sektio?

Esikoiseni syntyin ahdinkotilan vuoksi(pitkittynyt ponnistus ja sykkeet laski) hätäsectiolla ja minulla on arpi pitkittäin navasta alaspäin. Arpi on noin 20 cm pitkä. Arpi ei minua enää häiritse, sillä minun mielestäni se on osa elettyä elämää. Kuitenkin esikoiseni lopulta synnyttyä ja meidän kotiuduttua sectio haavani repesi kohtua myöden oltuamme kotona 3 päivää. Jouduin tietysti vauvan kanssa takaisin sairaalaan ja takaisin leikkaussaliin ja sairaalassa makasin viikon lisää. Haava oli kipeä ja ilman mieheni apua en olisi selvinnyt lapsen hoidosta ja monesta muusta asiasta.
Nyt odotan toista lastani, jonka pitäisi syntyä ensi kuussa. Suurin pelkoni on, että lapsi ei synny taaskaan alakautta vaan joudun sectioon, jossa avataan sama pitkittäinen arpi. Haluaisin synnyttää normaalisti alakautta, jotta en joutuisi taas tuskailemaan ison haavan paranemisen kanssa. Tämä on vain minun kokemukseni ja tuntemukseni sectiosta.

 

TAYSissa sanottiin, että suunnitellussa sektiossa ja suunnittelemattomassa sektiossa tehdään viilto aina vaakaan ja hätäsektiossa pystyyn.
Lisäksi olen kuullut, että sektio on vauvalle turvallisin tapa, siinä riskin kantaa äiti (se on suurin avohaavaleikkaus mitä nykyään tehdään). Ja siis silloinhan vauvalle ei tule sitä bakteerisysteemiä eikä kunnos stressireaktiota mitkä ovat etu alakautta synnytettäessä eikä äidillä ala maidontuotanto (suunnitellussa sektiossa) niin nopeasti yms. Tietysti alakautta synnytys ei aina onnistu tms. ja muutenkin on hyvä punnita mikä on paras tapa sekä äidille että vauvalle.

 

Minä olisin halunnut synnyttää esikoiseni alateitse, mutta niin vain asiat meni, että hätäsektioon mentiin. Arpi on pystyssä ja kieltämättä aika röpelöinen ja ruma, mutta toisaalta se on myös kaunis muisto meidän pienestä, joka ei kaikesta huolimatta selvinnyt tähän maailmaan.
Olen uudelleen raskaana ja sektio on edessä osittain omien pelkojeni, osittain kohtuni kunnon takia. Samalla hätäsektion arpi korjataan ja pystyyn leikataan siis uudelleen. Riskeeraan sitten enemmän itseäni kuin toivottavasti tulevaa, elävää pientä lasta. Peloista saa ja kannattaa puhua.

 

Maidontuotannosta... olen sectioiden jälkeen imettänyt täysimetyksellä omat lapseni heti heräämöstä osastolle päästyäni, vrasinainen maidon "hurahtaminen" rintoihin on tullu pari päivää leikkauksen jälkeen. Uudessa sectiossa haava siistitään aina ennen ompelemista, minullakin on siisti haava navasta alaspäin vaikka sectioita takana 5.

 

Miten muilla maidotuotanto on lähtenyt käyntiin sektion jälkeen?

 

Minkälainen jälki yleensä jää suunnitellusta sectiosta? Onko täällä ketään joka on töissä sairaalassa ja osaa kertoa yleisnäkemyksen? Olen kuullut, että joillekkin on tehty pystysuoraviiva navasta alaspäin ja joillekkin vaakasuora keskelle mahaa ja toisille vaakasuora pikkuhousurajan alapuolelle. Saako siitä itse tehdä toivomuksen ennen tapahtumaa? Mulla on mahd. tulossa suunniteltu sectio pahan repeämisen takia.

 

Mulla päädyttiin kiireelliseen sectioon 41+4. Viilto on poikittain ja jostain syystä n. 6-7 cm karvotuksen alusta napaanpäin. Tosi ylhäällä siis. Maito nousi raamatullisesti kolmantena päivänä kunnolla. Vauva sai parina ekana päivänä lisämaitoa. Sectiossa kuitenki tulee myös jälkisupistuksia, jotka pienentää kohtua ja käynnistää myös mun tietääkseni maidontuotantoa. Mä oon aina luullu, että vaan hätäsectio tehään pystyyn ja kiirellinen sekä suunniteltu sectio vaakaan. Näköjään tässäki on eroja! Viilto on kyllä tosi siisti ja näin kahen vuoden jälkeen lähes huomaamaton. Vatsanahka vaan pussittaa sen arven päälle ja nyt tää raskausmasu roikkuu hieman siinä arven päällä.

 

Hei!Kenenkään synnytyspelkoja ei ole tarkoitus vähätellä ja jos sikiöllä on jotain joka estää alatiesynnytyksen niin toki sectio on ainoa vaihtoehto mutta ihan pelkästä päähänpistosta ei kannata sitä toivoa. Alatiesynnytyksestä paranee todellakin nopeammin, se on niin sanotusti luonnollinen tapa saattaa lapsensa maailmaan. Sectio on aina aestesian vaativa operaatio johon liittyy riskejä. (Toki niiä liittyy alatiesynnytykseenkin mutta niin liittyy koko raskauteenkin). Vauva valmistuu maailmaan tuloon synnytyskanavassa matkallaan, sectiossa hänet repäistään valmistautumatta maailmaan. Se ei tietenkään ole hengenvaarallista mutta aina parempi vauvalle tulla alakautta. Sectiolla synnyttänyt äiti ei pysty imettämään lastaan niin nopeasti kuin alatiesynnyttänyt. Näin ollen ensi tipat äidinmaitoa, kolostrium maito menee hukkaan. Tämäkään ei maailmaa kaada mutta aina parempi jos ensi-imetys onnistuu. Sectio ei siis ole mikään huono vaihtoehto tarpeen niin vaatiessa, mutta se on todellakin leikkaus joka vaatii pidemmän toipumisajan ja enemmän jälkikontrolleja ja kohdun palautuminen sectiosta on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä. Sectio myös ohentaa kohtulihasta jolloin repeämien vaara voi seuraavissa raskauksissa olla suurempi. Sectiolla on siis sekä etuja että haittoja mutta ei sitä kannata ihan vain huvikseen, ilman syytä toivoa. Toki jos vähänkin jokin viittaa siihen että alatiesynnytyksestä voisi olla jotain haittaa vauvalle, vaatisin itsekin sectiota. Eli miettikää rauhassa, kumpikin vaihtoehto tuottaa parhaillaan saman lopputuloksen eli terveen vauvan! Siihenhän me kaikki pyrimme!

 

Karvakuonolle: Minulle tehtiin kiireellinen sektio esikoiseni kohdalla ja hän kyllä sai ensimaitotippansa ihan äidiltään, heräämössä. Maidonnousussa ei ongelmia, joten ei asiat siltä osin niin yksiselitteisiä ole.

 

Eipä ole asiat yksiselitteisiä, se on totta ja hyvä että on sectiosta löytyy hyviäkin kokemuksia. Pointti vaan oli se ettei sitä nyt ihan pelkän päähänpiston takia kannata toivoa.

 

meillä ei esikoinen saanut tipan tippaa äidin maitoa sektion jälkeen, ei heräämössä eikä sen jälkeenkään. Eipä kukaan edes ehdotellut sellaista kun äitiin oli pumpattu sen verran paljon puudutteita ja kipulääkkeitä. En kyllä olisi halunnutkaan imettää...

Mutta siitä huolimatta en haluaisi sektiota koettuani myös alatiesynnytyksen. Pahoista repeämistä huolimatta paraneminen oli nopeampaa ja helpompaa alatiesynnytksen jäljiltä!

 

Täällä yksi äiti, jolla neljä lasta syntynyt sektiolla ahtaan lantion vuoksi ja viidettä odotan,joka myös sektiolla syntyy....En väitä että sekktio olisi turvallisempi tapa synnyttää ja itse olisin mielelläni synnyttänyt alateitse, mikäli mahdollista, mutta en allekirjoita tuota, että sektiolapsilla olisi enemmän allergioita kuin alateitse syntyneillä. Meidän neljästä lapsesta ainakaan kenelläkään ei ole minkäänlaista allergiaa ollut ja muutenkin ovat terveitä lapsia olleet. Sekä itse olen sektioista suhteellisen helpolla toipunut, alussa haava vähän kipeä, mutta sitten kun on päästy kotiin on pitänyt oikein muistuttaa itselle, ettei rehkisi liikaa, kipu ei siitä enää ole muistuttanut Mutta mitäänhän ei oikeasti voi yleistää, synnytyskokemuksia on yhtä paljon kuin syntyneitä lapsia...ja täytyy myöntää, että kyllä mua taas hirmusti jännittää tämä tuleva sektio, vaikka jo neljä on takana.....

 

Eipä ole asiat yksiselitteisiä, se on totta ja hyvä että on sectiosta löytyy hyviäkin kokemuksia. Pointti vaan oli se ettei sitä nyt ihan pelkän päähänpiston takia kannata toivoa.

Aivan samaa mieltä. Isoihin leikkauksiin ei kannata ryhtyä ilman lääketieteellistä tai muuta painavaa syytä. Myös suunniteltu sektio on iso leikkaus, sillä useimmat muut leikkaukset voidaan näkyään tehdä tähystysleikkauksina.

Suunniteltu sektiohaava paranee yleensä helpommin kuin hätäsektion, ja käsittääkseni se on jokseenkin aina vaakasuorassa, ei navasta alaspäin. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että haava paranisi helposti tai ei olisi kipeä! Sektiohaavan sijainti tuntuu riippuvan kovasti sairaalasta/kirurgista; yhdellä tutulla on todella ”ruma” arpi keskellä alavatsaa, omani ja ystäväni ovat sievästi bikinirajassa.

Vielä itsestäni sen verran, että kohtuni ei aiemman leikkauksen takia kestä normaalia synnytystä. Olen siis kokenut leikkaushaavan kivut sekä leikkauksen, että sektion jälkeen. Synnyttäisin alakautta jos vain voisin. Kohtuni ei myöskään enää todennäköisesti kestä toista raskautta, suurin syy toki aiempi leikkaus, eikä sektioarpi, mutta suunnitellunkin sektion jälkeen, tilanteesta ja naisesta riippuen, on myös usein tarpeen asettaa yläraja sille, montako kertaa voit synnyttää turvallisesti.

 

Niin ja alakerta aukeaa ennen syntymää kymmeneen senttiin. Sitten vasta sieltä tulee lapsi ulos. Ja kudokset joustaa, niinkuin edellä sanottiin. Rumannäkösen arven mahasta näkee muutki, pimppaasi harvemmin esittelet muille kun gynegologille ja miehelle.

Ei se emätin mitenkään aukea kymmeneen senttiin, se on se kohdunkaula!
Jos kyseessä on suunniteltu sektio, niin leikkaussaliin mennään n. 2vkoa
ennen laskettua aikaa. Meillä ollaan jo sovittu, että sektiolla meidän vauva maailmaan tulee, koska olen itse myös erittäin pienikokoinen alapäästäni ja äitini repesi synnyttäessään minua erittäin pahasti. Ja mitä noihin allergioihin yms. tulee niin olen syntynyt alateitse ja minulla on hirveästi allergioita, astma sekä atooppinen iho. Se on niin yksilöllistä, eikä aina voi syyttää synnytystapaa. Jäin synnytyksessä myös jumiin, vaikka olin pienikokoinen vauva. Sydänääneni heikkenivät ja kun lopulta minut saatiin ulos, olin aivan sininen ja kärsin hapenpuutteesta. Tämän vuoksi olimme äitini kanssa reilusti tavallista kauemmin sairaalassa.

 

SSandylle: Aiotko siis mennä sektioon ihan omasta halustasi eikä minkään lääketieteelliseen syyn tähden? siis esim. ahdas lantio tms. Itselläni luultavasti on ihan tarpeeksi leveä lantio mutta emätin on tiukka. Ja kuten totesit niin se on kohdun suu joka siinä synnytyksessä aukeaa vauvaa varten eikä emätin. Pelkään että repeän oikein pahasti peräaukkoon asti ja jos sulkijalihas repeää niin sen paraneminen takaisin normaaliksi ei kai ole ihan taattua.
Tunnen myös alateitse syntyneitä lapsia joilla on allergiat ja astmat sun muut ja sitten pari sektiolla syntynyttä jotka ovat terveitä kuin pukit. Joten ei tämäkään nyt ihan niin yksiselitteistä ole. Perimä sekä nyt uusimpien tutkimusten mukaan myös äidin ravinto imetyksen aikana, probiootit ym. voivat ehkäistä lapsen allergioita ja atooppisia sairauksia, olenkin koko raskauden ajan juonut gefilus mehuja kun niissä on maitohappobakteereja, toivottavasti vauvan suolisto niistä pääsee hyötymään jo raskausaikana
Kertoisitko SSandy miten sektion suunnitteluprosessi on sinulla mennyt, oletko ollut yksityisellä lääkärillä asian tiimoilta?

 

"Suunniteltu sektiohaava paranee yleensä helpommin kuin hätäsektion, ja käsittääkseni se on jokseenkin aina vaakasuorassa, ei navasta alaspäin. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että haava paranisi helposti tai ei olisi kipeä! Sektiohaavan sijainti tuntuu riippuvan kovasti sairaalasta/kirurgista; yhdellä tutulla on todella ”ruma” arpi keskellä alavatsaa, omani ja ystäväni ovat sievästi bikinirajassa."

Sen verran haluan oikaista, että hätäsektiossa päälikerrokset mennään vauhdilla pystyyn leikaten, mutta kohdussa haava on poikittain eli samoin kuin suunnitellussa sektiossa, näin minulle sanottiin sairaalassa hätäsektion jälkeen.

 

"Suunniteltu sektiohaava paranee yleensä helpommin kuin hätäsektion, ja käsittääkseni se on jokseenkin aina vaakasuorassa, ei navasta alaspäin. Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että haava paranisi helposti tai ei olisi kipeä! Sektiohaavan sijainti tuntuu riippuvan kovasti sairaalasta/kirurgista; yhdellä tutulla on todella ”ruma” arpi keskellä alavatsaa, omani ja ystäväni ovat sievästi bikinirajassa."

Sen verran haluan oikaista, että hätäsektiossa päälikerrokset mennään vauhdilla pystyyn leikaten, mutta kohdussa haava on poikittain eli samoin kuin suunnitellussa sektiossa, näin minulle sanottiin sairaalassa hätäsektion jälkeen.

Puhuinkin arvesta kun siitä kysyttiin, ilmaisin vaan vähän epäselvästi itseäni.

 

Kaksi leikkausta on raja sille, ettei voi enään yrittää alateitse synnyttämistä. Itselläni vielä haaveissa yksi lapsi ja kuudes sectio jonka jälkeen laitatan piuhat poikki vaikka kohtu kestäisikin vielä uudenkin raskauden.

 

SSandylle kommentoisin, että suunniteltuja sektioita ei todellakaan ainakaan NKL:lla tehdä aina 2 vko ennen laskettua aikaa. Esim. minulla perätilan takia tehty sektio varattiin suoraan rv 39 ja operaatio oli vain 3 pv ennen laskettua aikaa.

 

Oletteko koskaan miettineet että onko ahdaslantioisia naisia sitten tarkoitettu synnyttämään lapsia? miten tällainen geeniperimä saa jatkua? mitä luonnossa tapahtuisi asialle? Toivottavasti kukaan ei pahastu, mietin vain asiaa..

 

Sectioon päädytään usein muunkin syyn takia kuin ahtaiden lantioiden, mitäpä tuo haittaisi jos lapsellasi olisi napanuora kaulan ympärillä ja logiikallasi ei myöskään allergiset, puhevikaiset, astmaatikot ym. saisi tehdä lapsia ettei heidän geeniperimänsä siirry lapsille.
Myös esim. imukuppien ja pihtien käyttö täytyisi normaalissa synnytyksessä kietää, sillä sehän ei ole logiikallesi sopivaa, puhumattakaan epiduraalipuudutuksesta!

 

Sectioon päädytään usein muunkin syyn takia kuin ahtaiden lantioiden, mitäpä tuo haittaisi jos lapsellasi olisi napanuora kaulan ympärillä ja logiikallasi ei myöskään allergiset, puhevikaiset, astmaatikot ym. saisi tehdä lapsia ettei heidän geeniperimänsä siirry lapsille.
Myös esim. imukuppien ja pihtien käyttö täytyisi normaalissa synnytyksessä kietää, sillä sehän ei ole logiikallesi sopivaa, puhumattakaan epiduraalipuudutuksesta!

Menikö herne nenään? saa kai asioita pohtia. Tosi asia taitaa olla kuitenkin että luonnossa huonot geenit karsiutuvat, ihmisten keskuudessa ei niinkään.

 

Niinpä niin. Luonnossa eläin kuolisi ahtaan lantion takia. Ahdas lantio ei kuitenkaan taida ihan perinnöllistä olla. Mulla vaan on käyny "paska säkä" ja onhan se ihan hirveetä, että tätä "perimää" nyt pojalleni jatkan. Toivon kyllä, jos tää toinen tyttö on, että saa ihan alatiesynnytyksen kokea, jos lapsia joskus saa. Meillä ei ahdaslantioisia ainakaan lähisuvussa oo, et mikäköhän viallinen yksilö mä sitte oon...

 

Minulla ei todettu ahdasta lantiota vaan kohtalainen lantio eli mitat sellaiset, että jonkinkokoisen vauvan pystyn alateitse synnyttämään, reilun viikon päästä kuulen 'tuomion' siitä, minkäkokoisen mahdollisesti. Ei minullakaan ole lähisuvussa ahdaslantioisia, mulla on kolme siskoa, jotka kaikki ovat synnyttäneet lapsensa (kaikki useamman kuin yhden) alateitse ilman ongelmia. Äitini synnytti meidät kaikki normaalisti ja tietääkseni hänen äidilläänkään ei ollut ongelmia kaikkien kahdeksan lapsen kanssa. Joten enpä usko minäkään että ahdaslantioisuus kulkisi perimässä.
Tottakai mietiskellä saa ja palstat ovat sitä varten, että voisi pohdiskella asioita, mutta hieman meni yli nimimerkin kauhea ajatus pohdiskelu. Kaikki naiset on mielestäni luotu synnyttämään, kaikki eivät sitä kuitenkaan halua tehdä. Ja ne jotka haluavat, ovat siihen oikeutettuja, olipa ahdas lantio tai ei. Ja synnytys se on sektiokin.

 

Hei

Mulle tehtiin joulukuussa 2006 sektio. Kipulääkkeet lopetin 13 päivän kuluttua.
Jalkailla olin leikkausta seuraavana päivänä. Alapään paikat ovat sen verran tiukat, että kolmannen asteen repeämisvaara olisi ollut todella suuri. Suunniteltu leikkaus sujui ongelmitta, viilto bikinirajaan vaakatasossa. Yleensä leikataan 39 viikolla, jotta lapsen keuhkot ovat kehittyneet. Jossakin sairaaloissa leikataan jo 38 viikolla.
Jälkivuoto lakkasi viiden viikon kuluttua ja kuuden viikon kuluttua olin täysin toipunut.

Vaikka kyse on avoleikkaukesta, niin oman vastustuskyvyn ja sairaalan hygienian ansiosta riskit ovat minimaaliset tulehduksille. Suunniteltu sektio on lapselle turvallinen sekä äidille.

Kaikki eivät voi synnyttää alateitse, leikkaus on hyvä keino.

t. suunniteltuun sektioon tyytyväinen 9/10 pisteen lapsen äiti