Seksin merkitys parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sarianna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sarianna

Vieras
Luin eilen uusinta Kauneus ja Terveyslehteä, jossa oli pitkä artikkeli seksistä. Siinä eräs asiantuntija (gynekologi ja seksuaaliterapeutti) kertoi, että jo alun seurusteluvaiheessa olisi hyvä keskustella, että mitä parisuhteelta haluaa. Hän sanoi, että jos puoleen vuoteen toinen kieltäytyy seksistä jonkun muun syyn kuin synnytyksen tai vakavan sairauden vuoksi, voidaan katsoa, että hän on kieltäytynyt kokonaan seksikumppanuudesta, jolloin toinen vapautuu (ja näinollen hänellä oikeus saada tyydytyksensä muualta).

Tälläkin palstalla on vatvottu asiaa puolin ja toisin, mikä on seksin merkitys parisuhteessa. Yleensä asiaa ajatellaan siltä kannalta, että naisella on oikeus kieltäytyä seksistä, mutta ei ajatella sitä, että mitä sitten tehdä sen miehen halukkuuden kanssa, joka jää täysin tyydyttämättä. Tietysti siis voi olla toistekin päin, että mies ei halua ja nainen haluaa.

Tiedän yhden onnellisen pariskunnan, jonka avioliitto kaatui esikoisvauvan saamisesta aiheutuneeseen äidin masennukseen ja seksittömyyteen. Parisuhdeterapia ja mielialalääkkeet eivät korjanneet tilannetta riittävästi, joten mies haki eroa.

Kauneus ja terveys -lehden asiantuntijan mukaan huono seksi tai seksittömyys voivat olla ihan riittävä syy eroon.

Kommentteja?
 
Jos ei seksi toimi tai sitä ei ole, niin kyllä siitä koko suhde kärsii. Ja jos sitä ei ole ollenkaan, niin kyllä sitä aika nopeasti hairahtuu sivusuhteeseen.

 
samaa mieltä periaatteessa. Parisuhteessa on oikeus saada sekä psyykkiset että fyysiset tarpeensa tyydytetyiksi.


Se, että nämä tarpeet ja toiveet ovat niin erilaisia aiheuttaa juuri ne ongelmat. T

Mutta puolivuotta on kuitenkin aika lyhyt aika. Ehkä vuosi olisi kohtuullisempi varoaika.

Mut itse ajattelen, että jos ei kotona olisi puoleen vuoteen mitään intiimielämää, eikä toinen osottaisi edes mitään aietta tai kiinnostusta korjata asiaa, niin olisin kyllä aika huolestunut tilanteesta.
 
On aika epärealistista odottaa että parisuhde olisi AINA KAIKKIEN tarpeiden täyttäjä. Ei ihme että erotaan niin paljon jos kuvitellaan että parisuhde olisi aina hyvä ja täydellinen. Eihän tuollaisia paineita ja vaatimuksia aseteta millekkään muullekkaan elämän alueelle (työ, lapset, sukulaiset, harrastukset jne).

Lisäksi suhteessa on aina kaksi osapuolta joiden tarpeet ja toiveet eivät mitenkään voi aina osua yksiin. Keskustelua, kompromisseja ja aitoa välittämistä tarvitaan silloin jos toinen ei juuri siinä vaiheessa suhdetta olekaan se elokuvien ihana prinssi tai prinsessa. Mutta liian usein täälläkin kuulee vain ""minäminäminä"" ja kumppani on joku ilkeä ja outo olento jota vastaan taistellaan. Kannattaisiko puhua asioista sen kumppanin kanssa ja yrittää ymmärtää toinen toistaan? Ihmisiä me kaikki ollaan.
 
Ilman muuta seksittömyys tai yrityksistä/keskusteluista huolimatta pitkään jatkunut huono seksi on riittävä syy erota. Tuollainen puolen vuoden ""odotusaika"" tuntuu kyllä aika pitkältä. Siitähän taas ei mitään tule, että toinen ei halua, mutta antaa ""armosta"" toiselle silloin tällöin, vaikkapa pari kertaa kuussa. Jos parisuhteessa elävien libido/tarpeet ovat kovin erilaisia, on melkoisella varmuudella tiedossa melkoisia ja pysyviä ongelmia... miksi siis pitäytyä sellaisessa suhteessa. Tietysti, tietysti... kyllähän parisuhteessa muitakin elementtejä on kuin seksi...
 
Kati, lainaan sinua

""On aika epärealistista odottaa että parisuhde olisi AINA KAIKKIEN tarpeiden täyttäjä. Ei ihme että erotaan niin paljon jos kuvitellaan että parisuhde olisi aina hyvä ja täydellinen. Eihän tuollaisia paineita ja vaatimuksia aseteta millekkään muullekkaan elämän alueelle (työ, lapset, sukulaiset, harrastukset jne). ""

Eihän kukaan oletkaan, että parisuhde olisi AINA kaikkien tarpeiden täyttäjä. Mutta puoleen vuoteen (mikä tässä keskustelussa oli nyt jonkinlainen määräaika seksittömyyteen) mahtuu 182 päivää. Ei silloin ole kysymys siitä että AINA pitäisi täyttää jotain tarpeita.

Sanoit myös, että ei tuollaisia paineita aseteta millekään muulle elämän alueelle, mutta kyllä meillä ainakin pitää joka päivä hoitaa lapset, viitenä päivänä viikossa on käytävä töissä, sukulaisiakin olisi muistettava lähes viikottain tavalla tai toisella ja harrastaminenkin on ihan mukavaa silloin tällöin. Vai oletko sinä Kati puoli vuotta hoitamatta lapsia? Miksi siis ei saisi vaatia, että myös seksielämän on toimittava?

Minun mielestäni kyllä puoli vuotta on todella pitkä aika ilman seksiä parisuhteessa, jos ei synnytyksestä tai sairaudesta ole kysymys. Osoittaa jo kyllä mielestäni isoja ongelmia, jos pariskunta ei puoleen vuoteen rakastele. En tarkoita, että pitäisi heti hakea vieraista seksiä, mutta ehdottomasti pitäisi hakea apua solmujen selvittämiseen. Parisuhteeseen kuuluu mielestäni hyvä ja toimiva seksielämä ihan yhtä tärkeänä osasena kuin rakkaus, luottamus ja ystävyyskin.
 
Eikös sellainen viisas ""sananlasku"" mene niin, että seksi ei ole tärkeintä suhteessa, mutta jos suhde ei toimi, seksikään ei toimi ja jos seksi ei toimi, suhdekaan ei toimi. Kaikki suhteen (muut) ongelmat heijastuvat seksiin jne.


Miksi helvetissä aina jaksetaan jauhaa naisten haluttomuudesta? Tuntuu, että yhä yleistyvänä ilmiönä on myös miesten haluttomuus, joka johtuu esim. liiallisesta pornografian ""käytöstä"".
 
Hyvän parisuhteen edellytys on , että molemmat osapuolet ovat onnellisia omassa henkilökohtaisessa suhtautumisessaan elämään. Kukaan ei voi tehtä toista onnelliseksi.

Toisen kohtaaminen henkisellä ja fyysisellä tasolla on kuitenkin hyvän PARIsuhteen perusedellytyksiä. Jos molemmat ovat perustyytyväisiä elämäänsä, ei kukaan odotakaan toisen täyttävän tarpeitasi kokajan, vaan huolehdit myös tarpeittesi tyydyttämisestä ihan itse. Tapaamalla ystäviä, harrastamalla masturboimalla.

Näin ei aseteta toiselle kohtuuttomia vaatimuksia omien mielihalujen tyydyttäjänä. Kuitenkaan en näe mitään syytä elää parisuhteessa jossa en pysty täyttämään syvempiä läheisyyden ja seksuaalisuuden tarpeitani. Tämä ei tarkoita, että näitä tarpeita pitäisi tyydyttää kaiken aikaa.

Itse katson seksuaalisuuden kuuluvan oleellisena osana parisuhdettani. Orgasmin voin toki saavuttaa vaikka yksinkin, mutta vain avoin ja vuorovaikutteinen seksuaalisuus puolisoni kanssa tuo voimaa ja rohkeutta elämään ja hohtoa arkeen.

Tarpeet vaihtelevat ajoittain. Olen oppinut seksuuaalisten kohtaamistenkin tekevän aaltoliikettä. Välillä ollaan aallon pohjalla, välillä huipulla. Ihmisten elämässä on erilaisia jaksoja ja elämäntilanteita. Mutta perusajatukseni on, että ilman pätevää syytä toista ei saisi pitää kuukausikaupalla puutteessa.

 
Minulle seksittömyys on yhtä riittävä ja hyvä syy eroon, kuin mikä muu sovittamaton ristiriita tahansa. Jos olen varma, että meillä ei yhteisymmärrystä ja yhteistä halua seksiin ole eikä tule, (tai huomaan, että puoliso antaa vain armosta), tulkitsen parisuhteen epäonnistuneeksi. Tietenkin yksittäisiä tapauksia tai lyhyitä seksittömiä aikakausia saattaa olla, mutta jos tulkitsen, että enää ei ole halua (eikä haluttomuuttaa kyetä uskottavasti selittämään), niin minulla ei ole sellaista parisuhdetta, kuin haluan parisuhteen olevan.

Tätä en tietenkää ole puolisolleni kertonut, enkä kerro. En vaadi, enkä uhkaile vaan totean tässä, että näin on.

En näe mitään syytä, miksi jäisin happanemaan parisuhteeseen, joka ei täytä niitä kriteerejä joita parisuhteelle asetan. Tämä pätee myös muilla elämän alueilla, ei pelkästään seksin.
 
No tarkoitinkin ettei esim. lapsilta odoteta että ovat aina täydellisiä eikä työn odoteta jatkuvasti olevan ihanaa jne. Vertasin tätä siis siihen mitä parisuhteessa TOISELTA odotetaan.
 
Vai kriteerit asetat ! Kiristämällä lähtemisellä voit saada pussit tyhjiksi , mutta siihempä se jää. Tehtäväsi on perheen turvaaminen ja lasten kasvatus ! Miehet latelevat oikeuksiaan kuin Repe the paviaani...
 
Kati, minun mielestäni on kohtuullista odottaa puolisolta seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan. En minäkään odota, että hänen pitäisi rakastella minua joka ilta pari tuntia tai että jokaisen rakastelun pitäisi olla taivaita hipovaa elämystä. Mutta minusta on kohtuullista odottaa, että puoliso haluaa minua eikä harrasta puolen vuoden (saati pidempiä) selibaatteja ilman todella vakavaa syytä.

Mikä sinusta on kohtuullinen aika parisuhteessa elää ilman seksuaalista kanssakäymistä kun kysymys ei ole synnytyksestä eikä sairaudesta?
 
Näitä asioita vatvotaan aivan liikaa. Homma hoituu luonnostaan kun parisuhteessa molemmat huomioivat toisiaan ja ottavat huomioon molempien tarpeet, eikä vain omiansa. Mulla itsellä on ollut todella rasittava työrupeama viimeiset 2 viikkoa, työn ja lapset on jaksanut hoitaa, mutta mies kun vain rastittelee kalenteriin, että milloin viimeeksi on saanut. Mun mielestä tuo suhtautuminen on sairasta, eikä ainakaan paranna suhdetta. Vähemmän valitusta ja enemmän jotain muuta, niin eiköhän asiat hoidu. Sitten on näitä seksiriippuvaisiakin nykyään kun kokoajan pitäisi saada. Sairaus se on siinä kuin muukin riippuvuus. Luonnollisuutta asiassa pitäisi korostaa enemmän mediassakin eikä vain salarakkaita yms. Väärää asennetta tuputetaan joka tuutista ja tietysti joku tolvana jopa uskoo lehtien seksikirjoituksiin. Kannattaisi ensin miettiä onko miten seksiriippuvainen itse ja hakeutua hoitoon, jollei luonnollisesti osata asioita hoitaa.
 
No kun mielipidettäni kysyt niin mielestäni ei ole mitään yleispätevää aikarajaa joka pätisi kaikissa suhteissa. Olen ollut itse joskus suhteessa vuoden ilman ennenkuin ""tuli mitta täyteen"". Mitan täyttyminen johtui enemmänkin siitä että en saanut kunnollista keskusteluyhteyttä syntymään ko ihmisen kanssa (en seksin puuttumisesta enkä monesta muustakaan asiasta) monista yrityksistä huolimatta. Suhde kaatui enemmänkin siihen.

Nykyisessä suhteessani keskusteluyhteys toimii loistavasti joten uskon että jos seksi jostain syystä loppuisi, saisimme asian selvitettyä puhumalla. Jos syy olisi ""korjattavissa"" joko antamalla ajan kulua tai tekemällä enemmän töitä suhteen eteen, jatkaisin suhdetta. Jos asia ei vaikuttaisi olevan korjattavissa, odottaisin ja yrittäisin varmaankin silti vielä aika kauan koska rakastan kumppaniani myös ilman seksiä (vaikka se hyvää onkin). Tämä kaikki riippuen tietysti myös siitä, mitä mieltä hän olisi ja millaisena hän tilanteen kokisi.
 
Pippuri-hyvä! En todellakaan ole huomannut, että suurin osa vaimoista antaa vain armosta... toivottavasti kansakunnan asiat eivät ole aivan niin huonosti! Olen kyllä joskus, itse asiassa jossain suhteessa useamminkin kokenut tällaisen tilanteen, ja rakastelu on lähes poikkeuksetta keskeytynyt. Sen verran alentavana sen koen, olin raukka tahi en.
 
Ai yhden kerran , salli mun nauraa(tai edes hymyillä) Tietäisitpä kaikki ne ajatukset mitä nainen sustakin seksissä ajattelee. Mahtais itku päästä ja pippelin nokka lerpsahtaa alaviistoon...
 
Pippuri, en voi kuin sääliä sinua! Älä kuitenkaan viitsi yleistää, iso osa meistä naisista nauttii todella paljon seksistä eikä harrasta säälipanoja, vaan ihan aidosta halusta rakastelee miehensä kanssa.
 
""Homma hoituu luonnostaan kun parisuhteessa molemmat huomioivat toisiaan ja ottavat huomioon molempien tarpeet, eikä vain omiansa.""

Niin tuota, kumpi ei ota huomioon molempien tarpeita tai huomioi toista:
A. Se joka ei halua rakastella puolisoaan
B. Se joka haluaa rakastella puolisoaan

Rakastelu on paras tapa huomioida toista ja jos parisuhde on kunnossa se myös on yhteinen tarve. Siis tietenkin vain minun mielestäni ja kokemukseni mukaan (ja uskon täysin, että myös puolisoni mielestä).

 

Yhteistyössä