Siis mitä v*tun väliä vaikka jotkut alkavat yrittämään lasta lyhyen seurustelun jälkeen?

sä sitten jaksat jauhaa tätä puheen aihetta. Koitatko sä vaan itelle tätä puolustella kun pitää koko ajan tuoda esille sama juttu. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se pahaakaan tee tuntea vähän enemmän tulevan lapsen isää kun "hyvää päivää, hypätään sänkyyn".

 

Nyt jotkut pahvit luulee, että mä teen jokaisessa suhteessa niin että lapsi melkein heti alulle. Tasan kaksi kertaa näin olen tehnyt ja toisessakin lasta alettiin yrittää 9kk yhdessäolon jälkeen eikä heti seurustelun alettua. Sen jälkeen kun olen likan isästä eronnut, niin olen seurustellut kolme kertaa. Yhdessä näistä suhteessa puhuttiin yhteisistä lapsista vähän leikkimielisesti, mutta ehkäisyä kuitenkin käytettiin. Toisessa suhteessa taas ei puhuttu mitään yhteisistä lapsista. Kolmas kolahti sitten niin lujaa, että sitä halusi toisen kanssa lapsen.

Mutta joka suhteessa en todellakaan ole lasta tekemässä heti alkuhuumassa. Ja siinä suhteessa jossa nyt viimeksi olin lasta saamassa oli jo arkikuviossa alkuvaikeuksien takia. Kyllä siinä oli huumat haihtunut.

 

kyllä mäkin pidän hyvänä jos toisen tuntee ennen raskautta.. ainoa vaan ettei ikinä voi olla asiasta täysin varma (siis että toisen oikeasti täysin tuntee). minun hyvä ystäväni tuli raskaaksi toisella kertaa kun olivat sängyssä ja ovat yhdessä, naimisissa ja toisenkin lapsen vanhempia. minä tulin raskaaksi suunnitellusti kahden vuoden seurustelun (vuosi siitä asuttiin yhdessä) jälkeen ja kuinkas sitten kävikään..

 

sä sitten jaksat jauhaa tätä puheen aihetta. Koitatko sä vaan itelle tätä puolustella kun pitää koko ajan tuoda esille sama juttu. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se pahaakaan tee tuntea vähän enemmän tulevan lapsen isää kun "hyvää päivää, hypätään sänkyyn".

Koskahan mä olen viimeksi tästä aiheesta puhunut....Mä en edes muista. Ja lue mitä mä kirjoitan äläkä oleta tuollaisia "hyvää päivää, hypätään sänkyyn"-juttuja.

 

tasan ei käy onnenlahjat naisilla miesten suhteen...

Mitä tämä tähän liittyy?

 

Nyt jotkut pahvit luulee, että mä teen jokaisessa suhteessa niin että lapsi melkein heti alulle. Tasan kaksi kertaa näin olen tehnyt ja toisessakin lasta alettiin yrittää 9kk yhdessäolon jälkeen eikä heti seurustelun alettua. Sen jälkeen kun olen likan isästä eronnut, niin olen seurustellut kolme kertaa. Yhdessä näistä suhteessa puhuttiin yhteisistä lapsista vähän leikkimielisesti, mutta ehkäisyä kuitenkin käytettiin. Toisessa suhteessa taas ei puhuttu mitään yhteisistä lapsista. Kolmas kolahti sitten niin lujaa, että sitä halusi toisen kanssa lapsen.

Mutta joka suhteessa en todellakaan ole lasta tekemässä heti alkuhuumassa. Ja siinä suhteessa jossa nyt viimeksi olin lasta saamassa oli jo arkikuviossa alkuvaikeuksien takia. Kyllä siinä oli huumat haihtunut.

hah, onko sun ajanlaskussa 9kk pitkä aika??? no ei ihme että olet yh, vauvoja pitää väsätä hetken seurustelun jälkeen. että vielä aikuinen ihminen... hohhoijaa..

 

sä sitten jaksat jauhaa tätä puheen aihetta. Koitatko sä vaan itelle tätä puolustella kun pitää koko ajan tuoda esille sama juttu. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se pahaakaan tee tuntea vähän enemmän tulevan lapsen isää kun "hyvää päivää, hypätään sänkyyn".

Koskahan mä olen viimeksi tästä aiheesta puhunut....Mä en edes muista. Ja lue mitä mä kirjoitan äläkä oleta tuollaisia "hyvää päivää, hypätään sänkyyn"-juttuja.

Eipä ole montaakaan päivää....

 

taas olisi ollut yyhoolla uudelle miehelle lapsi, ellei ap olisi saanut keskenmenoa. ja joskus ehkä järki tulee hänellekkin päähän, ja tajuaa että parempi näin.

Koita jo jumalauta tajuta, että mä en tule koskaan katumaan sitä raskautta enkä todellakaan ala ajatella, että hyvä kun tuli keskenmeno!!!! |O :headwall: |O :headwall: |O

Ja vaikka mä seuraavan miehen kanssa olisin lopun elämäni ja saisin hänen kanssaan lapsia, niin ne lapset olisi silti eri miehelle kuin likka. Daa!!!

 

sä sitten jaksat jauhaa tätä puheen aihetta. Koitatko sä vaan itelle tätä puolustella kun pitää koko ajan tuoda esille sama juttu. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se pahaakaan tee tuntea vähän enemmän tulevan lapsen isää kun "hyvää päivää, hypätään sänkyyn".

Koskahan mä olen viimeksi tästä aiheesta puhunut....Mä en edes muista. Ja lue mitä mä kirjoitan äläkä oleta tuollaisia "hyvää päivää, hypätään sänkyyn"-juttuja.

Eipä ole montaakaan päivää....

Montaa päivää mistä?

 

hah, onko sun ajanlaskussa 9kk pitkä aika??? no ei ihme että olet yh, vauvoja pitää väsätä hetken seurustelun jälkeen. että vielä aikuinen ihminen... hohhoijaa..

Missä kohtaa mä kirjoitin, että 9kk on pitkä aika? Onko sulla jotain vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa?

Ja oikeasti mitä se kaivelee muiden napaa koska kukin tekee lapset?

 

sä sitten jaksat jauhaa tätä puheen aihetta. Koitatko sä vaan itelle tätä puolustella kun pitää koko ajan tuoda esille sama juttu. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se pahaakaan tee tuntea vähän enemmän tulevan lapsen isää kun "hyvää päivää, hypätään sänkyyn".

Koskahan mä olen viimeksi tästä aiheesta puhunut....Mä en edes muista. Ja lue mitä mä kirjoitan äläkä oleta tuollaisia "hyvää päivää, hypätään sänkyyn"-juttuja.

Eipä ole montaakaan päivää....

Montaa päivää mistä?

kun olet tästä aiheesta viimenksi jauhanut.. DAA.. et taida olla ihan kaikista hoksaavin ihminen

 

sellaiset ei kai tiedä mitään halusta saada lapsi?

halu saada lapsi ei tarkoita että lapsi täytyy tehdä. aikuinen ihminen ymmärtää tehdä lapsen vasta kun arki on muodostunut ja ensihuuma on ohi, ja todellinen rakkaus syttynyt. ensihuuman rakastuminen kun ei ole sitä kestävää laatua. taas olisi ollut yyhoolla uudelle miehelle lapsi, ellei ap olisi saanut keskenmenoa. ja joskus ehkä järki tulee hänellekkin päähän, ja tajuaa että parempi näin.

niinpä... toiset ne ei ymmärrä halusta saada lapsi. se yhperhe on joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto! ei siinä ole mitään merkitystä kestääkö suhde vai ei.
kuten ei silläkään ole väliä syntyykö lapsi "ehjään" perheeseen vai ei...

 

No ei se muille kuulu sitten pätkääkään. Surku vaan jos se lapsi on alkuhuuman takia tehty, ja alkuhuuman jälkeen hiipuu into sekä parisuhteeseen että lapseen.

Mun koulukaverilla on nyt kuusi lasta eri isille. Ja on nimenomaan sanonut että aina alkuhuumassa on niin ihanan romanttista haaveilla uudesta onnesta uuden vauvan ja miehen kanssa. Sitten bing, haaveilu loppuu, uusi mies hakuun.

Ja maha pystyssä onkin helppo etsiä uutta miestä mutta onhan noitakin.
Kannattaisi katsoa tuleeko mitään eikä heti vauvaa puskemaan kun ei oikein edes tunneta.

 

Niin.

Eikai sillä mitään v*tun väliä olekaan, jos on varma mitä tekee, mutta ihan henkilökohtaisesti minulle sillä oli aika v*tun väliä.

 

Muuhun en ota kantaa, mutta pahoittelut keskenmenon johdosta. Jotenkin tuntuu, että pitää olla aika kylmä ihminen jos iloitsee toisen menetyksestä...

 

No ei se muille kuulu sitten pätkääkään. Surku vaan jos se lapsi on alkuhuuman takia tehty, ja alkuhuuman jälkeen hiipuu into sekä parisuhteeseen että lapseen.

Mun koulukaverilla on nyt kuusi lasta eri isille. Ja on nimenomaan sanonut että aina alkuhuumassa on niin ihanan romanttista haaveilla uudesta onnesta uuden vauvan ja miehen kanssa. Sitten bing, haaveilu loppuu, uusi mies hakuun.

Ja maha pystyssä onkin helppo etsiä uutta miestä mutta onhan noitakin.
Kannattaisi katsoa tuleeko mitään eikä heti vauvaa puskemaan kun ei oikein edes tunneta.

Joo totta kai mä olisin heti maha pystyssä kattelemassa uutta miestä! :headwall: :headwall: Kun en ole sitä nytkään kattelemassa vaikken olekaan maha pystyssä.

 

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta ja toinen lapsi syntyy kunhan tajuaa tulla ulos. Esikoista alettiin yrittämään puolen vuoden seurustelun jälkeen, tosin vasta vuoden kuluttua yrittämisestä tärppäsi.

Mitään suurta intohimoa ei suhteen alku ollut vaan sellaista arkista heti alusta alkaen. Mitään suuria olettamuksia minulla ei miehestäni ollut ja tiedän että ihminen voi muuttuakin vuosien aikana kuten myös parisuhdekin.

Tässä suhteessa olen ollut alusta alkaen jalat maassa. Ja siksi uskonkin että tämä suhde kestää, toivottavasti loppuelämän. Varmaksi kukaan ei elämäänsä voi suunnitella joten aina voi toivoa mutta kannattaa muistaa että elämä kuljettaa joskus myös sellaiseen suuntaan jota ei etukäteen voisi kuvitellakaan. Niin hyvässä kuin pahassa.

 

Muuhun en ota kantaa, mutta pahoittelut keskenmenon johdosta. Jotenkin tuntuu, että pitää olla aika kylmä ihminen jos iloitsee toisen menetyksestä...

Kiitos. No sanos muuta, mä en voisi koskaan sanoa toiselle että hyvä kun sait keskenmenon. En edes anonyymisti netissä.

 

sä sitten jaksat jauhaa tätä puheen aihetta. Koitatko sä vaan itelle tätä puolustella kun pitää koko ajan tuoda esille sama juttu. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se pahaakaan tee tuntea vähän enemmän tulevan lapsen isää kun "hyvää päivää, hypätään sänkyyn".

Koskahan mä olen viimeksi tästä aiheesta puhunut....Mä en edes muista. Ja lue mitä mä kirjoitan äläkä oleta tuollaisia "hyvää päivää, hypätään sänkyyn"-juttuja.

Eipä ole montaakaan päivää....

Montaa päivää mistä?

kun olet tästä aiheesta viimenksi jauhanut.. DAA.. et taida olla ihan kaikista hoksaavin ihminen

Missähän mä olen tästä jauhanut? En ainakaan mitää aloitusta ole tästä aiheesta tehnyt. Olen erostani puhunut ja jotkut älykääpiöt alkoivat soittaa suutaan raskaudesta yms. Sehän olikin pointti koko erossa joo.

 

Riippuu kai ihan ihmisestä, onko sillä sitten väliä.
Mä olen kai vanhanaikainen, kun haluan lasteni kasvavan perheessä jossa on sekä äiti että isä. Ei äiti ja isiä, lapset iskäviikonloppuina isukeillaan eikä isukillaan. Lisäksi olen niin helkutin mukavuudenhaluinen, että en jaksaisi vääntää useamman kusipäisen eksän kanssa elareista yms. Eli siinä mielessä mulle on väliä, että ero ei tule jo raskausaikana. Ja siltä voi yrittää välttyä sillä, että tutustuu toiseen kunnolla ennen kun aletaan lisääntymään.

Mutta jos joku toinen taas eroaa jo raskausaikana, niin ei se mua haittaa. Kunhan se ei valita mulle, että "ei olis ikinä uskonut millainen kusipää se Penakin loppujen lopuksi on, tunnettiinhan me lähes 2½ viikkoa ennen kun alettiin yrittämään vauvaa". Sillä jokainen meistä hyvin pitkälti makaa niinkuin petaa.

 

sä sitten jaksat jauhaa tätä puheen aihetta. Koitatko sä vaan itelle tätä puolustella kun pitää koko ajan tuoda esille sama juttu. Ja kyllä mä olen sitä mieltä, että ei se pahaakaan tee tuntea vähän enemmän tulevan lapsen isää kun "hyvää päivää, hypätään sänkyyn".

Koskahan mä olen viimeksi tästä aiheesta puhunut....Mä en edes muista. Ja lue mitä mä kirjoitan äläkä oleta tuollaisia "hyvää päivää, hypätään sänkyyn"-juttuja.

Eipä ole montaakaan päivää....

Montaa päivää mistä?

kun olet tästä aiheesta viimenksi jauhanut.. DAA.. et taida olla ihan kaikista hoksaavin ihminen

Missähän mä olen tästä jauhanut? En ainakaan mitää aloitusta ole tästä aiheesta tehnyt. Olen erostani puhunut ja jotkut älykääpiöt alkoivat soittaa suutaan raskaudesta yms. Sehän olikin pointti koko erossa joo.

Ja lehmät lentää... mutta ihan miten sä haluut

 

Ja lehmät lentää... mutta ihan miten sä haluut

Jaa miten niin. Mä olen puhunut erosta ja muut alkavat soittaa suutaan raskaudesta, mä en olisi edes koko asiaa ottanut esille. Että kukahan jauhaa ja mitä?

 

eikö tästä aiheesta jauhettu eilenkin -tosin "hävisi" bittiavaruuteen se. Annettaisko jo olla, kun ei tämä tästä näköjään miksikään muutu vaikka kuinka kauan jauhettaisiin

 

eikö tästä aiheesta jauhettu eilenkin -tosin "hävisi" bittiavaruuteen se. Annettaisko jo olla, kun ei tämä tästä näköjään miksikään muutu vaikka kuinka kauan jauhettaisiin

Ja edelleen mä olen puhunut erostani ja muut vetivät raskauden siihen mukaan Että silleen.

 

Riippuu kai ihan ihmisestä, onko sillä sitten väliä.
Mä olen kai vanhanaikainen, kun haluan lasteni kasvavan perheessä jossa on sekä äiti että isä. Ei äiti ja isiä, lapset iskäviikonloppuina isukeillaan eikä isukillaan. Lisäksi olen niin helkutin mukavuudenhaluinen, että en jaksaisi vääntää useamman kusipäisen eksän kanssa elareista yms. Eli siinä mielessä mulle on väliä, että ero ei tule jo raskausaikana. Ja siltä voi yrittää välttyä sillä, että tutustuu toiseen kunnolla ennen kun aletaan lisääntymään.

Mutta jos joku toinen taas eroaa jo raskausaikana, niin ei se mua haittaa. Kunhan se ei valita mulle, että "ei olis ikinä uskonut millainen kusipää se Penakin loppujen lopuksi on, tunnettiinhan me lähes 2½ viikkoa ennen kun alettiin yrittämään vauvaa". Sillä jokainen meistä hyvin pitkälti makaa niinkuin petaa.

Se on jut näin