yksi kokemus
Esikoiseni syntyin ahdinkotilan vuoksi(pitkittynyt ponnistus ja sykkeet laski) hätäsectiolla ja minulla on arpi pitkittäin navasta alaspäin. Arpi on noin 20 cm pitkä. Arpi ei minua enää häiritse, sillä minun mielestäni se on osa elettyä elämää. Kuitenkin esikoiseni lopulta synnyttyä ja meidän kotiuduttua sectio haavani repesi kohtua myöden oltuamme kotona 3 päivää. Jouduin tietysti vauvan kanssa takaisin sairaalaan ja takaisin leikkaussaliin ja sairaalassa makasin viikon lisää. Haava oli kipeä ja ilman mieheni apua en olisi selvinnyt lapsen hoidosta ja monesta muusta asiasta.
Nyt odotan toista lastani, jonka pitäisi syntyä ensi kuussa. Suurin pelkoni on, että lapsi ei synny taaskaan alakautta vaan joudun sectioon, jossa avataan sama pitkittäinen arpi. Haluaisin synnyttää normaalisti alakautta, jotta en joutuisi taas tuskailemaan ison haavan paranemisen kanssa. Tämä on vain minun kokemukseni ja tuntemukseni sectiosta.
Nyt odotan toista lastani, jonka pitäisi syntyä ensi kuussa. Suurin pelkoni on, että lapsi ei synny taaskaan alakautta vaan joudun sectioon, jossa avataan sama pitkittäinen arpi. Haluaisin synnyttää normaalisti alakautta, jotta en joutuisi taas tuskailemaan ison haavan paranemisen kanssa. Tämä on vain minun kokemukseni ja tuntemukseni sectiosta.