sektio?

alkuperäiselle: Ihan hyvä juttu että mietit näitä asioita! Ota asia puheeksi myös neuvolassa, nykyisin saa pelkotiloihin kyllä apua!
Kaikki ei käy kaikille, enkä pysty sanomaan kenelle alatiesynnytys on parempi vaihtoehto ja kenelle sectio.

Onneksi minä sain valita, esikko syntyi perätilassa. Ja kun pienikokoinen vauva oli tulossa ja lantionmitat hyvät niin halusin itse synnyttää alateitse.
toivuin pian ja olin erittäin tyytyväinen valintaani katsoessani vastapäistä äitiä, jonka vauva syntyi sectiolla. kakkonen syntyi myös alateitse, ja toivottavasti myös tämä kolmas tulokas!

muistakaahan kanssasisaret että lantionpohjalihasten treeninpuute on se joka värkin löysyttää!

 

Vielä noista repeämistä. Ei nekään aina johdu äidin väärästä synnytysasennosta tai liiallisesta puudutuksesta. Mulla ei esikkoa synnyttäessä ollut lainkaan puudutusta, koska en sitä synnytyksessä tarvinnut. Vauva syntyi käsi poskella, ja ulos tullessaan samalla repi kynnellään auki yhden jos toisenkin paikan, mm. peräsuolen sulkijalihaksen. Jos käsi olisi ollut vartaloa vasten, kuten yleensä syntyvillä vauvoilla, repeämiä tuskin olisi tullut.

 

Edelleen olen sitä mieltä että naiset joiden suurin kammo on värkin löystyminen tai vatsan rumentava arpi, voisivat harkita uudemman kerran sitä perheen perustamista!! En tarkoita etteikö äiti saisi huolehtia ulkonäöstään kuten lapseton nainen vaan tarkoitan sitä pinnallista turhamaisuutta joka tekee ihmisestä idiootin!! Jos odottava äiti ei voi muuta murehtia kun värkin löystymistä ni HALOO!!!! Taitaa olla toisille elämä liian helppoa ja todellisuus kaukaista...

Suurista synnytyspeloista johtuvaa synnytystavan arviointia pidän ihan viisaana, koska mieleltään järkytetty äiti ei välttämättä pysty olemaan lapselleen paras äiti! Mutta jos äidin maailma murenee synnytyksen koska sitten on löysä värkki ni.... ei hyvää päivää....

 

Niin ja kuten joku jo aiemmin mainitsi, raskaus jo sinällään löysyttää lantionpohjan lihaksia, joten ei se sektio pelasta alapään leviämistä!

 

Ei tässä alapään leviäminen syynä section haluamiseen ole. Jos itse maksan sen yksityisen kautta niin miksi se niin paljon muita ärsyttää!?
Ei ainakaan tarvitse pelätä että lapsi joutuisi kärsimään hapenpuutteesta tms. synnytyksen aikana, ja niinkuin joku kirjoitti niin sektiossa äiti on se joka kantaa riskit yksin, lapsi selviää vähemmällä. Tunnen kaksi tapausta joissa lapsi on joutunut kärsimään hapen puutteesta synnytyksen aikana koska äiti ei ole jaksanut ponnistaa pitkän ja raskaan avautumisvaiheen jälkeen, sekä lapsen reilun neljän kilon koon takia. En tahtoisi tälläistä riskiä ja lisäksi pelkään todella ahtaan emättimeni takia että repeän niin pahasti ja kivuliaasti että vauvanhoidosta ei tule mitään (oman äitini ommeltu haava repesi uudelleen ja elämä oli yhtä tuskaa ensimmäiset pari kuukautta). Lantionpohjan lihasten löystyminen ei todellakaan ole syy siihen että olen alkanut harkita sektiota synnytystapavaihtoehtona!

 

Molemmissa synnytystavoissa on omat riskinsä, eikö se nyt jo tullut selväksi.
Ei sektio ole mikään helpompi reitti. Onko sulla yhdyntäkipuja vai miten ahdas emättimesi on todettu? Mitä synnytystapa-arviossa sanottiin, kun kerroit ahtaasta emättimestä? Suositeltiinko sektiota?
En ole tiennytkään, että Suomessa voi rahalla ostaa sektion.
Äidilläsi olisi myös vastaavasti voinut sektiohaava revetä uudelleen, ja elämä olisi ollut yhtä tuskallista. Sinä kärsit synnytyspelosta, ja siitä kannattaa puhua neuvolassa. Parhaassa tapauksessa saat selville, että mikä sinua siinä oikeasti pelottaa ja ehkä jopa päästä pelostasi eroon.

 

Naisilla tuntuu aina olevan mielipide, että jos et ole samaa mieltä, olet väärässä. Eipä ihme, että aikaa ja energiaa menee turhaan taisteluun! Itse kärsin myös kovasta pelosta ja olen miettinyt sektiota sen takia. Pelko esiintyy fyysisenä, mm. pyörryn helposti jne. enkä tosiaan voi tälle mitään! Pelkopolille aion kyllä.

 

Jotkut kammoksuivat sectiosta jäänyttä arpeaan? Itselleni ensimmäinen sectio tehtiin vauvan perätilan ja lantioitteni ahtauden vuoksi ja leikkausviilto vedettiin pystyyn, se lähtee melkein navasta ja päättyy melkein häpyluuhun... ei ole koskaan haitannut minua vaikka kesäisin pidänkin rannalla bikineitä leikkausarpeni kanssa (lapsia syntynyt 5 sectiolla ja olen hoikka 50kg). Olen ylpeä arvestani

 

Sanotaan, että alateitse syntyvä lapsi itseasiassa pystyy ulos päästyään hengittämään itse toisin kuin välttämättä sektiolla syntynyt.Liittyy jotenkin juuri synnytyskanavan luonnon tarkoittamaan tapaan puristaa lapsen kehkoja. Vauva kestää hyvin hapenpuutetta ihan luonnostaan, näin se on suunniteltu ja siitä ei normaalisti vaurioita ehdi syntymään. Tietenkin jos lääkäri katsoo lantiosi jo etukäteen liian ahtaaksi tai lapsen liian isoksi pitää miettiä muita vaihtoehtoja esim synnytyksen käynnistystä etuajassa lapsen koon vuoksi.Joskus myös synnytyksen aikana tilanteet muuttuvat niin, että päädytään sektioon lapsen parhaaksi. Ja emätinhän ei ole normaalitilassa synnytyksessä vaan joustaa.Luottaisin kyllä lääkärin arvioon.Mikäli on sitä mieltä että alatiesynnytys onnistuu niin ehdottomasti sitä kannattaisi yrittää lapsen kannalta.

 

Hei vaan kaikille ja mukavaa pakkaspäivää!
Synnytystavat näyttävät olevan mielipiteitä jakava asia! No, mikäpä ei olisi.
Kerron omasta kokemuksestani. Synnytin ihan normaalikokoisen pojan 02/04 sektiolla. Synnytys käynnistettiin yliaikaisena ja lapsiveden niukkuuden vuoksi. Alateitse yritettiin, mutta synnytys tuntemattomasta syystä (lantion ahtaus?) pysähtyi ja ns. 'puolimatkaan' jäätiin. Kiireelliseen sektioon päädyttiin, isä sai tulla leikkaussaliin mukaan ja poikanikin sain nähdä ja koskettaa ennen kuin hän isänsä kanssa lähti salista. Leikkausarpi on navasta melkein häpyluuhun saakka. Minua peloteltiin, että toipuminen hankalaa, höpsis, ei ainakaan minun kohdalla pitänyt paikkaansa. Särkylääkkeitä söin 4vrk, sen minkä olin sairaalassa. Haava parani hyvin. Kammoa ei jäänyt. Nyt odotan toista rv 32. Olen edelleen valmis yrittämään alateitse synnytystä, siitä ei jäänyt kammoa, vaikka se yritys ei mikään helppo ollut. Mutta jos päädytään leikkaukseen, niin ok. Nimittäin muutaman viikon kuluttua minulle tehdään synnytystapa-arvio ja jos vauva päättää edelleen olla perätilassa, niin varmasti suunniteltu sektio (minusta otettiin lantiokuvat esikoisen syntymän jälkeen), todennäköisesti sektio muutenkin. Arpeni kanssa olen tullut toimeen.
Mutta toki olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita... Mutta muistetaan, että kaikki meistä synnyttävistä äideistä on yksilöitä. Se, ettet sinä halua arpeja kehoosi ei tarkoita sitä, että et tosissasi haluaisi lasta tai ettet olisi hyvä äiti. Tai kukapa meistä haluaisi paikkojen löystyvän, mutta ei kun aktiivisuutta peliin, sekin on korjattavissa. Mutta ketään ei tuollaisen vuoksi kannata rueta tuomitsemaan.
Joten sinulle Touho...xx, tsemppiä ja teet niinkuin parhaaksi näet.

 

Pakko se on osallistua tähän keskusteluun... Itsellä ensimmäinen lapsi syntyi 25 tunnin pakertamisen jälkeen sektiolla, toinen 16 tunnin jälkeen alateitse, tosin jo leikkaussaliin menossa tuolloinkin. Kaikkihan me koemme asiat eri tavoin, mutta itse molemmat synnytystavat kokeneena ilman muuta synnytän seuraavan alateitse jos vaan on mahdollista. Sektio on iso leikkaus, jossa avataan useita kerroksia vatsasta, ja toipuminen sen mukaista, toki yksilöllistä. Mutta kun ei saa vauvaa painavampaa muutamaan viikkoon nostella, on melko haastava tilanne, jos ennestään on esim. 2 vuotias. Miten selität, että äiti ei voi nyt ottaa syliin, vaikka vauva on kokoajan sylissä...

Ei ole alateitse synnyttäminen mitenkään helppoa, mutta kyllä hormonit tms. pitää huolen siitä, että siitä selviää, ja onhan kaikki mahdolliset kivunlievityksetkin keksitty. Ja tuskat helpottaa heti, kun vauva on sylissä. Jos siinä nyt muutaman päivän sitten istuu uimarenkaan päällä, ei sekään nyt niin kauheeta ole.

Itselläni leikkausarpi on poikittain alhaalla bikinirajan kohdalla, ja siinä on leikkauksesta lähtien (kohta 11 vuotta) ollut kireä "sauma" jonka päällä vatsa pussittaa. Ei kiva, mutta ei kauheesti haittaakkaan.

 

Synnytin esikoiseni alateitse. Synnytys oli positiivinen kokemus. En kokenut avautumis vaiheessa mitään tajutonta kipua. Koin sen kivun ihan synnytykseen kuuluvaksi ja olin valmistautunut siihen. Ponnistusvaihe oli pitkä 47min, mutta kivulias vain n. 5 sekunnin ajan. Se pieni hetki on hämärä, mutta hyvä niin! En revennyt pahasti. Sisältä vähän ja parista kohtaa ulkosynnyttimistä. Ei tehty epparia. Hitaasti edennyt ponnistusvaihe oli lopulta hyvä, koska kudos kerkesi joustaa. Kätilö lämmitti välilihaa koko ponnistuksen ajan ja sitä pyydän ensi kerrallaki. Toipuminen oli nopeaa. Alkuun oli persauksen luut hellänä, mutta parin päivän päästä istuin ja kolmantena päivänä kävin kaupassa. Vauva oli sinivalossa sillä aikaa. Tosi nopsaa parani alapää ja ehdottomasti haluan seuraavanki alateitse.

 

Tiedoksi vain alkuperäiselle, että alapään kudokset löystyvät (ei kuitenkaan yleensä pysyvästi) ja pehmenevät raskauden loppua lähestyessä joka tapauksessa. Niin käy myös "tiukalle" tytölle (nim kokemusta on). Se on hormonien aikaansaannosta ja tietenkin luonnon tapa valmistaa kehoa synnytykseen. Samoin lantiokin muuttuu periksiantavaksi synnytystä varten.

Itse olen kokenut sektion, mutta seuraavan toivon voivan syntyä alateitse.

 

Niin ja alakerta aukeaa ennen syntymää kymmeneen senttiin. Sitten vasta sieltä tulee lapsi ulos. Ja kudokset joustaa, niinkuin edellä sanottiin. Rumannäkösen arven mahasta näkee muutki, pimppaasi harvemmin esittelet muille kun gynegologille ja miehelle.

 

Mun tutuilla sektioviiva on sivuttain, eikä näy bikineiden tai alushousujen alta ollenkaan. Miksi joillekkin on tehty pystysuunnassa? Eikö vain hätäsektiossa tehdä viilto pystysuoraan?

 

Sitä ne ovat muutkin leikkavat lääkärit ihmetelleet, miksi minulle tehtiin tuo leikkausviilto pystyyn... lääkäri oli aika iäkäs ja ehkä se oli hänen tapansa tai sitten lapsen asennon katsottiin perätilassa olevan sellainen, että hän näin päätti. Kuten aiemmin kirjoitinkin, ei arven näkyminen ole minua häirinnyt, se on siisti ja ohut viilto

 

Ensin

Onko täällä kellään kokemusta että sektio olisi suunniteltu etukäteen ilman mitään kummempaa syytä kuin esim. repeytymisen pelko? Kuulin juuri yhdeltä tutulta että yksityisen lääkärin kautta voi helposti hankkia sektion.
Haluaisin kuulla kokemuksia jos jollain on tälläisesta? Pohdin sektiota paraillaan vaihtoehtona....

Sitten

Ei tässä alapään leviäminen syynä section haluamiseen ole. Jos itse maksan sen yksityisen kautta niin miksi se niin paljon muita ärsyttää!?
Ei ainakaan tarvitse pelätä että lapsi joutuisi kärsimään hapenpuutteesta tms. synnytyksen aikana, ja niinkuin joku kirjoitti niin sektiossa äiti on se joka kantaa riskit yksin, lapsi selviää vähemmällä. Tunnen kaksi tapausta joissa lapsi on joutunut kärsimään hapen puutteesta synnytyksen aikana koska äiti ei ole jaksanut ponnistaa pitkän ja raskaan avautumisvaiheen jälkeen, sekä lapsen reilun neljän kilon koon takia. En tahtoisi tälläistä riskiä ja lisäksi pelkään todella ahtaan emättimeni takia että repeän niin pahasti ja kivuliaasti että vauvanhoidosta ei tule mitään (oman äitini ommeltu haava repesi uudelleen ja elämä oli yhtä tuskaa ensimmäiset pari kuukautta). Lantionpohjan lihasten löystyminen ei todellakaan ole syy siihen että olen alkanut harkita sektiota synnytystapavaihtoehtona!

Ensin kerrot haluavasi sektion repeytymisen pelossa ja vasta kaikkien kommenttien jälkeen vetoatkin mahdolliseen synnytyksen aiheuttamaan hapenpuutteeseen...

Section saa, ja ihan ilmaiseksi myös pelon takia.
Kannattaa sitten tarkkaan miettiä se yksityissairaala, missä synnyttää. Vastasyntynyt (myös sectiolla) saattaa tarvita hoitoa...

 

Kirjoitin alussa että jos syy on esim. vain repeytymisen pelko. Siis että periaatteessa ei ole mitään kunnollista syytä, olen vain tuttavan positiivisen sektiokokemuksen valossa alkanut pohtia sitä että sillä tavoin lapsen ehkä maailmaan haluaisin tuoda.
Tiedän jo että täällä päin sektio tehtäisiin yliopistollisessa sairaalassa jossa muutenkin synnyttäisin joka tapauksessa, mutta olisin yksityisenä potilaana.

 

Se mikä on syy sektion haluamiseen ei nyt ollut tässä keskustelussa pointtina, minulla on myös muita syitä mutta en katso tarpeelliseksi niitä tässä kertoa, kysyin vain että onko jollain kokemusta yksityisenä sektiopotilaana olemisesta, yhden henkilön tunnen mutta tahtoisin kuulla mahdollisia muita kokemuksia.

 

Sinulle, joka ihmettelit, jotta miksi joillain pysty- ja joillain vaakasuuntainen sektioviiva. Minulla on sellainen käsitys, että suunnitellussa sektiossa se tehdään vaakaan ja kiireellisessä ja hätäsektiossa pystyyn. Itselleni tehtiin kiireellinen ja arpi pystyssä. Eräällä tuttavallani on eka syntynyt kiireellisenä (=pysty) ja toinen suunniteltuna(=vaaka). En tiedä, voi olla eri lääkäreilläkin oma käytäntönsä.

 

..niin just. Pisti vaan miettimään ku joku aikasemmin sanoi, et jää kamala arpi sectiosta ja alatiesynnytyksestä ei jää mitään päällepäin näkyvää. Mut eihän tosiaan suunnitellun section arpeakaan kukaan nää,jos se on pöksyissä piilossa. No..eipä ole mulle ajankohtaista,mut kommentoin nyt kuitenki

 

Kuulostaa aika omalaatuiselta että ystävälläsi olisi kaksi poikkeavaa leikkaushaavaa!! Kaikki jotka tiedän ja tunnen, itseni mukaanlukien, joilla on enemmän kuin yksi sektio takana, on viilto aina samansuuntainen koska muutoin kiinnikkeet jotka arpeutuvaan haavaan kasvavat estäisivät normaalin liikkuvuuden! Suunnitellussakin sektiossa voidaan viilto tehdä pystyyn jos lapsi on erittäin isokokokoinen (äitiin nähden) tai erittäin hankalassa asennossa. Kiireellisessä sektiossa on myös mahdollista tehdä pysty tai vaaka, itseltäni lääkäri kysyi skalpelli kädessä että kumman viillon haluan! Hätäsektiossa viilto on aina pystyyn jolloin tilaa on tarpeeksi saada lapsi ulos mahdollisimman nopeasti!!

Ja ap:lle vielä.. Ei se sektio ole vaaraton lapselle, leikkaus on AINA riski ja sektio ei ole edes mikään pieni operaatio!! Se on siis riski sekä äidille että lapselle!!

Terveisin yksi lääketieteen ammattilainen

 

Lääketieteen ammattilaiselle; näin on eli olen itsekin nähnyt hänen arpensa ja toinen on pystyyn, toinen vaakaan, toinen tehty kiireellisenä, toinen suunniteltuna...sen enempää en osaa kommentoida siihen miksi näin on toimittu. Muita vastaavia 'leikatuissa tutuissani' ei ole.
Minulta ei paljon kyselty, kumminko päin arpeni haluan, vaikka kyseessä oli kiireellinen sektio...eli eiköhän kyse ole paljon myös eri lääkäreiden/sairaaloiden toimintatavoista.
Se on kyllä tosi, että kaikissa leikkauksissa on riskinsä, kohtukaan ei ole mikään pieni lihas leikattavaksi. Siksi olen täysin valmis koettamaan alatiesynnytystä tämän toisen kohdalla, mikäli lääkärit katsovat sen mahdolliseksi. Mutta toisaalta, en pelkää mennään leikkaussaliinkaan.

 

Ei hoitohenkilökunta paljoa kyselleet mihin viiltonsa vetää) Täällä on toinen poikittain ja toinen pysty ja sitten vielä umppariarpi ja sen korjausarpi))
On komia maha Mutta asiaa; mulla on kokemus myös alatiesynnytyksestä ja seuraavan ainakin toivon onnistuvan alakautta.

 

Tuskimpa saat enään hätänen synnyttää alateitse jos sinulla on kaksi sectiota.