Siis hetkinen....eikö äiti saa olla nainen?

[PipariSuu]

Ei mun elämä tai itsetunto ole niistä rinnoista kiinni, ja tykkään kyllä itsestäni muuten. Mutta mietin liikaa rintojani kun ne roikkuvat ja häiritsevät. Mutta minusta se on hyvin pieni "paha" mennä leikkaukseen jos siitä saa hyvän mielen, esim. joku kärsii ylipainosta ja laihduttaa, saa siitä hyvän mielen, joku toinen valkaisee hampaansa joista on kärsinyt jne. Ei nyt tehdä tästä elämää suurempaa ongelmaa.
Uskon että oon miehen mielestä maailman seksikkäin nainen, en edes epäile sitä. Mutta itse en tykkää riippareista TÄSSÄ IÄSSÄ (ihan sama olis jos näyttäs siltä 40-vuotiaana) siks otan sen kohotuksen kun tiedän ettei se oo sit luonnottoman näköinen 20 vuoden jälkeenkään kun muukin keho ränsistyy.

Ok. Toivottavasti kohotetut rinnat antavat sit sen mitä haluat, ettet tule asiassa suotta pettymään! Onnea leikkaukseen

 

[PipariSuu]

Minä en tiedä, onko tässä keskustelussa nyt menty tarkoituksella harhapoluille vai mikä on homman nimi, mutta vastaan nyt itse tuohon aloittajan viestin perusideaan.

Eli minun mielestäni hän oli toista ketjua lukiessaan kokenut, ettei äitiyden "pilaamaa" vartaloa saa surkutella. Ja itse olen ollut havaitsevinani saman ilmiön. Mielestäni silikonien ja muun plastiikkakirurgian mukaan vetäminen on aika absurdia.

Tämä on nyt omalla tavallaan kaukaa haettua, mutta tehdäänhän korjausleikkauksia onnettomuuksissakin vaurioituneille ihmiskuontaloille. Miksi näette äitiyden erilaisena tuollaisen tapauksen rinnalla? En itse sano juuta enkä jaata, mutta kiinnostaa minkä eron te siinä näette, mikäli näette.

Ehkä se johtuu siitä, että moni kuvittelee naiseuden tulevan vain ulkoisista asioista. Entäpä jos joku ei halua korjauttaa itseään onnettumuuden jälkeen? Eikö hän ole nainen sitten enää, jos esim. toinen rinta puuttuu?

 

[vieras]

Kyllä jos mun rinnat läsähtää patalapuiksi imetyksen jälkeen olisin mieli maassa asian suhteen. Mikä tarve teillä on perustella leikkausta haluaville naisille ettei saa laittaa silikoneja. Sama kun joku sanois että ette saa jumpata jotta maha kiinteytyis kun ne on"äitiyden merkit"..Jokainen meistä on erilainen, toinen tykkää että hiukset on nätisti, toinen taas että tissit on hyvät. Kaikilla on oma mielikuva mikä on kaunista ja tuntuu itsestä hyvältä jotta on kaunis.

 

[Rytkäätys]

Minä en kuvittele naiseuden olevan riippuvainen ulkonäöstä, mä olen ainakin naisellinen ja seksikäs just tällaisena. Mutta en silti tykkää tisseistäni. Tätä yhtälöö nyt tuntuu olevan vaikea ymmärtää.
Naisellisuus ja seksikkyys lähtee sisältäpäin, ajatusmaailmasta.

 

[PipariSuu]

Minä en kuvittele naiseuden olevan riippuvainen ulkonäöstä, mä olen ainakin naisellinen ja seksikäs just tällaisena. Mutta en silti tykkää tisseistäni. Tätä yhtälöö nyt tuntuu olevan vaikea ymmärtää.
Naisellisuus ja seksikkyys lähtee sisältäpäin, ajatusmaailmasta.

JUURI NÄIN!

 

[Blume]

Ehkä se johtuu siitä, että moni kuvittelee naiseuden tulevan vain ulkoisista asioista. Entäpä jos joku ei halua korjauttaa itseään onnettumuuden jälkeen? Eikö hän ole nainen sitten enää, jos esim. toinen rinta puuttuu?

Tjaa'a, on ja ei. Biologisestihan hän edelleen on nainen ja luultavasti henkisestikin. Joillekin kuitenkin tietty kehon osa on osa identiteettiä siinä missä sukupuoli ja seksuaalisuuskin, ja ne voivat olla kytköksissä toisiinsa. Ei ihmisen fyysistä olentoa ja hänen henkistä maailmaansa voida erottaa niin rajusti; totta kai sisäinen minäni on riippuvainen ulkoisesta ja päinvastoin. Olen kokonaisuus.

Minulle rintani eivät ole mitenkään pakkomielle tai jokin seksuaalisuuden symboli, mutta en minä itseäni minuksi tuntisi pitkään aikaan, jos toinen niistä poistettaisiin. Saati molemmat. Enköhän siitä toipuisi, mutten olisi varmaankaan koskaan sama minä.

 

[v]

Otsikon kysymykseen: Olisi erikoista, jos nainen ei enää lisäännyttyään olisi nainen. Ihminen ajattelee omaa menestystään yhteisössä myös lisääntymisen jälkeen. Ulkonäköön panostetaan myös. Naiseus ei kuitenkaan ole kokonaan rinnoissa, vaikka ne yksi asia ovatkin, mikä kulttuurisesti naissukupuoleen liitetään.

Itseäni ainakin harmittaisi menetetty kauneus, se on sitten eri asia mitä asialle tekisin. Myös se, minkä ihmiset kokevat menetettynä kauneutena, vaihtelee. Itse olen nykyään tyytyväinen pieniin rintoihini. Silikoneja voisin harkita, jos vaikka rintasyöpä veisi koko rinnan.

 

[v]

Itse en muuten siinä eilisessä ketjussa huomannut, että aloittajaa olisi syyllistetty tuntemastaan mielipahasta. Suurin osa viesteistä oli empaattisen kannustavia: Tavalliset, mukavan näköiset rinnat. Eivät mitenkään pilalla ja turhat.

 

[PipariSuu]

Ehkä se johtuu siitä, että moni kuvittelee naiseuden tulevan vain ulkoisista asioista. Entäpä jos joku ei halua korjauttaa itseään onnettumuuden jälkeen? Eikö hän ole nainen sitten enää, jos esim. toinen rinta puuttuu?

Tjaa'a, on ja ei. Biologisestihan hän edelleen on nainen ja luultavasti henkisestikin. Joillekin kuitenkin tietty kehon osa on osa identiteettiä siinä missä sukupuoli ja seksuaalisuuskin, ja ne voivat olla kytköksissä toisiinsa. Ei ihmisen fyysistä olentoa ja hänen henkistä maailmaansa voida erottaa niin rajusti; totta kai sisäinen minäni on riippuvainen ulkoisesta ja päinvastoin. Olen kokonaisuus.

Minulle rintani eivät ole mitenkään pakkomielle tai jokin seksuaalisuuden symboli, mutta en minä itseäni minuksi tuntisi pitkään aikaan, jos toinen niistä poistettaisiin. Saati molemmat. Enköhän siitä toipuisi, mutten olisi varmaankaan koskaan sama minä.

Ehkei kannata identiteettiään kehittää ulkoisiin asioihin niin rajusti, että jos jonkun ulkoisen asian menettää, menettäisi jo henkisesti itsestään mielettömän palan kuten jonkun naiseuden. Sukupuoli ja seksuaalisuus kun eivät ole sillain "menetettävissä" samanlailla kuin joku ulkoinen juttu, kuten kohonneet rinnat tai vaikka miesten isot rintalihakset. Jokainen tietää, että kukaan luonnollisesti ei pidä kohonneita törröttäviä median kaavailemiaan rintoja ikuisuuksia, ehkei ole ikinä omannutkaan. Mutta että rinta, joka LUONNOLLISESTI muuttuu vaikuttaisi jo vahvasti ihmisen identiteettiin ja jopa naiseuteen. Itse näen tuon jotenkin tietynlaisena sairautena, Henkisenä sairautena, jolloin ei osaa katsoa itseään enää luonnollisena vaan peilaa itseään jatkuvasti muihin ja ainakin MEDIAN tuomaan illuusioon, millainen nainen tulisi olla. Mutta onko se sitten yksilön omaa vikaa vai onko se sitä mitä media on luonut...

Tää varmaan kuulostaa kliseiseltä, mutta oletteko ikinä miettineet mikseivät jotkut afrikan naiset, jotka aina kulkevat yläosattomissa peilaa itseään ja naiseuttaan siinä millaiset rintojen pitäisi olla? Miten he kehtaavat kulkea lörppötisseineen, kehtavat tanssia tissit hulmuten jo nuoresta asti...? Eivätkä käytä ikinä rintaliivejä, jolloin tissit heilahtaa alaspäin hyvin nopeasti..

Vastaus tuohon on minusta median puuttuminen.

 

[Vieras]

Ehkä se johtuu siitä, että moni kuvittelee naiseuden tulevan vain ulkoisista asioista. Entäpä jos joku ei halua korjauttaa itseään onnettumuuden jälkeen? Eikö hän ole nainen sitten enää, jos esim. toinen rinta puuttuu?

Tjaa'a, on ja ei. Biologisestihan hän edelleen on nainen ja luultavasti henkisestikin. Joillekin kuitenkin tietty kehon osa on osa identiteettiä siinä missä sukupuoli ja seksuaalisuuskin, ja ne voivat olla kytköksissä toisiinsa. Ei ihmisen fyysistä olentoa ja hänen henkistä maailmaansa voida erottaa niin rajusti; totta kai sisäinen minäni on riippuvainen ulkoisesta ja päinvastoin. Olen kokonaisuus.

Minulle rintani eivät ole mitenkään pakkomielle tai jokin seksuaalisuuden symboli, mutta en minä itseäni minuksi tuntisi pitkään aikaan, jos toinen niistä poistettaisiin. Saati molemmat. Enköhän siitä toipuisi, mutten olisi varmaankaan koskaan sama minä.

Ehkei kannata identiteettiään kehittää ulkoisiin asioihin niin rajusti, että jos jonkun ulkoisen asian menettää, menettäisi jo henkisesti itsestään mielettömän palan kuten jonkun naiseuden. Sukupuoli ja seksuaalisuus kun eivät ole sillain "menetettävissä" samanlailla kuin joku ulkoinen juttu, kuten kohonneet rinnat tai vaikka miesten isot rintalihakset. Jokainen tietää, että kukaan luonnollisesti ei pidä kohonneita törröttäviä median kaavailemiaan rintoja ikuisuuksia, ehkei ole ikinä omannutkaan. Mutta että rinta, joka LUONNOLLISESTI muuttuu vaikuttaisi jo vahvasti ihmisen identiteettiin ja jopa naiseuteen. Itse näen tuon jotenkin tietynlaisena sairautena, Henkisenä sairautena, jolloin ei osaa katsoa itseään enää luonnollisena vaan peilaa itseään jatkuvasti muihin ja ainakin MEDIAN tuomaan illuusioon, millainen nainen tulisi olla. Mutta onko se sitten yksilön omaa vikaa vai onko se sitä mitä media on luonut...

Tää varmaan kuulostaa kliseiseltä, mutta oletteko ikinä miettineet mikseivät jotkut afrikan naiset, jotka aina kulkevat yläosattomissa peilaa itseään ja naiseuttaan siinä millaiset rintojen pitäisi olla? Miten he kehtaavat kulkea lörppötisseineen, kehtavat tanssia tissit hulmuten jo nuoresta asti...? Eivätkä käytä ikinä rintaliivejä, jolloin tissit heilahtaa alaspäin hyvin nopeasti..

Vastaus tuohon on minusta median puuttuminen.

Mutta me emme asu Afrikassa, meillä on toisenlainen todellisuus kuin heillä.

 

[PipariSuu]

Ehkä se johtuu siitä, että moni kuvittelee naiseuden tulevan vain ulkoisista asioista. Entäpä jos joku ei halua korjauttaa itseään onnettumuuden jälkeen? Eikö hän ole nainen sitten enää, jos esim. toinen rinta puuttuu?

Tjaa'a, on ja ei. Biologisestihan hän edelleen on nainen ja luultavasti henkisestikin. Joillekin kuitenkin tietty kehon osa on osa identiteettiä siinä missä sukupuoli ja seksuaalisuuskin, ja ne voivat olla kytköksissä toisiinsa. Ei ihmisen fyysistä olentoa ja hänen henkistä maailmaansa voida erottaa niin rajusti; totta kai sisäinen minäni on riippuvainen ulkoisesta ja päinvastoin. Olen kokonaisuus.

Minulle rintani eivät ole mitenkään pakkomielle tai jokin seksuaalisuuden symboli, mutta en minä itseäni minuksi tuntisi pitkään aikaan, jos toinen niistä poistettaisiin. Saati molemmat. Enköhän siitä toipuisi, mutten olisi varmaankaan koskaan sama minä.

Ehkei kannata identiteettiään kehittää ulkoisiin asioihin niin rajusti, että jos jonkun ulkoisen asian menettää, menettäisi jo henkisesti itsestään mielettömän palan kuten jonkun naiseuden. Sukupuoli ja seksuaalisuus kun eivät ole sillain "menetettävissä" samanlailla kuin joku ulkoinen juttu, kuten kohonneet rinnat tai vaikka miesten isot rintalihakset. Jokainen tietää, että kukaan luonnollisesti ei pidä kohonneita törröttäviä median kaavailemiaan rintoja ikuisuuksia, ehkei ole ikinä omannutkaan. Mutta että rinta, joka LUONNOLLISESTI muuttuu vaikuttaisi jo vahvasti ihmisen identiteettiin ja jopa naiseuteen. Itse näen tuon jotenkin tietynlaisena sairautena, Henkisenä sairautena, jolloin ei osaa katsoa itseään enää luonnollisena vaan peilaa itseään jatkuvasti muihin ja ainakin MEDIAN tuomaan illuusioon, millainen nainen tulisi olla. Mutta onko se sitten yksilön omaa vikaa vai onko se sitä mitä media on luonut...

Tää varmaan kuulostaa kliseiseltä, mutta oletteko ikinä miettineet mikseivät jotkut afrikan naiset, jotka aina kulkevat yläosattomissa peilaa itseään ja naiseuttaan siinä millaiset rintojen pitäisi olla? Miten he kehtaavat kulkea lörppötisseineen, kehtavat tanssia tissit hulmuten jo nuoresta asti...? Eivätkä käytä ikinä rintaliivejä, jolloin tissit heilahtaa alaspäin hyvin nopeasti..

Vastaus tuohon on minusta median puuttuminen.

Mutta me emme asu Afrikassa, meillä on toisenlainen todellisuus kuin heillä.

Siis ymmärränkö nyt, että afrikan nainen onkin eri kuin suomalainen nainen?

Eikö naisellisuus ole kaikkialla sama? Ihanteet vain muuttuvat.

*LISÄYS* Eli ilmeisesti koet, ettei afrikan riippulöllötissiset naiset ole naisellisia? Vai näetkö, että he saavat olla riippulöllötissisiä ja ovat naisellisia, mutta Suomalainen nainen samoilla riippulöllötisseillä ei olisikaan naisellinen, koska "meillä on eri todellisuus"...?

 

[Vieras]

Ehkä se johtuu siitä, että moni kuvittelee naiseuden tulevan vain ulkoisista asioista. Entäpä jos joku ei halua korjauttaa itseään onnettumuuden jälkeen? Eikö hän ole nainen sitten enää, jos esim. toinen rinta puuttuu?

Tjaa'a, on ja ei. Biologisestihan hän edelleen on nainen ja luultavasti henkisestikin. Joillekin kuitenkin tietty kehon osa on osa identiteettiä siinä missä sukupuoli ja seksuaalisuuskin, ja ne voivat olla kytköksissä toisiinsa. Ei ihmisen fyysistä olentoa ja hänen henkistä maailmaansa voida erottaa niin rajusti; totta kai sisäinen minäni on riippuvainen ulkoisesta ja päinvastoin. Olen kokonaisuus.

Minulle rintani eivät ole mitenkään pakkomielle tai jokin seksuaalisuuden symboli, mutta en minä itseäni minuksi tuntisi pitkään aikaan, jos toinen niistä poistettaisiin. Saati molemmat. Enköhän siitä toipuisi, mutten olisi varmaankaan koskaan sama minä.

Ehkei kannata identiteettiään kehittää ulkoisiin asioihin niin rajusti, että jos jonkun ulkoisen asian menettää, menettäisi jo henkisesti itsestään mielettömän palan kuten jonkun naiseuden. Sukupuoli ja seksuaalisuus kun eivät ole sillain "menetettävissä" samanlailla kuin joku ulkoinen juttu, kuten kohonneet rinnat tai vaikka miesten isot rintalihakset. Jokainen tietää, että kukaan luonnollisesti ei pidä kohonneita törröttäviä median kaavailemiaan rintoja ikuisuuksia, ehkei ole ikinä omannutkaan. Mutta että rinta, joka LUONNOLLISESTI muuttuu vaikuttaisi jo vahvasti ihmisen identiteettiin ja jopa naiseuteen. Itse näen tuon jotenkin tietynlaisena sairautena, Henkisenä sairautena, jolloin ei osaa katsoa itseään enää luonnollisena vaan peilaa itseään jatkuvasti muihin ja ainakin MEDIAN tuomaan illuusioon, millainen nainen tulisi olla. Mutta onko se sitten yksilön omaa vikaa vai onko se sitä mitä media on luonut...

Tää varmaan kuulostaa kliseiseltä, mutta oletteko ikinä miettineet mikseivät jotkut afrikan naiset, jotka aina kulkevat yläosattomissa peilaa itseään ja naiseuttaan siinä millaiset rintojen pitäisi olla? Miten he kehtaavat kulkea lörppötisseineen, kehtavat tanssia tissit hulmuten jo nuoresta asti...? Eivätkä käytä ikinä rintaliivejä, jolloin tissit heilahtaa alaspäin hyvin nopeasti..

Vastaus tuohon on minusta median puuttuminen.

Mutta me emme asu Afrikassa, meillä on toisenlainen todellisuus kuin heillä.

Siis ymmärränkö nyt, että afrikan nainen onkin eri kuin suomalainen nainen?

Eikö naisellisuus ole kaikkialla sama? Ihanteet vain muuttuvat.

*LISÄYS* Eli ilmeisesti koet, ettei afrikan riippulöllötissiset naiset ole naisellisia? Vai näetkö, että he saavat olla riippulöllötissisiä ja ovat naisellisia, mutta Suomalainen nainen samoilla riippulöllötisseillä ei olisikaan naisellinen, koska "meillä on eri todellisuus"...?

Ihanteet ovat täysin erilaisia kulttuurista riippuen.

 

[PipariSuu]

Siis ymmärränkö nyt, että afrikan nainen onkin eri kuin suomalainen nainen?

Eikö naisellisuus ole kaikkialla sama? Ihanteet vain muuttuvat.

*LISÄYS* Eli ilmeisesti koet, ettei afrikan riippulöllötissiset naiset ole naisellisia? Vai näetkö, että he saavat olla riippulöllötissisiä ja ovat naisellisia, mutta Suomalainen nainen samoilla riippulöllötisseillä ei olisikaan naisellinen, koska "meillä on eri todellisuus"...?

Ihanteet ovat täysin erilaisia kulttuurista riippuen.

Näinpä. Ja on hyvä erottaa naisellisuus ja ihanteet.

 

[Horuksen silmä]

Loppuuko se naiseus siihen rintojen löysyyteen?

arvasin että tähän tartutaan. Kyllähän se on niin että nainen tuntee itsensä NAISEKSI näyttäessään naiselta. Vai moniko lärppätissi seisoisi rinta rottingilla esim. katie pricen (vaikka onkin sillarit) vieressä?

Mulla roikkuu tissit polvissa ja silti tunnen itseni naiseksi.
Tää alotus luuluu taas luokkaan "imbesilli tilittää provona" .
Sori ei vaan mene mun ymmärrykseeni näin pinnalliset avaukset.

 

[OT]

Loppuuko se naiseus siihen rintojen löysyyteen?

arvasin että tähän tartutaan. Kyllähän se on niin että nainen tuntee itsensä NAISEKSI näyttäessään naiselta. Vai moniko lärppätissi seisoisi rinta rottingilla esim. katie pricen (vaikka onkin sillarit) vieressä?

Mulla roikkuu tissit polvissa ja silti tunnen itseni naiseksi.
Tää alotus luuluu taas luokkaan "imbesilli tilittää provona" .
Sori ei vaan mene mun ymmärrykseeni näin pinnalliset avaukset.

Riippuu varmaan ihmisestä. Mä en tuntis oloani hyväksi jos tissit roikkuis polvissa. Pinnallista tai ei. Pienet muutokset on ok, mut jos asioille voi tehdä jotain, kuten vaikkapa treenaamalla tai kirurgisella toimenpiteellä (jos asia vaivaa tosi paljon) niin mikä ettei. Mä haluan näyttää hyvältä vaikka lapsia on siunaantunut.

 

[Horuksen silmä]

Loppuuko se naiseus siihen rintojen löysyyteen?

arvasin että tähän tartutaan. Kyllähän se on niin että nainen tuntee itsensä NAISEKSI näyttäessään naiselta. Vai moniko lärppätissi seisoisi rinta rottingilla esim. katie pricen (vaikka onkin sillarit) vieressä?

Mulla roikkuu tissit polvissa ja silti tunnen itseni naiseksi.
Tää alotus luuluu taas luokkaan "imbesilli tilittää provona" .
Sori ei vaan mene mun ymmärrykseeni näin pinnalliset avaukset.

Riippuu varmaan ihmisestä. Mä en tuntis oloani hyväksi jos tissit roikkuis polvissa. Pinnallista tai ei. Pienet muutokset on ok, mut jos asioille voi tehdä jotain, kuten vaikkapa treenaamalla tai kirurgisella toimenpiteellä (jos asia vaivaa tosi paljon) niin mikä ettei. Mä haluan näyttää hyvältä vaikka lapsia on siunaantunut.

Mä en koe näyttäväni rumalta rintojeni takia.
Kyllä ihmisen naama näkyy paremmin kun ne tissit :xmas:

 

[silarimami]

Lähteehän se kauneus sisältä, mutta lopahtaa peilikuvaan, mulla ainakin lapsienteko pilasi rinnat, muu kroppa oli helppo muokata entiselleen mutta nahkalätysköihin auttoi vaan kirurgi.
Suosittelen, mammat satsatkaa ulkonäköönne se kannattaa.

 

[Pusse]

Mä olen niitä "onnekkaita" joilla tissit oli rumat ja pilalla jo ennen lapsia. Mun oli rumat, eripariset ja epämuodostuneet jo sillon kun ne alkoi kasvaa. Koulussakin hävetti mennä uimahalliin kun toinen rinta oli ruma ja iso ja toista ei lähes ollut.

Siltikin imetys pystyi vielä vähän pahentamaan asioita, mutta koska olin tottunut siihen ettei mun rinnat ole koskaan olleet kauniit, ei se tuntunut mitenkään erityisen pahalta. Imetin hyvällä itse-ja omatunnolla puolitoista vuotta

Mutta en väitä etteikö rintojen korjausleikkaus olis omassa mielessäkin pyörinyt... Mies ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa, joskus kysyi haittaako mua itseäni tuo eriparisuus, mutta nythän ne on roikahtaneet suunnilleen samankokoisiksi Että melkein ollaan voiton puolella =)

Kyllä musta saa olla surullinen oman kehon muuttuessa ei-toivottuun suuntaan, eihän se tarkota että lastaan vihais tai syyttelis, koska riskit on varmasti olleet jokaisella itsellä tiedossa...

 

[OT]

Loppuuko se naiseus siihen rintojen löysyyteen?

arvasin että tähän tartutaan. Kyllähän se on niin että nainen tuntee itsensä NAISEKSI näyttäessään naiselta. Vai moniko lärppätissi seisoisi rinta rottingilla esim. katie pricen (vaikka onkin sillarit) vieressä?

Mulla roikkuu tissit polvissa ja silti tunnen itseni naiseksi.
Tää alotus luuluu taas luokkaan "imbesilli tilittää provona" .
Sori ei vaan mene mun ymmärrykseeni näin pinnalliset avaukset.

Riippuu varmaan ihmisestä. Mä en tuntis oloani hyväksi jos tissit roikkuis polvissa. Pinnallista tai ei. Pienet muutokset on ok, mut jos asioille voi tehdä jotain, kuten vaikkapa treenaamalla tai kirurgisella toimenpiteellä (jos asia vaivaa tosi paljon) niin mikä ettei. Mä haluan näyttää hyvältä vaikka lapsia on siunaantunut.

Mä en koe näyttäväni rumalta rintojeni takia.
Kyllä ihmisen naama näkyy paremmin kun ne tissit :xmas:

Roikkuvat tissit on rumat.

 

[Horuksen silmä]

Loppuuko se naiseus siihen rintojen löysyyteen?

arvasin että tähän tartutaan. Kyllähän se on niin että nainen tuntee itsensä NAISEKSI näyttäessään naiselta. Vai moniko lärppätissi seisoisi rinta rottingilla esim. katie pricen (vaikka onkin sillarit) vieressä?

Mulla roikkuu tissit polvissa ja silti tunnen itseni naiseksi.
Tää alotus luuluu taas luokkaan "imbesilli tilittää provona" .
Sori ei vaan mene mun ymmärrykseeni näin pinnalliset avaukset.

Riippuu varmaan ihmisestä. Mä en tuntis oloani hyväksi jos tissit roikkuis polvissa. Pinnallista tai ei. Pienet muutokset on ok, mut jos asioille voi tehdä jotain, kuten vaikkapa treenaamalla tai kirurgisella toimenpiteellä (jos asia vaivaa tosi paljon) niin mikä ettei. Mä haluan näyttää hyvältä vaikka lapsia on siunaantunut.

Mä en koe näyttäväni rumalta rintojeni takia.
Kyllä ihmisen naama näkyy paremmin kun ne tissit :xmas:

Roikkuvat tissit on rumat.

Harva nainen on kuitenkaan naamaltaan mikään kaunotar, joten ei ne roikkuvat rinnat siinä konkassa enään tunnu.
Mua ei häiritse se että rintani ovat rumat. Enemmän mua häiritsisi perunanenä tai muuten jumalattoman rumat kasvot. Vaikka nekään ei ole naiseuden este. Naaman näkee jokainen vastaantulija, mutta rintoja esitellään harvemmille.

 

[Sapfo]

Mä kyllä ymmärrän naisena että joitakin harmittaa tissien muutokset. Rinnat on aika tärkeä osa naiseutta vaikka toki naiseus on paljon muutakin.

 

[OT]

Loppuuko se naiseus siihen rintojen löysyyteen?

arvasin että tähän tartutaan. Kyllähän se on niin että nainen tuntee itsensä NAISEKSI näyttäessään naiselta. Vai moniko lärppätissi seisoisi rinta rottingilla esim. katie pricen (vaikka onkin sillarit) vieressä?

Mulla roikkuu tissit polvissa ja silti tunnen itseni naiseksi.
Tää alotus luuluu taas luokkaan "imbesilli tilittää provona" .
Sori ei vaan mene mun ymmärrykseeni näin pinnalliset avaukset.

Riippuu varmaan ihmisestä. Mä en tuntis oloani hyväksi jos tissit roikkuis polvissa. Pinnallista tai ei. Pienet muutokset on ok, mut jos asioille voi tehdä jotain, kuten vaikkapa treenaamalla tai kirurgisella toimenpiteellä (jos asia vaivaa tosi paljon) niin mikä ettei. Mä haluan näyttää hyvältä vaikka lapsia on siunaantunut.

Mä en koe näyttäväni rumalta rintojeni takia.
Kyllä ihmisen naama näkyy paremmin kun ne tissit :xmas:

Roikkuvat tissit on rumat.

Harva nainen on kuitenkaan naamaltaan mikään kaunotar, joten ei ne roikkuvat rinnat siinä konkassa enään tunnu.
Mua ei häiritse se että rintani ovat rumat. Enemmän mua häiritsisi perunanenä tai muuten jumalattoman rumat kasvot. Vaikka nekään ei ole naiseuden este. Naaman näkee jokainen vastaantulija, mutta rintoja esitellään harvemmille.

Mun mielestä se on sama asia, jos vaikka olis runsaasti ylimääräistä löysää vyötäröllä. Kukaan sitä ei varsinaisesti näe, mutta se häiritsee sua itseäsi tai vaikka hampaat olis vinot tms. Ihan sama asia.

 

[Horuksen silmä]

Loppuuko se naiseus siihen rintojen löysyyteen?

arvasin että tähän tartutaan. Kyllähän se on niin että nainen tuntee itsensä NAISEKSI näyttäessään naiselta. Vai moniko lärppätissi seisoisi rinta rottingilla esim. katie pricen (vaikka onkin sillarit) vieressä?

Mulla roikkuu tissit polvissa ja silti tunnen itseni naiseksi.
Tää alotus luuluu taas luokkaan "imbesilli tilittää provona" .
Sori ei vaan mene mun ymmärrykseeni näin pinnalliset avaukset.

Riippuu varmaan ihmisestä. Mä en tuntis oloani hyväksi jos tissit roikkuis polvissa. Pinnallista tai ei. Pienet muutokset on ok, mut jos asioille voi tehdä jotain, kuten vaikkapa treenaamalla tai kirurgisella toimenpiteellä (jos asia vaivaa tosi paljon) niin mikä ettei. Mä haluan näyttää hyvältä vaikka lapsia on siunaantunut.

Mä en koe näyttäväni rumalta rintojeni takia.
Kyllä ihmisen naama näkyy paremmin kun ne tissit :xmas:

Roikkuvat tissit on rumat.

Harva nainen on kuitenkaan naamaltaan mikään kaunotar, joten ei ne roikkuvat rinnat siinä konkassa enään tunnu.
Mua ei häiritse se että rintani ovat rumat. Enemmän mua häiritsisi perunanenä tai muuten jumalattoman rumat kasvot. Vaikka nekään ei ole naiseuden este. Naaman näkee jokainen vastaantulija, mutta rintoja esitellään harvemmille.

Mun mielestä se on sama asia, jos vaikka olis runsaasti ylimääräistä löysää vyötäröllä. Kukaan sitä ei varsinaisesti näe, mutta se häiritsee sua itseäsi tai vaikka hampaat olis vinot tms. Ihan sama asia.

Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä NAISEUDEN kanssa. Ainoastaan huonon itsetunnon. Naiseus kun tulee sisimmästä.

 

[Cassyput]

Minä kannatan naisellisuutta keskiverrosti varmaan enemmän, mutta ihmettelen miten ne rinnat voivat olla jollekin niin iso juttu, kun suurimman osa ajasta ovat siellä paidan alla, liiveissä tai bikineissä, sou? Toisaalta kun olen aina elänyt rumien rintojen kanssa, olen siihen tottunut. En ole tosin ikinä kokenut, että naiseuteni kärsisi siitä että rintani eivät näytä sellaisilta ihanteellilta kiinteiltä palloilta. Jos mulla sellaiset olisi, tuntuu tosi oudolta että jotenkin ihastelisin niitä peilin edessä, kuten ap sanoi että haikeudella niitä muistelee..

Mun mielestä kropasta rinnat on erittäin pieni osa ja kuten sanottua, eihän ne edes sieltä näy muualla kuin suihkussa, saunassa ja toki sängyssä, mutta so.. suurin osa miehistä ei edes niin kiinnitä huomiota rintoihin, mitä naiset luulevat.

Tää olis voinut tulla mun näppiksestä.

 

[---]

Mä olen niitä "onnekkaita" joilla tissit oli rumat ja pilalla jo ennen lapsia. Mun oli rumat, eripariset ja epämuodostuneet jo sillon kun ne alkoi kasvaa. Koulussakin hävetti mennä uimahalliin kun toinen rinta oli ruma ja iso ja toista ei lähes ollut.

Siltikin imetys pystyi vielä vähän pahentamaan asioita, mutta koska olin tottunut siihen ettei mun rinnat ole koskaan olleet kauniit, ei se tuntunut mitenkään erityisen pahalta. Imetin hyvällä itse-ja omatunnolla puolitoista vuotta

Mutta en väitä etteikö rintojen korjausleikkaus olis omassa mielessäkin pyörinyt... Mies ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa, joskus kysyi haittaako mua itseäni tuo eriparisuus, mutta nythän ne on roikahtaneet suunnilleen samankokoisiksi Että melkein ollaan voiton puolella =)

Kyllä musta saa olla surullinen oman kehon muuttuessa ei-toivottuun suuntaan, eihän se tarkota että lastaan vihais tai syyttelis, koska riskit on varmasti olleet jokaisella itsellä tiedossa...

Mä peesaan sua, sillä erotuksella että esikoiseni ei ole vielä syntynyt. Tissit on aina ollut mulle se heikko kohta, koko ikäni olen kärsinyt kokoerosta suunnattomasti. Ei, kukaan kumppaneistani ei ole niistä pahaa sanonut, nykyinen mieheni jumaloi niitä, näkeehän sen jo katseesta. Mutta itseäni ne häiritsevät. Ei voi pukea kaikkia paitoja, liivien valinta tuskaa jne, bikineitä ei voi käyttää...

En voi olla miettimättä mitä raskaus ja imetys näille kammotuksille tekee, mutta yhtään huonompaa äitiä se ei musta tee, jos rintani päätän tulevaisuudessa korjauttaa.