Seurustelua narsistin kanssa?

En tiedä olenko lukenut liikaa naistenlehtiä tai katsellut Mirja Pyykön ohjelmia, mutta minusta tuntuu, että seurustelen henkilön kanssa, joka sairastaa narsistista persoonallisuushäiriötä. Luin netistä jonkun listaamat 9 oiretta joista viiden tulisi toteutua, jotta hlö olisi narsisti ja miehelläni totetutuu 8... Suhteemme on ollut katkolla aikaisemmin ja nytkin se on hieman heikoilla. Mies on ollut petollista laatua aikaisemmin (nyt toki vannoo että ne ajat taakse jääneet on). En oikein tohdi luottaa häneen vaikka haluaisinkin, koska: jos hän todella kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, on hän kyvytön tuntemaan empatiaa ja silloin tulee loukkaamaan minua uudelleen - pettämällä, jos siis pettäminen sillä nimenomaisella hetkellä tuntuisi hänestä itsestään hyvältä.

Onko teitä muita, jotka seurustelette tällaisen ihmisen kanssa tai tunnette heitä? Kokemuksia kiitos?

(lisää sairaudesta löytyy kun laittaa googleen hakusanapariksi ""narsistinen persoonallisuushäiriö"")

 

Pettäminen taitaa olla pienin rike,mitä narsistiset ihmiset tekevät:he saavat toisen hulluuden partaalle.Itsellä oli sekoaminen lähellä,onneksi älysin ottaa eron..

 

Nyt saan kaikkien Ellejen vihat niskaani, mutta sanonpahan kuitenkin: Ihmissuhdepalstoilla roikkuvat usein kuvittelevat olevansa loistavia diaknoosintekijoita. Jos psykiatrien mukaan vain 1% ihmisista on narsisteja, miten niita on kuitenkin sattunut lahes jokaisen Ellin poikaystavaksi? Voisiko syy olla siina, etta havetaan tunnustaa sortuminen paskiaiseen ja halutaan uskotella itselleen, etta narsismin takia asiaa ei olisikaan voinut aiemmin huomata?

Sanomisen vakuudeksi: En ole koskaan seurustellut narsistin kanssa. Muuten pikkusieluisiksi, huonoitsetuntoisiksi ja mustasukkaisiksi paskiaiseksi on yksi jos toinenkin lopulta paljastunut.

 

yksi syy miksi tuohon sairauteen moni saisi samaistettua miehensä, on se, että kun sukset alkavat mennä ristiin ja riitaakin on, niin silloinhan usein väistämättä tuntuu että toinen on niin itseään täynnä, eikä ollenkaan huomioi toisen tarpeita. Lista oireista uppoaa silloin hyvin.

Meillä ainenkin jos on ollut kunnon riitaa, riitaa mistä mökötetään useampi päivä, keskityn normaalia enemmän ottamaan vain omat tunteeni, haluni huomioon.

Yksinkertainen esimerkki: iltapalan teen vain itselleni ja korjaan leivät yms. pois, ilman että kysyn syökö toinenkin

 

Meilläkin meni parisuhde niin kriisiin, että en tosiaan enää kattanut miehelleni edes lautasta päivällispöytään.

Avioero oli lähellä tai oikeasti aika lähellä. Nyt mieheni kyllä jaksaa nostella jalkojaan, kun ruoka-aika koittaa.

Lapset kyllä ihmetteli. Mutta me vain syötiin.

Pakko oli vain kasvattaa ihmistä, joka kuvitteli asuvansa palvelutalossa.....

Olen varmaan ollut jossain raossa narsisti.

 

Meilläkin mies alkoi tehdä tuollaista ruokahommelia ennen eroa eli osti maitopurkin,leipää ja jotakin muuta jääkaapin hyllylle ja kirjoitti nimesä tavaroihin.ei siinä mitään,mutta kyllä minä ihmettelin sitä,kun meillä oli kuitenkin noita lapsia,eikö hänenkin olisi kuulunut antaa vaikka heille eväsitään.Nyt naurattaa koko touhu,kyllä oli pöljyys huipussaan.
Jaa no minä lopetin sitten hänen vaatteiden pesun:kauan meni ennenkuin hoksasi,ettei ole enää puhtaita kalsareita(hitto tätä materialistista aikaa,enne ei ollut kuin parit pökät).No hän rupesi itse pyykkäämään,mutta koska ei osannut käyttää konetta samat rytkyt pöyrivät koneessa ainakin vuorokauden.Ei tullut kysymään neuvoa.ei.Eli mitä tästä opimme.kyllä olisi hyvä osata kaikkia töitä niin miesten kuin naistenkin.

 

Olen ollut suhteessa miehen kanssa (meillä on myös lapsi) 13 vuotta, jonka vasta viimeisen vuoden aikana olen mieltänyt luonnehäiriöiseksi ja aisasta paljonkin luettuani olen siitä aivan varma.

Alussa hän oli hurmaava naistenmies, nopeaälyinen jne. eli noihin ominaisuuksiin ihastuin. Olin niin rakastunut pitkään, että en nähnyt tai uskonut asioita, joita minulle sanottiin ja jotka nyt myöhemmin näen aivan selvästi. Näinkin siitä huolimatta, että en ollut enää mikään nuori tai ns. kokematon.

Jos kirjoittaisin koko tarinan, sitä ei kukaan jaksaisi lukea. Lyhyesti: jatkuva valehtelu KAIKISTA asioista maan ja taivaan välillä - niin suuremman luokan asioista kuin pikkujutuista, siis aivan naurettavistakin. VAikka jäi ja jää valeista kiinni, ei tunnu olevan milläänsäkään.

Jättänyt minut hädän keskellä yksin , mutta palaa takaisin kuin mitään ei olisi sattunut,

Jatlkuva pettäminen ja sen kieltäminen vaikka löydän pöydiltä rakkauskirjeitä muilta naisiltä tai katoaa moniksi päivikis ja selittelyt mitä uskomattomimpia.

Ei häpeä mitään, vaan selittää kaikki asiat kaikille ihmisille tilanteen vaativalla tavalla itselleen edullisiksi; vaihtaa sanomisiaan saman keskustelun aikana eikä myönnä niin tekevänsä.

Mitkään lupaukset eivät häntä sido, ei tunne vastuuta eikä todellista myötätunota vaikka näyttääkin lipeväkielisenä ""välittävän"" kanssaihmisistään suuresti.

Joutuessaan ""alakynteen"" ei kaihda mitään keinoja ""loukkaajan"" nujertamiseksi (jätin hänet syksyllä ja hän alkoi - ja jatkaa yhä - soittelua niille ihmsille, joiden kanssa tietää minun olevan huonoissa väleissä (ei ole montaa) ja puhui minusta pahaa ja jopa täysiä valeita; ei jätä rauhaan vaan vainosi minua istuen aseen kanssa asuntoni edessä (ei ollut ensimmäinen kerta)ja olen soittanut poliisit apuun, jotka pitivät tyyppiä ei-vaarattomana; muutti asumaan samalle paikkakunnalle seuratakseen kenen kanssa liikuin, soitteli työpaikalle, urkki minusta tietoja yhtieseltä lapseltamme ja vielä eilen aikuiselta lapseltani suhteestani jne. Lähestymiskeilto on valmiina asianajajallani, jonka hän laittaa eteenpäin, jos niin haluan. Vaikeus on siinä, että hän on äärettömän älykäs puhumaan ja vakuuttamaan ihmiset ja kuulema lähestymiskiellossa joudutaan kuulemaan toista osapuolta ja vaarana on, että hän pystyy vakuuttamaan viranomaiset.

Syyttää aina muita, kuten nyt minua, valehteijaksi ja pettäjäksi ja vannoo omaa rehellisyyttään ja oikeutta kostaa jne.

On viime vuosina alkanaut tarkoituksellisesti väheksymään kaikkea mitä teen tai mistä pidän, naurunalaistaa sen ja hymähtää minun yksinkertaisille iloilleni; mitätöi saavutuksiani jne (hänellä niitä ei ole mitään) manipuloi. Hänestä on vaikea päästä eroon.

Eroa niin nopeasti kuin voit, jos todella olet luonnehäiröisen kanssa tekemisessä.

 

Inhorealistille ja saralle:

Uskoisin että ette koskaan ole olleet tekemisissä pesukestävän narsistin kanssa. En usko tuohon arvioon että vain 1 % väestöstä kärsisi narsistisesta luonnehäiriöstä. Valitettavasti niitä on enemmän. Jos olisitte olleet tekemisissä oikean narskun kanssa, ette puhuisi noin. Kummallista kun he sairastuttavat kaikki ihmiset ympäriltään. Sitä ei voi uskoa todeksi ennenkuin itse kokee.

 

Arvoisa ""narsistin tytar"": Aivan, tuskin olemme olleet tekemisissa narsistin kanssa, koska niita on paljon vahemman kuin naistenlehtia tai Elleja lukemalla voisi kuvitella.

Uskon minakin heidan laheisensa sairastuttavaan vaikutukseen. Se edelleen tukee vaittamaa, ettei heita oikeasti joka kadunkulmaan riita. Muutenhan ei muita kuin narsistin sairastuttamia ihmisia kavelisikaan vastaan.

Ja edelleen: Jokainen hurmaavan alykas vieraissavirkistyja ei ole narsisti vaan muuten vain ikava ihminen.

 

Narsistin tytär kirjoitti hauskalta kuulostavan sanan narsku.
Minulle täysin uusi ja outo sana. Keksipä vielä kun olet tuollainen sanaseppo mukavalta kuulostava sana alkkarin läheisille. Olisiko se alskun eksä.

Toipumisestakin saattaa tulla rakas harrastus.
Minä olen näköjään ottanut oikein elämäntehtäväkseni asioideni repostelemisen Ellien sivuilla. Elämäni oli niiin kurjaaa juopon kanssa.

Luin uusimmasta Trendistä narsku-jutun. Ehkä nimettömänä jutussa esiintyvä nainen on kirjoitellut myös Elleissä.
Juttu tuntui niin tutulta.

Kusipää, ikävä ihminen. Ihan mielelläni minäkin käyttäisin noita sanoja lastemme isästä. Jostakin syystä minulla on vain hänestä liian positiivinen käsitys. Omat lähet aikuiset lapsetkin pitävät häntä melko tylsänä tyyppinä.

Ehkä ihastuin hänessä omaan kuvaani. Hän alkoi kopioida minua. Peiliteoriaa sanan positiivisessa merkityksessä.

En ole koskaan nähnyt itsessäni mitään erityisen hyvää ja ihmeellistä. Jos tuntisin itseni kaksoiskappaleen, en osaa sanoa pitäisinkö hänestä.

Käykääpä kurkkaamassa Lolan heittämää linkkiä Kristallipallopalstalla.

Minua väsyttää nyt kovasti eilinen iltatyö. Lähden tästä kotiinpäin. Lomat lähenevät.

Rakastukaa, tukekaa toisianne. Nauttikaa kesästä.

Linkissä oli minulle uutta tietoa läheisriippuvuudesta.

Oikea rakkaus ja myrkyllinen rakkaus.
Ei kukaan ole seppä syntyessään ja mestari rakastuessaan.

Minulle on vain yhtä ja oikeaa rakkautta. Myrkkyä en sotkisi rakkausasioihin. Herra varjele minua kirjoittamasta yhtään opasta rakkaudesta. Lukijat menisivät vain ojasta allikkoon.

 

Kyllä meitä on, kiitos kirjoituksestasi. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin, kun luin kirjoituksesi. Et kain ole ex-mieheni kakkosvaimo? Tutulta tuntuu tarinasi, liian tutulta.

Ex valhehteli jatkuvasti ja koko ajan. Myös pikkuasioissa ja sellaisissa jutuissa, joista hän jäi varmasti kiinni. Mutta hän oli mestari peittämään valheen taas uudella valheella. Ihmisiä oli helppo sumuttaa ja vakuuttaa, mutta osa varmasti tajusi, mikä satuseppo hän oli. Verbaalisesti lahjakkaana ihmisenä hän sai valehdella rauhassa, kukaan ei juuri lähtenyt inttämään vastaan. Tunsin myötähäpeää.

Alkoholi ei miehelle sopinut, hänestä tuli pienestäkin alkohimäärästä sekava, outo, arvaamaton ja väkivaltainen. Hän oli peloittava ja täysin vastuuton humalassa.

Hän ei kyennyt hoitamaan mitään omia asioitaan, verot, laskut ja kaikki sen tyyppiset jäivät hoitamatta. Rahansa hän tuhlasi jo tilipäivänä ja oli äreä ja kiukkuinen koko loppukuun tilipäivään asti. Hän poltti tupakkaa 3 askia päivässä.

Hän oli alkoholisti ja uskoton. Hän oli tunteeton ja arvaamaton, spontaani ihminen. Hän osasi syyllistää niin taitavasti, että kesti 15 vuotta, ennen kuin tajusin, etten minä ole syypää hänen ongelmiinsa.  Vielä 5 vuotta ja älysin erota. Mies ei tehnyt siitä helppoa, vaan hakkasi minua monta kertaa ja uhkasi tappaa minut ja itsensäkin.

Viimein raivostuin ja sanoin hänelle, että pidä turpasi kiinni tappamisesta, ennen kuin saat aikaan yhdenkin ruumiin. Minä sen sijaan olen tappaja jos niin haluan. En ole vielä ikinä halunnut, mutta jos haluan, on se laakista vainaa. Itsemurhalla en uhkaile, vaan teen sen jos haluan ja takuulla onnistun. Olet nainen, sanoin ja nauroin. Käskin hänen tappaa minut, jos on halua ja rohkeutta. Muuten minä saatan tappaa hänet. Hän meni kerrankin hämilleen ja lähti pois. Hän ei ole enää ikinä uhannut tappaa.

Vei kuitenkin vielä monta vuotta, ennen kuin hän jätti minun vainoamiseni. En vastannut hänen puheluihinsa, en laskenut häntä kotiini, kun hän tuli kadulla vastaan, vaihdoin kadun toiselle puolelle jne. Se puri viimein.

Hän on psykopaatti.

 

Aivan kuin mun entinen mies. Paljon samoja piirteitä.Tulen vihaiseksi ja melkeinpä raivon valtaan, kun muistelen sitä pas..iaista. Ihanaa, että pääsin eroon siitä.

 

Miehellä ei ollut lainkaan omaatuntoa tai empatiakykyä. Hän toimi aina ja kaikessa vain omaa etuaan ajaen. Hänen oma etunsa on ollut aina etusijalla myös suhteessa omiin apsiin.

Hän on nopeaälyinen, sanavalmis, omaa laajat yleistiedot ja pystyy keskustelemaan sujuvasti lähes mistä tahansa. Mahdolliset puutteelliset tiedot jostain asiasta hän pystyy kevyesti ohittamaan taitavana puhujana. Hän vain ohjaa keskustelun taas uusille kiehtoville urille. Hän ohjaa yleensä keskuselua ja toiset häikäistyvät hänen puhelahjoistaan.

Hän oli usein kuitenkin keskustelun jälkeen kotona äreä ja raivostunut, joku oli sivaltanut häntä sanan säilällä, epäillyt hänen juttujaan tai loukannut jotenkin häntä. Hän ei näyttänyt muille ihmisille tätä puolta, vaan oli aina hauska veikko ja leikkisä heppu. Hän loukkasi alati muita ihmisiä, mutta ei koskaan unohtanut pientäkään loukkausta, jonka oli saanut itse osakseen.

Hänellä ei ollut tunteita. Ainoa havaittava tunne oli hänellä suuttumus, raivo tai kiukku. Hän nautti silminnähden, kun saattoi tuottaa kipua toiselle. Myös kauhun, pelon tai nolostumisen tunne toiselle aiheutettuna oli hänelle mukavaa ja hän nautti näistä tilanteista.

Aivan varmasti mies oli ja on psykopaatti. Myös narsisti, sillä hän piti itseään jumalolentona, yleisnerona ja kaikkien alojen erikoisosaajana. Hän oli mielestään äärimmäisen komea, älykäs, monilahjakas, taiteellinen ja suurmies. Hän itki usein humalassa, kuinka hän on kaikin puolin niin suurenmoinen ihminen. Hän itki myös usein humalassa sitä, että miten suurmies hän on, kun ei ole tappanut minua. Jokainen muu mies olisi sen tehnyt, mutta hän on niin vahva ja suurenmoinen mies, että pystyy vastustamaan tuota voimakasta halua tappaa minut.

 

On tosiaan kokemus narsistimiehestä,pahimman sortin sellaisesta.Tänäpäivänä olen onnellinen että itse selvisin hengissä ja täyspäisenä..Tosi on että narsisti sairastuttaa,ei ainoastaan vaimonsa vaan myös lapsensa ja koko sukunsa.

 

Olen mies, johon voisi melkein soveltaa mitä tahansa narsismin määritelmää. Olen naimisissa naisen kanssa, joka täyttää vähintään yhtä hyvin mainitut kriteerit. Siis minusta tuntuu, että jätämme lapsemme heitteille, kun molemmat ovat tällaisia kusipäitä.

 

Vaikeaa se on ja vaatii vuosien taiston,lähestymiskieltoineen,oikeusprosesseineen ym. ""oma"" narsistini tuhosi eron hetkellä koko omaisuuteni vaatteitani myöten ja kieltäytyi antamasta edes lasten tavaroita. Vaikea ymmärtää että tallainen henkilö on sairas eikä vain mieletään paha ja ilkeä. Eron jälkeen ei halunnut enää tavata edes omia lapsiaan. Sukunsa on käännyttänyt minua ja lapsiani vastaan samoin osan yhteisistä ystävistämme.Onhan hän taitava valehtelija ja selitysten mestari.

 

jatkoa edelliseen oli minun kirjoitukseni, joku ehti väliin laittaa oman juttunsa, sori sekaannus.

Miksi en lähtenyt aiemmin, miksi niin moni nainen ei lähde, vaan kestää kauheita asioita psykopaattipuolisonsa taholta?

Minun pitäisi osata vastata tuohon kysymykseen. Yritän, vaikka minulle itsellenikin on mysteerio, miten sairas ihminen saa toisen terveen ihmisen niin kovasti pihteihinsä, ettei uhri osaa lähteä pois. Vaikka hän onkin syvästi onneton ja masentunut. Vaikka joku hyvä ihminen kehottaisi häntä lähtemään, hän ei osaa ja uskalla.

Psykopaatti lamaannuttaa uhrinsa, murentaa ovelasti pala palalta, huomaamatta uhrinsa kaiken itseluottamuksen, itsekunnioituksen ja elämänhalun. Hän tekee sen niin ovelasti, niin pikkuhiljaa, niin taitavasti, että uhri pitää aina ja kaikessa itseään syyllisenä avioliiton ongelmiin ja puolison outoon käytökseen.

Psykopaatti nolaa puolisonsa toistuvasti myös kaikkien muiden ihmisten aikana, joten uhria pidetään outona reppanana ja psykopaattia ihaillaan, koska hän sietää ja pitää itsellään noin outoa ja kahelia puolisoa. Kunnon mies ei jätä sairasta vaimoa, ajatellaan.

Systemaattisen uhrin mollaamisen ja vähättelyn tuloksena uhrista tulee toimintakyvytön, avuton, toistuvia henkisiä ja ruumiillisia iskuja kestävä ihmisraunio. Hän ei näe minkaanlaista ulospääsytietä tilanteesta, hän yrittää vain elää niin, ettei ärsyttäisi puolisoaan, hän yrittää vain hoitaa lapsiaan ja pysyä hengissä. Hän ei uskalla tappouhkaustenkaan takia lähteä. Hän elää kuin huumattuna, hän toivoo ihmettä ja rukoilee miehen kuolemaa joka yö. Hän näkee ihani unia, että mies kuolee, aamulla hän on pettynyt, että se olikin vain unta.

Tarvitaan ihme, että uhri uskaltaa lähteä. Kodin ulkopuolelta uhrin on vaikeaa saada apua ja tukea, sillä psykopaatti puhuu kaikki puolelleen, vakuuttaa kaikki ja ulkopuoliset pitävät psykopaattia miellyttävänä, tasapainoisena, kunnon miehenä ja naista hermoheikkona ja epävakaana.

Ero psykopaatista oli elämäni onnellisin asia. Järkyttyneenä muistelen entistä pelon, myötähäpeän ja lamaannuksen täyttämää elämääni. Nyt minulla on normaali, ihana, tunteva, rakastava ja hellä mies. En uskonut, että tällaisia on olemassa. Hän tuhlaa rakkauttaan minuun ja lapsiin, hän on normaali, tasapainoinen ja kiltti mies, hän on unelmamieheni. Voi kun jokainen psykopaatin uhri eroaisi ja löytäisi kunnon puolison entisen sairaan ihmisen tilalle.

 

hei kaikki keskustelijat!

Narsistisessa persoonallisuushäiriössähän on kyse henkisestä väkivallasta, ja juuri tästä naisten parisuhteessaan kokemasta henkisestä väkivallasta olen tekemässä pro Gradu-tutkielmaani jyväskylän yliopistoon.

Jos olet kokenut henkistä väkivaltaa nykyisessä tai aikaisemassa parisuhteessasi, kirjoittaistko kokemastsi minulle? nimettömänäkin voit kirjoittaa, mutta haluaisin kuitenkin yhteyden sinuunpäin esim. sähköpostin kautta mahdollisten tarkentavien kysymysten takia.

Kirjoita siitä mikä mielestäsi on tärkeää ja merkityksellistä, lisäksi esim. millaista oli kokemasi henkinen väkivalta, muuttuiko se ajan myötä, miten se vaikutti elämääsi jne.

Olisin todella kiitollinen avustasi, ja vastaan mielelläni tutkielmaani ja vastaamiseen liittyviin kysymyksiin.


Anna klemi

aklemi@cc.jyu.fi

 

Voisin kirjoittaa kirjan (olen harkinnutkin) seurustelustani aidon psykopaatin kanssa. Tällä palstalla kerroinkin joskus taannoin, millaisia kokemuksia minulla on. Olen yrittänyt eheyttää itseäni pitkään, mutta aina kun törmään exääni, saan melkein paniikkikohtauksen. Prosessi itsetuntoni totaalisessa uudelleenrakentamisessa on vielä kesken, ja tulee olemaan todella kauan. Mies sai minut, selväjärkisen mutta tunteellisen naisen epäilemaan itseäni.

Lyhyesti; mies oli sekopää. Hän näytti todellisen minänsä vain lähimmilleen, muille hän oli se lipevä seuramies jolla oli rahaa ja joka imarteli naisia. Hän mm. hajotti asuntoni, petti, joi ja valehteli. Hänellä oli uskomaton kyky väännellä asioita mielensä mukaan- puhe oli täynnä epäloogisuuksia ja -olennaisuuksia. Mies saattoi jatkuvasti muuttaa kantaansa tai mielipiteitään. Lupaukset petettiin aina. Yksikään sovittu asia ei toteutunut. Aikataulut ja raha-asioiden hoitaminen olivat miehelle aivan vieraita käsitteitä.

Mies tarttui jokaiseen virheeseeni ja sanaani ja käytti pientäkin erhettäni minua vastaan. Kun sain raivarin hänen käytöksestään, hän kertoi muille, kuinka epätasapainoinen hullu olen. Hän sai kaikki tuttavansa kääntymään minua vastaan ja viihdytti itseään manipuloimalla ihmisiä. Hän tilitti suhteemme kaikkki yksityiskohdat työkavereilleen (muita kavereita ei ollut) ja kerjäsi sääliä leikkimällä marttyyriä. Moni hänen työpaikkansa nainen meni vipuun ja on siinä vieläkin: mieshän on vain viaton uhri, jonka kaikki pahat kahelit naiset jättävät ilman syytä.

Kun ex joi terassilla 10 olutta ja minä otin yhden (sunnuntai, pitsan kanssa), hän sanoi ettei voi olla juopon kanssa.
Hän oli suunnattoman rahanahne ja täysin vailla moraalia ja omaatuntoa. Kun minä pyysin rahojani takaisin, hän ivasi minua pinnalliseksi ja ""pelkän rahan perässä olevaksi naiseksi"".

Hän joi itsensä känniin hyvin useasti, koska se vahvisti kaikkivoipaisuuden illusiota hänen mielessään. Hän veti monen päivän putkia, ei vastannut puhelimeen ja jätti velkansa minulle hoitamatta. Hän piti yllä läheistä suhdetta naustyökaveriinsa jolle siis kertoi intiimeimmätkin detaljit jopa minusta. En ollut koskaan ehtinyt tavatakaan ko. naista, kun mies jo sanoi, että en kuulu naisen suosikkeihin ja että me tämän naisen kanssa vihaamme toisiamme. Sairasta! Kaikkein loukkaavinta ja järkyttävintä oli juuri asioideni kääntely ja minun haukkumiseni toisille ihmisille. Sellaisille, jotka eivät minua tunteneet.

Muistan eräänkin kerran kun tapasin yhden hänen alaisensa ja tämä mies oli sanonut sitten, että olen hyvin herttaisen ja mukavan oloinen. En koskaan sen jälkeen henk.kohtaiseti edes tavannut ko. miestä, mutta exäni sanoi myöhemmin, että miekkonen oli ihmetellyt, miksi mieheni edes on kanssani. Eli minusta oltiin kerrottu jotain kamalia asioita tällä välillä. Exäni sai ikäänkuin kruunun päälaelleen esittäessään miestä, joka on hyvää hyvyyttään tällaisen hullun kanssa.

Kun mieheni lähes sammui kännissä baariin isekttyään muita naisia nenäni edeessä ja minä jätin hänet sinne hoipertelemaan (kun en kestänyt myötähäpeää), mies meinasi seuraavana päivänä hakata minut koska olin jättänyt itsekkäästi hänet. Hän oli yöllä soittanut tälle läheiselle naistyökaverilleen ja kertonut, että minä olen hävinnyt baarista varmaankin toisen miehen mukaan kännipäissäni! Ajatuskin koko episodista saa minut vieläkin voimaan pahoin.

Muistan, kun mies kerran krapulaloivareissaan kehui tätä naista ja kertoin, kuinka ""läheisiä"" he ovat. Samaan syssyyn hän haukkui minut ""köyhäksi"" ja vaikka miksi. Kun lähdin itkien paikalta, mies huusi perään rakastavansa minua.

Olen jo aikoinani tilittänyt täällä asiasta niin paljon, etten enää oiken jaksa. Saan ahdistuskohtauksia muistelemisestakin. Mietin vain sitä, kuinka totaalisen koukussa olin, olin manipuloitu ja kiinni miehessä. Järki ja ystävät sanoivat, että lähde kävelemään, minä en kyennyt. Olin kuin huumattu. Mies uhosi humalssa tappavansa isäni ja äitin sekä ampuvansa kuulan kallooni jos en tee niin ja näin. Hänellä oli myös rikosrekisteri ja hän on pahoinpidellyt yhtä exäänsä. Miehellä ei ollut luottotietoja lukuisten talousrikosten jälkeen eikä hän välittänyt mistään velvoitteistaan.

Nyt meinaa tulla oksennus, joten jätän vatvomisen tähän.
Kun näen miestä kaupungilla, jalkani alkavat näkyvästi täristä ja sydämeni hakata. En tiedä mitä se on, pelkoa, vihaa vai jotain muuta.

 

Hups, tulipa kirjoitusvirheitä kun olen näin tunnekuohun vallassa Anteeksi,

Sen vielä lisäisin, että minun oli suhteen loppupuolella käytävä jatkuvasti netissä lukemassa vertaistukipalstoja sekä psykopaattien piirrelistoja, koska muuten olisin kadottanut realismintajuni. Mies sai minut uskomaan, että minä olen syypää hänen sekoiluihinsa ja että minä olen se hullu, kaikki muuthan pitävät häntä hyvänä jätkänä.

Tuskallisinta, kuin kuolema, oli se hetki, kun tajusin että mies soitteli vapaa-ajallaankin tälle naisalaiselleen ja haukkui minua. Jopa öisin. Muistan kerran kun olimme miehen kanssa rannalla ja nainen soitti: ex ei maininnut minusta sanallaakaan puhelussa, kuten ei muinakaan kertoina myähemmin. Hän leperteli ja puhui minä-muodossa, antoi joka kerta olettaa että on yksin liikkeellä. Jumalauta se oli loukkavaa. Ja kun menetin hermoni, mies soitti naiselle ja itki, kuinka minä olen mustasukkainen ja hermoheikko.

Ei auttanut kysyä, miksi mies väitti rakastavansa minua ja samaan syssyyn pilkkasi ja haukkui, koska vastaus oli: ""Olet niin vaikea, mutta olen tavallaan kiintynyt sinuun ja suhde on vaikea lopettaa kun siitä on tullut tapa. Mutta onhan sulla siis tuo ulkonäkö ja perhetaustat kunnossa.""

Mies katseli avoimesti muita naisia ja iski jopa kavereitani kaksi minuuttia sen jälkeen kun olin poistunut vaikkapa ravintolasta. Hän ei koskaan sietänyt sitä, että muut miehet tai naiset kehuivat minua, vaan mitätöi kaiken taitavasti. Jos joku tunnetumpi mies (vaikkapa urheilija tai muu julkkis) katsoi minua pidempään, mies nauroi ja sanoi, että ne miehet nyt yrittävät kaikkea mikä liikkuu ym. Hän halusi kauniin naisen, mutta ei arvostanut minua tippaakaan. Hän arvosti vain naisia, joita ei saanut ts. juuri esim. työkavereitaan ja muita vastaavia. Kun jätin hänet monta kertaa, hän kinusi aina takaisin heittäydyttyäni etäiseksi ja kylmäksi. Niin psykopaatti toimii.

Raskasta oli myös se, että monesti erehtyi jo kuvittelemaan, että on itse jotenkin hullu ja syyllinen kaikkeen. Kun niin moni kuitenkin piti miestä ihmeellisenä ja valloittavan ihmisenä. Mutta kun kuulin mitä miehen exille oli tapahtunut, tajusin, etten ole ainoa. Uskomattominta kaikessa on edelleen se lojaalius, mitä esim. tämä työpaikan nainen osoittaa miestä kohtaan. Pesee jopa tämän pyykit...Minun pitää vain ajatella niin, että tulee päivä, jolloin mies näyttää todelliset kasvonsa. Mitä lähemmäs tuo nainen exäni päästää, sitä varmemmin tulee saamaan paskaa niskaansa.
Ja jos he pysyvät vain läheisinä kollegoina, voi olla, että mies säilyttää sädekehänsä naisen silmissä. Surullista. Mutta mieshän palvoo ihmisiä, jotka tekevät hänelle rahaa.

 

Kyllähän nuo tutuilta kuulostaa minunkin korvaan jotkin esimerkeista.. En silti usko että mieheni on narsistinen, jokin hänellä silti vippaa päässä.. Jos ei tiedä kumpaan nurkkaan kirjekuoreen postimerkki laitetaan niin aika outoa..? Lisäksi on tuota selittelyä vaikka on juuri puhunut itsensä pussiin ja välinpitämättömyyttä vaikka olisin kuinka hädässä.. Oma perse on tärkein..

 

Kyllähän nuo tutuilta kuulostaa minunkin korvaan jotkin esimerkeista.. En silti usko että mieheni on narsistinen, jokin hänellä silti vippaa päässä.. Jos ei tiedä kumpaan nurkkaan kirjekuoreen postimerkki laitetaan niin aika outoa..? Lisäksi on tuota selittelyä vaikka on juuri puhunut itsensä pussiin ja välinpitämättömyyttä vaikka olisin kuinka hädässä.. Oma perse on tärkein..

 

Kyllähän nuo tutuilta kuulostaa minunkin korvaan jotkin esimerkeista.. En silti usko että mieheni on narsistinen, jokin hänellä silti vippaa päässä.. Jos ei tiedä kumpaan nurkkaan kirjekuoreen postimerkki laitetaan niin aika outoa..? Lisäksi on tuota selittelyä vaikka on juuri puhunut itsensä pussiin ja välinpitämättömyyttä vaikka olisin kuinka hädässä.. Oma perse on tärkein..

 

Kyllähän nuo tutuilta kuulostaa minunkin korvaan jotkin esimerkeista.. En silti usko että mieheni on narsistinen, jokin hänellä silti vippaa päässä.. Jos ei tiedä kumpaan nurkkaan kirjekuoreen postimerkki laitetaan niin aika outoa..? Lisäksi on tuota selittelyä vaikka on juuri puhunut itsensä pussiin ja välinpitämättömyyttä vaikka olisin kuinka hädässä.. Oma perse on tärkein..

 

Isälläni on selkeästi narsistinen persoonallisuushäiriö. Asuin hänen kanssaan 15 vuotta kunnes vanhempani onneksi erosivat. Diagnoosia ei ole tehty mutta usko:kyllä sen tietää että onko sillä se häiriö vai ei jos asuu saman katon alla. Ulkopuolisilla ei voi olla aavistustakaan siitä.