Yleinen tarina tuntuu olevan, että suhteen alkuvaiheessa on paljon seksiä - ja sitten se laimenee, naisen halut loppuvat ja miehet turhautuvat. Naiset rationalisoivat haluttomuutensa monin syin - mies ei auta kotitöissä, ei kuuntele, ei ole hellä, ei ole romanttinen, on epäsiisti, katsoo muita naisia jne.
Voi tietenkin kysyä, oliko mies suhteen alkuvaiheessa oikea kotitaloushirmu, tehosiivooja ja remonttireiska, himotiskaaja ja pölynimurin turboajaja, kun silloin seksikin maistui. Mutta kyseessähän onkin oikeasti"seli, seli ja lässyn lässyn" tekosyy - vaikka nainen uskoisinkin tähän (joku syyhän haluttomuuteen on löydyttävä).
Minusta juttu menee loogisesti näin. Ennen tehokkaita ehkäisykeinoja seksisuhde merkitsi lähes varmaa raskautta hedelmällisessä iässä olevalle naiselle. Ja raskaus ja synnytys oli rikaabeli juttu, johon moni lapsi ja nainen kuoli. Vielä 1800 - luvulla oli tapana, että naiset synnytyksen alkaessa varmuuden vuoksi hyvästelivät läheisensä kuin näkisivät nämä viimeistä kertaa.
Jos nainen oli selvinnyt sukupuolisuhteessa hengissä 3 -5 vuotta , niin hän oli synnyttänyt 2 - 4 lasta, joista mahdollisesti 1 -2 oli elossa. Tällöin oli tärkeää perheen kannalta äidin itsekin koettaa pysyä hengissä eikä enää ottaa uuden raskauden riskejä. Tämä on taustalla naisen seksuaaliseen kyllästymiseen mitä parhaimpaankin puolisoon noin viidessä vuodessa. Tällöin alkaa arki väsyttää ja mies ärsyttää ja/tai tuntua tylsältä. Kyseessä on selvä evolutiivinen etu, strategia, joka takasi hyvän määrän elinkykyisiä jälkeläisiä.
Mutta entäs sitten se seksin herääminen uudessa suhteessa? Yksi naisen syviä vaistonvaraisia haluja lienee saada kuitenkin se lapsi jokaiselle partnerilleen. Siis kun elämään on tullut uusi mies, niin silloin on jälleen riskinoton aika - ja taas mennään. Ja tälläkin on ollut evolutiivinen järkensä, geenit menevät kierrätykseen.
Näin se menee, eikä sille mitään voi.
