Nyt loppu, en jaksa tätä (lapsettomuus)

["vieras"]

Kantsii nyt mennä lapsettomuuslääkärille. Sieltä se lähtee. Mitäs, jos vika löydetään ja se on pikkujuttu korjata? Kantsii ehdottomasti selvittää, mistä kenkä puristaa. Oikeasti. Apu voi olla hyvin lähellä ja tulla nopeasti! Tiedän noi fiilikset, itse kävin niitä läpi. Sit hoidoilla saatiin ekasta yrityksestä lapsi ja toka lapsi tulikin ihan luomuna

 

[empty]

Mä olin kans ihan samassa tilanteessa samanikäisenä kuin sinä. Ja olen kanssa luonteeltani sellainen että ajattelen pahinta etten sitten pety niin pahasti. Yritystä oli takana jo monta vuotta. Hoidoissakin käytiin ja niiden ansiosta viimein vuotta myöhemmin 25 vuotiaana synnytin pienen Ihmeen. Mutta siis kauan noita hoitojakin tarvittiin. Nyt olen kokenut elämäni ensimmäisen keskenmenon, raskaus sai myös hoidoilla alkunsa myös tämä lapsi olisi ollut toivottu ja haluttu. Nyt elän toivossa että ensi vuonna (2012) me saisimme kotiimme toisen Ihmeen.

Alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa kun sai kirjottaa ja ihmiset vastailee onnistumisen tarinoita. Kiitos siitä
Olen erittäin pahoillani ja surullinen keskenmenon puolesta, sekin melkein pahinta mitä voi yrittämisen ja toivomisen jälkeen tapahtua. Toivottavasti raskaudut!!!

 

["vieras"]

Jotenkin tuntuu et maailman kirjat on sekaisin kun 24 vuotias itkee lapsettomuuttaan, vaikkei ole edes tutkimuksissa käynyt. Mitäpä jos ottaisitte pikku tauon miehes kanssa tästä lapsi asiasta ja keskustelisitte mitä jos lasta ei tulekkaan. Ei millään pahalla mutta en tiedä kumpaa pelkäät enemmän parisuhteen menettämistä lapsettomuuden myötä vai lapsettomuutta.
Sitä paitsi voihan olla niin että sun miehes on "tuhkamuna" ettekä siksi saa lapsia.

Sullahan on tässä nyt hyvin aikaa käydä vaikka kouluja ja tehdä töitä, niin voitte sitten ostaa vaikka sen talonkin...
Meillä ainakin perhe muodostuu minusta ja miehestäni, jos onni on myötä niin jatkossa myös yhteisistä lapsista.

 

[empty]

[QUOTE="vieras";22817884]Jotenkin tuntuu et maailman kirjat on sekaisin kun 24 vuotias itkee lapsettomuuttaan, vaikkei ole edes tutkimuksissa käynyt. Mitäpä jos ottaisitte pikku tauon miehes kanssa tästä lapsi asiasta ja keskustelisitte mitä jos lasta ei tulekkaan. Ei millään pahalla mutta en tiedä kumpaa pelkäät enemmän parisuhteen menettämistä lapsettomuuden myötä vai lapsettomuutta.
Sitä paitsi voihan olla niin että sun miehes on "tuhkamuna" ettekä siksi saa lapsia.

Sullahan on tässä nyt hyvin aikaa käydä vaikka kouluja ja tehdä töitä, niin voitte sitten ostaa vaikka sen talonkin...
Meillä ainakin perhe muodostuu minusta ja miehestäni, jos onni on myötä niin jatkossa myös yhteisistä lapsista.[/QUOTE]

Niin tiedän tiedän, että hullulta kuulostaa, koska on paljon minua vanhempia lapsettomia naisia joilla myös hoitoja takana. Enkä haluakkaan olla sen suhteen itsekäs ja ajatella että kaikki-heti-mulle-nyt. Olen varautunut siihen että tässä menee vuosia.
Purkauduin vain ja nimenomaan haluten näyttää sen pienen naurettavuuden kuinka olen jo tässä iässä näin maailmanloppu pisteessä. Mutta nimenomaan tuoden sen esille, miten paljon ko. asia on jo ehtinyt syödä näinkin nuorta ja syö yhä.

Kiitos viestistäsi, se oli aikamoisen tarpeellinen vinkki juuri meille.

 

[viipuli]

Ei se lapsettomuus ikää katso ja relaaminen voi ehkä auttaa, mutta jos oikeasti on jossain vikaa, niin ei sekään oikein mitään hyödytä. Hoitoihin lähtö ei oo se helpoin asia, se askel tuntuu monesti aika isolta, mutta kun sen on ottanut, niin se voi olla jopa helpottavaa. Meillä loppu viimein "vika" löytyi miehestä, eikä meille näin ollen ole mitään mahdollisuuksia luomulapseen, joten meillä ainoa toive oli lahjasiittiöt. Vaikka meillä nyt onkin tätä nykyä kaksi ihanaa lasta, niin kyllä se lapsettomuus omalla tavallaan edelleen kulkee mukana, vaikkei toki enää samassa muodossa kuin ennen näitä ihania naperoita.
Joten tsemppiä sinne ja menkää ihmeessä lääkäriin, koska kyse voi myös olla aivan pienestäkin jutusta miksi ei tärppää.

 

[ex-lapseton]

Alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa kun sai kirjottaa ja ihmiset vastailee onnistumisen tarinoita. Kiitos siitä
Olen erittäin pahoillani ja surullinen keskenmenon puolesta, sekin melkein pahinta mitä voi yrittämisen ja toivomisen jälkeen tapahtua. Toivottavasti raskaudut!!!

Se helpottaa aina kun saa välillä purkaa =)
Se vaan on ikävää kun täällä palstalla tullaan kaatamaan lisää paskaa niskaan, tosin että myös tosielämässä saa paskaa niskaan jos tietyille ihmisille menee purkautumaan.
Älkää luopuko toivosta ja menkää ihmeessä tutkimuksiin. Siinä ette ainakaan mitää häviä vaan pääsette elämässä eteenpäin löytyipä syytä lapsettomuuteen tai ei. Sitten ainakin tiedätte. Ja elämässä olisi hyvä olla muutakin kuin lapsenteko (sanoo ihminen, jonka elämä 1,5v keskenmenoa ennen ja edelleenkin on yhtä lapsentekoa täynnä).

 

[ok]

Tosi tylyjä vastauksia, vain koska ap on 24-vuotias! Sattuu se lapsettomuus 24-vuotiaaseenkin. Ap:ta kuitenkin minäkin kannustan lääkärikäyntiin, käsittääkseni jopa useimmat lapsettomuudesta kärsineet saavat hoitojen avulla lapsen, ja sulla on hyvät mahdollisuudet kun olet vielä suht nuori.

 

["Mannikka"]

[QUOTE="pii";22817811]me yritettiin 2v lasta ja sitä ei saatu, sitten päätin, että antaa olla en jaksa enää. parin kk päästä olin raskaana.

voimia sinulle![/QUOTE]

Nämä on näitä uskomattomia tarinoita, jossa käy onnellisesti! Ihanaa!

 

[tsemppiä]

No voihan sitä madaltaa vähän kynnystä. Käy vaikka ensin yksityisella gynellä, joskus niihin aikoihin kun epäilet että ovuloit. Pyydät tutkimusta ja ultraa. Kerro lapsettomuudesta. Gyne näkee jo samantien onko sulla ovulaatio lähellä, meneillään vai jo mennyt. Se kertoo jo aika paljon. Gyne näkee onko sulla endoo, pco:ta jne. Kaikki nämä ihan vaan tavallisen gynekäynnin aikana. Sitten kun noi asiat on selvitetty voi alkaa miettiä "rankempaa" hoitoihin hakeutumista. Me oltiin yritetty 1,5 vuotta kun mä tein juuri noin. Ajattelin asiaa niin että menen vaan tavalliseen tutkimukseen. Siellä sitten todettiin pco. Gyne antoi samantien reseptit terolutteihin ja clomeihin. Antoi ohjeet miten niitä pitää ottaa mutta jätti päätöksen mulle. Kotona miehen kanssa keskusteltiin ja todettiin että ei se niin kamala asia ole jos muutamana päivänä otan pari pilleriä. Vähän niinkuin ennen otin e-pillerit Pari kuukautta meni noin, ei ollut yhtään enempää stressiä, ei yhtään enempää yritystä, ei tunnetta että NYT YRITETÄÄN tai että NYT HOIDETAAN LAPSETTOMUUTTA. Ja sitten tulikin ne 2 viivaa

 

["meea"]

Kyllähän nuoretkin voi lapsettomuudesta kärsiä. Ite olin 19v ja vuosi yritettiin lasta, lapsettomuuspolille ja tulin raskaaksi ennen ku hoitoihin ehdittiin.

 

[empty]

No voihan sitä madaltaa vähän kynnystä. Käy vaikka ensin yksityisella gynellä, joskus niihin aikoihin kun epäilet että ovuloit. Pyydät tutkimusta ja ultraa. Kerro lapsettomuudesta. Gyne näkee jo samantien onko sulla ovulaatio lähellä, meneillään vai jo mennyt. Se kertoo jo aika paljon. Gyne näkee onko sulla endoo, pco:ta jne. Kaikki nämä ihan vaan tavallisen gynekäynnin aikana. Sitten kun noi asiat on selvitetty voi alkaa miettiä "rankempaa" hoitoihin hakeutumista. Me oltiin yritetty 1,5 vuotta kun mä tein juuri noin. Ajattelin asiaa niin että menen vaan tavalliseen tutkimukseen. Siellä sitten todettiin pco. Gyne antoi samantien reseptit terolutteihin ja clomeihin. Antoi ohjeet miten niitä pitää ottaa mutta jätti päätöksen mulle. Kotona miehen kanssa keskusteltiin ja todettiin että ei se niin kamala asia ole jos muutamana päivänä otan pari pilleriä. Vähän niinkuin ennen otin e-pillerit Pari kuukautta meni noin, ei ollut yhtään enempää stressiä, ei yhtään enempää yritystä, ei tunnetta että NYT YRITETÄÄN tai että NYT HOIDETAAN LAPSETTOMUUTTA. Ja sitten tulikin ne 2 viivaa

Kiitos vastauksesta ja neuvoista. Aijon käydä kans gynellä pian.
Ihanaa kuulla että teillä kävi noin onnellisesti Eihän sitä todellakaan voi vain miettimällä pähkäillä mikä on vikana vaan alkaa tehdä asioille jotain. Itse ehkä sain sen viimeisen potkun nyt 2 vuoden jälkeen vasta ja nyt jo katselen netissä aikoja yksityiselle...

 

["huoh"]

Koko minun ikävuodet väliltä 19-30 v. on mennyt lapsenhankinnassa ja raskauksissa (3kpl)
Voin sanoa näin taaksepäin katsoessani, että elämäni parhaat vuodet menivät täysin hukkaan tuossa lapsenhankintaprosessissa.
En ole nauttinut ihan täysiä elämästäni, kun kaikki aika on mennyt kaikenlaiseen stressaamiseen.
Raskautumisen vaikeudet, raskauden vaikeudet, masennusta, ahdistusta...
Jouluaattojakin olen itseltäni pilannut tekemällä negatiivisia raskaustestejä. Kyllä ihminen on sitten hölmö kun biologiset vietit tätä ajaa...

 

[empty]

[QUOTE="huoh";22818220]Koko minun ikävuodet väliltä 19-30 v. on mennyt lapsenhankinnassa ja raskauksissa (3kpl)
Voin sanoa näin taaksepäin katsoessani, että elämäni parhaat vuodet menivät täysin hukkaan tuossa lapsenhankintaprosessissa.
En ole nauttinut ihan täysiä elämästäni, kun kaikki aika on mennyt kaikenlaiseen stressaamiseen.
Raskautumisen vaikeudet, raskauden vaikeudet, masennusta, ahdistusta...
Jouluaattojakin olen itseltäni pilannut tekemällä negatiivisia raskaustestejä. Kyllä ihminen on sitten hölmö kun biologiset vietit tätä ajaa...[/QUOTE]

Tuo on niin totta ja minulla alkoi mennä tuohon suuntaan jo elämän meininki, sen vuoksi kirjottelinkin ahdistukseni ulos ja esille. Tämä raskautuminen on kokoajan mielessä. Kamalinta tässä on välillä ollut se että seksistä on tullut vain keino yrittää lasta! Joskus kun mieheni on iltavuorossa ja minulla on ovulaatio, niin olen erittäin raivoissani melkein miehelleni mutta vähintään hänen pomolleen mokomista työvuoroista juuri sillon kun mulla olis ovulaatio ja pitäis 24h sisällä yrittää (onneksi kiukkuan vain omassa mielessäni mut kuitenkin)
Raastavaa.
Kun kerroit että sulla on ollut 3 raskautta niin siis toivottavasti ne ovat myös onnistuneet ja sinulla on siellä myös hedelmää tästä kaikesta yrittämisestä.

 

[Saraldo]

Nyt mars sinne gynelle. Joskus raskaaksitulon esteenä voi olla hyvinkin helposti korjattava juttu. Esim. mun siskollani oli munatorvet tukossa. Kun ne avattiin, niin johan alkoi homma sujumaan. Toisilla ongelma selviää helposti, toisilla taas vaikeamman kautta. Mutta ongelma ei koskaan selviä jos sitä ei lähde selvittämään. Kaksi vuotta on jo aika pitkä aika yritystä, varsinkin kun olet vielä hyvinkin hedelmällisessä iässä. Aloita vaikka siitä, että menet ensin itse gynelle, joka tekee perusteellisen tarkastuksen. Jos mitään vikaa ei siinä havaita, pyydät lähetteen lapsettomuuspolille, jossa sitten tutkitaan teidät molemmat.

 

["Kumikameli"]

Me yritettiin esikoista vuosi, olin aivan varma ettei meille sitten ikinä lasta tule, itkin pari päivää, kaivoin lapsettomuusklinikoiden puhelin numerot, vertailin netissä hoitoja yms, päätin että seuraavien kuukautisten alkaessa soitan - noh eipä tullutkaan kuukautisia, raskaana olin

 

["vieras"]

Ensiksi rauhoitu ja unohda koko juttu, silloiin se varmimmin tärppää. Mene yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Voi olla että lapsettomuutesi on hoidettavissa vain parilla hormoniannoksella. Nimim. kokemusta on.

 

[Myöskin nuori]

Tuntuu todella kummalta, miten jotkut eivät voi käsittää, että lapsettomuudesta tai raskaaksitulon vaikeudesta voi kärsiä jo nuorikin nainen. Itse olen 25v. ja ystäväpiirissäni isolla osalla on lapsia tai ovat raskaana. Olemme yrittäneet lasta mieheni kanssa vasta puoli vuotta, mutta silti olo on todella kamala joka kerta, kun testi näyttää negatiivista tai kuukautiset alkavat. Tarkoittavatko nämä "olet vielä niin nuori" -kirjoittajat, että vasta tietyn ikäisillä naisilla on oikeus surra mahdollista lapsettomuuttaa? Viestiketjun aloittaja on yrittänyt lasta JO kaksi vuotta, eikö se ole aika pitkä aika jo? Jos hän olisi yli kolmekymppinen, olisiko hänellä sitten suurempi oikeus olla surullinen ja katkerakin!? Käsittämättömiä mielipiteitä osalla....
Onneksi täällä on kirjoitettu myös paljon positiivisia kommentteja ja annettu hyviä neuvoja. Lääkärin puoleen kehotan itsekin kääntymään, mutta tuo "ota rennosti, älä ajattele sitä" -neuvo on ihan turha. Mitenkäs se sitten onnistuu? Noh, voimia kuitenkin ja toivottavasti plussaat pian!

 

["vieras"]

Me käytiin tutkimuksissa vuoden yrittämisen jälkeen. Hoitoihin ei lähdetty vaan jatkettiin yrittämistä. Tulinkin melkein heti raskaaksi mutta meni kesken rv 5+0, kohdunulkoinen. Olin aika rikki mutta piti vaan yrittää jatkaa elämää. Alettiin sitten suunnitella lapsetonta elämää ja nautittiin kahdestaanolosta. Mulla alkoi sitten kamalat selkäkivut ja monen mutkan kautta syykin selvisi. Raskauden poissulkemiseksi tein testin ja sehän olikin positiivinen. Nyt rv 13+0. Joka päivä jaksan ihmetellä tätä ihmettä.

 

["minä"]

Ei se vielä tarkoita "hoitoihin menoa", jos käytte tutkituttamassa itsenne, että ei ole mitään selkeää vikaa tai syytä, sinussa tai miehen spermassa. Itsekin kävin vuoden yrityksen jälkeen tutkimuksissa, joissa todettiin selkeä PCOS, ja silloin ymmärsin, että joka kuukausi ei ovulaatiota tule, eli sitkeää yritystä jatkettiin ja sitten puolen vuoden päästä tärppäsi.

 

["vieras"]

Kannattaa varata jo aikaa, sillä julkisella puolella jo perustutkimuksiin saa jonottaa, hoidoista puhumattakaan. Meillä mennyt lapsen yrityksessä jo 4 vuotta, joista 2 hoidoissa.

 

[paulamummu]

Oletkos lukenut tuota vielä?
http://koti.utanet.fi/~paula/xyz/lapsettomuus.htm

 

[lllll]

me yritettiin kolme vuotta täysin tuloksetta... sit otettiin kissa ja minä lakkasin asiaa ajattelematta kun sai sitä kissaa hoitaa...ni sit yks kaks yllättäen tärppäskin!!!!! ...ja toista lasta aloin odottamaan esikoisen ollessa puoli vuotias!!!!!! ja nyt kolmas lapsi tulossa, ikäeroa esikoisen kans tulee reilut 3v

 

[Littledeath]

Muakin ihmetyttää kun jotkut täällä vähättelee kun ap on vasta 24-vuotias. Ei kai se sitä ikää katso.. vaan sitä että kuinka kauan on yrittänyt! Kun nuorena jo havahtuu siihen ettei lasta noin vaan välttämättä tulekaan, on tavallaan enemmän aikaa yrittää ja käydä hoitoja läpi. Parempi kai se tuon ikäisenä on kuin nelikymppisenä jolloin vuosia ei välttämättä ole enää niin paljon sitä lasta yrittää.

Tsemppiä ap:lle ja toivottavasti onni potkaisee!

 

["vieras"]

Kipin kapin lapsettomuustutkimuksiin nyt ensin. Se ei vielä tarkoita hoitoja!

 

[hoitoja hoitoja]

Joo melkoisen kummallisia kommentteja kyllä osa täällä heittelee...ihan kuin 24-vuotias ei voisi kärsiä lapsettomuudesta. Itse olen vuoden vanhempi ja tuohon aikaan yritystä oli takana jo 4 vuotta, joista 3 lapsettomuushoidoissa. Kaikki muut ympärillä raskautuu suunnilleen laittamalla hammasharjat vierekkäin. Sitten on niitä ihmeitä, jotka saa lapsen hoitojen välissä tai itse hoidoilla. On myös niitä, jotka eivät saa omaa biologista lasta koskaan ollenkaan vaikka kuinka sitä toivovat. Kaikkein eniten itseä ärsytti se ohjeistus "lakatkaa yrittämästä". Juuh...suunnilleen sama kuin joku neuvoisi lopettamaan hengittämisen.

Kyllä minäkin olin jo melkoisen katkera. Kahdesta ivf:stä huolimatta ei edes minkäänlaista yritystä raskautua. Silloin ajattelin ettei edes sitä keskenmenoa. Tuon ajatuksen tajuan nyt täysin typeräksi ja hulluksi, mutta ei tunnepuolella ole mitään tekemistä rationaalisuuden kanssa. Nyt kuulun onneksi niihin ärsyttäviin hoitojen välissä luomuplussanneisiin. Rv18 menossa ja toiveet korkealla.

Ap anna itselles lupa olla vihainen ja katkera... se auttaa jo paljon. Vaikka kuinka toivoo muille onnea, silti se toisten onni voi itseen sattua...