmehan eri lajia.
 
"jep"
[QUOTE="Lilli";23992990]Jos koittasitte selvittää miksi lapsi huutaa.. yleensä taustalla on joku tarve ellei sitten kipu.

Pieni lapsi ei osaa käsitellä tunteitaan ja kertoa niitä sanoin. Eikä välttämättä isompikaan lapsi, varsinkaan jos ei ole saanut vanhemmiltaan siihen opastusta. Eli ottakaa selvää mitä lapsella on asiaa, sanallistakaa se myös lapselle. Tämä ei tarkoita, että lapsi saa aina tahtonsa läpi. Usein auttaa, että lapsi kokee tulleensa ymmärretyksi. Tunnemyrskyssä raivoavalle lapselle ei saa viestiä perille. Tilanteen rauhoituttua asiasta kannattaa ja pitää puhua.

Jos lapsi hylätään tällaisissa tilanteissa, millaisen viestin se antaa? Voi sitten murrosikäisen vanhempana miettiä miksi nuori ei luota vanhempiinsa, ei puhu, mököttää ja huutaa vaan. Kyllä, jo pienenä vauvana ja taaperona otettu suunta lapsi-vanhempi-suhteessa jatkuu vaikka lapsi kasvaa.

Toivottavasti kukaan ei kasvata koiria ja ihmislapsia samalla tavalla. Olemmehan eri lajia.[/QUOTE]

hyvin sanottu! totta.
 
"vieras"
[QUOTE="viiraska";23987680]No en ole noin voimakasta uhmaa 1-vuotiaalla nähnyt, sitten 2,5-vuotiaana kyllä.
Varmista ettei lapsella ole mitään hätää, kipuja, kosketusarkuutta tms.
Sitten yritä sanoa hänelle mikä on hätänä, hän varmaan jo ymmärtää puhetta? "Nyt sinua harmittaa kun et saa pullaa, nyt sinua suututtaa kun äiti pitää sinua sylissä..." Lapsen kiukunhallintaa auttaa se että hän tietää tunteensa tulevan jaetuksi. Noin pienellä vielä onnistuu huomion suuntaaminen muualle; jos muu ei auta, laita keksi tai jäätelö suuntukkeeksi... Jos ei siitäkään tokene, on joku vialla.
1-vuotias on liian pieni jätettäväksi yksin riehumaan. Jos pinnasi ei pidä, on sitten parempi jättää hänet hetkeksi yksin ja rauhoittua itse, mutta muutoin hän tarvitsee äidin lohdutusta. Hänellä ei ole vielä itsesäätelytaitoja ollenkaan, ja yksin kamalaan tunnekaaokseen jättämisestä on psyykelle suurta haittaa.[/QUOTE]

just! :D Kun lapsi kiukuttelee, anna sille herkkuja. Mitäköhän lienee tuollaisesta oppii??? Onnea vaan sulle tulevaisuudessa:D
 
useamman äiti
Ei tuo vielä mittään, mutta ootappa niitä 4v,5,ja 6v.... uhmia! Tuo "vauva uhma" vaan valmistaa vanhempia niihin kunnon uhmiin, että on homma hanskassa sitten siihen mennessä:D
Tohon yksin jättämäseen.. Missään nimessä ei saa jättää yksin. Uhma ja kiukku on lapselle itselleen vielä vaikeammat kestää, kuin aikuiselle.Hän tuntee ääretöntä turvattomuutta ja hylkäyksen tunnetta, jos hänet eristetään (esim.viedään yksinomaan huoneeseen raivoamaan). Meikäläisen parhaat vinkit on ihan tosi paljon ulkoilua, harhautus kiukku tilanteessa ja lapselle mielekäs tekeminen.
 
ristussoikoon
Mitä ne teidän lapset oikein on syöny ja juonu kun tuollainen huutaminen näyttää olevan yleistäkin.

Ei se oikeasti ole normaalia edes uhmaiässä. Jotain lapselta puuttuu... vaikka sitten jotain välittäjäaineita. Mutta oikeasti... puolentoista tunnin huutaminen ilman syytä on jo hälyttävää.

Ja yksivuotiaan KAIKENLAISEEN itkuun on vastattava. Siinä ei todellakaan ainakaan auta huomiotta jättäminen. Sellainen on sairasta.
No voi ristus. Tää nyt on provo tai sulla ei varmaan ole omia lapsia. Oman tahdon esiin tuleminen ON normaalia. Eriytyminen ja etäisyyden hakeminen äidistä ON normaalia. Se houkuttaa ja se pelottaa. Lapsi ei osaa vielä säädellä tunnetilojaan/purkauksiaan ja tarvitsee aikuisen apua.
Se taas on yksilöllistä missä iässä tuo alkaa. Suurimmalla osalla se alkaa hiipiä 2v nurkilla. Meillä neuvolatäti mainitsi, että aikaiseen kehittyvillä lapsilla oma tahto ja nuo raivot tulevat aikaisemmin. Meillä tuota kaikkien kuvailemaa itkupotkuraivoa on ollut alta vuosikkaasta vaikkei moni uskoisi. Lapsi tarvitsee oman tilan raivoonsa, olen lähellä ja käytettävissä mutten pakota syliin koska lapsi ei sitä halua. Lapsilla(kin) on oma tapansa purkautua, toiset haluaa nyhjätä sylissä ja toiset mesoa pahimman raivon ulos "yksin".
Mutta siitä olen samamieltä, ettei tuon ikäistä kanneta yksin minnekään huoneeseen mesomaan suljetun oven taakse.
Että ihan normaalia se on vaikkakin välillä raastavaa ja väsyttävää. Kun mikään ei suju ja kivatkin tekemiset päättyy helposti itkupotkuraivariin. Mutta se on varmaa, et siihen ei ruoat eikä juomat vaikuta millään tavalla.
 

Yhteistyössä