Siis mitä v*tun väliä vaikka jotkut alkavat yrittämään lasta lyhyen seurustelun jälkeen?

Mulle ihan sama mitä kukakin tekee, mutta itse tykkään että alle vuoden jos on tuntenut toisen niin aikamoisessa huumassa sitä mennään.
Molempien parhaat puolet ovat selkeesti esillä.

En kuitenkaan kellekään tutulle menis toitottamaan mielipiteitäni kenenkään elämästä tai valinnoista.
Jos joku kuittailee jotain hyvää keskenmenosta niin tyyppi on sekopää.

Joo ja totta, että joskus reilu 2-kymppisenä ajatteklin toisin;
silloin tuntu kaikki tyypit unelmien miehiltä, mutta lapsia mun ei onneksi tehnyt mieli pätkän vertaa.
Sillä näistä unelmien miehistä oon eronnut jo aikoja sitten.
Ihan järkkyä jos oisin niille mukuloita vielä pyöräytellyt

Ihmiset muuttuu joo,
mutta itse oon sitä mieltä että suurimmat muutokset ( itsessäni ja tutuissani ) on tapahtuneet 19-25 vuotiaana ja sitten kaikki ovatkin pysyneet aika vakiona (myös ulkonäöltään )
Tietty jos tahtoo nuorena lapsia niin eipä siinä muu auta ku koittaa kepillä jäätä ja toivoa parasta.

 

Hhhmmm, en mä ainakaan ole tuntemattomien kanssa lapsia tehnyt. Eikä ole isättömiä lapsia ollut tulossa.

Mutta otetaas nyt vaikka tää sun viimeisin suhde esimerkiksi. Jotain vikaa siinä miehessä oli, jos et enää jaksanut ja jätit sen, kuten kerroit.
Jos teillä olisi yhteinen lapsi, joutuisit olemaan tuon miehen kanssa tekemisissä loppuelämäsi ajan. Tuon "viallisen" miehen kanssa siis.
Mutta kun teillä ei ole yhteistä lasta, niin sun ei tarvitse enää tuhlata ajatuksen puolikastakaan tuohon tyyppiin.
Kyllä mä ainakin suhteen päätyttyä mielummin unohdan kusipäisen ex-poikaystävän, joka kuukauden tai parin seurustelun jälkeen osoittautuikin täydeksi pässiksi, kuin olen tekemisissä sen kanssa ikuisesti koska meillä on yhteinen lapsi ja yhteiset lapsenlapsetkin joskus. Ja tuo kusipäisyys on sellainen piirre, joka paljastuu (yleensä ) kun seurustelee jonkin aikaa ja asuu yhdessä. On helpompi sanoa että kiitti ja moi, ja unohtaa koko tyyppi, kun ei tarvitse olla sen kanssa missään tekemisissä lapsen vuoksi.

No kaikkia ihmisiä ei vain halua unohtaa. Ei mulla ole tarvetta tuota miestä unohtaa vaikkei enää yhdessä ollakaan. Ja edelleenkään en suostu ikinä katumaan sitä raskautta.

 

Mulle ihan sama mitä kukakin tekee, mutta itse tykkään että alle vuoden jos on tuntenut toisen niin aikamoisessa huumassa sitä mennään.
Molempien parhaat puolet ovat selkeesti esillä.

Ei kylläkään menty huumassa eikä ollut kummaltakin selkeästi parhaat puolet esillä, oli jo tullut nähtyä toisesta huonotkin puolet.

 

Scarlett, eiköhän tässä nyt puhuta sillä yleisellä tasolla, KESKUSTELLA, niin kuin itse jossain ketjussa aiemmin asian ilmaisit. Ei nyt ole siis kysymys pelkästään sinun tekemisistäsi, vaikka itse keskustelun koko ajan johdat takaisin itseesi "En minä ainakaan...." -kommenteillasi.

Suurin osa kommentoi tässä yleisellä tasolla, ei juuri sun elämääsi!

 

No kaikkia ihmisiä ei vain halua unohtaa. Ei mulla ole tarvetta tuota miestä unohtaa vaikkei enää yhdessä ollakaan. Ja edelleenkään en suostu ikinä katumaan sitä raskautta.

Ei sun tarvitsekaan raskautta katua, tai tuota miestä unohtaa.
Mutta JOS tuo mies olisi elämää suurempi psykopaatti, ja olisit huomannut sen nyt kun ehditte pari kk seurustella, niin eikö olisi kivempaa kun voi vaan unohtaa toisen, sen sijaan että olisi saamassa tälle lapsen ja sitä kautta sidoksissa tähän tyyppiin loppuelämänsä ajan?

Muutaman viikon tai kuukaudenkaan jälkeen ei oikein voi vielä tietää, onko tämänhetkinen seurustelukumppani sellainen jota ei halua eikä ole tarvis unohtaa eronkaan jälkeen, vai onko se niitä tyyppejä joista ei halua enää koskaan kuulla mitään kun suhde päättyy ja on vain iloinen että pääsi siitä eroon.

Eräs fiksu sanoi kerran ystävälleni, että "vaikka eroat lapsesi kusipäisestä isästä, niin muistathan että se kusipää on ja pysyy lapsesi isänä ikuisesti, ja teillä tulee olemaan yhteiset lapsenlapsetkin?". Mä olen pyrkinyt pitämään tuon mielessä, eikä siitä varmaan kenellekään muullekaan haittaa olisi.

 

Mulle ihan sama mitä kukakin tekee, mutta itse tykkään että alle vuoden jos on tuntenut toisen niin aikamoisessa huumassa sitä mennään.
Molempien parhaat puolet ovat selkeesti esillä.

Ei kylläkään menty huumassa eikä ollut kummaltakin selkeästi parhaat puolet esillä, oli jo tullut nähtyä toisesta huonotkin puolet.

En tarkoita millään muotoa sua ,sillä en tunne sua laisinkaan.
Ihan yleisellä tasolla ja omien kokemusten perusteella juttelin.

Ja mun mielestä on ollut ihana mennä huumassa ekat kuukaudet, jopa pidempäänkin
Se ei ole mitenkään negatiivinen juttu vaan toivon sitä kaikille.

 

Scarlett, eiköhän tässä nyt puhuta sillä yleisellä tasolla, KESKUSTELLA, niin kuin itse jossain ketjussa aiemmin asian ilmaisit. Ei nyt ole siis kysymys pelkästään sinun tekemisistäsi, vaikka itse keskustelun koko ajan johdat takaisin itseesi "En minä ainakaan...." -kommenteillasi.

Suurin osa kommentoi tässä yleisellä tasolla, ei juuri sun elämääsi!

Jaa aika paljon on kyllä takerruttu vain mun tekemisiin. Jos tuolla joku kirjoittaa, että tehdään lapsi 5-6 miehelle, niin kai mä voin siihen sanoa, että mä en voisi niin tehdä?

 

Ihan sama milloin niitä lapsia haluaa tehdä,mutta pitää muistaa, että perheeseen kun lapsi tulee on sitä ruokittava ja hoivattava vielä mionta vuotta. Rahaa siis menee enemmän kuin ennen. Vastuu lapsesta ei lopu koskaan.

 

Mulle ihan sama mitä kukakin tekee, mutta itse tykkään että alle vuoden jos on tuntenut toisen niin aikamoisessa huumassa sitä mennään.
Molempien parhaat puolet ovat selkeesti esillä.

Ei kylläkään menty huumassa eikä ollut kummaltakin selkeästi parhaat puolet esillä, oli jo tullut nähtyä toisesta huonotkin puolet.

En tarkoita millään muotoa sua ,sillä en tunne sua laisinkaan.
Ihan yleisellä tasolla ja omien kokemusten perusteella juttelin.

Ja mun mielestä on ollut ihana mennä huumassa ekat kuukaudet, jopa pidempäänkin
Se ei ole mitenkään negatiivinen juttu vaan toivon sitä kaikille.

En mä meinannutkaan, että mua tarkoitit. Ajattelin vain kertoa kuinka meillä oli. Mutta ainakaan harmaiden mielestä ei saisi kertoa omia kokemuksiaan jos haluaa yleistä keskustelua. Mun mielestä taas ne omat kokemukset kunkin kohdalla on osa sitä keskustelua.

 

Kateellisten panettelua,todellakin!!!! Me ruvettiin esikoista yrittämään kahden kuukauden seurustelun jälkeen,tuo aika oli molemmille täysin riittävä.
:heart:

 

Kateellisten panettelua,todellakin!!!! Me ruvettiin esikoista yrittämään kahden kuukauden seurustelun jälkeen,tuo aika oli molemmille täysin riittävä.
:heart:

 

voi tuntea toisen 10 vuoden jälkeen, mutta toinen voi myös muuttua ihmisenä.
Ei olekaan enää se, keneksi luuli.
Ja niin, ite olen saanut lapset aika pian, ja kolme krt jo eronnut...