Seksinpuute parisuhteessa

Kyllä vaivaa!

Olen 29-vuotias ja ollut mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta. Mieheni on kolme vuotta minua vanhempi. Meidän suhteessa seksi loppui kuusi vuotta sitten. En osaa sanoa, kuinka usein harrastimme seksiä ensimmäisen seurusteluvuotemme aikana, sillä olin tyytyväinen ja se riitti. Seksin määrään aloin kiinnittää huomiota vasta, kun mieheni alkoi torjua seksiyrityksiäni.

Seksi väheni parisuhteessamme asteittain eli ei se loppunut kuin seinään. Aluksi olin sitä meltä, että kerran viikossa on jo liian vähän. Sitten sitä tottui siihen, että pari kertaa kuussakin on jo ihan hyvin. Kerran kuukaudessa tuntui joskus luksukselta. Nyt minua onnistaa noin 1-4 kertaa vuodessa. Tällä hetkellä olen ollut ilman seksiä neljä kuukautta.

Olen yrittänyt tukea miestäni, keskustella asiasta hänen kanssaan, itkenyt, lakannut välittämästä, kyynistynyt, tyytynyt "kohtalooni", yrittänyt sopeutua jne. Olen myös välillä nukkunut eri huoneessa, sillä kun haluni ovat kovimmillaan, en yksinkertaisesti kykene nukkumaan haluttoman mieheni vieressä. Tällöin on meille molemmille helpompaa nukkua eri vuoteissa.

Ihminen on sopeutuvainen ja minäkin olen yrittänyt siis sopeutua. Olen kuitenkin huomannut muuttuvani katkeraksi ja kyyniseksi. Itsetuntoni on myös ropissut vuosien varrella rutkasti. En koe olevani tarpeeksi viehättävä tyydyttääkseni miestäni, vaikka olen ihan hyvännäköinen nainen. Meillä on myös niin, että minun yritykseni tulevat aina, ihan aina, torjutuksi. Mutta kun mieheni niinä harvoina kertoina minua haluaa, suostun heti. Tästä on alkanut tulla jotenkin todella halpa olo. Olen näistä tuntemuksistani nykyään jopa hieman huolissani oman terveyteni kannalta.

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä, että mieheni pettäisi minua. Välillä olen sitä silti jopa toivonut, sillä silloin löytyisi jokin selitys tilanteellemme.

Vaihtoehtoina pidän tällä hetkellä seuraavia:
a) mieheni on seksuaalisesti haluton (mistä apua?)
b) en viehätä miestäni seksuaalisesti, seksi kanssani on miehelleni vastenmielistä
c) tai uusin löytöni aseksuaalisuus! Jospa mieheni ei vain ole kiinnostunut seksistä eikä voi sille mitään.

On syy sitten mikä tahansa, minua tämä vaivaa. Pidän seksistä, minulla on haluja ja lisäksi seksi kuuluu minun käsitykseeni toimivasta parisuhteesta.

Kumman meistä pitäis toimia vastoin tahtoaan? Minun, jolloin pidättäytyisin seksistä koko loppuelämäni (masturboida kai silti saisin...)? Vai mieheni harrastaa kanssani väkisin seksiä? Onko olemassa puolitietä, johon kumpikin tulisi vastaan? Esim. sellainen, että mieheni harrastaa seksiä kanssani esim. kerran kahdessa kuukaudessa ja minä tyydyn siihen? Vai avoin suhde? Vai ERO?

Viimeistä en haluaisi pitää vaihtoehtona, sillä rakastan miestäni paljon. Seksi/seksittömyys alkaa vain olla todellinen ongelma. Pelkäänkin, että tämä joka tapauksessa johtaa eroon jossain vaiheessa, sillä tämän ongelman luonne tuntuu vain kasvavan.

Kiitos, jos jaksoitte luke, vaikka tästä tuli tällainen kilometriviesti .

 

Normaaleja parisuhde ongelmia sekä seksin että muiden asioiden osalta taidetaan hoitaa jossain parisuhdeneuvonnassa. Eiköhän oman Terveysaseman, perheneuvolan tms. sivuilta löydy tietoa ja parisuhdeneuvontaa. Eikun etsimään oman kunnan toimialueelta.


En edelleenkään ymmärrä miehiä joille seksi on vastenmielistä tai edes velvollisuuten voi hoitaa pikkurouvansa tarpeita tavalla tai toisella.


a) mieheni on seksuaalisesti haluton (mistä apua?) -> aiemmin jo mainittu...

 

Meillä menee ihan mukavasti. Olemme olleet naimisissa nyt 4vuotta ja kolme lasta on tullut. Olen tehnyt vaimolleni suhteen alussa jo selväksi et jos kieltäytyy seksistä niin suhde on sitten siinä. En tiedä olinko viime keväänä vähän itsekäs kuin vaimoni synnytti klo 20,20 illalla niin otin hänet perhehuoneessa klo 02,00. Hän yritti aluksi vastustella minua, mutta selvisi aktista synnytys puudutteilla ihan helposti

 

Kuulostaa todellakin itsekkäältä. Toivottavasti pilailet.

 

Näin miehen näkökulmasta todellakin toivon että hansilla on pilailuna kirjoiteltu. Joskin huononakin pilana.

Asiaan.
Seksi, miksi tuossa ei olisi syytä erota. Minkä vuoksi tarvitsee odottaa sitä halausta, spontaania suudelmaa kaikkea mitä nyt tuo klassinen "läheisyys" pitää sisällään. Ensin jää seksi, seuraavaksi halaukset ja loppujen lopuksi niin, että 10 vuoden päästä mietit mikä meni vituiksi?

Courtney toteaa vähän mutta asiaa. Ukko selkä seinää vasten vaihtoehdot ja oma kantasi asiaan. Ei asioista tarvitse tehdä isompaa peikkoa kuin ne ovat...

Toisaalta, mikä on miehessä neuvojaksi tai pohtimaan anonyymisti toisten seksittömyyttä kun on onnistunut pilaamaan omat suhteensa joka kerta syystä tai toisesta.

 

(Piti muokata viestiä niin sit poistin...)

Niin idea oli tosiaan tuo, että esitä noi kysymykset miehellesi ja hänen on valittava noista vaihtoehdoista mikä on lähinnä se syy miksi hän haluaa niin harvoin seksiä. Itse en oikein tykkää arvuutella asioita vaan kysyn suoraan.

 

Tähän on pakko ottaa kantaa.
Kuten sanot, mieshän on saalistaja ja haluaa saada sen mitä "metsästää" ja jos kotona on tuttu + turvallinen nainen, se ei miehen haluja ehken tyydytä.
Jos sulla on pokkaa kääntää tilanne toisin päin niin olet voittaja. Otat sie miehen.
Käytännön oppi täsä: Houkuttelet ukon alasti (sauna / suihku / tms.) ja käyt lähelle. Pyydät saippuoimaan selän jne. Pyydät vähän hieromaan lantiota ennenko meette kattomaan telkkua ja isket kiinni. Kieli / sormi anaalialueella tekee kuule jopa heteromiehelle ihmeitä.

Eksän kanssa kyllä kokeilin IHAN KAIKEN! Kokeilin hierontaa, yritetin ehdottaa jotain erotiikkafilmiä, järkkäsin lapset hoitoon ja loihdin hyvät sapuskat ja vähän hepenestä päälle.. Ylipäänsäkin tykkään ja tykkäsin pukeutua kauniisiin alusvaatteisiin ja huolehdin ulkonäöstä. Seksin suhteen olen kokeilunhaluinen enkä turhan tiukkis. Mä jopa kerran vedin korsetin päälle (ja voin sanoa itse, että siihen aikaan oli todella kroppakin kuosissa) ja meikkasin, laitoin hajuvettä ja tukan nätisti. Mies oli katsomassa telkkaria. Kävelin siihen sohvalle, istuin hajareisin sen syliin ja suutelin ni arvaas mitä mies totesi? "Viitsitkö väistää, sun tissi peittää telkkarin ja sieltä tulee just Myytinmurtajat"

Että ihan kiva neuvo joo, mutta ei sitä ihan kauheen usein jaksa tehdä aloitetta jos AINA saa pakit! Mä ymmärrän, jos joskus on väsynyt tai stressiä, mutta monta vuotta...? Mutta kyllä sitä kylillä kiinnosti paneskella. No, meidän suhde nyt oli niin epäonnistunut niin monin tavoin, mutta ei siitä nyt sen enempää. Mä LUULEN näin jälkikäteen, että tuo seksin pihtaaminenkin oli vain narsistisen persoonan tapa yrittää murentaa mun itsetuntoa...

Ja mun kokemuksen perusteella ainakin lähipiirissä naiset on kyllä niitä halukkaampia osapuolia. Tiedän ainakin kolmen suhteen päättyneen osin siitä syystä että mies oli haluton yksilö ja siitä seurasi sitten muita ongelmia. Ja ihan jokainen näistä naisista on kauniita, seksikkäitä ja itsestään huolehtivia tyyppejä joilla kyllä vientiä riittää nyt sinkkuna ja uudessa suhteessa ei ole ongelmaa ollut.

 

Mä en tykkää, että nainen tekee aloitteen. Mikäli nainen haluaa seksiä niin se voi mennä kontilleen "pyyhkimään" lattiaa. Siinä kohtaa Hans setä innostuu ja vetää samantien b-rappuun aivan yllätyksenä.

 

Seksin määrään aloin kiinnittää huomiota vasta, kun mieheni alkoi torjua seksiyrityksiäni.

Noin päin se ei kovin pitkään toimi. Miehen pitää olla se, joka vonkaa ja jahtaa, muuten loppuu himotus. Ja noiden yritysten tuloksena miehen pitää saada seksiä säännöllisesti, muuten loppuu voimat yrittää lisää. Nainenkin voi lähennellä miestä, mutta rajatusti: suurimman osan seksialoitteista pitäis tulla mieheltä, jotta suhteen jännite säilyy. Älä kysy miksi, mutta noin se vaan toimii. Tai lähinnä, että toisin päin se ei toimi.

Sitten on tietenkin seuraavana se kysymys, että jos lakkaat tekemästä yhtään mitään, niin montako viikkoa tai kuukautta menee, että miestäsi alkaa kiinnostaa?

Nyt minua onnistaa noin 1-4 kertaa vuodessa. Tällä hetkellä olen ollut ilman seksiä neljä kuukautta.

Itse olin suhteessa, jossa ei reiluun puoleen vuoteen irronnut mitään. Ja sitten kun irtosi, niin se ei ollut läheistä eikä intohimoista. En muuten enää ole siinä suhteessa.

Mutta kun mieheni niinä harvoina kertoina minua haluaa, suostun heti. Tästä on alkanut tulla jotenkin todella halpa olo. Olen näistä tuntemuksistani nykyään jopa hieman huolissani oman terveyteni kannalta.

Kuulostaa siltä, että kaipaat kunnon panemista ja sitten vielä lisää. Ei seksin saaminen tee ketään halvaksi vaan ONNEKKAAKSI, haloo!

On syy sitten mikä tahansa, minua tämä vaivaa. Pidän seksistä, minulla on haluja ja lisäksi seksi kuuluu minun käsitykseeni toimivasta parisuhteesta.

Jokainen saa määrittää sen, mihin haluaa tyytyä, mutta minunkaan mielestäni parisuhde ei ole parisuhde, jos siihen ei kuulu säännöllistä seksiä. Voihan sitä olla kimppakämppäsuhteessa tai ystävyyssuhteessa tai lastenhoitajasuhteessa tai sisarussuhteessa tai jossain muussa ilman seksiä, mutta mikä hitto on parisuhde, jossa ei ole seksiä?

Kumman meistä pitäis toimia vastoin tahtoaan?

Vastoin tahtoaan ei pidemmän päälle voi toimia kumpikaan. Tosin miehelläs lakkaa seisomasta ennen pitkää, jos hän vaan yrittää väkisin sekstailla vaikka ei tekisikään mieli.

Seksi/seksittömyys alkaa vain olla todellinen ongelma. Pelkäänkin, että tämä joka tapauksessa johtaa eroon jossain vaiheessa, sillä tämän ongelman luonne tuntuu vain kasvavan.

Parempi miettiä eroamisjuttujakin ihan vakavissaan etukäteen, ennen kuin törmäät johonkin käsittämättömän hyvännäköiseen mieheen jossain matkalla ja sitten asiat johtavat toiseen ja tätä tapahtuu, kunnes miehesi tai omatuntosi saa sen selville, ja sen jälkeen erokysymys pomppaa pöydälle kuin itsestään.

En sano, että ero olisi hyvästä enkä sano, että olisi myöskään pahasta: se riippuu aina siitä, mistä kenenkin elämässä kulloinkin on kysymys. Mutta niin kauan kuin sitä pitää mahdottomana, sitä jumittuu kaikenmaailman kieroihin ajatuskuvioihin, jotka eivät ole itselle hyväksi.

 

Itsellä päättyi vuoden alussa neljän vuoden suhde. Alussa seksiä oli aina, kun nähtiin ja se oli upeaa vaikkakin vain yhtä asentoa ja ilman sen kummempia esileikkejä tms. Sen nyt nainen tekikin heti alussa selväksi, ettei hänestä ole sellaisiin ja jos ei kelpaa niin ei tarvitse olla yhdessä. Seksiä kuitenkin oli luvassa ja nautin ajasta todella paljon.
Naiseni tule sitten raskaaksi aika pian ja toki ymmärsin, ettei seksi maistunut raskauden aikana. Synnytyksen jälkeen ymmärsin, ettei heti voi tehdä mieli, mutta kun synnytyksestä oli jo 4-5kk ja minä olin jo siinä vaiheessa siis ollut ilman vuoden niin alkoihan se nuppia kiristämään välillä hyvinkin paljon. Syynä nainen kertoi aina väsymyksen, päänsäryn tm tyypillistä vaikka muuten olikin hyvin energinen ja iloinen. Pari vuotta menikin sitten siitä eteenpäin niin, etten saanut seksiä kuin 1-2 kertaa vuodessa ja hän kehtasi vielä valittaa mulle siitä, kuinka voin pitää lukua milloin olen saanut ja montako kertaa. Ihan kuin nyt sellaista ei muistaisi että on saanut tammikuussa ja seuraava ja koko vuoden viimeinen kerta oli kesäkuussa
Sitä vaan yritti ymmärtää ja jaksaa toista kaikin keinoin, mutta alkoihan tuo olla erittäin hankalaa kun en kaikesta torjumisesta huolimatta nähnyt naistani koskaan epähaluttavana vaan joka päivä toivoin salaa, että saisin rakastella tuon rakastamani naisen kanssa. Lopulta sitten hän ilmoitti minulle yksi päivä että meidän suhde on ohi ja mun olisi aika muuttaa muualle. Lähes välittömästi muuton jälkeen kuvioihin astui toinen mies. Tulihan tuota sitten mietittyä olisiko toinen mies ollut kuvioissa kokoajan, jonka kanssa sitä seksiä sitten olikin paljon. Mutta ei pidä tuollaisilla asioilla liikaa vaivata päätään nyt kun suhdekin on jo ohi. Mutta piinaavaa aikaa tuo oli, ei koskaan enää suhdetta jossa saan vain kerran vuoteen.

Suurin ongelma ei siis ollut se, etten saanut halujani tyydytettyä vaan tunsin itseni aina hyvin epähaluttavaksi ja pitkälle mennessä itsetuntoni oli ihan pohjassa ja pidin itseäni todella rumana ja epämiellyttävänä.

Tuon jälkeen tuli oltua sinkkuna useampia kuukausia ja seksiä oli vähän kenen kanssa tahansa. Näin jälkeenpäin tuntuu siltä että yritin vain jotenkin kostaa exälleni seksittömyyttä panemalla melkein kaikkia naisia keitä vain eteen sattui. Nykyään seurustelen ja seksi on loistavaa vaikkakin sitä on harvoin pitkän välimatkan vuoksi, mutta aina kun nähdään niin on seksiäkin. On mukavaa huomata, että vuosien jälkeen tunnen taas itseni halutuksi ja voin pitää itseäni edes jonkin mielestä komeana.

Tsemppiä kaikille keillä on ollut tai on samoja ongelmia. Toivottavasti ratkaisuja löytyy ja ette joudu elämään suhteessa täysin varjoissa. Se ei oo kellekään hyväksi pitemmän päälle.

 

Meillä valitettavasti sama ongelma..miehen haluttomuus:/
Parisuhdetta kumminki vain pari vuotta takana!!:O Ittee vaivaa ihan mielettömästi. Olen aika seksuaalinen aina ollut ja yhtäkkiä, kun se loppuu niin..vetää aika sanattomaksi..
Olen keskustellut mieheni kanssa tästä, mutta ei se siitä miksikään ole muuttunut..hiljasta seksin suhteen edelleen..
Häntä tuntuu aina vaan väsyttävän tms..

Täällä myös kokeiltu kaiken maailman kikkas konsteja, että mies vähän syttyis, mutta EI..huoh..

Nyt alkaa ittee huolestuttaan, kun huomasin tuossa yks päivä että tekis mieli panna melkeen jokaista vastaan tulevaa miespuolista!!
(pettää en haluaisi)
Oon nyt tässä miettiny, että pitäisikö se nyt sitten vaan ottaa ja tyytyä siihen, että selibaatissa eletään!!!!???:O
Onko se seksi nyt sitten niin tärkeetä.....(NO ON)!!!

Jännä tosiaan, ku itsekki olen aina luullut ja kuullut, että ne on ne miehet jotka on innokkaampia sänky puuhiin, ku näköjään en olekkaan ainut nainen joka ei seksiä mieheltänsä saa..

 

Tämä jaaritteluni ei auta ketään juuri nyt puutteesta kärsivää, mutta pakko tuoda julki...

Tarvitsisimme nimittäin reipashenkisen kulttuurivallankumouksen parisuhteen alalla. Jos nimittäin astutaan askel taakse – katsotaan siis systeemiä hiukan kauempaa jonkun alienin silmin – niin onhan se lopulta ihan absurdi ajatus, että yksi ja sama ihminen tyydyttäisi kaikki tarpeeni lopun elämääni.

Onhan sula mahdottomuus – tai lottovoittoon verrattava sattuma – että juuri se yksi tyyppi kattaisi koko skaalan luotettavuudesta, vanhemmuustaidoista, taidemaun kautta aistillisiin nautintoihin.

Ideaalissa tilanteessa suhde luo hienon kasvupohjan jälkeläisille. Jos siinä sivussa puolison kanssa voi harrastaa teatteria, skeet-ammuntaa ja seksiä, niin hyvä. Ellei toisnen ole näistä kiinnostunut, mutta itseä kiinnostaisi, niin niitä voisi harrastaa jonkun muun kanssa, ja that's it – kaikki olisivat tyytyväisiä.

Muuta en kadu, kuin liian varhain syntymistä. Nykyään näyttää olevan enemmän tapana kokeilla ja valikoida: "Seksiä voi harrastaa ilman rakkautta" | Rakkaus ja seksi | Iltalehti.fi

 

Ideaalissa tilanteessa suhde luo hienon kasvupohjan jälkeläisille. Jos siinä sivussa puolison kanssa voi harrastaa teatteria, skeet-ammuntaa ja seksiä, niin hyvä. Ellei toisnen ole näistä kiinnostunut, mutta itseä kiinnostaisi, niin niitä voisi harrastaa jonkun muun kanssa, ja that's it – kaikki olisivat tyytyväisiä.

En nyt ihan tavoittanut pointtiasi, mutta ainakin itsellä näin onkin. Niitä "jonkun muun kanssa"-tyyppejä kutsutaan ystäviksi.

Mun mielestä parisuhteessa tärkeimmät jutut on ehdottomasti se luottamus, se arjen jakaminen ja seksi, vanhemmuustaidot ja se että toisen kanssa on hyvä olla ja rakastaa. Ystävien kanssa voidaan sitten jakaa ne taidenautinnot tai yhteiset mielenkiinnonkohteet. En mä edes oleta että mun mies tykkäisi kaikista samoista asioista kuin minä enkä mä edes yritä tykätä samoista kuin se. Plussaahan se on, jos näissäkin asioissa on paljon yhtymäkohtia, mutta ei missään nimessä välttämättömyys. Kunhan ei ns. isoissa asioissa ole täydellistä ristiriitaakaan tai jos on, niin niin että molemmat saavat silti toteuttaa itseään haluamallaan tavalla (uskonto, elämänkatsomus, politiikka, elämäntavat)...

Onhan sula mahdottomuus – tai lottovoittoon verrattava sattuma – että juuri se yksi tyyppi kattaisi koko skaalan luotettavuudesta, vanhemmuustaidoista, taidemaun kautta aistillisiin nautintoihin.

Pakko sanoa, että mahdottomuus kai se olisikin, mutta eikai kukaan sellaiseen edes tähtää?!?!

 

Naiseni tule sitten raskaaksi aika pian ja toki ymmärsin, ettei seksi maistunut raskauden aikana. Synnytyksen jälkeen ymmärsin, ettei heti voi tehdä mieli, mutta kun synnytyksestä oli jo 4-5kk ja minä olin jo siinä vaiheessa siis ollut ilman vuoden niin alkoihan se nuppia kiristämään välillä hyvinkin paljon.

Mikähän siinä on, että seksiä riittää anteliaasti siihen asti, että tullaan raskaaksi ja sen jälkeen hanat kiinni. Kuulostaa joka kerta vähän siltä, että nainen halusi lapsen eikä miestä.

 

Täällä tilanne samanlainen, eli mies haluaa vähemmän kuin mitä itse haluaisin. Suhteen alussa oli puhetta siitä, että itse haluaisin joka päivä, jopa 3 krt/pvä. Mies sanoi silloin samaa, edellisessä suhteessa kun seksiä ei naisen haluttomuuden takia saanut.
No, suhteen alussa seksiä oli lähes joka päivä. Kuitenkin kokoajan vähentyen. Ollaan puhuttu asiasta kyllä, ja tilanne on hieman korjaantunut. Mutta minkäs sille voi jos toisen ei tee mieli. Itse olen timmissä kunnossa, aikanaan mallin töitäkin tehnyt, eli siinä ei pitäisi ongelmaa olla, että olisin itseni päästänyt huonoon kuntoon. Enemmänkin meillä se on mies, joka on painoa lisännyt, itse olen hoikemmassa kunnossa nyt, kuin tavatessamme.

 

Ja saan kyllä vieteltyä miehen usein jos yritän, silti tulee tunne, että toinen ikäänkuin "uhrautuu". Lisäksi mies on muuttunut alkuajoista passiivisemmaksi, itse olen nykyään useimmiten päällä. Tykkään toki siitäkin, mutta olisi kiva jos mies olisi välillä se aktiivinen osapuoli.

 

Mun mies katsoo pornoa ja runkkaa suihkussa aina kun pystyy. Vaikka olisin tunninkin poissa niin pornoa on ladattu ja suihkusta kuuluu melkein päivittäin kun runkkaa.

Seksiä oli ehkä kerran viikossa, koska en kestänyt enään kertaakaan sitä torjumista. Ja sen viikon tauon jälkeen oli mun aloitteestani. Ajattelin, että jos sillä kertaa kelpais. Seksi ei tunnu enään yhtä hyvältä, en pysty saamaan orgasmia ilman että ajattelen muita miehiä. En vaan pysty kiihottumaan miehestä, joka ei mua halua. Ollaan puhuttu asiasta ja joskus mies on ottanut mut tosi hellästi ja omaalotteisesti, mutta niin käy tosi harvoin. Vieläkin tuntuu, että "uhrautuu" mun takia.

Miehellä on kyllä tosi paljon stressiä, mutta kyllä ainakin haluja riittää, kun runkkaa kuitenkin päivittäin. Eikö mies tajua, että joka päivä mietin muita miehiä ja miten mukavaa olisi olla sinkku, kun vois lähteä ulos ja sais melko varmasti seksiä mieheltä joka tekee selväks että haluaa mua. Olen sitäpaitsi paremmassa kunnossa tällä hetkellä kuin sinkkuna.

 

Minä itse kyllä haluan paljon seksiä, ja itse olen halukkaampi kuin mieheni! Haluan niin paljon aina munaa! Ja haluan, että mieheni tunkee sen oikein syvälle!

 

vastatkaa

 

Nyt alkaa oikeasti mennä hermot. Nyt voi näköjään unohtaa senkin, että jos kaikkeni yritän niin sitä seksiä saisi. Eipä näköjään enää saa vaikka mitä tekisi. OTtaa todella, TODELLA päähän olla puutteessa koko ajan, varsinkin kun niitä muita ottajia kyllä olisi. Omalle miehelle vaan ei kelpaa.

 

Todella harmillista halukkaana miehenä lueskella ettei mies anna seksiä. Varsinkin kun nainen on osoittanut sitä haluavansa. Voimia teille kaikille ja olisi niin mukava saada joku ratkaisu keksittyä ongelmaan..

 

Ei kieltämättä hauskaa ole ei. Eilen sain sentään usean viikon jälkeen sitä "sääliseksiä". Toki huomattavasti tyhjää parempi, silti ärsyttää kun miehen ei oikeasti tee mieli.

 

On varmasti tyhjää parempi. Se on todella ärsyttävää kun itsellä tekis huomattavasti useammin. Mulle soitteli joku ruusunjuuriuutetta jolla pitäs jokin vaikutus olla.. En tilannut, tarpeeksi muutenkin on noita haluja Olisiko teillä mistään vastaavasta apua. Tai saisiko miestä jollakin virikkeellä innostumaan. Varmaan olet jo kaikkea yrittänyt.

 

Jep, kyllä se sääliseksinkin saaminen joskus korpeaa vaikka toki myös helpottaakin. Tällainen epätasapaino halukkuudessa syö aina pahasti parisuhdetta, varsinkin sitä puutteessa elävää - sen suhteen haluttoman osapuolen arkeenhan se ei läheskään niin paljoa vaikuta.

Minkäs siinä sitten teet, eipä niitä vaihtoehtoja niin paljoa ole: pettäminen, suhteen purkaminen, suhteen jatkaminen hammasta purren tai elinikäiseen runkkauskuuriin siirtyminen. Ei ole helppoa eikä kivaa.

Kannatan orgiaklubia meille halukkaille ja varatuille

 

Meillä myös sama ongelma, mieheni ei halua. Tai siis en voi sanoa että ei ollenkaan koska seksiä meillä on noin kahden viikon välein mutta mielestäni se on vähän koska olemme seurustelleet vasta 1v7kk ja noin vuoden tilanne on ollut tällainen. minä haluaisin vaikka joka päivä mutta minun alotteitani ei oteta huomioon. joka kerta kun saan "pakit" niin se tuntuu aina vain pahemmalta mutta minkä sille voin että haluan miestäni enkä malttaisi pitää käsiäni erossa hänestä.

Olen kyllä puhunut asiasta mieheni kanssa mutta mitään vastausta en ole siihen saanut että miksi halumme eivät kohtaa. olen huolissani kun lueskelen palstoja joissa "ammattilainen" vastaa lukijoiden kirjeisiin tällaisissa ongelmissa, niin niissä kehoitetaan hankkimaan rakastaja/rakastajatar. pettäminen ei mulle ole vaihtoehto mutta toivoisin tilanteeseen muutosta ennen kuin itsetunnostani ovat vain rippeet jäljellä. olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä että olen nätti ja vartalonikin ihan siedettävä eikä edellisissä suhteissa tällaista ongelmaa ole ollut. nykyisin monestikin iltaisin itken itseni uneen miettien mikä mussa on vikana.

Omat aloitteeni torjutaan lähes aina mutta minä en ole kertaakaan kieltäytynyt seksistä nykyisen mieheni kanssa. Olen yrittänyt kaikenlaisia tapoja, "viettelyä" sekä rohkeasti mieheeni käsiksi käymistä mutta monesti mieheni nukahtaa vaikka minulla on kalu vielä kädessä.

Kyllä, tiedän että ihmiset ovat erilaisia eikä miehetkään aina halua mutta väkisinkin joudun miettimään mitä tämä on viiden vuoden päästä jos "alkuhuuma" meillä meni ohi alle puolessa vuodessa.