sektio?

Onko täällä kellään kokemusta että sektio olisi suunniteltu etukäteen ilman mitään kummempaa syytä kuin esim. repeytymisen pelko? Kuulin juuri yhdeltä tutulta että yksityisen lääkärin kautta voi helposti hankkia sektion.
Haluaisin kuulla kokemuksia jos jollain on tälläisesta? Pohdin sektiota paraillaan vaihtoehtona....

 

Taas näitä trolleja.
Ihan siltä varalta, että olet tosissasi, niin molemmat synnytystavat kokeneena voin kertoa, että alateitse synnyttämisen jälkeen toipuminen on huomattavasti nopeampaa.
Mulla ei siis ole kokemusta "turhasta" sektiosta, vastasin muuten vain.

 

Hei!

En mitenkään halua vähätellä alatiesyynnytykseen liittyviä pelkoja tms., mutta olen itse juuri toipumassa sektiosta joka tehtiin kaksi viikkoa sitten vauvan perätilan takia ja toipuminen on ollut todella hidasta. Särkylääkkeitä kuluu edeleen ja ilman niitä ei pärjäisi. Myös liikuminen on hankalaa. Leikkauksen jälkeisinä päivinä olin runsaasta särkylääkityksestä huolimatta todella, todella kipeä.

Jos siis ikinä toista olen synnyttämässä niin toivon hartaasti että voisin synnyttää alakautta. Tokihan alakautta synnyttäessäkin voi tulla repeämiä jotka ovat kipeitä, mutta kaikesta huolimatta haluaisin synnyttää jatkossa mielummin alakautta kuin kokea toisen sektion.

 

Kyllä tosissani olen pohtimassa vaihtoehtona, tämä tuttu jolle tehtiin sektio sanoi että neljän päivän päästä pääsi kotiin ja pystyi alkaa elämään ihan normaalia elämää ja haava oli jo parin viikon päästä lähes kokonaan parantunut. Sitten taas olen kuullut että alateitse synnyttäneillä on saattanut vierähtää yli kuukausi pystymättä istumaan ollenkaan ja kauheita kipuja kun repeämien ompeluhaavat ovat revenneet uudelleen ym. Siksi tuntuisi että haava joka on mahassa olisi paremmin hallinnoitavissa kuin alapäässä, josta täytyy myös päästää ulos fyysiset tarpeet vaikka olisi pahat repeytymät. Sekä miten elää esim. kuukausi pystymättä istumaan?
Tämä henkilö jolle oli sektio tehty suositteli sitä lämpimästi koska hänellä kaikki oli mennyt todella hyvin ja helposti. Lisäksi lapselle koituvat riskit käsittääkseni pienenevät, isot vauvat joutuvat usein kärsimään hapen puutteesta alatiesynnytyksen aikana. Toki haluaisin kokea alatiesynnytyksen koska on varmasti kokonaisuudessaan kokemuksena hieno mutta toipuminen pelottaa. Lisäksi alapääni on todella tiukka joten epäilen että luultavasti repeäisin todella pahasti.
Tottakai sektiossakin voi tulla komplikaatioita, synnytys on varmasti aina riskialtis, tapahtui miten tahansa mutta jotenkin tuntuu että sektiolla sekä itse että lapsi päästäisiin helpommalla ja turvallisemmin.

 

Sektio ei ole aina se helpoin... Tiedän itse yhden naisen joka oli toista kuukauta sairaalassa kun sektio haava ei parantunut. Jouduttiin avaamaan uudestaan... Jne... Siellä hänen vauvansakin oli hoidossa kun ei itse pystynyt kauheasti hoitamaan.. En halua pelotella mitenkään... Molemmissa taitaa olla omat riskinsä...

 

Mulle tehtiin sektio rv 41+3 perätilan vuoksi ja kokemus oli erittäin positiivinen. Olin sairaalassa 5vrk ja haava parani todella nopeasti, särkylääkkeitä tarvitsi ottaa sairaalassa oloajan lisäksi kotona vain parin päivän ajan ja nekin ennaltaehkäisevästi, ei ollut kipuja haavan seudussa ollenkaan. Oisin kyllä halunnut synnyttää normaaliteitse ja tarkoitus olikin, ku vauva oli n. 2 kk ennen la:ta asettunut pää alaspäin, mut sit la:n yliaikaiskontrollissa th huomas, et vauva oli kääntynyt poikittain ja sit sairaalassa UÄ:llä katsottuna se oli jo kääntynyt pää ylöspäin (kääntöyritys ei onnistunut) ja painoarvio oli yli 4 kg (alle 4 kg voi yrittää normaaliteitse synnytystä perätilassa). Minulla myös tuttuja, jotka ovat synnyttäneet normaaliteitse ja niillä on ollut monta kk vaikeuksia istumisessa ja wc:ssä pitänyt käydä itkun kanssa kuukausikaupalla... Nämähän asiat on niin yksilökohtaisia, sitä kun ei voi tietää etukäteen kummasta paranis nopeampaa... Onnea synnytykseen, kumpaan sitten päädytkin!

 

Ap:n suurin huoli taitaakin olla se, ettei alapää olekaan tiukka synnytyksen jälkeen? Lantionpohjanlihakset löystyy myös raskauden aikana. Tiesittehän, että sektiolla syntyneilla huomattavasti enemmän allergioita, koska bakteerikanta jää saamatta sieltä mistä lapsi on tarkoitettu syntymään. Alatiesynnytys laukaisee hormonitoiminnakin paremmin, esim.maito nousee nopeasti. Sektioon liittyy myos kohtutulehduksen riski, joka pahimmillaan voi johtaa kohdunpoistoon. (ei ole mitenkään harvinaista, tunnen kaksi tälläista tapausta, samoin kuin allergisia sektiolla syntyneita tiedan jo toistakymmentä)

 

ja mulla on lapsi, 3 v joka on alateitse syntynyt ja tosiaan on allerginen lähes kaikelle (maito, muna, viljat, lukuisat hedelmät, vihannekset, kala, mausteet...) Itse voin kertoa alatiesynnytyshelvetin kokeneena että aion todellakin pyytää sektion jos toista raskautta koskaan uskallan yrittää. Minulla ei ollut synnytyspelkoa ennen kuin alatiesynnytyksen jälkeen.

 

Mielestäni näistä asioista tulisi keskustella lääkärin kanssa. Saada asiallista, kiihkotonta faktatietoa, jotta päätöksen teko olisi "helpompaa". Joten tilaa ihmeessä aika lääkärille.

Se että lääkäri on yksityispuolella, tuskin vaikuttaa tulokseen, sillä monet yksityispuolen lääkärit ovat töissä myös kunnallisella puolella. Toisaalta, lääkäreillä jotka työskentelevät vain yksityispuolella ei välttämättä ole niin paljon kokemusta synnytyksistä ylipäätään, koska kunnallisissa sairaaloissahan hoidetaan sekä ne alatiesynnytykset että sektiot.

 

Mun tilanne on sellanen et esikoisen synnytyksessä mulla murtui häntäluu. Puolivuotta istuminen oli tuskaa ja edelleenkin (1,5vuotta synnytyksen jälkeen) häntäluu tuntuu kipeälle varsinkin kovalla penkillä istuessa. Nyt tokaa odottaessa katotaan häntäluun kunto 1kk ennen laskettua aikaa ja päätetään tehdäänkö sektio vai ei. Itse synnytyksestä muuten toivuin nopeasti ja toivoisin mieluiten ihan tavallista alatiesynnytystä, mutta en todellakaan halua kokea uudelleen puolenvuoden persekipua!! Siskolle tehtiin sektio ison lapsen takia. Hänellä toipuminen tapahtui supernopeaa..samoin kuin äidilleni se on tehty kahdesti ja ei hänelläkään mitään huonoa sanottavaa. Eli aika tapauskohtaisia kai nämä kokemukset??

 

...Koko lapsen hankkimista jos ei valmis sen mukanaan tuomiin epämukavuuksiin!!??

 

Mitähän tuo edellinen kirjoitus tarkoitti? Jos meinaat sitä, että kannattaisi jättää lapset saamatta synnytyksen takia,ni oli kyllä aika laiha kommentti....

 

Mielestäni saa myös ajatella itseään ja omaa tilaansa koska sehän vaikuttaa myös lapsen hyvinvointiin! Jos uskoo että sektio sopii paremmin itselle niin miksi sitä ei voisi haluta, eihän tässä maailmassa mikään muukaan suju luonnollosesti enää?! Mitä eroa on siinä huumaako itsensä kaikilla mahdollisilla kivunlievityskeinoilla alatiesynnytyksen aikana vai että syntyykö lapsi sektiolla, kummatkin epäluonnollisia tapoja kuitenkin. On totta että pelkään että alapääni repeää pahasti ja masennun jos lapsen hoito "sairaana" osottautuu liian rankaksi. Kuulin tästä sektiovaihtoehdosta ja vaikka tuntuu jotenkin haikealta etten kokisi alatiesynnytystä niin toisaalta uskon että selviämme sekä minä että lapsi helpommalla sektiolla, tosin päätöstä en ole vielä tehnyt, käyn ensin konsultaatiossa kyseisen leikkaavan lääkärin luona joka ottaa vastaan yksityisellä lääkäriasemalla mutta hoitaa sektiot yliopistollisessa sairaalassa.

 

Viisi suunniteltua sectiota takana ahtaan lantion vuoksi ja jokaisesta sectiosta jäänyt positiivinen muisto, ensimmäisen section jälkeen olin sairaalassa 7vrk (kuului silloin käytäntöön). Nyt viidennen section jälkeen -06 kotiuduin kolmantena päivänä leikkauksesta... kivuliastakaan se ei kohdallani ollut, liekö syynä korkea kipukynnys vai "oikeaoppinen" suhtautuminen sectioon, mene ja tiedä. Niin ja niitä allergioita tms. ei ole yhdelläkään lapsistani vaikka ovatkin leikkauksella syntyneet.

 

Ei ne alatiesynnytykset aina vaadi viikkojen istumattomuutta...
Mä lähdin sairaalasta esikoisen synnytyksen jälkeen vuorokauden kuluttua ulos (lapsi jäi vielä osastolle) ja viikko synnytyksestä istuskelin lattialla ja olin valmis moottoripyörän selkään... Että ei se alatiesynnytys aina revi koko toosaa päreiksi!

 

Onpas täällä mollattu alatiesynnytyksiä. Suurin osa menee kuitenkin hyvin ilman ongelmia. Itse synnytin esikoiseni luomuna ja kävelin vauvan kanssa 1,5 tunnin kuluttua toiselle osastolle. Pystyin istumaan heti. Kotiuduimme vauvan kanssa 2 vrk:n kuluttua. Samaan tapaan ovat sujuneet ystävienikin synnytykset. Ei kannata takertua näihin kauhujuttuihin.

Vauvan vastustuskyvylle ja keuhkojen toiminnalle on hyväksi, jos hän tulee synnytyskanavan läpi maailmaan. Minä ainakin ajattelen vauvani parasta, enkä vain omaa napaani. Minua säälittää ne vauvat, joiden äidi hokevat vain, että äidin paras on vauvalle hyväksi ja lopettavat mm. imetyksen kuukauden jälkeen, koska eivät jaksa herätä öisin. Kannattaisi tosiaan miettiä sitä lasten tekoa vielä uudelleen, jos ei ole valmis asettamaan lapsen tarpeita omien edelle edes pariksi ensimmäiseksi vuodeksi.

 

Vielä haluan omalta osaltani kommentoida.

Mukava kuulla että niin monet ovat selvinneet sektiosta vähemmillä kivuilla kuin minä. Tämä on todellakin hyvin yksilöllistä. Minua on leikelty muualta useasti ja kyseessä on ollut ihan isoja operaatioita ja niistä olen selvinnyt hyvin vähillä kipulääkkeillä eli alahaisesta kipukynnyksestä ei ole kyse. Jostain syystä vain nyt tämä sektiosta toipuminen on työläämpää.

Minulla ilmeisesti juuri kivuista ja sektiosta synnytystapana johtuen maidon nousu hieman viivästyi, mutta sieltä se nousi kuitenkin ja täysimetyksellä mennään.

Mielestäni kumpikaan synnytystapa, sektio tai alakautta ei ole toista "parempi". Omalla kohdallani ajattelin ensisijaisesti lapsen parasta ja samalla linjalla olivat myös lääkärit, niinpä synnytystavaksi tuli sektio.

Joka tapauksessa nopeaa topumista ja antoisaa vauva-aikaa kaikille, synnytystavasta riippumatta .

 

Kyllä se nyt on vaan niin, että suunniteltu sektio on aina lapselle turvallisin. Kysymys ei siis ole mistään mukavuudesta. Alatiesynnytys tarjoaa ehkä paremman bakteeriflooran, mutta isommat riskit hapenpuutteeseen sekä lonkka ja solisluuongelmiin. Sektiossa riskin kantaa äiti.

Jonkinlainen repeäminen on tavallista alatiesynnytyksessä. Viimeisimpien tutkimusten mukaan joka viides saa jonkinlaisia repeämiä tai kudosvaurioita, jotka johtavat heti tai myöhemmällä iällä kohdun- ja tai virtsarakon laskeumaan. Henki ei kuitenkaan repeämisestä mene, mutta tuskallista puuhaa siitä on parantua.

Useimpien hitaasti paranevat sektiot ovat olleet kiireellisiä tai hätäsektioita. Silloin vatsanpeitteitö avataan reippaammin ja aloitettu alatiesynnystys lisää tuskan määrää. Sen sijaan suunnitelluista paranee hyvin mutkattomasti, jollei ole esim. ylipainoinen tai muuten vakavasti sairas.

Jokainen päättäköön siis itse kannastaan. Toisten sektiotoiveita kommentoidessa kannattaa muistaa, että kaikkein eniten riskiryhmään kuuluvia leikataan suunnitellusti. Siksi sektioiden ja alatiesynnysten turvallisuuden vertailu ei ole oikealla pohjalla. Ja että se oma tapa ei välttämättä ole toiselle paras.

 

Itse synnytin alateitse---ja oli hirveää. Silti aion synnyttää seuraavankin alateitse, jos mahdollista. Kaverille tehtiin sektio---ja oli kuulemma hirveää, ei halua kokea toiste. Että kumpi lie sitten helpompaa, en tiedä.

 

Mä olen kokenut sekä alatiesynnytyksen että suunnitellun sektion. Esikko syntyi alakautta. Itse synnytyksestä mulle jäi hyvät muistot, lapsi syntyi nopeasti enkä tuntenut olevani kipeä. Kivut alkoivat sitten synnytyksen jälkeen, sillä repesin pahasti. Synnytyksen jälkeen mut kiidätettiin leikkaussaliin korjausleikkaukseen. Kakkonen syntyi sitten noiden pahojen repeämien vuoksi suunnitellulla sektiolla.

Sektiosynnytysmuistoissakaan ei varsinaisesti mitään epämieluisaa ole, mutta onhan se synnytykseksi hyvin kliininen ja leikkaukseen menon odottelu oli viedä hermot, kun kaikkien piuhojen sun muiden kanssa en tietenkään päässyt kävelemään enää sen jälkeen, kun aamusella sairaalaan olin tullut.

Sektiosta toivuin huomattavasti nopeammin kuin alatiesynnytyksestä, mutta jos se olisi mahdollista, synnyttäisin mieluummin alateitse.

 

Voi kun saiskin ihan itse päättää! Esikoisen synnytys päätyi sectioon ja ennen kasaan ompelemista lääkäri mittas lantionmitan sisältäpäin. Mulla on ahdas lantio sisältä, joten en luultavasti koskaan synnytä alakautta Paljo mieluummin kokisin "oikeen" alatiesynnytyksen, ku se mikä tällä kertaa luultavimmin on edessä. Illalla suolentyhjennys, klo 24 jälkeen ei saa syödä eikä juoda mitään. Leikkausaika on määritelty seuraavalle päivälle ja sairaalassa tulee olla 6.30. Sitten odotellaan millon leikataan. Luultavasti taas vaan lapsi vilautetaan mulle ja sitte mies lähtee kätilön kanssa syöttelemään ja mä jään kursittavaks. Ensikosketuksen saan vauvaan 2-4 tuntia "synnytyksestä". Riippuu kauan menee heräämössä. Suihkuun pääsee 24 tuntia leikkauksesta. Sängystä ei pääse ketterästi ylös seuraavaan kuukauteen. Pitää nousta varovasti kyljen kautta. Esikoista en saa kanniskella (enkä pysty) ensimmäiseen kuukauteen. Vauvaa painavampaahan ei saa kuukauteen nostella. Mahanahka roikkuu ikuisesti leikkaushaavan päällä, koska mulla haava ei oo jostain syystä bikinirajassa, vaan noin 7cm karvotuksen alusta napaanpäin. Voi kun mä saisin valita!!!

 

repeämiäkin olisi paljonpaljon vähemmän jos

naiset luottaisivat synnytysvaistoonsa ja synnyttäessään saisivat olla haluamassaan asennossa. Usein voimakkaat puudutteet, tarkoituksen mukaisesti, puuduttavat jolloin ei pysty kehon tuntemuksia niin tulkitsemaan. Näin ollen ponnistus asento on usein väärä ja repeämiä tulee. Erityisesti selin makuulla synnytettäessä, synnytetään täysin fysiikan lakien vastaisesti ja repeämät ovat lähes takuuvarmoja.

 

Mä olen ihan vasta-alkaja tässä jutussa, mutta haluan synnyttää alateitse, mikäli fyysisiä esteitä (kuten perätila tai ahdas lantio) ei ole. Haluan myös mieluiten synnyttää ilman mitään puudutuksia tms. Omat endon aiheuttamat kipuni ovat olleet niin voimakkaita (ilman mitään lääkitystä), että uskon kestäväni synnytyskivut enkä voi millään kuvitella, että ne vetäisivät vertoja sille kivulle, jota olen kuukausittain ennen raskautta saanut kokea. En osaa edes pelätä koko synnytystä.

 

Pahasti revenneenä totean (peräaukon sisempi sulkijalihaskin repesi), että ei siitä toipuminen minun kohdallani mitenkään hidasta ollut. Sairaalassa istuin tyynyillä kai kolmantena päivänä ja kotiin lähtiessä (neljäs päivä) istuin autossa ilman mitään pehmusteita. Tietenkin toipuminen on yksilöllistä, mutta ajattelin kertoa edes jonkun toipuneen repeämistä ihan hyvin.

 

Mä sain aikoinaan sektion kammojeni vuoksi.Ajattelin että en jää löysäks ja värkki ei mee pilalle.
Kivut olivat kovat sektion jälkeen ja sain sairaalabakteerin haavaan.
Haava oli 3 kk synnytyksen jälkeen auki vielä ja märki.

Mitään niin kauheeta en tiiä!!
Vauvanhoito oli aivan mahotonta ja oma oleminen ja jaksaminen järkkyä.

Nykyään mikä järkyttää joka päivä on tuo arpi.
Olin hoikka ennen ja pelkäsin ulkonäköni menetystä.Sektioarpi on bikinirajassa mutta rajaa järkyn näköisesti mun alamahanai.EN kehtaa näyttäytyä missään sillä tuo arpi jakaa mahan ihan järkynnäköisesti ja sitä ei vatsalihajumpalla saa kuntoon.

MOni voi sanoa että siitä sait.Minäkin sanon itelleni.Värkki on löysä,nykyään jo parempi kun kuulia olen käyttänyt säännöllisesti,vauva ja maha painoi kuulemma yhtälailla lihaksia tuolla alapäässä.Että se synnytys ei olekaan pahin venyttäjä.
Vaan odotusaika.

Miksei saa mistään tietoa silloin kun tarvitsee,sitä kun ei aina tajua kaikkea.