huomasin tämän ketjun ja ehdottomasti halusin mukaan, vaikkakin aika loppumetreillä. Olen kohta kolmekymppinen, asun Iisalmessa perheemme kanssa ja tulossa ois toinen lapsi. Sektiopäivä on 30.10 joten luonnollisesti perhosia on jo mahanpohjassa hieman....
Savonmuan Hilimat
- Viestiketjun aloittaja Kaa
- Ensimmäinen viesti
Tosi ihania nää nettipimennot...linjavika oli enkä reiluun viikkoon päässy ollenkaan tänne.Kävin tossa torstaina kysillä,mulla ku o ollu onkkelmia ton verenpaineen suhteen,alapaine huidellu 110 tietämissä.Kaikki muut jutut on kuitenki ihan ok.Sain verenpainelääkkeet ja ne toimii.Nyt alapaine on jo alle 90.Kiva oli ku ultrasivat ni näki,et vaavilla on kaikki hyvin.Paino oli 2700g ja tukkaki oli päässä!Tiistaina ois viimenen neuvolalekuri...Tuskin enää käynnistys tulee kysymykseen,ku noi lääkkeet auttaa.
Ja elekeehän Hilimat oloko näin hilijasia!!!
Vimpula ja hormoonihiiri 37+2
Ja elekeehän Hilimat oloko näin hilijasia!!!
Vimpula ja hormoonihiiri 37+2
Heii,
saanko liittyä seuraanne? Täällä tosin aika monella jo raskaus pitkällä, mutta toivottavasti tulee sit lisää porukkaa
Eli asustellaan maalla, Kuopiosta jonkin verran länteen päin. Kolmas raskaus menossa, tosin ihan alussa eli la olisi 6/2008. Tytöt 4/05 ja 11/06. Ikää minulla 26 ja mies 27.
saanko liittyä seuraanne? Täällä tosin aika monella jo raskaus pitkällä, mutta toivottavasti tulee sit lisää porukkaa
Eli asustellaan maalla, Kuopiosta jonkin verran länteen päin. Kolmas raskaus menossa, tosin ihan alussa eli la olisi 6/2008. Tytöt 4/05 ja 11/06. Ikää minulla 26 ja mies 27.
Isebel81, teretulemast, lisään sinut listaan. Mukava saada tänne joku samanaikainen kuin minäkin (LA 6/2008, tarkemman ajan saan ensi viikolla).
Vimpula, mie kyllä kirjoittelisin, muta tuntuu että tuo monologi on välillä liikaa. Mutta silläkin uhalla naputtelen tänne.
Millaisia kokemuksia Kuopiolaisilla tai muutenkin Savolaisilla on neuvoloista? Itselläni ensimmäinen nla on muutaman päivän päästä (Kuopiossa) ja mielenkiinnolla odotan mitä siellä vastaan tulee.
Vimpula, mie kyllä kirjoittelisin, muta tuntuu että tuo monologi on välillä liikaa.
Mutta silläkin uhalla naputtelen tänne.Millaisia kokemuksia Kuopiolaisilla tai muutenkin Savolaisilla on neuvoloista? Itselläni ensimmäinen nla on muutaman päivän päästä (Kuopiossa) ja mielenkiinnolla odotan mitä siellä vastaan tulee.
Ite mitä oon kuullu,ni Kuopiossa tuntuu noi ultrat olevan aika kiven alla,toisin ku meillä.Vähintään neljä ultraa tarjotaan,ilman mitään ongelmiaki.Mullahan on nyt neukka käynnit viikon välein,aika tuntuu menevän nopeemmin,ku on jotain mitä ootella... :wave:
Ei varmaan huomaa,et pääsin pimennosta pois!
Ei varmaan huomaa,et pääsin pimennosta pois!
meillä tais kuulua 3 ultraa koko neuvolahoitoon.. Iisalmessa siis. Jouduin Itse käymään sitten vielä äitipolilla ja kysissäkin ultrasivat muutamaan otteeseen joten useampia kertoja tuli mulle. Huomenna on lähtö Kysille ja sektio on tiistai-aamuna.. jänskättää... Jos jollain on kokemuksia sektiosta niin ilomielin otan kokemuksia vastaan =) Tsemppiä vaan kaikille odottajille :wave:
Minna-susanna Tää antas täältä onnenpotkun takamukseen...Tuntuko? Ite alan olla aikas kypsä tähän mahaani,valmis lähtemään synnyttää ihan millo vaan.Tuuhan sit kertomaan,kumpi tuli! :wave:
Kaa (ja muutkin), mihin neuvolapiiriin kuulut Kuopiossa? Meidän ent. neuvolassa (Puijonlaakso) oli myös lastenneuvola samassa, mutta nyt kesällä tuli jokin ihmeellinen vaihdos vaikka asuinalue ei ole muuttunut. Meidän alueen lastenneuvola onkin Särkiniemessä mutta äippäneuvola Neulamäessä. Huh...Nyt siis ensi viikolla ensimmäinen tapaaminen uuden terkkarin kanssa. Toivottavasti on mukava täti
Ja siis kaupungin ainoa tarjottu ultra taitaa olla vasta rv 10-12?
Ja siis kaupungin ainoa tarjottu ultra taitaa olla vasta rv 10-12?
Minäkin vastailen neuvola-alue kyselyyn, että Saarijärven neuvola-alueeseen kuulun :wave:
Mä vastailen omalta osaltani joihinkin ketjussa esitettyihin kysymyksiin.
Tarvikkeista: vaunut ostettiin Carlsonilta (kierrettiin Lastentarvikeliike, Babystyle ja Carlson - paras palvelu saatiin Carlsonilta - Teutoniat ostettiin), pinnis Vepsäläiseltä (ollaan vähän porvareita :ashamed: kun ostettiin Stokke Sleepi), matkarattaat ja turvakaukalo kiinnitysjalustan kera Babystylestä (ja saatiin aika huonoa palvelua tuolloin), lastenvaatteita oon ostanut lähinnä Henkkamaukalta, Lindexiltä ja Kappahlista (paras hinta-laatusuhde minusta) ja kaikenlaista sälää (tutit, tuttipulloja muutaman, liivinsuojia ym) oon ostanut ihan marketista. Rintapumpun, hoitoalustan ja auton penkinsuojan ostin Babystylestä. Carlsonille käy tieni jahka siellä avataan marraskuussa jonkinsortin vauvamaailma tms. uudessa paikassa Ja siitä en osaa sanoa tuon taivaallistakaan, mikä on tarpeellista ja mikä ei, koska esikoista odotellaan. Vaatteissa olen yrittänyt ajatella käytännöllisyyttä, ja kaikenlaista hömppää olen yrittänyt vältellä.
Meillä oli tuo KYSin synnytysvalmennus eilen. Tai siis oli ja oli, mitään tarkkaan määrättyä päivämääräähän sille ei ole, kunhan ennen vauvan syntymää käy siellä, jos haluaa. Itse en sieltä saanut mitään uutta (johan sitä opiskelujen kautta tuli tarkemminkin opiskeltua synnytyksen dynamiikkaa), mutta minusta miehelle se oli tärkeä tilaisuus ja siksi menimme sinne yhdessä.
Ja silittämisestä Minä oon silittänyt kaikki pienet (56-62 senttiset) pesemäni vauvanvaatteet, minusta vaatteista tulee ihanan pehmeitä silittämällä. Saa nähdä, miten sitä sitten jaksaa, kun vauva on syntynyt, mutta jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa.
Me kuulutaan äitiysneuvolan osalta Neulamäkeen, lastennenuvolan osalta Särkiniemeen.
- Asrai ja Tiitiäinen rv 36+2 -
Tarvikkeista: vaunut ostettiin Carlsonilta (kierrettiin Lastentarvikeliike, Babystyle ja Carlson - paras palvelu saatiin Carlsonilta - Teutoniat ostettiin), pinnis Vepsäläiseltä (ollaan vähän porvareita :ashamed: kun ostettiin Stokke Sleepi), matkarattaat ja turvakaukalo kiinnitysjalustan kera Babystylestä (ja saatiin aika huonoa palvelua tuolloin), lastenvaatteita oon ostanut lähinnä Henkkamaukalta, Lindexiltä ja Kappahlista (paras hinta-laatusuhde minusta) ja kaikenlaista sälää (tutit, tuttipulloja muutaman, liivinsuojia ym) oon ostanut ihan marketista. Rintapumpun, hoitoalustan ja auton penkinsuojan ostin Babystylestä. Carlsonille käy tieni jahka siellä avataan marraskuussa jonkinsortin vauvamaailma tms. uudessa paikassa
Ja siitä en osaa sanoa tuon taivaallistakaan, mikä on tarpeellista ja mikä ei, koska esikoista odotellaan. Vaatteissa olen yrittänyt ajatella käytännöllisyyttä, ja kaikenlaista hömppää olen yrittänyt vältellä. Meillä oli tuo KYSin synnytysvalmennus eilen. Tai siis oli ja oli, mitään tarkkaan määrättyä päivämääräähän sille ei ole, kunhan ennen vauvan syntymää käy siellä, jos haluaa. Itse en sieltä saanut mitään uutta (johan sitä opiskelujen kautta tuli tarkemminkin opiskeltua synnytyksen dynamiikkaa), mutta minusta miehelle se oli tärkeä tilaisuus ja siksi menimme sinne yhdessä.
Ja silittämisestä
Minä oon silittänyt kaikki pienet (56-62 senttiset) pesemäni vauvanvaatteet, minusta vaatteista tulee ihanan pehmeitä silittämällä. Saa nähdä, miten sitä sitten jaksaa, kun vauva on syntynyt, mutta jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Me kuulutaan äitiysneuvolan osalta Neulamäkeen, lastennenuvolan osalta Särkiniemeen.
- Asrai ja Tiitiäinen rv 36+2 -
Minulle tehtiin suunniteltu sektio rv 39+2 maaliskuussa 2005 perätilan vuoksi ja paikkana KYS.
Minuakin tuo leikkaus kovasti pelotti. Kerron sinulle tässä sektioni kulun, jos vain jaksat lukea, sillä itse ainakin kaipasin etukäteen siitä tietoa ja postiivista rohkaisua =)
Maanantaipäivänä menimme sairaalaan ja heti aluksi täytyi mennä labran kautta,jossa ottivat verikokeet. Sen jälkeen menin synnyttäneiden osastolle sisälle. Kätilö näytti paikkoja ja sen jälkeen sain tavata anestesia lääkärin ja leikkaavan gynekologin, molemmat erikseen; kertoivat leikkauksen kulun. Jossain vaiheessa olin myös käyrillä. Ilta menikin ihan telkkaria katsellen ja yölläkin sentään jonkin verran nukuin, vaikka olin myös sairaalakammoinen ja eka kertaa sairaalassa.
Aamulla sain odotella melko pitkään, koska leikkausaikani oli vasta kolmantena ja henkilökunnan ruokatunnin jälkeen eli leikkaussaliin lähdettiin vasta klo 13 jälkeen. En ollut saanut syödä enkä juoda klo 24 jälkeen, joten minut laitettiin tippaan, ettei tule nestehukkaa ja ala päätä särkemään. Osastolla annettiin peräruiske ja katetroitiin, kumpikaan ei sattunut. Täytyy kyllä sanoa,että tunteet oli pinnassa, kun minua leikkausaliin alettiin kärrätä; pelotti, olen aina kammonnut leikkauksia ja pelkäsin, etten siitä selviä :/ Mitään lääkkeistähän ei ennen leikkausta anneta. Tässä vaiheessa mies lähti vaihtamaan vaatteita ja minut saatettiin osastolta leikkaussalin ovelle, jossa minut vastaan otti mukava miespuolinen anestesiahoitaja. Salissa oli paljon väkeä ja olin kyllä pyörällä päästäni. Minut valmistettiin lekkaukseen ja annettiin spinaalipuudutus, joka kyllä pelotti; puudutus onnistui hyvin, säihkähdin vain, kun piikki osui hermoon ja se sillai tärähti.
Tämän jälkeen mies tuli saliin ja istui viereeni sermin taakse. Anestesiahoitaja jutteli meidän kanssa, tunsin vatsanalueella jotain liikettä, kuin taikinaa vaivataan =) Hoitaja sanoi, että vauvan syntymään on aikaa 10min. Ja silloin vasta tajusin, että leikkaus oli jo käynnissä. Kaiken kaikkiaan tunnelma salissa oli tosi ihana, ei lainkaan niin kliininen kuin olin kuvitellut. Pojan syntymä oli ihana ja kaunis tapahtuma, vaikka se olikin leikkaus, klo 14 esikoispoikamme näki päivänvalon ja tuotiin meille nähtäväksi :heart: Henkilökunta otti meille kuvia.
Sitten isä lähti vauvan kanssa pesulle ja minut ommeltiin ja vietiin heräämöön, jonne myös isä ja vauva tulivat noin tunnin kuluttua ja sain syöttää poikaa. Siellä otettiin lisää kuvia. Reilun kolmen puolen ja puolen tunnin päästä leikkauksen aloituksesta olimme jo synnyttäneiden osastolla. Illalla kuuden jälkeen minut vietiin vessaan ja sieltä kävelin omin jaloin, "kylläkin kaksin kerroin", omaan huoneeseeni.
Alkuun sängystä nouseminen oli vaikeaa ja sain siihen apua ja hoitajat kävivät nostamassa vauvan rinnalle. Otin vastaan kaikki särkylääkkeet ja heti jos tuntui kipua pyysin piikin. Kannattaa ottaa vastaan kaikki kipulääkkeet ja lähteä liikkeelle mahdollisimman pian. Torstaina kävin jo huonetoverini kanssa sairaalan alakerran liikkeissä karkkia ostamassa.
Olin yllättynyt siitä kuinka vähän tunsin kipua ja tuntuikin, että olin päässyt helpolla. Olin niin varautunut todella kipeään sektiohaavaan ja huonoon oloon. Olin päättänyt, että jos kaikki menee hyvin en valita, ei tarvinutkaan.
Sairaalassa oli sunnuntaihin asti, halusin olla ja viikonlopun saimme olla perhehuoneessa. Sairaalakammoisena viihdyin ihmeen hyvin laitoksella =) Kannattaa käydä vessassa pissalla ennenkuin lähtee automatkalle kotiin, meillä oli tunnin matka ja en käynyt vessassa ennen lähtöä, arvaa oliko aitosta poispääsy hankalaa =)
Viikossa toivuin sektiosta ja kahden viikon jälkeen siitä käytiin jo vaunulenkillä vauvan kanssa.
Toki jokainen sektio on yksilöllinen, riipuen siitä kuinka leikkauksia kestää jne. kuitenkin olen sitä mieltä, että postiivisellä asenteella on vaikutusta myös toipumiseen.
Oikein paljon onnea matkaan ja toivottavasti oma kokemuksesi on yhtä hyvä, toki se jännittää ja niin saakin.
Tsemppiä, tulehan kertomaan meille vauvauutiset =)
Minuakin tuo leikkaus kovasti pelotti. Kerron sinulle tässä sektioni kulun, jos vain jaksat lukea, sillä itse ainakin kaipasin etukäteen siitä tietoa ja postiivista rohkaisua =)
Maanantaipäivänä menimme sairaalaan ja heti aluksi täytyi mennä labran kautta,jossa ottivat verikokeet. Sen jälkeen menin synnyttäneiden osastolle sisälle. Kätilö näytti paikkoja ja sen jälkeen sain tavata anestesia lääkärin ja leikkaavan gynekologin, molemmat erikseen; kertoivat leikkauksen kulun. Jossain vaiheessa olin myös käyrillä. Ilta menikin ihan telkkaria katsellen ja yölläkin sentään jonkin verran nukuin, vaikka olin myös sairaalakammoinen ja eka kertaa sairaalassa.
Aamulla sain odotella melko pitkään, koska leikkausaikani oli vasta kolmantena ja henkilökunnan ruokatunnin jälkeen eli leikkaussaliin lähdettiin vasta klo 13 jälkeen. En ollut saanut syödä enkä juoda klo 24 jälkeen, joten minut laitettiin tippaan, ettei tule nestehukkaa ja ala päätä särkemään. Osastolla annettiin peräruiske ja katetroitiin, kumpikaan ei sattunut. Täytyy kyllä sanoa,että tunteet oli pinnassa, kun minua leikkausaliin alettiin kärrätä; pelotti, olen aina kammonnut leikkauksia ja pelkäsin, etten siitä selviä :/ Mitään lääkkeistähän ei ennen leikkausta anneta. Tässä vaiheessa mies lähti vaihtamaan vaatteita ja minut saatettiin osastolta leikkaussalin ovelle, jossa minut vastaan otti mukava miespuolinen anestesiahoitaja. Salissa oli paljon väkeä ja olin kyllä pyörällä päästäni. Minut valmistettiin lekkaukseen ja annettiin spinaalipuudutus, joka kyllä pelotti; puudutus onnistui hyvin, säihkähdin vain, kun piikki osui hermoon ja se sillai tärähti.
Tämän jälkeen mies tuli saliin ja istui viereeni sermin taakse. Anestesiahoitaja jutteli meidän kanssa, tunsin vatsanalueella jotain liikettä, kuin taikinaa vaivataan =) Hoitaja sanoi, että vauvan syntymään on aikaa 10min. Ja silloin vasta tajusin, että leikkaus oli jo käynnissä. Kaiken kaikkiaan tunnelma salissa oli tosi ihana, ei lainkaan niin kliininen kuin olin kuvitellut. Pojan syntymä oli ihana ja kaunis tapahtuma, vaikka se olikin leikkaus, klo 14 esikoispoikamme näki päivänvalon ja tuotiin meille nähtäväksi :heart: Henkilökunta otti meille kuvia.
Sitten isä lähti vauvan kanssa pesulle ja minut ommeltiin ja vietiin heräämöön, jonne myös isä ja vauva tulivat noin tunnin kuluttua ja sain syöttää poikaa. Siellä otettiin lisää kuvia. Reilun kolmen puolen ja puolen tunnin päästä leikkauksen aloituksesta olimme jo synnyttäneiden osastolla. Illalla kuuden jälkeen minut vietiin vessaan ja sieltä kävelin omin jaloin, "kylläkin kaksin kerroin", omaan huoneeseeni.
Alkuun sängystä nouseminen oli vaikeaa ja sain siihen apua ja hoitajat kävivät nostamassa vauvan rinnalle. Otin vastaan kaikki särkylääkkeet ja heti jos tuntui kipua pyysin piikin. Kannattaa ottaa vastaan kaikki kipulääkkeet ja lähteä liikkeelle mahdollisimman pian. Torstaina kävin jo huonetoverini kanssa sairaalan alakerran liikkeissä karkkia ostamassa.
Olin yllättynyt siitä kuinka vähän tunsin kipua ja tuntuikin, että olin päässyt helpolla. Olin niin varautunut todella kipeään sektiohaavaan ja huonoon oloon. Olin päättänyt, että jos kaikki menee hyvin en valita, ei tarvinutkaan.
Sairaalassa oli sunnuntaihin asti, halusin olla ja viikonlopun saimme olla perhehuoneessa. Sairaalakammoisena viihdyin ihmeen hyvin laitoksella =) Kannattaa käydä vessassa pissalla ennenkuin lähtee automatkalle kotiin, meillä oli tunnin matka ja en käynyt vessassa ennen lähtöä, arvaa oliko aitosta poispääsy hankalaa =)
Viikossa toivuin sektiosta ja kahden viikon jälkeen siitä käytiin jo vaunulenkillä vauvan kanssa.
Toki jokainen sektio on yksilöllinen, riipuen siitä kuinka leikkauksia kestää jne. kuitenkin olen sitä mieltä, että postiivisellä asenteella on vaikutusta myös toipumiseen.
Oikein paljon onnea matkaan ja toivottavasti oma kokemuksesi on yhtä hyvä, toki se jännittää ja niin saakin.
Tsemppiä, tulehan kertomaan meille vauvauutiset =)
Asrai: Huomasin tuosta toisesta Kuopion neuvola ketjusta, että olet menossa ensi ti äippäpolille. Minulla kans sillon käynti siellä! laskettuaikakin näyttää olevan melkein sama meillä, minulla 22.11. MInä joudun (tai pääsen, miten sen nyt ottaa kun näitä ultria on niin vähän täällä Kuopiossa... ) sinne äippäpolille sokereiden takia vaavin kokoarviota ja synnytystapa-arviota varten. Pitää muistaa kysyä kyllä tuolla sitten, että mitenkä tuo KYS:n tilanne, jos ne irtisanoutumiset tulee. Pahimmat huhut kun ovat, että kokonaan synnäri kiini menisi!
-kyyhkynen vaavi 36+3-
laskettuaikakin näyttää olevan melkein sama meillä, minulla 22.11. MInä joudun (tai pääsen, miten sen nyt ottaa kun näitä ultria on niin vähän täällä Kuopiossa... ) sinne äippäpolille sokereiden takia vaavin kokoarviota ja synnytystapa-arviota varten. Pitää muistaa kysyä kyllä tuolla sitten, että mitenkä tuo KYS:n tilanne, jos ne irtisanoutumiset tulee. Pahimmat huhut kun ovat, että kokonaan synnäri kiini menisi! -kyyhkynen vaavi 36+3-
Mekin tehtiin viikko sitten hankintoja. Sänky, kaukalo, hoitopöytä/lipasto ja paljon vaatteita on toki esikoiselle jo hankittu. Vauvalle ostettiin oma amme, ostettiin nyt sellainen jossa on kylvetystuki; voin minäkin joskus kylvettää ja säästää niskojani, meillä mies kyllä yleensä hoitaa kylvetyksen. Ostettiin myös sitteri, esikoiselle se oli lainassa, uskon, että nyt sillä voi olla enemmän käyttöä. Ammeen jalat saadaan taas lainaan, ne on kyllä tosi hyvät olla. Itkuhälytin pitäs ostaa. Esikoisen aikana ostin kaksi Philippsin hälytintä ja ne olivat molemmat ihan susia, palautin ne.
Rintapumppua en esikoisen aikana hankkinut, enkä tarvinut, uskoisin nytkin pärjäävän ilman. Siitä saa helposti sellaisen kierteen kehitettyä, ettei maidon tulo ollenkaan tasoitu lapsen tarpeen mukaan vaan kokoajan saa olla pumppaamassa.
Matkarattaita meillä ei ole tarvittu, sen verran kätevät ovat nuo Teutonian Mistarl vaunut olleet. Nyt pitää katsoa tarvitaanko jotkut sisarusrattaat.
Vielä on pikkukräässä hankkimatta. Vauvanvaatteet täytyisi alkaa pesemään, saa nähdä jaksanko silittää. Esikoiselle silitin ekapesun jälkeen kaikki, mutta sen koommin en sitä enää ehtinyt ja jaksanut tehdä. Ensi vuonna johonkin aikaan asutaan toivottavasti uudessa talossa ja siellä on sitten kuivausrumpu.
Rintapumppua en esikoisen aikana hankkinut, enkä tarvinut, uskoisin nytkin pärjäävän ilman. Siitä saa helposti sellaisen kierteen kehitettyä, ettei maidon tulo ollenkaan tasoitu lapsen tarpeen mukaan vaan kokoajan saa olla pumppaamassa.
Matkarattaita meillä ei ole tarvittu, sen verran kätevät ovat nuo Teutonian Mistarl vaunut olleet. Nyt pitää katsoa tarvitaanko jotkut sisarusrattaat.
Vielä on pikkukräässä hankkimatta. Vauvanvaatteet täytyisi alkaa pesemään, saa nähdä jaksanko silittää. Esikoiselle silitin ekapesun jälkeen kaikki, mutta sen koommin en sitä enää ehtinyt ja jaksanut tehdä. Ensi vuonna johonkin aikaan asutaan toivottavasti uudessa talossa ja siellä on sitten kuivausrumpu.
kiitos kirjoituksestasi B) kohta oon lähdössä kuopioon päin. Pitää bussilla mennä kun mies on vielä tämän päivää töissä ja tulee illalla vasta sairaalalle. ihme kyllä sain viime yönä nukuttua vaikka olinkin aivan varma että unet jää lyhkäsiks. Sitä odottaa jo niin kovasti vauvaa ja tietysti itse toimenpidekkin jänskättää omallalaillaan. Palailen palstallekkin kertoilemaan kokemuksia sairaalasta palattuani ja kertomaan tietysti pienokaisen mität ja sukupuolen ( jota emme vielä itsekkään tiedä )
Tsemppiä kaikille ja hyvää marraskuun alkua :wave:
)Tsemppiä kaikille ja hyvää marraskuun alkua :wave:
Hei Lyy =) Kuulut samaan neuvola-piiriin kuin minä. Millä viikoilla sinä oot?
Minulla nyt 26+0 :wave:
Minulla nyt 26+0 :wave:
Hmm... uskaltaisinkohan tulla joukkoon... olen vältellyt ajattelemasta koko raskautta, kun edellinen päättyi heinäkuun lopulla ikävästi rv 12+6 :'( Eli pelkoja löytyy, mutta niiden kanssa on vaan elettävä. LA kesäkuussa 2008, ensi viikolla tiedetään tarkemmin mikäli elämää löytyy. Kolmas toiveissa, ikää 29, Kuopiossa asustellaan. :wave:
Kyyhkynen-82, Katopas vaan, pitääpä tiirailla vähän sillä silmällä sitten huomenna siellä äitipolilla Minä pääsin äitipolin kontrolleihin ( 3 kertaa raskauden aikana) lapsuudessa sairastetun syövän vuoksi. Jos en olis päässy, oltais ehdottomasti menty ainakin rakenneultraan ja synnytystapa-arvioon yksityiselle. Alkuraskauden uä:ssä ja nt-uä:ssä yksityisellä käytiinkin. Mihin neuvolaan sinä kuulut? Hauskaa, että mennään niin samoilla viikoilla, tosin mä olen lähes satavarma, että (jos ei suunniteltuun sektioon mennä), niin tämä tyyppi tulee viihtymään reilusti yli lasketunajan yksiössään...
stoppikselle paljon peukkuja, että tämä raskaus menis hyvin!
- Asrai ja Tiitiäinen rv36+3 -
Minä pääsin äitipolin kontrolleihin ( 3 kertaa raskauden aikana) lapsuudessa sairastetun syövän vuoksi. Jos en olis päässy, oltais ehdottomasti menty ainakin rakenneultraan ja synnytystapa-arvioon yksityiselle. Alkuraskauden uä:ssä ja nt-uä:ssä yksityisellä käytiinkin. Mihin neuvolaan sinä kuulut? Hauskaa, että mennään niin samoilla viikoilla, tosin mä olen lähes satavarma, että (jos ei suunniteltuun sektioon mennä), niin tämä tyyppi tulee viihtymään reilusti yli lasketunajan yksiössään...stoppikselle paljon peukkuja, että tämä raskaus menis hyvin!
- Asrai ja Tiitiäinen rv36+3 -
Moi kaikille :wave:
Mäkin pomppaan uutena mukaan tähän porukkaan kun vielä ehtii, silloin tällöin oon käynyt täällä aina lukemassa näitä odottajien juttuja ja hakemassa vertaistukea
Esikoista odotan, 28v., Kuopiossa asustellaan miehen kanssa ja la on 28.12. Mäkin kuulun tuohon Saarijärven neuvolan piiriin, sieltä näkyi olevan muitakin palstalaisia. Töissä pitäisi olla vielä tämä ja ensi viikko, sitten alkaa loma ja pääsen sit laittelemaan kunnolla tavarat valmiiksi, ihan huippua, onhan noita jo hypisteltykin!
Pikseli & pallo, 31+3 taitaa olla viikot
Heips Stoppis ja Pikseli, tervetuloa ja teidät on lisätty listalle!
Itse erehdyin eilen lukemaan kaikenlaisia kokemuksia keskenmenoista ja raskaudenajan ongelmista ja hetkellisesti tuli pelko peppuun. Mutta koska olen (välillä ehkä liiankin) realistinen ihminen, niin pidän tuon mahdollisuuden olemassa, mutta en pelkää sitä. Jos jotain ikävää sattuu, niin sille on sitten joku tarkoitus. Mutta ehkäpä tässä päästään kesäkuulle asti ilman mitään isompaa... toivottavasti!
Oma olo on hyvin oireeton, ruokahalu on edelleen kadoksissa. Pitää syödä pakolla ja sellaisia ruokia, jotka sillä hetkellä tuntuvat hyviltä. Tein eilen herkkuani, jauhelihakastiketta, mutta haarukka jäi lautaselle kahden suupalan jälkeen. Ei onnistunut ei. Tuli todella huono olo. Ikävää, kun haluaisi syödä ja antaa vauvelille mahdollisimman hyvän alun, mutta kun ei voi. Itse olen vielä niitä ihmisiä, joille ei voi "järkeillä" syömisiä. Siis jos en voi jotain kuvitella syöväni, niin siihen ei sitten auta mitkään poppakonstit. Hankalaa. Aivot ja järki sanoo eri asiaa! :headwall:
Olen tänään vapaapäivällä ja käväisin kaupungissa vähän shoppailemassa. Samalla vilkaisin Carlssonilla hoita vaunuja sun muita tarvikkeita. Ja hui! niitä hintoja. Erehdyin tietysti katsomaan mm. Teutonian tuotteita. Pitää todellakin rueta säästämään kaikkea tuota tavaraa varten.
Itse erehdyin eilen lukemaan kaikenlaisia kokemuksia keskenmenoista ja raskaudenajan ongelmista ja hetkellisesti tuli pelko peppuun. Mutta koska olen (välillä ehkä liiankin) realistinen ihminen, niin pidän tuon mahdollisuuden olemassa, mutta en pelkää sitä. Jos jotain ikävää sattuu, niin sille on sitten joku tarkoitus. Mutta ehkäpä tässä päästään kesäkuulle asti ilman mitään isompaa... toivottavasti!
Oma olo on hyvin oireeton, ruokahalu on edelleen kadoksissa. Pitää syödä pakolla ja sellaisia ruokia, jotka sillä hetkellä tuntuvat hyviltä. Tein eilen herkkuani, jauhelihakastiketta, mutta haarukka jäi lautaselle kahden suupalan jälkeen. Ei onnistunut ei. Tuli todella huono olo. Ikävää, kun haluaisi syödä ja antaa vauvelille mahdollisimman hyvän alun, mutta kun ei voi. Itse olen vielä niitä ihmisiä, joille ei voi "järkeillä" syömisiä. Siis jos en voi jotain kuvitella syöväni, niin siihen ei sitten auta mitkään poppakonstit. Hankalaa. Aivot ja järki sanoo eri asiaa! :headwall:
Olen tänään vapaapäivällä ja käväisin kaupungissa vähän shoppailemassa. Samalla vilkaisin Carlssonilla hoita vaunuja sun muita tarvikkeita. Ja hui! niitä hintoja. Erehdyin tietysti katsomaan mm. Teutonian tuotteita. Pitää todellakin rueta säästämään kaikkea tuota tavaraa varten.