Se on nyt loppu. En enää jaksa kuunnella valitusta joten laitoin sitten asialle pisteen.

[chef]

Ei pirulauta..mahoton mies..

Ja 7 tuntia teit ruokaa??? mitä ihmettä..

Aamulla tein mannapuuroa (sitä en kyllä tuohon mukaan laskenut) ja päivällä broilerimakaroonilaatikkoa, porkkanapihvejä, kasvispihvejä, jauhelihakastiketta ja karjalanpiirakoita. Aloitin klo 15, söin kerran välissä ja syötin lapset kahdesti, siinä oli tauot...viimeinen karjalanpiirakkapellillinen tuli uunista ulos klo 22.

 

[mikrokitumoppi]

Koskaan ei ole sanonut suoraan, että hyi pahaa! Jos sanoisi niin saisi siirtyä mikroruokaan. Paitsi jos sanoisi sen sillain ystävällisellä tavalla...

Muistatteko sen Bridget Jonesin sinisen narukeiton? Sitä jos saisi lautasellisen eteensä voisi se hyikin olla lähellä

Pitäiskö kokeilla...

 

[chef]

Chef onko sulla ohjetta tohon broilerimakaronilaatikkoon? vai teitkö vaan makaronilaatikon broilerin jauhelihasta?

Löysin tämän eilen palstalta...joten tässä

Broilerimakaroonilaatikko

-4 kpl (á 50 g) sipulia
-600 g marinoimattomia broilerin suikaleita
-2 rkl rypsiöljyä
-400 g kuviopastaa
-15 dl vettä
-2 kpl kanaliemikuutiota
-2 dl vehnäjauhoja
-3 rkl rypsiöljyä
-60 g tomaattipyreetä
-1 tl mustapippuria
-2 tl oreganoa
-2 tl basilikaa
-6 kpl valkosipulin kynttä
-4 dl ruokakermaa, max 5 % rasvaa
-2 dl juustoraastetta, max 17 % rasvaa

1. Kuori ja silppua sipuli. Ruskista broilerin suikaleet ja sipuli pannulla öljyssä.
2. Voitele uunivuoka ja mittaa pasta raakana vuokaan.
3. Valmista kastike: Kiehauta vesi ja lisää siihen kanaliemikuutio.
4. Sekoita vehnäjauhot öljyyn niin, että ne imeytyvät hyvin.
5. Lisää vehnäjauho-öljyseos kanaliemeen ja sekoita. Anna kiehua noin viisi minuuttia.
6. Lisää tomaattipyre, mausteet ja murskatut valkosipulin kynnet. Sekoita.
7. Lisää ruokakerma ja juustoraaste. Sekoita niin, että juusto sulaa kastikkeeseen ja kastike on notkeaa.
8. Levitä broilerin suikaleet ja sipulit pastan päälle tasaisesti.
9. Kaada kastike vuokaan ja sekoita kevyesti.
10. Kypsennä 200 asteessa noin 1 h.

 

[kuulostaa hyvältä]

Chef onko sulla ohjetta tohon broilerimakaronilaatikkoon? vai teitkö vaan makaronilaatikon broilerin jauhelihasta?

Löysin tämän eilen palstalta...joten tässä

Broilerimakaroonilaatikko

-4 kpl (á 50 g) sipulia
-600 g marinoimattomia broilerin suikaleita
-2 rkl rypsiöljyä
-400 g kuviopastaa
-15 dl vettä
-2 kpl kanaliemikuutiota
-2 dl vehnäjauhoja
-3 rkl rypsiöljyä
-60 g tomaattipyreetä
-1 tl mustapippuria
-2 tl oreganoa
-2 tl basilikaa
-6 kpl valkosipulin kynttä
-4 dl ruokakermaa, max 5 % rasvaa
-2 dl juustoraastetta, max 17 % rasvaa

1. Kuori ja silppua sipuli. Ruskista broilerin suikaleet ja sipuli pannulla öljyssä.
2. Voitele uunivuoka ja mittaa pasta raakana vuokaan.
3. Valmista kastike: Kiehauta vesi ja lisää siihen kanaliemikuutio.
4. Sekoita vehnäjauhot öljyyn niin, että ne imeytyvät hyvin.
5. Lisää vehnäjauho-öljyseos kanaliemeen ja sekoita. Anna kiehua noin viisi minuuttia.
6. Lisää tomaattipyre, mausteet ja murskatut valkosipulin kynnet. Sekoita.
7. Lisää ruokakerma ja juustoraaste. Sekoita niin, että juusto sulaa kastikkeeseen ja kastike on notkeaa.
8. Levitä broilerin suikaleet ja sipulit pastan päälle tasaisesti.
9. Kaada kastike vuokaan ja sekoita kevyesti.
10. Kypsennä 200 asteessa noin 1 h.

Kiitos! Pitää kokeilla. Jos mun mies arvostaisi .

 

[chef]

Meillä miehestä huomaa jos ruoka ei ole ollut suuta myöten. Syö hirveän nopeasti lautasen tyhjäksi, tuskin edes pureskelee
Kiittää kuitenkin aina ja kehuu hyväksi. Jos kysyn "oliko hyvää tai pitäisikö muuttaa jotain?" niin vastaa "aurajuustoa oli aika reilusti, mutta muuten oli tosi hyvää". Eli antaa kyllä pyydettäessä nega palautetta, mutta höystää sen aina positiivisellä jutulla.
Mun mielestä on kiva, että sanoo noin. Ei niin harmita jos en ole ihan onnistunut, huom IHAN

Joskus kylläkin kun tuumin jotain ihme ruuan kokeilemista niin sanoo, että tekisit jotain muuta, un siitä tulee niin paljon tiskiä -> arvelen hänen tarkoittavan ettei välttämättä onnistu kunnolla B)

Koskaan ei ole sanonut suoraan, että hyi pahaa! Jos sanoisi niin saisi siirtyä mikroruokaan. Paitsi jos sanoisi sen sillain ystävällisellä tavalla...

Voi kun tuokin ukkeli tajuaisi sanoa noin. Mä ihan mieluusti kuulen mikä siinä on huonoa jos saan sitten vinkin miten kehittää sitä jatkossa. Tai siis alkuun olin tätä mieltä...nyt se on myöhäistä koska meni jo hermo niin pahasti.

 

[-mies~]

Meillä miehellä on tarkka maku. Ei syö kalaa, ei kanaa, ei mustikoita, ei sieniä, ei luumuja, ei pähkinöitä...

Tuskin itsekään kehuisit ruokaa jossa esim. kalaa vaikka miehesi olisi sitä vuorokauden valmistanut? ..

Minusta ei niinkään tuossa ole kyse "tarkasta" mausta, vaan suorasanaisemmin nirsoilusta.

Ja mitä tuohon kehumiseen tulee, niin vaikka ei pitäisikikään, niin voi jättää kokonaan syömättä, ja ainakin moittimatta. Päin vastoin pitää kyllä osata arvostaa työtä ja etenkin asennetta itsetekemiseen,ja siihen liittyvään oppimis- ja kehityshaluun tälläkin saralla jne. ja yleensä asenteeseen.

Tätä palstaa on hauska aika ajoin silmäillä, ja pakko sanoa, että nyt olen jostain syystä aivan ihastunut chef:iin. Chefillä on minusta hyvää parisuhdeasennetta ja kaikkea, ja temperamentiakin! Naiseutta isolla N:llä kuten sanotaan. Minä annan tässäkin kaiken tukeni ja kannustukseni chef:lle. Kyllä se mies vähitelleen pakosta oppii kantapään kautta. oppii vähitellen näkemään omaa typeryyttäänkin tässä ruoka-asiassa. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

 

[chef]

Kannattaa miehen pistää tekemään itselleen ruoat, tulee ainakin hänen makuunsa sopivaa jos kerta sinä et hänen mielestään siinä tehtävässä onnistu...

Varmasti kismittää, itse hyppisin varmaan seinille tuossa tilanteessa ja kieltäytyisin kokkaamasta miehelle, ruoanlaitto on mulle herkkä paikka :hug:

Mulle se sapuskanteko ei ole edes herkkä paikka, eli olen mielestäni aika pitkään kestänyt tuota miehen käytöstä. Mutta nyt tosiaan riitti.

 

[merimies]

Kehutko sä miehen tekemiä ruokia?
Kun kirjoitit, että valitit yksinkertaisista ruuista ja ettei hän mitään huippugourmettia tehnyt.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

 

[isoäiti mölykylästä]

mä olen meillä sanonut perheelle, että mä laitan ruuan ja jos ei kelpaa voi olla syömättä. ja valittaa ei tarvii. aina sen ruuan ei tarvii olla sitä mistä tykkää ja joskus voi tulla joku moka, niin että ruoka ei ole niin maukasta kuin pitäis. mutta sittenkään eri tarvii valittaa. kyllä ne yrittää joskus, kun yhdelle ei sai olla lihakeitossa kuin jauhelihaa vettä ja perunaa ja toiselle pitäs olla sekaan vähä sitä sun tätä. mutta mä en edes vaivaannu vastaamaan näihin kitinöihin. niin kyllä ne näkyy lopettavan

 

[Maine Coon/]

mä olen meillä sanonut perheelle, että mä laitan ruuan ja jos ei kelpaa voi olla syömättä. ja valittaa ei tarvii. aina sen ruuan ei tarvii olla sitä mistä tykkää ja joskus voi tulla joku moka, niin että ruoka ei ole niin maukasta kuin pitäis. mutta sittenkään eri tarvii valittaa. kyllä ne yrittää joskus, kun yhdelle ei sai olla lihakeitossa kuin jauhelihaa vettä ja perunaa ja toiselle pitäs olla sekaan vähä sitä sun tätä. mutta mä en edes vaivaannu vastaamaan näihin kitinöihin. niin kyllä ne näkyy lopettavan

Ihan ku mun näppikseltä

 

[chef]

Meillä miehellä on tarkka maku. Ei syö kalaa, ei kanaa, ei mustikoita, ei sieniä, ei luumuja, ei pähkinöitä...

Tuskin itsekään kehuisit ruokaa jossa esim. kalaa vaikka miehesi olisi sitä vuorokauden valmistanut? ..

Minusta ei niinkään tuossa ole kyse "tarkasta" mausta, vaan suorasanaisemmin nirsoilusta.

Ja mitä tuohon kehumiseen tulee, niin vaikka ei pitäisikikään, niin voi jättää kokonaan syömättä, ja ainakin moittimatta. Päin vastoin pitää kyllä osata arvostaa työtä ja etenkin asennetta itsetekemiseen,ja siihen liittyvään oppimis- ja kehityshaluun tälläkin saralla jne. ja yleensä asenteeseen.

Tätä palstaa on hauska aika ajoin silmäillä, ja pakko sanoa, että nyt olen jostain syystä aivan ihastunut chef:iin. Chefillä on minusta hyvää parisuhdeasennetta ja kaikkea, ja temperamentiakin! Naiseutta isolla N:llä kuten sanotaan. Minä annan tässäkin kaiken tukeni ja kannustukseni chef:lle. Kyllä se mies vähitelleen pakosta oppii kantapään kautta. oppii vähitellen näkemään omaa typeryyttäänkin tässä ruoka-asiassa. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Mulla on nyt tosiaan meneillään "projekti" sen terveellisemmän ruoan puolesta joten tosiaankin voisi mies sitä asennettaan korjata ja olla iloinen että yritän muksuille tarjota terveellisempää ruokaa jne. Eikä varmasti olisi pahitteeksi hällekään lisätä kasvisten määrää ruokavalioon.

Mutta mitä tekeekään mies, kun mä tein kasvissosekeittoa. Pyysi mua tuomaan äitinsä luota (olin siis menossa anoppilassa käymäään) äidin tekemää PIZZAA, jotta mies saa liharuokaa. En voi muuta sanoa kuin huh huh!

 

[chef]

Kehutko sä miehen tekemiä ruokia?
Kun kirjoitit, että valitit yksinkertaisista ruuista ja ettei hän mitään huippugourmettia tehnyt.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Kehun, ihan ehdottomasti...ja tästä jo kirjoitinkin. Aina kiitän ja jos on ollut erityisen hyvää niin mainitsen siitä erikseen.

Röstipotut ja lihapullan on mun miehen bravuureita ja niistä tykkään kovasti. Mutta varsin usien hän tosiaan tekee niitä jauheliha-makaronijuttuja joita en joka viikko jaksaisi kahdesti syödä. Olen hälle siitä muutaman kerran maininnut mutta kun ei muutosta ole tullut, niin olen alkanut itse ottamaan enempi osaa näihin ruoanlaittoihin.

Mielestäni olen siis toiminut varsin reilusti.

 

[Tirlittan]

Minä en jaksa ottaa stressiä siitä että mikä kelpaa miehelle, eikä jokaisen ruuan tarvitse olla lastenkaan mielestä sitä lempiruokaa. Tiedän kyllä mistä tykkäävät. Uusia makuja kokeillaan säännöllisesti, ja jos miehelle ei maistu, syököön illalla salaa pakastepizzan nälkäänsä. Lapset ei kuole nirsoiluun, syövät sitten pari hedelmää ja vaikka porkkanoita välipalana. Olin itsekin todella nirso lapsi.

Suhteen alussa yritin osoittaa jotenkin oudosti rakkauttani ruuan kautta. Pyrin loihtimaan mitä herkullisempia ja mielikuvituksellisempia ruokia miehelle, joka kuitenkin olisi ollut onnellisempi saadessaan eteensä kaupan lasagnen tai jauhelihakastiketta perunoilla. Sitten tulin siihen tulokseen että jatkossa valmistan viikosta valtaosan sellaisia ruokia mitä ITSE haluan syödä, ja joissa on mahdollisimman monipuolisesti kasviksia ja juureksia mukana, ja pelkkää hiilaria vähemmän, ja pari kertaa viikossa kokkaan pomminvarmoja miehen ja lasten lemppareita, spaghetti bolognesea, nakkikastiketta, uunimakkaraa, keittoja etc.

Älä ota turhaa stressiä aikuisen ihmisen syömisistä ja tykkäämisistä. Sinä tarjoat kotona sitä ruokaa mitä haluat, ja muut syövät, tai kokkaavat itse omat pöperönsä.

 

[Huspati Huta]

Tuli mieleen, että miten tämä sinun projektisi ap, onko se siis sinun vai teidän projektinne? Siis tietääkö mies oikeasti (niin että muistaa, on huomannut, pitää järkevänä ja hyvä asiana ) tätä projektia, onko hänkin siihen sitoutunut? Minä huomaan useinkin aloittavani innolla jotain, enkä oikein muista infota muita, että ai niin, meille sitten ostetaan vaan luomumaitoa tai huom ei ole enää margariinia, kun teen levitteen itse. Ihmettelen sitten, kun kukaan ei sitä levitettä huomaa sieltä kaapista käyttää.... Eli, miten on, eikö miehesi pidä projektia tärkeänä vai kuinka hän nyt tuolla tavoin käyttäytyy?

 

[wh]

Täällä ainakin tulis monon kuvaa persauksille tuollaisille mamman pojille. Mä varmaan vastaisin että mene sitten äitis luo jos mies alkais pyytää että pitää maistuu samalta kun äitin tekemä. Paljonko näillä mamman pojilla mahtaa ikää olla? Salli mun nauraa jos on yli 25 ja itkee äitin ruuan perään ha haa

 

[kotiäiti]

Omituista ja tuollaselle miehelle teet taas lapsen?

 

[vieras]

tutulle kävi niin että ukolle eka kelpasi kaikki ruoka.yli kymmenen vuotta.yhtä äkkiä kun naama ei miellyttänyt niin ruokakaan ei kelvannut.ukko kulki nakkikopilla syömässä ja nainen teki itselle ja lapsille ruokaa.lopulta erosivat,mutta ruoka ei ollut syynä

 

[merimies]

Kehutko sä miehen tekemiä ruokia?
Kun kirjoitit, että valitit yksinkertaisista ruuista ja ettei hän mitään huippugourmettia tehnyt.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Kehun, ihan ehdottomasti...ja tästä jo kirjoitinkin. Aina kiitän ja jos on ollut erityisen hyvää niin mainitsen siitä erikseen.

Röstipotut ja lihapullan on mun miehen bravuureita ja niistä tykkään kovasti. Mutta varsin usien hän tosiaan tekee niitä jauheliha-makaronijuttuja joita en joka viikko jaksaisi kahdesti syödä. Olen hälle siitä muutaman kerran maininnut mutta kun ei muutosta ole tullut, niin olen alkanut itse ottamaan enempi osaa näihin ruoanlaittoihin.

Mielestäni olen siis toiminut varsin reilusti.

Juu, kyllä miehelläsi on sitten asennevamma.
Oletteko keskustelleet asiasta niin, että hän tajuaa, millaista esimerkkiä näyttää lapsilleen, jos kasviskeiton sijaan tilaa anoppilan pitsaa?

 

[jaa]

sen siitä saa, kun alunperinkin alkaa paapoa ukkoaan.

 

[kahden äippä]

Mun mies on todella nirso. Se juontaa juurensa siihen kun hänellä lapsena epäiltiin jos jonkilaista allergiaa ja sen aikaisten ohjeistusten mukaan sitten syötettiin mahdollisimman allergisoimatonta ruokaa (eli mahdollisimman yksipuolista). Edelleen ukko ei söisi muuta kuin perunoita ja jauhelihakastiketta... Tomaatti on hänelle kauhistus! Ja vihannekset ylipäätensä. Ainoa hedelmä mihin koskee on banaani.

Kun meille alkoi lapsia siunaantumaan niin tein hyvin selväksi että en aijo opettaa lapsia syömään yksipuolisesti. Teen jatkossa ruokaa, jossa on vihanneksia ja jopa sitä pelättyä tomaattia. Kaikki ruokani eivät tule sisältämään jauhelihaa ja se salaatti kuuluu siihen lautaselle. Ja kyllä tuo yleensä jotain valittamista keksii joka ateriasta... Onhan se todella ikävää... Tiedän kuitenkin että jopa miehen ruokavalio on tätä nykyä paljon monipuolisempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Aina kun tulee valitusta sanon vaan herralle, ettei lapsetkaan siitä valita ja herra on hyvä ja tekee itse jos ei kelpaa. Aina välillä ukko kuitenkin muistaa sanoa kuinka arvostaa ruuan laittoani. Ihan kiva kuulla välillä kiitosta kun ensireaktio on yleensä narina...

 

[Huumekoira]

Mun mielestä on uskomatonta, että toinen kehtaa valittaa sapuskoista. Tekis itte välillä kanssa.

 

[chef]

Tuli mieleen, että miten tämä sinun projektisi ap, onko se siis sinun vai teidän projektinne? Siis tietääkö mies oikeasti (niin että muistaa, on huomannut, pitää järkevänä ja hyvä asiana ) tätä projektia, onko hänkin siihen sitoutunut? Minä huomaan useinkin aloittavani innolla jotain, enkä oikein muista infota muita, että ai niin, meille sitten ostetaan vaan luomumaitoa tai huom ei ole enää margariinia, kun teen levitteen itse. Ihmettelen sitten, kun kukaan ei sitä levitettä huomaa sieltä kaapista käyttää.... Eli, miten on, eikö miehesi pidä projektia tärkeänä vai kuinka hän nyt tuolla tavoin käyttäytyy?

Projektina on siis ostaa mahdollisimman halvalla, mahdollisimman terveellistä ruokaa. Eli ennen meni ruokakauppaan 700? kuussa ja jatkossa olisi kiva jos sinne riittäisi 600-650?.
Mies on tästä rahansäästöstä kanssani täysin samaa mieltä, elu tässä kohtaa olemme samoilla linjoilla.

Ennen kaupassa käytiin joka toinen päivä ja kotiin kannettiin aika paljon eineksiä, karkkia, suklaata (sitä oli pakko saada joka päivä), limskaa, pullaa ja kaikenmaailman vanukkaita ja joghurtteja.
Tästä mies aina napisi (kaupassa käytiin liian usein ja ostettiin liikaa herkkuja) joten hän on hyvillään kun tämä on nykyään mennyttä elämää.

Nykyään kaupassa käydään 2 kertaa viikossa ja kaikki tuo edellämainittu jää pääsääntöisesti kauppaan. Jos se ois vain musta kiinni, niin ne jäis sinne kokonaan mutta mies on halunnut vähän limskaa ja joghurttia joten toki olen ne hälle sallinut.
Nyt mies kuitenkin on kahdesti napissut siitä että kauppaan pitäisi päästä vähän useammin (tässä kohtaa mä en enää kyennyt ymmärtämään miestä...ennen käytiin 3-4 kertaa viikossa, nyt 2 ja se onkin sitten liian vähän, mutta se 3-4 kertaa oli liian paljon *raapii päätä*).

Miehen mielestä periaatteessa on hyvä juttu, että kasvisten määrää on lisätty mutta käytäntö ja periaate ei sitten näemmä kuitenkaan kohtaa. Eli jos teen kasvisruokaa niin sitten mies napisee siitä ettei ruoassa ole lihaa.

Me ollaan oltu lihan suurkuluttajia, eli siinä missä normiperhe käyttää 400g jauhelihaa niin me käytetään 600-800g. Olen nyt normalisoinut sitä lihan määrää sinne 400g, mutta mies "hakkaa vastaan" siinäkin asiassa. Hälle ei kelpaa normaali lautasmalli, vaan hän haluaa lihalautasen. Hän sitten ehdottikin että jos teen ruokaa siten että laitan meille muille vähemmän lihaa kuin hälle...juu ei. Tehkööt sitten ihan itse vaan ne ruokansa.

Ei toisaalta ollaan samoilla linjoilla mutta toisaalta ei kai kauempana toisistamme voitais olla

 

[chef]

Täällä ainakin tulis monon kuvaa persauksille tuollaisille mamman pojille. Mä varmaan vastaisin että mene sitten äitis luo jos mies alkais pyytää että pitää maistuu samalta kun äitin tekemä. Paljonko näillä mamman pojilla mahtaa ikää olla? Salli mun nauraa jos on yli 25 ja itkee äitin ruuan perään ha haa

On yli 25v. Ei ole nyt tuota kaalilaatkkoa ja pizzaa lukuunottamatta koskaan äidin ruokien perään ollut, joten onneksi siitä ei nyt sen suuremmassa mittakaavassa ole kyse

 

[bb]

Mutta eihän se että sanoo että ruoka on "ihan hyvää" ole mikään haukku. En ymmärrä yhtään, kun miehen vanhempien luona pitää kaikkea ruokaa kehua aina hirveästi ja jos et sano ruosta mitään, niin heti kysytään oliko siinä jotain vikaa. Jos lautasella on ihan tavallista makaroonilaatikkoa tai eilisistä perunoista tehtyä pyttipannua, niin eikö se riitä kun sanoo kiitos syötyään, eikä tarvi väkisin yrittää kommentoida, että olipa maukkaasti paistettu peruna. Tietysti jos kyseessä on jokin uusi ruokalaji, niin silloin voi olla aiheellista kertoa tykkäsikö ja haluaako syödä samaista ruokalajia uudelleen, mutta muuten minusta on turhaa kehua ellei ruoka oikeasti ole ollut poikkeuksellisen hyvää.

 

[chef]

Omituista ja tuollaselle miehelle teet taas lapsen?

No ei sitä varmaan enää perua tässä kohtaa voi Muksu on ollut mahassa jo 38 viikkoa ja mies on kiukutellut ruoasta 2 viikkoa.

Ei se ruoasta kiukuttelu nyt sentään mikään lapsetekoa estävä asia ole...meillä tulee menemään jatkossa ihan hyvin tuon ruoan suhteen kun mies tekee omat ja mä omat sapuskani.