Olen aina pitänyt seksistä ja harrastanut sitä paljon edellisissä suhteissani. En ole koskaan ennen tullut torjutuksi.
Nykyisessä suhtessa torjunta alkoi ensimmäisen parin kuukauden jälkeen asteittain. Sen lisäksi mies ei halua juuri koskaan suudella (paitsi omasta aloitteestaan seksiä harrastaessa), enkä saa suuseksiä ikinä. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen saanut sitä kahdesti. Naisen alapää kuulemma ällöttää. Ei auta, vaikka on puhdas ja karvaton, ei vaan kiinnosta. Torjuessaan ei ota tippaakaan huomioon tunteita, toteaa vaan, että ei kiinnosta, ei jaksa, ei tunnu siltä, ei huvita.
No, mä sitten runkkaan ja nyt uusimpana piirteenä olen alkanut saada orgasmeja unissani. Olen sanonut miehelle, etten pysty enää häneltä seksiä ruinaamaan, koska se on niin alentavaa. On aikoinaan sanonut mulle kerran niin törkeästi, että meinasin jättää siihen paikkaan. Totesi, että mä yritän pakottaa häntä seksiin, samoin kuin mut on pakotettu (mulla on siis taustalla ihan oikeaa seksuaalista hyväksikäyttöä, josta olen terapian avulla päässyt yli). Mikään ei ole koskaan sattunut yhtä paljon kuin toi lause. Että rakkain ihminen vertaa mua raiskariin, kun mä haluaisin läheisyyttä. En ole koskaan pakottanut häntä seksiin, ja jos huomaan, että alkaa velvollisuudesta panemaan, niin ei kiinnosta itseäkään. Olen kieltämättä alkanut itkeä, kun toinen on torjunut taas kerran, mutta olen itkenyt siksi, että on oikeasti tuntunut niin pahalta ja mitätöidyltä ja epäkelvolta, enkä huvin vuoksi häntä syyllistääkseni.
Olen lihonut hieman suhteen alusta, enkä tunne itseäni enää kauniiksi naiseksi, haluttavaksi, tai ihanaksi. Syön sitten sitä suklaata ja runkkaan, ja vihaan itseäni. Läheisyyttä on aina kun mies haluaa ja ehtii muilta kiireiltään. Pussailee ja halailee ja sanoo, että olen ihana. En koe enää henkistä läheisyyttä. Hän on tyytyväinen suhteeseen. Olen huomannut, ettei seksi ole ainoa asia, missä haluaa määrätä tahdin ja tyylin. Tuntuu, että haluaa olla kontrollissa joka asiassa, eikä sängyssäkään oikein nauti vapautuneesti, jos mä kosken häneen, vaan haluaa itse olla se aktiivisempi osapuoli. Seksiä on nyt 1-4 kertaa kuussa, että tilanne ei ole yhtä paha, kuin joillain täällä, mutta itselleni kävisi paremmin se 1-4 kertaa viikossa. Sillä ei vaan tunnu olevan mitään väliä. Mies vaikuttaa siltä, ettei aio tehdä asialle mitään. On sanonut, että harmi, että sulla on niin kurja olo, mutta siinä on oikeastaan ainoa kommentti, joka aiheesta on irronnut. Ollaan puhuttu joitain kertoja, mutta keskustelut ei tunnu johtavan mihinkään. En ole pettäjätyyppiä, mutten pysty elämään loppuelämääni niin, että mun seksuaalisuus toteutuu vain toisen ehdoilla. Annan hänelle aina, kun haluaa. Olen yrittänyt kieltäytyä, mutta se on aika hankalaa, kun on valmiiksi puutteessa. Silti mulla on seksin jälkeen nykyään tyhjä olo. Tuntuu, ettei se ole yhteinen asia. En osaa sitä sen paremmin kuvailla.