selviäisitkö jos lapsesi kuolisi?

mä en tiedä, suuri suru se olisi ainakin. :'(

 

Kyllä varmaankin
Aikaa se veisi ja surua ei voi edes kuvitella

 

En oikein ymmärrä kysymystä. Mitä sitten tapahtuu jos ei selviä, kuolee suruun vai mitä?

 

Olen selvinnyt

 

Pakkohan mun olisi kun niitä lapsia on enemmän kuin yksi.

 

Minä selvisin. Ei kyllä helppoa ollut, nyt jo terävin suru ohi, haikeus lähinnä jäljellä. On jo pitkä aika siitä...

 

Minä selvisin. Ei kyllä helppoa ollut, nyt jo terävin suru ohi, haikeus lähinnä jäljellä. On jo pitkä aika siitä...

:hug:

 

En oikein ymmärrä kysymystä. Mitä sitten tapahtuu jos ei selviä, kuolee suruun vai mitä?

siis selviäisitkö siitä yksin vai tarvitsisitko ammattiapua?

 

Enköhän selviäisi, mutta olisi se silti kamalaa.

 

Lapseni kuolemasta on kahdeksan vuotta. Toisten lasten takia on pakko selvitä.

 

En oikein ymmärrä kysymystä. Mitä sitten tapahtuu jos ei selviä, kuolee suruun vai mitä?

siis selviäisitkö siitä yksin vai tarvitsisitko ammattiapua?

Ei tuollaista voi kukaan tietää etukäteen.

 

Pakkohan se olisi selvitä kun lapsia on kaksi ja mieskin. Mutta rankkaa tulisi olemaan, enkä halua edes ajatella sellaista

Voimia niille jotka ovat sen joutuneet kokemaan, en voi edes kuvitella miten paljon se sattuu :'( :hug:

 

hengissä on selvitty vaikka kaipuu on vieläkin .Selvinnyt ilman ammattiapua.

 

No asian ihan vieressä käyneenä voin sanoa, että en olisi selvinnyt ilman ammattiapua! Kun nytkin on vaikeeta...

 

Tiukkaa voisi tehdä jos nyt kuolisi. Isäni juuri eilen haudattiin, niin surua riittää tällä hetkellä paljon.

 

Eka ajatus: En, eikä selviäisi sisarus eikä isäkään. Mutta kait sitä jossain vaiheessa jotenkin pystyisi elämää jatkamaan :'(

 

En usko että selviäisin.

 

Hui mikä aihe. Pakko se vaan olisi selvitä ja jaksaa eteenpäin koska muksuja on enemmän kuin yksi. Ihan varmasti vaikeeta se tulisi olemaan.

 

Selvisin,mutta vaikeaa se aluksi oli. Vaikka tiedimme jo odotusaikana että todennäköisesti menetämme lapsemme, joko raskausaikana tai pian synytyksen jälkeen.

Jos Ville olisi ollut ensimmäinne lapseni, tuskin olisin selvinnnyt nii hyvin.

 

mä ehkä olisin tehnyt itsemurhaa,en oikeastaan osaa sanoa,voi itkuu,pelottaa mietiä tommosta

kaikille halia :'( :hug:

 

En oikein ymmärrä kysymystä. Mitä sitten tapahtuu jos ei selviä, kuolee suruun vai mitä?

siis selviäisitkö siitä yksin vai tarvitsisitko ammattiapua?

Jaa siis noin?
Ottaisin mielelläni vastaan ammattiapua, olis se sen verran kauhea paikka.

 

Pakkohan se olisi, lapsen sasarusten takia. Mutta jos mulla olis vain yksi lapsi, ja hän kuolis niin en usko että selviäisin.

 

Kyllähän siitä vaan olisi selvittävä, vaikka aivan karmeaa se olisikin. Kuolema on se kurjin osa tätä elämää jos varsinkin liian nuorena täältä lähtee. Mutta kun sille ei vaan voi mitään. Ohjakset ei ole meillä

 

Lapseni kuolemasta on kahdeksan vuotta. Toisten lasten takia on pakko selvitä.

Mun pienokaisen kuolemasta on nyt seitsemän vuotta. Koville otti, mutta selvisin ja, oikeasti, vahvistuin ihmisenä.

 

En varmaan ilman ammattiapua selviis jos ton ainokaisen menettäsin ja vaikka olisi yksi monesta lapsesta.