Seksuaalisesti haluttomat hoi

Hei

Olen 3vuotta kärsinyt mieheni seksuaalisen haluukkuuden laskusta.
haluan kertoa teille haluttomat jos ihmettelette puolisonne kenties ärtyisyyttä,ehkä sitä ettei läheisyys tunnu kiinnostavan,tai jopa sitä että lopulta tuntuu ettei uulla ole väliä.

Lupaan teille että jos te olisitte se halukas ja rakastamanne puoliso haluton teitä kohtaan kokisitte täsmälleen samoja tunteita (olen keskustellut asiasta kärsivien muiden kanssa ja lukenut keskusteluja jotka käsittelee aihetta).

Haluan teidän haluttomien ymmärtävän että kuinka syvältä loukkaatte puolisoanne,kuinka ison mielihyvän lähteen viette kumppaniltanne ja itseltänne. En ymmärrä jos toista rakastaa miksi ei halua häntä? ei parisuhde ole parisuhde vaan akverisuhde jos seksiä ei ole. itse alan olla kiikun kaakun oman suhteeni kanssa. Sillä olen äärimmäisen vihainen miehelleni!

olen vihainen siitä miten rumaksi ja ällöttäväksi hän on saanut minut tuntemaan itseni, miten vialliseksi. ei minusta tunnu että minua rakastetaan jos mies voi katsoa kuinka kärsin hänen haluttomuudestaan eikä hän tee asialle mitään.

jos hän rakastaisi minua olisi minunkin tunteillani ja tarpeillani väliä. Mies hakisi apua/kaivaisi syyn esiin.. jotta ongelman saisi ratkaistua. Hän ei kuitenkaan tee mitään asian eteen, ihan kuin minulla/meidän avioliitolla ei olisi mitään merkitystä hänelle.

ei minua kiinnosta enään hänen läheisyytensä, koska se sattuu! sattuu etten sytytä häntä vaikka menisin alasti kainaloon, en halua hellyyttä en kosketusta koska se tuntuu pahalta. vaikka pidänkin hellyydestä ja läheisyydestä, on se nykyään joka kerran pettymys,koska aina odottaa että jos tämä olisi se kerta kun sytyttäisin mieheni ja hellä lähekkäin olo muuttuisi intohimoisiksi suudelmiksi ja rakasteluksi, niin ei kuitenkaan koskaan käy.

Tunnen olevani niin yksin tämän asian kanssa,sillä mies ei halua/pysty asiasta puhumaan, ihan kuin minulla ei olisi mitään merkitystä.

uskon että olemme siinä pisteessä että vaikka syy olisikin esimerkiksi hormooneissa(mahdollista koska yö/aamuseisokitkin ovat hävinneet), niin asia on niin kauan tuntunut pahalta, että vaikka miehen halu palaisi ennalleen,en tiedä pystysinkö enään päästämään häntä intiimisti lähelleni,kuinka voisin? onhan hän loukannut minua 3vuotta tällä asialla(siinä ajassa mikä tahansa ongelma olisi hoidettu jos mies olisi itsellensä apua aktiivisesti hakenut).

no hävettäähän se varmasti mutta jos vaakakupissa on avoliitto ja onnellinen suhde vs. hetken häpeä. niin ei voi kuin ihmetellä valintaa.

jokatapauksessa tuntuu että tämä asia on tuhonnut suhteemme koska minä en enään luota mieheeni,ei hän halua että minulla on hyvä olla. Rakastan kuitenkin häntä,en siis haluaisi lähteäkkään,mutten tiedä miten tätä suhdetta enään voisi korjata ennalleenkaan.

joten jos olet seksuaalisesti haluton,vaikka halun puutteen takia asia ei suoraan häiritse sinua, luulisi sen häiritsevän että puolisosi on ONNETON! sanoo hän sen ääneen tai ei. kukaan ei halua tuntea olevansa ei haluttu ja arvoton(jälkimmäinen tunne tulee siitä ettei toinen edes yritä löytää ratkaisua ongelmaan)

 

Olen ollut sekä se haluttomampi että se halukkaampi osapuoli, joten osaan samaistua molempien tilanteen. Halukkaampana osapuolena ei tulisi mieleenikään alkaa syyllistämään ja painostamaan kumppaniani väkisin seksiin kanssani. Tiedän, että se tappaa loputkin halut.

 

Niin, asioilla on kaksi puolta. Itse haluttomana osapuolena koen loukkaava sen, ettei mies halua juuri mitään läheisyyttä kanssani, ellei tiedä sen johtavan seksiin. Koen, etten kelpaa hänelle muutoin kun seksi-objektina. Siitä huolimatta mieheni saa suuseksiä, saa peppuseksiä, käsihoitoja, normaaleja yhdyntöjä 1-3 kertaa viikossa, joskus saatan nauttia itsekin hieman, suurimmaksi osaksi suostun miehen vuoksi. Siitä huolimatta mieheni kokee olevansa puutteessa ja painostaa minua, juuri tuo kunnioituksen puute saa minut haluamaan miestä entistä vähemmän. Ja tadaa, kehä on valmis.

 

Niin, asioilla on kaksi puolta. Itse haluttomana osapuolena koen loukkaava sen, ettei mies halua juuri mitään läheisyyttä kanssani, ellei tiedä sen johtavan seksiin. Koen, etten kelpaa hänelle muutoin kun seksi-objektina. Siitä huolimatta mieheni saa suuseksiä, saa peppuseksiä, käsihoitoja, normaaleja yhdyntöjä 1-3 kertaa viikossa, joskus saatan nauttia itsekin hieman, suurimmaksi osaksi suostun miehen vuoksi. Siitä huolimatta mieheni kokee olevansa puutteessa ja painostaa minua, juuri tuo kunnioituksen puute saa minut haluamaan miestä entistä vähemmän. Ja tadaa, kehä on valmis.

niin ethän sinäkään kunnioita miestäsi! haluttomuus oli ongelmana ensin ja muut ovat seuranneet siitä. minä koen halukkaana osapuolena että en ole mieheni silmissä nainen!! olen vain kotitalouskone ja lastenhoitaja,en vaimo ja nainen! sinä olet loukannut ensin miestäsi jos sen seuraus on se ettei mies pysty olemaan lähelläsi koska haluttomuutesi tuntuu pahalta, niin olet sitten vihainen jostain minkä itse aiheutit! oletko käynyt lääkärissä? seksologilla? psykoterapeutilla? jos et niin miksi? tuhoonhan tuo johtaa lopulta ps.kyllä miehesi huomaa ettet halua häntä oikeasti.

Minä haluan miestäni koska rakastan häntä,koska hän on seksikäs ja haluttava. jos kyse olis pelkästään seksin saamisesta,sehän olisi helposti ratkaistavissa onhan sitä munaa/pimppiä tarjolla jos vaan haluaa. Mutta kyse on paljon syvällisemmästä!

 

Olen ollut sekä se haluttomampi että se halukkaampi osapuoli, joten osaan samaistua molempien tilanteen. Halukkaampana osapuolena ei tulisi mieleenikään alkaa syyllistämään ja painostamaan kumppaniani väkisin seksiin kanssani. Tiedän, että se tappaa loputkin halut.

ei kukaan ole painostanut väkisin seksiin, olen vain apinostanut miestä ottamaan vastuun suhteestaan ja ongelmistaan ja tekemään niille jotain,jos minula on merkitystä! ja kyllähän hän tekisikin. minä en ole vastuussa kumppanini haluttomuuden hoidosta,mutta kumppanini on vastuussa myös siitä että seksuaalisuus toimii. HÄn on puoliksi vastuussa siitä että suhteemme voi hyvin ja nyt ei ole voinut voida hyvin koska mies on haluton eikä hae apua!

älä sä tuu siis syyttää mua seksiin pakottamisesta kun sitä ei ole. loppupeleissä jos se että mä halun on niin hirveä asia että miehen loputkin halut menee,ei hän ole sitten minun arvoiseni

 

Niin, asioilla on kaksi puolta. Itse haluttomana osapuolena koen loukkaava sen, ettei mies halua juuri mitään läheisyyttä kanssani, ellei tiedä sen johtavan seksiin. Koen, etten kelpaa hänelle muutoin kun seksi-objektina. Siitä huolimatta mieheni saa suuseksiä, saa peppuseksiä, käsihoitoja, normaaleja yhdyntöjä 1-3 kertaa viikossa, joskus saatan nauttia itsekin hieman, suurimmaksi osaksi suostun miehen vuoksi. Siitä huolimatta mieheni kokee olevansa puutteessa ja painostaa minua, juuri tuo kunnioituksen puute saa minut haluamaan miestä entistä vähemmän. Ja tadaa, kehä on valmis.

Tää vois olla aivan suoraan mun näppikseltä :-O

 

Mun haluissa ei ole mitään vikaa, mieheni vain ällöttää minua nykyään seksuaalisesti. Syynä ihan herran omat temput, jotka on vieneet kaiken kunnioituksen kyseistä herraa kohtaan.

 

niin ethän sinäkään kunnioita miestäsi!

Johan on paksua tekstiä. Tuosta paistoi läpi ainoastaan, ettei nainen kunnioita itseään, koska haluttomuudestaan huolimatta tekee vaikka mitä palveluksia miehelleen. En voi ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka edes kykenevät harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, jonka tietävät olevan hommassa mukana vastentahtoisesti tai vain toista miellyttääkseen.

Minulle on tärkeää, että kumppanikin nauttii. Jos ei nauti, niin en todellakaan halua hänen kärsivän siitä, että pelkästään minä tyydytän häneen itsekkäästi omat tarpeeni. Parempi silloin jättää seksi väliin.

Olet ap itsekäs draamakuningatar. Painostamalla saat vain miehesi entistä kauemmaksi sinusta.

 

Herrantähen miten hyökkäävää tekstiä

 

masennuksesta/lääkityksestä siihen. Käytännössä en halua ikinä, siis voisin hyvin pärjätä ihan ilman seksiä. Miehelle tämä ei sovi ja hän on mulle niin tärkeä, että edelleen mennään hänen halun mukaan - yhdyntöjä (anaali- tai perus-) viikossa vähintään kolme, vähintään kolmesti muina päivinä otan suihin (nielen etc).

 

niin ethän sinäkään kunnioita miestäsi! haluttomuus oli ongelmana ensin ja muut ovat seuranneet siitä. minä koen halukkaana osapuolena että en ole mieheni silmissä nainen!! olen vain kotitalouskone ja lastenhoitaja,en vaimo ja nainen! sinä olet loukannut ensin miestäsi jos sen seuraus on se ettei mies pysty olemaan lähelläsi koska haluttomuutesi tuntuu pahalta, niin olet sitten vihainen jostain minkä itse aiheutit! oletko käynyt lääkärissä? seksologilla? psykoterapeutilla? jos et niin miksi? tuhoonhan tuo johtaa lopulta ps.kyllä miehesi huomaa ettet halua häntä oikeasti.

Minä haluan miestäni koska rakastan häntä,koska hän on seksikäs ja haluttava. jos kyse olis pelkästään seksin saamisesta,sehän olisi helposti ratkaistavissa onhan sitä munaa/pimppiä tarjolla jos vaan haluaa. Mutta kyse on paljon syvällisemmästä!

Miten niin en kunnioita? Koitan osoittaa sen antamalla seksiä joka hänelle tärkeää vaikkei minua kiinnostaisi? En voi sille mitään, jos alapää ei ole mukana siinä vaikka kuinka yritän. Silläkö se kunnioitus mitataan, seisooko/kostuuko toinen? Antaako miehesi sinulle seksiä muutoin vaikkei yhdyntään pystyisikään?

Niin ja kumpi tuli ensin, muna vai kana. Vaikea sanoa. Oma näkemykseni on, että mies painosti synnytysten jälkeen liian nopeasti seksiin (pari viikkoa), ei ollut arjessa mukana, tukenut, kannustanut ja ollut mukana niissä asioissa jotka minä olen kokenut tärkeäksi. Myös eräs sairauteni (synnytysten jälkeen puhjennut) laskee libidoani. Siitä huolimatta olen pitänyt huolen, että miehelläni ei ole seksitöntä viikkoa ja kuten kerroin, saa myös muita "herkkuja" kuin perus lähetyssaarnaajaa. Miehen näkökulma on, että minä pihtaan kun hän ei saa joka päivä. Yritän jatkuvasti heittäytyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja todella toivon, että jonain päivänä se tuottaa tulosta.

Hirmuisen hyökkäävästi kirjoitat, ymmärrän kyllä että sinusta tuntuu pahalta jos kumppanisi ei sinua halua. Mutta ei hyvänen aika, mistä hitosta sinä voit tietää, että minä olen kaiken huonon omalla haluttomuudellani aiheuttanut? Miksi mies ei olisi alunperin voinut aiheuttaa minun haluttomuuttani omalla käytöksellään?

Ja kyllä, olemme käyneet pariterapiassa ja käyn myös yksilöterapiassa jossa näitä(kin) asioita käsitellään.

Jos olet yhtä hyökkäävä tässä asiassa miehellesi kuin minulle nyt, en yhtään ihmettele jos miestä ei haluta. KETÄÄN ei himoita jos painostetaan. Ei millään pahalla.

 

Haluttomuus voi johtaa kuukausien ja jopa vuosien seksittömyyteen. Nyt ei varmaankaan puhuttu siitä, että joku mies saa persettä 3 kertaa viikko ja painostaa, vaan aidosta haluttomuudesta ja siitä seuranneista ongelmista.

Ymmärrän sinua ap, oikein hyvin.

 

Jos olet yhtä hyökkäävä tässä asiassa miehellesi kuin minulle nyt, en yhtään ihmettele jos miestä ei haluta. KETÄÄN ei himoita jos painostetaan. Ei millään pahalla.

Jotkut haluttomat näkevät kaiken ehdottelun painostuksena.
Halukas näkee sen aloitteena.

 

Haluttomuus voi johtaa kuukausien ja jopa vuosien seksittömyyteen. Nyt ei varmaankaan puhuttu siitä, että joku mies saa persettä 3 kertaa viikko ja painostaa, vaan aidosta haluttomuudesta ja siitä seuranneista ongelmista.

Ymmärrän sinua ap, oikein hyvin.

Tiedän. Mieheni on kärsinyt haluttomuudesta ja meillä pisin tauko seksissä on ollut yli neljä vuotta. Onneksi minulla on kaksi tervettä kättä, joten ei avioliittomme siihen kaatunut.

Rakastan miestäni niin paljon, etten todellakaan pakottaisi häntä vastoin tahtoaan tyydyttämään minua. Enkä suostuisi hommaan toisinpäinkään, kuten näköjään täällä jotkut ovat suostuneet. Se kertoo toisen puolelta vain täydellisestä itsekkyydestä, toisesta piittaamattomuudesta ja kunnioituksen puutteesta.

 

Rakastan miestäni niin paljon, etten todellakaan pakottaisi häntä vastoin tahtoaan tyydyttämään minua. Enkä suostuisi hommaan toisinpäinkään, kuten näköjään täällä jotkut ovat suostuneet. Se kertoo toisen puolelta vain täydellisestä itsekkyydestä, toisesta piittaamattomuudesta ja kunnioituksen puutteesta.

No just näin. Meillä mun haluttomuus johtuu muista ongelmista parisuhteessa (on yritetty ratkoa, miestä ei hirveästi kiinnosta). Ei huvita olla läheinen ihmisen kanssa, joka ei anna itsestään juuri mitään sängyn ulkopuolella. Silti painostaa, vihjailee, on ns. jatkuvasti vailla. Saa mut haluamaan aina vain vähemmän.

 

Tämä aihe tuntuu pulpahtavan täällä esiin vähintään kerran viikossa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas, että minun mielestäni pihtaaminen parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Sen haluttoman osapuolen on tajuttava tehdä omat johtopäätöksensä; joko hoitaa itsensä kuntoon tai päästää irti siitä selibaattiin tuomitusta puolisosta.

Kuten täällä on jo todettukin, useinhan näissä on takana jonkinlainen kierre, jossa se pihtaamaan päätynyt puoliso on ensin kokenut tulleensa väärin kohdelluksi (puoliso ei auta kotitöissä, ei anna muuta läheisyyttä jne jne) ja heijastaa sitten kokemansa vääryyden takaisin lopettamalla seksin suhteesta. Tämän seurauksena se selibaattiin tuomittu puoliso ei varmasti paranna tapojaan, vaan kierre saa uutta vauhtia (entistä vähemmän läheisyyttä jne).

Jos puolisoilla on halu jatkaa edelleen yhdessä, niin luulisi olevan ihan sama, kummasta päästä ja kumpi tuota kierrettä alkaa purkaa. Eräs naispuolinen työkaverini vuosien takaa kertoi oppineensa, että puutteessa olevalta mieheltä on turha odottaa empatiaa ja järkevää keskustelua. Vaikka tuo kuulostaa hiukan rumalta, niin epäilen hänen olevan oikeassa ja saman pätevän naisiinkin.

 

No ei ihme tuolla asenteella, jos mies on haluton.

Luuletko, että haluton osapuoli on haluton tahallaan? Kyllä kai sitä haluaisi haluta, mutta jos ei haluta? Ja jos seksi tuntuu vastenmieliseltä, eikä sitä haluta, niin ei hirveästi ole haluja lähteä lääkäriinkään asiaa ratkomaan.

Luuletko ettei haluton osapuoli kärsi tilanteesta? Syyllistä itseään, kuinka paska puoliso on?
Pitäisikö sinun mielestäsi miehesi tyydyttää sinut vain siksi, että sinä satut haluamaan, vaikka hänelle se olisi pakkopullaa, sitäkö sinä haluat?
Haluttomuuteen voi olla miljoona eri syytä, ei siihen välttämättä lääkärit auta. Voi esim. johtua muusta suhteesta, jospa mies ei esimerkiksi ole tyytyväinen sinun toimintaasi jollain toisella osa-alueella suhteessa?

Olipa itsekäs teksti. Osaan samaistua molempiin osapuoliin, tiedän kuinka haluttomuus loukkaa, mutta tiedän myös mitä on olla haluton. Kumpikaan osa ei ole kiva, mutta kumpaakaan tuskin korjataan syyllistämällä.

 

Tämä aihe tuntuu pulpahtavan täällä esiin vähintään kerran viikossa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas, että minun mielestäni pihtaaminen parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Sen haluttoman osapuolen on tajuttava tehdä omat johtopäätöksensä; joko hoitaa itsensä kuntoon tai päästää irti siitä selibaattiin tuomitusta puolisosta.

Kuten täällä on jo todettukin, useinhan näissä on takana jonkinlainen kierre, jossa se pihtaamaan päätynyt puoliso on ensin kokenut tulleensa väärin kohdelluksi (puoliso ei auta kotitöissä, ei anna muuta läheisyyttä jne jne) ja heijastaa sitten kokemansa vääryyden takaisin lopettamalla seksin suhteesta. Tämän seurauksena se selibaattiin tuomittu puoliso ei varmasti paranna tapojaan, vaan kierre saa uutta vauhtia (entistä vähemmän läheisyyttä jne).

Jos puolisoilla on halu jatkaa edelleen yhdessä, niin luulisi olevan ihan sama, kummasta päästä ja kumpi tuota kierrettä alkaa purkaa. Eräs naispuolinen työkaverini vuosien takaa kertoi oppineensa, että puutteessa olevalta mieheltä on turha odottaa empatiaa ja järkevää keskustelua. Vaikka tuo kuulostaa hiukan rumalta, niin epäilen hänen olevan oikeassa ja saman pätevän naisiinkin.

Miksi on haluttoman osapuolen vastuulla "hoitaa asia kuntoon"? Siis jos haluttomuuden alkusyy (kuten meillä) on aivan muissa asioissa? Haluttomuus ei parane sillä, että minä "annan" väkisin, vaan se paranee sillä - jos on parantuakseen - että mies on tässä perheessä olemassa muutakin kuin panemista varten. Pakkoseksi lisää vitutusta, ei vähennä sitä.

 

Tämä aihe tuntuu pulpahtavan täällä esiin vähintään kerran viikossa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas, että minun mielestäni pihtaaminen parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Sen haluttoman osapuolen on tajuttava tehdä omat johtopäätöksensä; joko hoitaa itsensä kuntoon tai päästää irti siitä selibaattiin tuomitusta puolisosta.

Kuten täällä on jo todettukin, useinhan näissä on takana jonkinlainen kierre, jossa se pihtaamaan päätynyt puoliso on ensin kokenut tulleensa väärin kohdelluksi (puoliso ei auta kotitöissä, ei anna muuta läheisyyttä jne jne) ja heijastaa sitten kokemansa vääryyden takaisin lopettamalla seksin suhteesta. Tämän seurauksena se selibaattiin tuomittu puoliso ei varmasti paranna tapojaan, vaan kierre saa uutta vauhtia (entistä vähemmän läheisyyttä jne).

Jos puolisoilla on halu jatkaa edelleen yhdessä, niin luulisi olevan ihan sama, kummasta päästä ja kumpi tuota kierrettä alkaa purkaa. Eräs naispuolinen työkaverini vuosien takaa kertoi oppineensa, että puutteessa olevalta mieheltä on turha odottaa empatiaa ja järkevää keskustelua. Vaikka tuo kuulostaa hiukan rumalta, niin epäilen hänen olevan oikeassa ja saman pätevän naisiinkin.

Ei se nyt ole ihan sama, kumpi sitä alkaa purkaa. Jos toinen on kaatumassa yksin univelkaisena kotitöiden alle, niin on suorastaan törkeää alkaa häneltä vaatimaan vielä jotain lisäuhrautumista tai aloitteellisuutta. Väsynyt ei yksinkertaisesti jaksa.

Se virkeämpi puoliso, jolla riittää puhtia seksiinkin, voi niellä ylpeytensä ja alkaa kuunnella myös puolisonsa tarpeita ja jopa toteuttaa niitä. Yksipuolisuus ei parisuhteessa pidemmän päälle toimi.

 

Tiedän. Mieheni on kärsinyt haluttomuudesta ja meillä pisin tauko seksissä on ollut yli neljä vuotta. Onneksi minulla on kaksi tervettä kättä, joten ei avioliittomme siihen kaatunut.

Rakastan miestäni niin paljon, etten todellakaan pakottaisi häntä vastoin tahtoaan tyydyttämään minua. Enkä suostuisi hommaan toisinpäinkään, kuten näköjään täällä jotkut ovat suostuneet. Se kertoo toisen puolelta vain täydellisestä itsekkyydestä, toisesta piittaamattomuudesta ja kunnioituksen puutteesta.

Ongelmat lienee syvemmällä, jos kenenkään tekee mieli _pakottaa_ tyydyttämään. Tai suostuu siihen.

 

Tämä aihe tuntuu pulpahtavan täällä esiin vähintään kerran viikossa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas, että minun mielestäni pihtaaminen parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Sen haluttoman osapuolen on tajuttava tehdä omat johtopäätöksensä; joko hoitaa itsensä kuntoon tai päästää irti siitä selibaattiin tuomitusta puolisosta.

Kuten täällä on jo todettukin, useinhan näissä on takana jonkinlainen kierre, jossa se pihtaamaan päätynyt puoliso on ensin kokenut tulleensa väärin kohdelluksi (puoliso ei auta kotitöissä, ei anna muuta läheisyyttä jne jne) ja heijastaa sitten kokemansa vääryyden takaisin lopettamalla seksin suhteesta. Tämän seurauksena se selibaattiin tuomittu puoliso ei varmasti paranna tapojaan, vaan kierre saa uutta vauhtia (entistä vähemmän läheisyyttä jne).

Jos puolisoilla on halu jatkaa edelleen yhdessä, niin luulisi olevan ihan sama, kummasta päästä ja kumpi tuota kierrettä alkaa purkaa. Eräs naispuolinen työkaverini vuosien takaa kertoi oppineensa, että puutteessa olevalta mieheltä on turha odottaa empatiaa ja järkevää keskustelua. Vaikka tuo kuulostaa hiukan rumalta, niin epäilen hänen olevan oikeassa ja saman pätevän naisiinkin.

Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan, oli parisuhteessa tai ei. Itse harrastin pitkään ns. pakkopullaseksiä miehen kanssa. Se pahensi vain tilannetta. Minullakin on seksuaaliset tarpeet, vaikken miestäni seksuaalisesti halua. Kuitenkin pidättäydyn toteuttamasta niitä. Eikä mieskään ensisijaisesti mua halua, se haluaa vain seksiä ja sitäkin onneksi harvoin. Sille varmaan kelpaisi myös muut naiset, mutta mies ei ole naisten keskuudessa kovin haluttu. Itse saisin kyllä helposti muiltakin.

 

[QUOTE="vieras";28967350]Miksi on haluttoman osapuolen vastuulla "hoitaa asia kuntoon"? Siis jos haluttomuuden alkusyy (kuten meillä) on aivan muissa asioissa? Haluttomuus ei parane sillä, että minä "annan" väkisin, vaan se paranee sillä - jos on parantuakseen - että mies on tässä perheessä olemassa muutakin kuin panemista varten. Pakkoseksi lisää vitutusta, ei vähennä sitä.[/QUOTE]

Jos syy haluttomuuteen on "muissa asioissa" - kuten kirjoitat - niin eikö tuossa ole kyse juuri sellaisesta kierteestä, jota koetin viestissäni kuvailla? Mies tekee mielestäsi jotain väärin tai väärää ja sinä "kostat" tämän pihtaamalla?

Jos tuo miehen väärin tekeminen on luonteeltaan sellaista, että et halua sitä antaa anteeksi, niin eihän sitä suhdetta sitten kannata pitkittää enää yhtään. Mikäli taas haluat edelleen elää yhdessä, niin minun nähdäkseni kaikkia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi ei ole koetettu, ennenkuin myös tuo seksi-kortti on katsottu. Sinua vituttaa se miehen toiminta ja miestä vituttaa saamattomuus. Pattitilanne, joka pitää saada aukeamaan jommasta kummasta päästä.

 

Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan, oli parisuhteessa tai ei. Itse harrastin pitkään ns. pakkopullaseksiä miehen kanssa. Se pahensi vain tilannetta. Minullakin on seksuaaliset tarpeet, vaikken miestäni seksuaalisesti halua. Kuitenkin pidättäydyn toteuttamasta niitä. Eikä mieskään ensisijaisesti mua halua, se haluaa vain seksiä ja sitäkin onneksi harvoin. Sille varmaan kelpaisi myös muut naiset, mutta mies ei ole naisten keskuudessa kovin haluttu. Itse saisin kyllä helposti muiltakin.

Näetkö eron lisäksi jonkun toisen ratkaisun tuohon tilanteeseen? Minä en.

 

Jos syy haluttomuuteen on "muissa asioissa" - kuten kirjoitat - niin eikö tuossa ole kyse juuri sellaisesta kierteestä, jota koetin viestissäni kuvailla? Mies tekee mielestäsi jotain väärin tai väärää ja sinä "kostat" tämän pihtaamalla?

Jos tuo miehen väärin tekeminen on luonteeltaan sellaista, että et halua sitä antaa anteeksi, niin eihän sitä suhdetta sitten kannata pitkittää enää yhtään. Mikäli taas haluat edelleen elää yhdessä, niin minun nähdäkseni kaikkia keinoja tilanteen ratkaisemiseksi ei ole koetettu, ennenkuin myös tuo seksi-kortti on katsottu. Sinua vituttaa se miehen toiminta ja miestä vituttaa saamattomuus. Pattitilanne, joka pitää saada aukeamaan jommasta kummasta päästä.

Ehh... kyse on siis meidän tapauksessa siitä, että asiat ovat vähitellen luisuneet alamäkeen jo monta vuotta. On keskusteltu, vannottu että muututaan, ja silti ei olla siihen pystytty. Lähinnä kyse on tasa-arvosta, vastuusta ja osallistumisesta perhe-elämään. Seksi ei todellakaan ollut ensimmäinen eikä toinenkaan asia joka loppui - eikä seksitöntä aikaa ole itse asiassa ollutkaan, jos ihan tarkkoja ollaan. Mieheni ei siis elä puutteessa, minulta vain halut puuttuvat em. asioiden takia. Minä en kosta mitään, enkä pihtaa.

 

Ei se nyt ole ihan sama, kumpi sitä alkaa purkaa. Jos toinen on kaatumassa yksin univelkaisena kotitöiden alle, niin on suorastaan törkeää alkaa häneltä vaatimaan vielä jotain lisäuhrautumista tai aloitteellisuutta. Väsynyt ei yksinkertaisesti jaksa.

Se virkeämpi puoliso, jolla riittää puhtia seksiinkin, voi niellä ylpeytensä ja alkaa kuunnella myös puolisonsa tarpeita ja jopa toteuttaa niitä. Yksipuolisuus ei parisuhteessa pidemmän päälle toimi.

En käsittääkseni vaatinut yksipuolisuutta, vaan sitä, että se tilanne on saatava aukeamaan ja ratkeamaan. Eihän se mihinkään ole ratkennut, mikäli lopputuloksena on juuri tuo, että se väsynyt osapuoli joutuu sitten vielä jonkinlaiseksi panopuuksikin.