ajatteleeko tosiaan joku itse seuksuaalisesti haluton ihminen niin että on kamalaa ku puoliso haluaa?

["nanna"]

onko se tosiaan totta? Kauhistuneena luin yhtä keskustelua jossa yksi haluton nainen toi haluttoman ihmisen näkökulmaa esille. Oli sitä mieltä että on kamalaa kun mies haluaa ja että hän ei tunne miehen rakastavan häntä vaan haluavan vaan lihallisia iloja!

miten jollain voi olla niin vääristynyt kuva? Minä ainakin haluan miestäni siksi että rakastan häntä! Jos mieheni olisi seksuaalisesti haluton(siis pidemmän aikaa) kokisin että hän ei enään rakasta minua,koska oma haluni viriää rakkaudesta miestäni kohtaan. jos kyse olisi vain lihallisista iloista niin tottaha sitä voisi sitte tyydyttää himonsa kenen kanssa vaan.

 

["vieras"]

Sanon vaan sen, että ole vaan iloinen siitä ettet ole sitä elämän ongelmaa kohdannut.

Minä olen se haluttomuudesta kärsivä osapuoli. Ja kokonaisuutenahan siitä kärsimme molemmat. Nykyisin tilanne kuitenkin hieman parempi, muttei ongelmaton vieläkään.

Yhdessä on puhuttu ja puhuttu, käyty pariterapiassakin, mutta siitä ei sinänsä ollut apua parille, joka keskenään pystyy avoimesti ja rakentavasti keskustelemaan, joten lopetettiin joidenkin kertojen jälkeen. On kokeiltu aikataulutetusti enemmän seksikertoja, on kokeiltu päätetysti taukoa, olen kokeillut erilaisia ehkäisykeinoja siinä toivossa että muutoksesta löytyisi apu, myös reseptillä hormonihoitoa jotta halut heräisi, samoin luontaistuotekaupoista erilaisia "halunherättäjä"-valmisteita. Hypnoosikin tuli kokeiltua. Kun ottaa huomioon sen, että seksin pitäisi olla täysin vapaaehtoista ja luontevaa onnistuakseen, voi ymmärtää myös että asia muuttuu vaan hankalammaksi silloin kun siitä on tullut "the juttu".

Ja kyllä, olen kokenut harmilliseksi sen, että toinen haluaa niin paljon että tekee asiasta ongelman. Joskus ihmetellyt, eikö suhteen muilla loistavilla puolilla ole väliä kun juuri tämän vähemmän seksin takia elämä näyttää olevan joskus niin hirveän kurjaa.

Nykyisin kumppanini tosin valittaa vähemmän, on siis tyytynyt vähempään, ja sitä myöten saa myös hieman enemmän kun on hieman vähemmän painetta siitä suunnasta.

Jokainen tapaus on yksilöllinen tavalla tai toisella. Meidän tarinassa osana myös se, että toisella ei aina seiso tarpeeksi vaikka mieli tekisi. Ja siitä sitten tekee myös ongelman. Aina siis kun ryhdymme toimeen, on taustalla tieto riskistä että ei ehkä toimi, ja sitten pitää kuitenkin yrittää ja yrittää.

Ihan turha tulla sanomaan, että minulta rakkautta puuttuisi. Tuskin olisin kaikkea yllä mainittua yrittänyt jos en rakastaisi. Meillä kaikilla vaan se rakkaus ei ilmene niin fyysisesti kuin toisilla.

 

[vieras2]

Yllä olevaan "Meillä kaikilla vaan se rakkaus ei ilmene niin fyysisesti kuin toisilla " aamen.

 

["nanna"]

no mutta mikä siinä seksissä on niin hirveää ja siinä että toinen haluaa jos kerran rakkaudesta ei ole kyse.

olen minä joskus elänyt suhteessa jossa mies muuttui haluttomaksi, parin vuoden jälkeen hajos oma pää! Minusta toista haluaa jos rakastaa(eriasia titty sairauksien aiheuttmat ongelmat,mutta rakastava puoliso hakee niihinkn apua). En ymmärrä haluttomuutta koska seksi rentouttaa,tuntuu hyvältä.

 

[Madicken04]

[QUOTE="nanna";28960680]no mutta mikä siinä seksissä on niin hirveää ja siinä että toinen haluaa jos kerran rakkaudesta ei ole kyse.

olen minä joskus elänyt suhteessa jossa mies muuttui haluttomaksi, parin vuoden jälkeen hajos oma pää! Minusta toista haluaa jos rakastaa(eriasia titty sairauksien aiheuttmat ongelmat,mutta rakastava puoliso hakee niihinkn apua). En ymmärrä haluttomuutta koska seksi rentouttaa,tuntuu hyvältä.[/QUOTE]

Eikös tuo ole juuri se ongelma?

Jos ei itse halua (niin paljon/usein) eikä siten pysty tyydyttämään toisen haluja mikä sitten voi johtaa siihen että toiselta "pää hajoaa". Paineita ja ahdistusta kummallekin, sitä ettei ymmärrä toisen haluja/haluttomuutta, yritystä lähteä mukaan vaikka ne omat halut puuttuu jne.

Aina ei myöskään ole kyse siitä ettei halua ollenkaan vaan siitä että halutaan erimääriä.