V
vaimo
Vieras
Pahin painajaiseni on aina ollut seksihaluttomuus parisuhteessa.
Olemme olleet aina aktiivisia ja viriilejä molemmat mieheni kanssa.
Minä olen meistä se viriilimpi osapuoli kuitenkin ja siksi olenkin aina nähnyt mahdollisen seksihaluttomuuden suurena, rumana peikkona, joka toivottavasti pysyy kaukana meistä.
Elämä on kuitenkin tuonut tullessansa aika monta, pientä, ihanaa lasta ja paljon kaikenlaista työtä ja vastuuta sen ohella.
Olen raskaana ja melko väsynyt siitä johtuen, joskaan en mielestäni niin väsynyt, ettei seksi maistuisi.
Mies on väsynyt muuten vain, elämästä, mikä on varmaan luonnollista välillä.
Rakastamme toisiamme ja olemme onnellinen perhe.
Mutta. Se iso, ruma peikko on tullut meille. Se tuli sittenkin, vaikkei sen koskaan pitänyt tulla. Minun on erittäin vaikea hyväksyä sitä asiaa.
Miehellä ei juurikaan haluta. Ehkä kerran viikossa tai kahdessa tai joskus jopa kolmessakin...vain. Itse haluaisin vähintään kerran viikossa. Mielellään kaksi kertaa viikossa. Se olisi minulle sopiva määrä.
Syytän herkästi itseäni tästä. Ajattelen, että mies ei halua siksi, koska olen raskaana, eli ruma ja läski...raskaana sitä harvoin tuntee itseään ihanaksi ja kauniiksi.
Tai sitten en ole muuten enää niin kiva, että oisin haluttava.
Itsetuntoni on nykyään hukassa, kuten huomaa. Eikä tämä tilanne imartele sitä mitenkään.
En tiedä, miten ajattelisin ja suhtautuisin.
Olemme puhuneet mieheni kanssa tästä ja mies ei hevin myönnä haluttomuuttaan, mutta sen nyt näkee heikkonäköisempikin.
Ymmärrän miestäni ja säälin vähän, kun ei uskalla puhua ihan suoraan...mutta ei se ole varmaan helppo asia hänellekään.
Mitä tässä tekisi? Lasken päiviä, että tämä vauva tulisi jo navan tälle puolelle ja pääsisin ehkä palautumaan lähemmäs omaa itseäni taas...
Mutta on toisaalta kurjaa olla raskaana, jos tuntee, ettei "saisi olla"...siis jos syy on minun suuressa vatsassani...mutta tämä ongelma lienee aika yleinen, kun perheeseen odotetaan lasta?
Siis se, et mies kokee vatsan "vaikeaksi" ja siinä sitten hiipii seksihaluttomuus tupaan...?
Voi rähmä. Ihan kun ei itsetunto olisi jo tarpeeksi pohjassa tämän valasmaisuuteni kanssa, ähh!
(ja toivon, että tämä juttu saisi pysyä tässä osiossa, sillä en todellakaan puhu tällaisesta asiasta nikilläni...en vain osaa.)
Olemme olleet aina aktiivisia ja viriilejä molemmat mieheni kanssa.
Minä olen meistä se viriilimpi osapuoli kuitenkin ja siksi olenkin aina nähnyt mahdollisen seksihaluttomuuden suurena, rumana peikkona, joka toivottavasti pysyy kaukana meistä.
Elämä on kuitenkin tuonut tullessansa aika monta, pientä, ihanaa lasta ja paljon kaikenlaista työtä ja vastuuta sen ohella.
Olen raskaana ja melko väsynyt siitä johtuen, joskaan en mielestäni niin väsynyt, ettei seksi maistuisi.
Mies on väsynyt muuten vain, elämästä, mikä on varmaan luonnollista välillä.
Rakastamme toisiamme ja olemme onnellinen perhe.
Mutta. Se iso, ruma peikko on tullut meille. Se tuli sittenkin, vaikkei sen koskaan pitänyt tulla. Minun on erittäin vaikea hyväksyä sitä asiaa.
Miehellä ei juurikaan haluta. Ehkä kerran viikossa tai kahdessa tai joskus jopa kolmessakin...vain. Itse haluaisin vähintään kerran viikossa. Mielellään kaksi kertaa viikossa. Se olisi minulle sopiva määrä.
Syytän herkästi itseäni tästä. Ajattelen, että mies ei halua siksi, koska olen raskaana, eli ruma ja läski...raskaana sitä harvoin tuntee itseään ihanaksi ja kauniiksi.
Tai sitten en ole muuten enää niin kiva, että oisin haluttava.
Itsetuntoni on nykyään hukassa, kuten huomaa. Eikä tämä tilanne imartele sitä mitenkään.
En tiedä, miten ajattelisin ja suhtautuisin.
Olemme puhuneet mieheni kanssa tästä ja mies ei hevin myönnä haluttomuuttaan, mutta sen nyt näkee heikkonäköisempikin.
Ymmärrän miestäni ja säälin vähän, kun ei uskalla puhua ihan suoraan...mutta ei se ole varmaan helppo asia hänellekään.
Mitä tässä tekisi? Lasken päiviä, että tämä vauva tulisi jo navan tälle puolelle ja pääsisin ehkä palautumaan lähemmäs omaa itseäni taas...
Mutta on toisaalta kurjaa olla raskaana, jos tuntee, ettei "saisi olla"...siis jos syy on minun suuressa vatsassani...mutta tämä ongelma lienee aika yleinen, kun perheeseen odotetaan lasta?
Siis se, et mies kokee vatsan "vaikeaksi" ja siinä sitten hiipii seksihaluttomuus tupaan...?
Voi rähmä. Ihan kun ei itsetunto olisi jo tarpeeksi pohjassa tämän valasmaisuuteni kanssa, ähh!
(ja toivon, että tämä juttu saisi pysyä tässä osiossa, sillä en todellakaan puhu tällaisesta asiasta nikilläni...en vain osaa.)
niin kyllä niitä voimia kummasti löytyy ja halujakin. Ehkä se että jos "ruinaa" kokoajan ahdistaa vaan toista, ainakin meillä.. Oonki miehelle vitsaillu, että kohta nämä osat vaihtuu ku vauva on syntyny, mulla ei tee niiiiin usein mieli sitten. Muutenki toisen huomioon ottaminen, läheisyys ilman seksiä, yhteinen aika ilman lapsia (järjestelykysymys, palkattu hoitaja jos ei hoitajia oo, kuten meillä ja yöksi hotelliin) 
" Siis että voi pukeutua naisellisesti (ei telttaan) vaikka onki raskaana.