Sektion jälkeen

[xcdf]

en taida suoraan kuulua tälle palstalle, mutta kysyn kuitenkin. Te äidit jotka olette sektiolla vauvan saanet, kuinka pitkään toipuminen on kestänyt ja varsinkin kohdun pieneneminen? Itselläni on nyt kuukausi sektiosta ja kohtu on edelleen navan kohdalla ja maha on sellainen kova pallo eli kuin olisin edelleen raskaana. Kipeä on navan seutu varsinkin ja ei edes äitiyshousuja kärsi kunnolla pitää saati sitten normaalihousuja, jotka eivät tietenkään mahdu edes kiinni.
Haava itsessään on parantunut hyvin, mutta kohdun ja sisäelinten kunto tässä huolestuttaa, kääntyminen sängyssä on edelleen tuskallista ja joudun tukemaan mahaa.
Voi olla, että olen liian hätäinen mutta kiinnostaisi tietää miten muilla toipuminen on edennyt.

 

[mammahuhtikuu & Milla]

en tarkkoja akoja enää muista mutta muistelisin jotta parikuukautta meni ennen kuin mahallaan kunnolla pystyi nukkumaan ja kolmen kuukauden jälkeen oli kohtu palautunut jätin jälkitarkastuksen viime tippaan. normaali housuihin menikin sitten hiukan enemmän aikaa kun sitä löysää mahaa oli. ja itsellä se kovuus oli aika kauan varsinkin haavan ja navan välissä kait siinä kudokset sai kyytiä. kipu katosi silti parissa kolmessa viikossa.

kaverilla taas palautuminen kesti paljon kauemmin. eli on ihan tapaus kohtaista ja jos oikein huolestuttaa varaa aika oikein gynelle sellaisella muuten kävin jälkitarkastuksessa.

 

[xcdf]

nopeasta vastauksesta sektio yllätti minut eli ei ole tietoa koko asiasta juurikaan, helpotti kuulla kokemuksesta millaista ollut. Ei tässä auta kuin odotella ja mennä sitten vaikka ultraan.

 

[...]

Yllätyssektiossa minäkin... Kaipa se palautuminen on aika yksilöllistäkin. Minulla arpiosa tuntui tosi muhkuraiselta ja iho siinä oli tunnoton. Jälkitarkastuksessa lääkäri vaan sanoi että kyllä se siitä. Vielä puoli vuotta sektion jälkeen oli jumpatessa outoja tuntemuksia arven kohdalla, kiristävää tunnetta.

Sinuna odottaisin jälkitarkastukseen ellei nyt jotain kauheita kipuja ole jatkuvasti.
Sektio on tosi iso mahan alueen leikkaus, joten kuukausi on vielä aika lyhyt toipumisaika.

 

[Tästeikylap:lleapua]

Hirveän moni täällä on kehunut, että sektiosta palautuminen on helpompaa kuin alatiesynnytyksestä palautuminen... Missäs ne lyhyessä ajassa palautuneet on vai onko niitä? Aika kamalaa, että sektiosta palautuminen mitataan kuukausissa, sillä usein alatiesynnytyksestä palautuminen mitataan viikoissa. Itsellä ei onneksi mennyt siitä kuin 2,5 vk, mutta tämähän on tapauskohtaista. Iso operaatio näköjään tuo sektio. :/

 

[minun kokemukse ni]

No edelliselle kirjoittajalle vastauksena, että täällä on ilmeisesti yksi harvinaisen nopeasti ja hyvin toipunut. En voi verrata alatiesynnytykseen, kun tämä synnytys oli ensimmäinen, mutta kerron oman "toipumistarinani" vertailukohdaksi. Olen sitä mieltä, että toivuin erittäin hyvin ottaen huomioon sen, miten isosta leikkauksesta on kuitenkin kyse.

Minulle tehtiin hätäsektio (pystyviilto navasta häpykarvohin asti). Ensimmäiset pari päivää epiduraalin / kipupumpun poiston jälkeen olivat aika tuskalliset, en voinut liikkua yhtään (enkä hoitaa vauvaa ilman apua). Tämän jälkeen pahimmat kivut oli oikeastaan ohi ja pääsin sairaalasta 5pv leikkauksesta.

Jonkin aikaa oli tietenkin otettava aika rauhallisesti, mutta kivut olivat aika hallittavissa. Mulle määrättiin kivunlievitykseen Panadol 1g + Burana 600mg imetyksestä huolimatta, mutta tarvitsin lääkitystä vain viikon sairaalasta pääsyn jälkeen. Pari viikkoa oli ongelmia mahan toiminnan kanssa, välillä kaameita ilmavaivakouristuksia ja pissalla käynti sattui. Kohtu supistui nopeasti (jo sairaalassa) ja haava parani hyvin. Jälkivuoto kesti 5vko. Kävelemään ei päässyt kunnolla pariin viikkoon. Ensimmäiset vaunulenkit olivat todella hiipimistä ja kävelyn jälkeen oli maha aina kipeä. Ja myöhemmin, jos käveli yhtään mäkisempää maastoa tai reippaampaan tahtiin niin maha oli seuraavan päivän kipeä. Mahakivut menivät kokonaan ohi ehkä noin 3viikossa ja haavan aristus noin 1 1/2 kuukaudessa. Ekat viikot pidin vain äitiysalushousuja ja verkkareita, koska normaalien housujen vyötärö hankasi arpea ja arpi kutisi. Mutta kaikki vaivat olivat jälkitarkastukseen mennessä kokonaan ohi ja nyt 3kk kuluttua, ei ole enää mitään oireita, ainoastaan arpi muistona. Ei tullut mahan kohdalle "ylimääräistä makkaraa", vaikkakin vähän epäsymmetrisen mallikseksi tuo masu jäi.

Mulle sanottiin, että "sisältä päin" palautuminen kestää normaalistikin noin puoli vuotta. JA koska palautuminen tapahtuu yksilöllisesti, en olisi sinuna vielä kovin huolissaan. Palautumista auttaa että vältät kiristäviä vaatteita ja niitä asioita, jotka aiheuttavat kipua. Mulle sanottiin, että 6vko ei saa tehdä mitään rasittavaa eikä varsinkaan nostaa mitään vauvaa painavampaa. Liikunta kannattaa aloittaa vähitellen, nimenomaan kevyesti esim kävelystä ja arpea voi rasvata. Imetyksestä on jotain apua kohdun supistumiseen, joten sekin kannattaa. Ja tietenkin mahdollisista ongelmista kannattaa kertoa jälkitarkastuksessa, koska niihin voi löytyä apua.

 

[Bubu]

Täällä yksi erittäin nopeasti toipunut! Sektio oli suunniteltu vauvan perätilan vuoksi, ja veikkaan että on ihan eri asia toipua suunnitellusta sektiosta kuin sellaisesta joka on tehty esim 40 tunnin synnytyksen päätteeksi!!! Sellaisesta on 'tuplatoipuminen', minä kun kävelin itse leikkaussaliin niin ei ollut mitään ennakkorasitusta edes lihaksistossa ja verta menetin 4 dl.

Mulla ei ollut haavakipuja ollenkaan, tikit kun sain pois niin lakkasi kinnaamasta. Otin kuukauden iisisti enkä nostellut/kantanut vauvaa painavampaa, ei varsinaisesti koskaan kipuillut mutta oli sellainen ihme kiristävä tunne alavatsassa kun suoristi selkää kunnolla. Muistan huomanneeni senkin kadonneen kun tyttö oli kolmekuinen. Kohtu tuntui normaalilta (eli ei tuntunut enää painellessa) kun isompi jälkivuoto loppui, noin 2 vkoa leikkauksesta, jonka jälkeen tiputteli vielä kolmisen viikkoa.

Itse yllätyin täysin toipumisen nopeudesta vaikka olen yleensäkin ollut nopeasti paranevaa sorttia (haavat umpeutuu äkkiä, flunssat lyhyita etc) mutta olin valmistautunut paljon pahempaan. Toisaalta noudatin fysioterapeutin ohjeita ja pidin tukisukkia niinkun käskettiin ja lähdin jo leikkauspäivän iltana liikkeelle, katetrin poiston jälkeen ramppasin käytävillä vauvansänkyä työnnellen. Näin jälkeenpäin sanoisin että saatoin kyllä olla sellaisissa hormonihöyryissä että kipureseptorit oli tukossa Kaiken huipuksi olen vielä iloisesti ylipainoinen.. siitäkin tuli stressiä etukäteen että mahamakkara hautoo haavaa... no eipä käynyt niinkään, olivat tehneet sen viilloin silleen ovelasti että makkara ei hautonut vaikka vähän rempsottaakin Ai niin ja suihkutin haavaa kaksi kertaa päivässä tikkien poistoon asti.

Luulen kuitenkin että nämä paranemisjutut on eniten kiinni kudostyypistä, kuten myös repeämät alatiesynnytyksessä. Toisilla on vaan sellainen fleximpi kudos joka joustaa ja kuroutuu helpommin, ja mitä nopeampaa on kudoksen paraneminen, sitä vähemmän kipuja.. näin maalaisjärjellä ajatellen.

Tulipahan sepustus mutta yritän aina tuoda omaa kokemustani esille, ehkä joku leikkauskammoinen saa jotain lohtua tästä jos vasten tahtoaan joutuu sektioon. Mulle se oli ainoa vaihtoehto synnyttää perätilaesikoinen!

 

[Hui....]

minun kokemukseni; ei tuo kuulosta kovin helpolta toipumiselta! Hui! Minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä alatiesynnytyksestä, ja sen jälkeen tarvitsin kaksi päivää vahvempaa särkylääkettä, kotona otin muutamana päivänä panadolin ja enempää ei tarvinnut. Pystyin istumaan muutama päivä synnytyksen jälkeen ihan ok, toki ei voinut kokonaan varata peffan päälle, ettei tikit repeä, mutta puolitoista viikkoa synnytyksestä istui jo ihan täysin. Ja repeämiä oli kuitenkin jonkun verran (2. asteen). Siinä olet ihan oikeassa, et se puoli vuotta meni ennen kuin alapää oli tunnoltaa niin kuin ennen, mutta loppuviimein se oli tosi lyhyt aika. Nyt minusta tuntuu, et pari kuukautta alapää on ollut ihan "tuttu" ja entisellään (jopa parempi ahkeran treenauksen tuloksena), synnytyksestä on kahdeksan kuukautta aikaa.

Mutta se on varmasti niin kuin Bubu sanoi, et paraneminen riippuu kudostyypistä ja on hyvin yksilöllistä. Otti vain silmääni, kun sanoit, et sektio oli sinulla helppo, niin omaan kokemukseeni verrattuna se ei kuulostanut siltä. Mutta tietenkin jokainen kokee asiat eri tavalla.

 

[klklkl]

Paranin todella nopsaan. Sektioni oli suunniteltu, jalkeilla olin samana päivänä, salilla 9 päivää sektiosta, vatsani bikinikunnossa n. 3 vkoa operaatiosta (kirjoittelin asiasta juuri n. kuukausi sitten)

 

[mami5]

Myös minä olen toipunut sektioistani nopsasti, tikkien poistamisen jälkeen on helpottanut, joten 2 vk leikkauksen jälkeen olen ollut ok
Itselläni sektioarpi on pystyviilto navasta alaspäin.

 

[sissi77]

Mulla heti section jälkeen paineltiin kohtua normaaliin kokoon niin kauan kuin epiduraalissa tehoa riitti. Lisäksi sain lääkkeitä, jotka supistivat kohtua. Mulla oli kohtu normaalikokoinen kahdessa päivässä.. Sain kaksoset ja kohtu oli siis tuplasti venynyt, joten en tiedä halusivatko siksi varmistaa, että kohtu palaa nopeasti ennalleen. Mulla ei siis kohtu pystynyt supistelemaan kun yrittivät viikon mittaan käynnistää synnytystä lääkkein, niin venähtänyt se oli.

Mulle tuli raskausaikana painoa liki 45kg, kiitos vakavan toksemian ja siitä kertyneen valtavan nestemäärän. Normaaleja (siis ei mammahousuja) housuja käytin kuvista päätellen kuukausi section jälkeen. Olen suunnilleen kokoa 36 ja ostin Vero Modan koon 40 farkut kuukausi sectiosta.

Ei ole tarkoitus kääntää veistä haavassa, mutta ehkä kysäisisin lääkärin näkemystä?

 

[Yksi sektiolainen]

Toivuin hätäsektioista ihan suht nopeaan. Ekan päivän makoilin pedissä ja vedin kipulääkkeitä, toisena päivänä nousin pystyyn ja kävelin itse vessaan. Siitä pikkuhiljaa kaikki alkoikin toimimaan ja aloin voimistumaan. Pahinta oli mun mielestä ekan viikon ajan se mahan huono toimiminen, mutta sen jälkeen mitään vatsalääkkeitä yms. ei tarvittukaan.
Kohdun palautuminen kesti kyllä tosi kauan. Mulla ei ollut kipuja, eikä tunnottomuuttakaan, mutta hassun tuntuisia supistuksia vielä 6 kk synnytyksestä.

 

[MInun kokemukseni]

Kommentoin vielä edellistä viestiäni.

Jotkut saattavat luulla sektion olevan synnytykseen verrattuna jotenkin kivuttomampi vaihtoehto. No, ehkä itse synnytystapahtuma onkin, mutta jälkikivut kuuluvat luonnollisesti asiaan, ottaen huomioon, että sektio on kuitenkin leikkaus, jossa tehdään aralle vatsan alueelle useita kudoskerroksia läpäisevä viilto. On siis normaalia, että alussa on jonkin aikaa (muutamia päiviä/viikkoja) tosi kipeänä. Pystyyn tehty haava on yleensä kipeämpi ja paranee hitaammin (mutta yksilöllistähän tämäkin on).

Kipu on suhteellista, edelleen olen sitä mieltä, että toivuin sektiosta nopeasti ja hyvin Mutta varmaankin ns. helppo ja normaalisti onnistunut alatiesynnytys olisi saattanut kivuttomampi kokemus.

 

[heikommin palautunut..]

Mulla kohtu kyllä palautui normaaliin kokoon muutamassa viikossa. Mutta, nyt siis 7kk synnytyksestä, navan ja arven välisellä alueella on n.5cm kaistale nahkaa vähän heikommalla tunnolla. Leikkausarpi siis poikittain alavatsalla. Eli voi surutta nipistellä ilman kipua. Lisäksi mahanahka riippuu reippaanlaisesti ja on vähän kovettumaa arven päällä, mikä ilmeisesti aiheuttaa sen ettei kovalla alustalla, esim.lattialla, kovinkaan kärsi makoilla, kun tuntuu ikävälle. Vatsalihasjumppaa yms. pystyin tekemään ihan normaalisti jo 3kk synnytyksestä, mutta tuo "koppura", joka riippuu arpisessa nahkapussissa vähän riepoo. :-/

 

[hätäsek]

joo taitaa olla tosi yksilöllistä. Mulle tehtiin hätäsektio eli navasta alaspäin haava. Seuraavana aamuna olin tosi kipee mut illalla pääsin jo vessaan omin avuin. kotiin neljäntenä aamuna jonka jälkeen en tarvinu enää kipulääkkeitä. Seksiä kokeiltiin onnistuneesti jo neljän viikon päästä ja salille lähdin kun en jaksanu oottaa kauempaa jo kuukauden jälkeen. Arven vieressä on vielä löysää nahkaa, mut kohtu palautu muutamassa viikossa.. En tiiä riippuuko nääki iästä ja kunnosta ennen raskauttakin.. Mut hyvä kokemus sektiosta jäi mieleen 8 tunnin tosi kipeiden supistusten jälkeen ku raskaus käynnistettiin..