"vieras"
Kuvailet niin kauniisti vaimoasi, että en yhtään ihmettele, ettei hän ole enää sinusta kiinnostunut.Ihan kun olisi omaa kertomustaan lukenut. Meillä siideripissiksestä tuli tosiaankin tantta. Tarina menee tässä elämässä näin:
Asuimme pienemmällä paikkakunnalla Suomessa. Iida (nimi muutettu) oli pienen paikkakunnan prinsessa. Eli hänet tunnettiin hyvin tyylitietoisesta pukeutumisesta, seksikkyydestä ja siitä että hän tykkäsi juhlia. Aloimme seurustella Iidan ollessa 19v kun tapasin hänet baarissa. Mitä enemmän opin häntä tuntemaan, sitä paremmin huomasin miten tärkeää hänelle on näyttää hyvältä. Iida tykkäsi juoda drinkkejä, siis viinaa toisinsanoen. Seksi oli hyvää ja sitä oli usein. Eikä se ollut mitään pimeässä peiton alla. Iida oli varmasti monen miehen päiväuni. Hän olisi saanut kenet olisi halunnut. Hän valitsi minut, onneksi vai onnettumuudeksi... sitä välillä nyt mietin.
Meni aikaa, menimme naimisiin ja saimme 2 lasta. Yhtäkkiä jotain tapahtui vaimolleni. Hän lopetti lähes kokonaan meikkaamisen, leikkautti itselleen polkkatukan ja vaatteet vaihtuivat löysiin lötkyihin. Korkokenkiä ei kaapissa enää taida edes olla, on vain jotain "ballerinoja". Eli mun silmiini ne on tavalliset rumat tossut. Jos hame joskus päälle vahingossa eksyykin, niin sen alle pitää laittaa jokut "lekkinssit". Eli mun silmiini vajaamittaiset paksut sukkahousut. Painoa alkoi tulemaan lisää ja naama alkoi jotenkin punottamaan. En tiedä johtuuko se meikkaamisen lopettamisesta vai suklaan tuomista finneistä. Ihan sama.
Persoona muuttui. Alkoi kyttääminen mun juomisesta ja poikien kanssa menemisistä. En juo liikaa, mutta vähäkin on nykyään liikaa. Jos saunan jälkeen ottaa toisen pintin olutta, niin saa kuulla "miks sun pitää aina juoda?". Juoko Iida sitten itse vielä drinkkejä? Heheheh Sen päivän kun vielä näkisi. Iloista nousuhumalaa ei sillä ole enää koskaan. No miten se seksielämä? Niin anteeksi mikä? Niin joo, kyllähän meillä lauantaisaunan jälkeen pimeessä peiton alla. Vanhat seksilelut se heitti muuton aikana roskiin, "ettei lapset vaan nää". Kiitti, mä sanoin.
Olen ottanut aiheen sata kertaa keskusteluun. Tuloksetta. Ei jaksa, ei ole aikaa, mua ei vaan huvita... Sitten kun kysyin tästä kulttuurierosta, niin vastauksena tulee vihainen "no hae sitten itelles huora virosta". Mä tulkitsin ton omalla tavallani. Onko se auttanut? Tilapäisesti joo, mutta eihän se elämää muuksi muuta.
Mutta pakko kyllä sanoa, että kaikkien naisten kohdalla näin ei ole. Kaverillani vaimo on tosi huoliteltu ja kaunis edelleen ja ikää yli 40v. On tässä jotain perää, siis tässä stereotypiassa, mutta ihan jokaiseen se ei onneksi ole yleistettävissä.