Sarjassamme kaupassa nähtyä "ei lapsi käyttäytynyt kamalasti, vaan sille tiuskinut äiti"

No ei ikinä! Ei lapsi ole mikään koira.

Ei lapsen tarvitse saada aina valita. Lapsi varmoin ottein kärryyn ja sillä sipuli.

Oletko viimeaikoina kasvatellut aikuisia telepalloilla?

 

No ei ikinä! Ei lapsi ole mikään koira.

Näetkö tässä kuvassa koiran vai lapsen? https://www.lauranlastentarvike.fi/WebRoot/GPL/Shops/23072008-84852/4FA3/DE46/9A35/617F/4B8F/0A28/1009/28E4/valjaat.jpg

Minä näen lapsen, mutta mielipiteitä on toki monia.

 

Joissain kaupoissa on vielä niitä lasten pieniä ostoskärrejä, ne on mahtavia, laps saa itse tehdä ostoksia ja mielenkiinto pysyy siinä.

Juu, kokeiltu. Tämäkin toimi toisen lapsen kanssa mut ei vauhtipirkon. Hän kun on "osannut" kaiken jo syntymästään, ainakin omasta mielestään, myös ostokset ja "hänen ostoslista" ei todellakaan kulkenut ikinä samaa reittiä kuin minun.
Joten sen sijaan, että joutu nykiin sitä muksua kärryineen oikeita tarvikkeita hakemaan, lisäksi sai kerätä kaikkea ylimääräistä kärryistä pois. Sillä välin kun itse otin tomaatteja, tää oli kerännyt kärryn täyteen alahyllyjen tarvikkeita.
Ja auta perkele kun meni niitä tärkeitä tarvikkeita laittamaan pois, tai kun hän oli päättänyt että nyt on ostokset tehty tai että pitää mennä jonnekkin hölönpölö osastolle. Ei auttanu lätinät että käydään vähän hakemassa leipää.

Mutta tämä oli vain meidän kakkonen, ensimmäisen kanssa on aina toiminut kaikki niksit ja oikeastaan pelkällä keskustelulla ja selittämällä selvitty. Tämä nuorimmainen vain "tietää kaiken", "osaa kaiken" ja "pystyy kaikkeen".
Päiväkodista "lohduttivat" että vaikka on haastava tässä iässä niin lopussa kiitos seisoo, hänen kaltaisista kasvaa niitä menestyjiä jotka pärjäävät maailmalla eivätkä jää kenenkään jalkoihin

 

Juu, kokeiltu. Tämäkin toimi toisen lapsen kanssa mut ei vauhtipirkon. Hän kun on "osannut" kaiken jo syntymästään, ainakin omasta mielestään, myös ostokset ja "hänen ostoslista" ei todellakaan kulkenut ikinä samaa reittiä kuin minun.
Joten sen sijaan, että joutu nykiin sitä muksua kärryineen oikeita tarvikkeita hakemaan, lisäksi sai kerätä kaikkea ylimääräistä kärryistä pois. Sillä välin kun itse otin tomaatteja, tää oli kerännyt kärryn täyteen alahyllyjen tarvikkeita.
Ja auta perkele kun meni niitä tärkeitä tarvikkeita laittamaan pois, tai kun hän oli päättänyt että nyt on ostokset tehty tai että pitää mennä jonnekkin hölönpölö osastolle. Ei auttanu lätinät että käydään vähän hakemassa leipää.

Mutta tämä oli vain meidän kakkonen, ensimmäisen kanssa on aina toiminut kaikki niksit ja oikeastaan pelkällä keskustelulla ja selittämällä selvitty. Tämä nuorimmainen vain "tietää kaiken", "osaa kaiken" ja "pystyy kaikkeen".
Päiväkodista "lohduttivat" että vaikka on haastava tässä iässä niin lopussa kiitos seisoo, hänen kaltaisista kasvaa niitä menestyjiä jotka pärjäävät maailmalla eivätkä jää kenenkään jalkoihin

Ai kauhia. Mä oisin pimahtanu.

 

Ai kauhia. Mä oisin pimahtanu.

Varmaan aika moni ois, hän on meidän touhukas!
Onneksi haasteet on sellaisia mistä saa miljoonat naurut viimeistään jälkeenpäin, ja hällä on haasteisiin nähden tuplaten luonteen mukana tuomia positiivisia puolia, niin kuin äärimmäisen nopea oppiminen, omatoimisuus, älykkyys ja huumorintaju.

 

Varmaan aika moni ois, hän on meidän touhukas!
Onneksi haasteet on sellaisia mistä saa miljoonat naurut viimeistään jälkeenpäin, ja hällä on haasteisiin nähden tuplaten luonteen mukana tuomia positiivisia puolia, niin kuin äärimmäisen nopea oppiminen, omatoimisuus, älykkyys ja huumorintaju.

No juu, jos nuo ominaisuudet saa ohjattua hyvään, niin tulee aikas etevä.

 

No juu, jos nuo ominaisuudet saa ohjattua hyvään, niin tulee aikas etevä.

Yritys on kova! Kerron sitten parin kymmenen vuoden päästä miten kävi

 

Yritys on kova! Kerron sitten parin kymmenen vuoden päästä miten kävi

"Onneks äiti piti päänsä sillon v.2021 Prisman karkkihyllyn eessä."

 

Juu, kokeiltu. Tämäkin toimi toisen lapsen kanssa mut ei vauhtipirkon. Hän kun on "osannut" kaiken jo syntymästään, ainakin omasta mielestään, myös ostokset ja "hänen ostoslista" ei todellakaan kulkenut ikinä samaa reittiä kuin minun.
Joten sen sijaan, että joutu nykiin sitä muksua kärryineen oikeita tarvikkeita hakemaan, lisäksi sai kerätä kaikkea ylimääräistä kärryistä pois. Sillä välin kun itse otin tomaatteja, tää oli kerännyt kärryn täyteen alahyllyjen tarvikkeita.
Ja auta perkele kun meni niitä tärkeitä tarvikkeita laittamaan pois, tai kun hän oli päättänyt että nyt on ostokset tehty tai että pitää mennä jonnekkin hölönpölö osastolle. Ei auttanu lätinät että käydään vähän hakemassa leipää.

Mutta tämä oli vain meidän kakkonen, ensimmäisen kanssa on aina toiminut kaikki niksit ja oikeastaan pelkällä keskustelulla ja selittämällä selvitty. Tämä nuorimmainen vain "tietää kaiken", "osaa kaiken" ja "pystyy kaikkeen".
Päiväkodista "lohduttivat" että vaikka on haastava tässä iässä niin lopussa kiitos seisoo, hänen kaltaisista kasvaa niitä menestyjiä jotka pärjäävät maailmalla eivätkä jää kenenkään jalkoihin

Kuulostaa tutulta! Meidän rinsessa on ihan samaa maata.
Parhaiten jäänyt mieleen kun hämärässä metsässä risteyskohdassa tyttö päätti lähteä omaan suuntaan ihan pienenä. Veljensä huuteli hädissään perään, mutta tyttö jatkoi terhakkaasti matkaa taaksensa katselematta. Olin ihan varma, että kohta kääntyy ja annoin hänen jatkaa matkaa. Tovi kului jos toinenkin. Kohta juoksin perään, eikä tytöllä ollut aiettakaan kääntyä.

Tuosta ”omasta päästä” on ollut suunnattomasti hyötyä nyt teini-iässäkin. On reteesti mitä on, eikä nakkaa kakkaakaan valtavirran kotkotuksista tai hae hyväksyntää keneltäkään missään asiassa.

 

Kuulostaa tutulta! Meidän rinsessa on ihan samaa maata.
Parhaiten jäänyt mieleen kun hämärässä metsässä risteyskohdassa tyttö päätti lähteä omaan suuntaan ihan pienenä. Veljensä huuteli hädissään perään, mutta tyttö jatkoi terhakkaasti matkaa taaksensa katselematta. Olin ihan varma, että kohta kääntyy ja annoin hänen jatkaa matkaa. Tovi kului jos toinenkin. Kohta juoksin perään, eikä tytöllä ollut aiettakaan kääntyä.

Tuosta ”omasta päästä” on ollut suunnattomasti hyötyä nyt teini-iässäkin. On reteesti mitä on, eikä nakkaa kakkaakaan valtavirran kotkotuksista tai hae hyväksyntää keneltäkään missään asiassa.

Tuo on juurikin sellainen, ihan sama seuraako muut perässä, jos minä haluan mennä tuonne niin menen, muut tehköön mitä tykkää.
Ja motto on todellakin minä osaan, minä pystyn!

 

"Onneks äiti piti päänsä sillon v.2021 Prisman karkkihyllyn eessä."

Mä oon ollut kauhea ja sain koko jengistä ainoana traumat, pikkurinsessa ei muista kertomansa mukaan tapahtuneesta.

Mulla oli neljä lasta mukana Rismassa 3v, 4v, 8v ja 9v. Pikkurinsessa oli ainoa joka ei osannut käyttäytyä. Kerroin hänelle, että jos ei käyttäydy asianmukaisesti niin hän jää ilman lelua!
Noh, eipä käyttäytynyt hyvin!
Yläkertaan mentiin ja kaikki muut sai lelun paitsi tyttö - hammasta purren hän ”ei välittänyt” vaikka ei lelua saanut! Itselläni kyyneleet silmissä kun niin pahaa teki, mutta pidin pintani.
Jäi viimeiseks kerraks kun tyttö käyttäytyi kaupassa huonosti ja äiti sai kamalat traumat, vieläkin meinaa pala nousta kurkkuun kun mietin pienen tytön ilmettä. On se perhanan sinnikäs tyttö vieläkin!

 

Tuo on juurikin sellainen, ihan sama seuraako muut perässä, jos minä haluan mennä tuonne niin menen, muut tehköön mitä tykkää.
Ja motto on todellakin minä osaan, minä pystyn!

Juu meilläkin oli aina ”minä ite” ja ulkovaatteet puki hujauksessa jos ehdottelin että pukeeko mama?
Pihalla oli yksin 3 vuotiaana vähän isompien tyttöjen kanssa eikä halunnut enää mamaa mukaan (tuolla on mun tytöt, heippa). Meillä on aika yhteisäöllinen pitäjä ja kaikki vahtas kaikkien perään.

Pojan kanssa kun apparit läks fillarista 3 veenä niin tartti vähän maman apua, mutta tyttö sanoi että hän itse. Katselin terassilta kun sinnikkäästi treenasi ja välillä kaatui, minä itku kurkussa että nyt sattui. Eeehei, takasin satulaan ja menoks.

Enimmäkseen leikkinyt poikien kanssa, eli kolttosiakin ovat tehneet, mutta ne nyt kuuluu asiaan.
Maman pikku huimapää.

 

Mä oon ollut kauhea ja sain koko jengistä ainoana traumat, pikkurinsessa ei muista kertomansa mukaan tapahtuneesta.

Mulla oli neljä lasta mukana Rismassa 3v, 4v, 8v ja 9v. Pikkurinsessa oli ainoa joka ei osannut käyttäytyä. Kerroin hänelle, että jos ei käyttäydy asianmukaisesti niin hän jää ilman lelua!
Noh, eipä käyttäytynyt hyvin!
Yläkertaan mentiin ja kaikki muut sai lelun paitsi tyttö - hammasta purren hän ”ei välittänyt” vaikka ei lelua saanut! Itselläni kyyneleet silmissä kun niin pahaa teki, mutta pidin pintani.
Jäi viimeiseks kerraks kun tyttö käyttäytyi kaupassa huonosti ja äiti sai kamalat traumat, vieläkin meinaa pala nousta kurkkuun kun mietin pienen tytön ilmettä. On se perhanan sinnikäs tyttö vieläkin!

Meillä on ollut samanlainen kerta, olin siis luvannut heille lumostarspehmot. No sisko sai pehmon, nuorempi totes että ihan sama, mä kysyn siskolta jos voin lainata sen pehmoa ja onhan mulla niitä vanhojakin millä voin leikkiä.
Eikä jäänyt ainoaksi kerraksi, tai lelujen suhteen jäi kun en nykyään enään noin vain leluja ostele, mutta karkkien kanssa ollut vastaavaa usein. Hän toteaa vain fiksusti että ei haittaa, niissä on niin paljon sokeriakin tms.
Eli osaa löytää asiasta lieventävän asianhaaran jotta ei harmita.
Tosin saattaa sitten siskoltansa kysyä myöhemmin saisko yhden karkin.

 

Meillä on ollut samanlainen kerta, olin siis luvannut heille lumostarspehmot. No sisko sai pehmon, nuorempi totes että ihan sama, mä kysyn siskolta jos voin lainata sen pehmoa ja onhan mulla niitä vanhojakin millä voin leikkiä.
Eikä jäänyt ainoaksi kerraksi, tai lelujen suhteen jäi kun en nykyään enään noin vain leluja ostele, mutta karkkien kanssa ollut vastaavaa usein. Hän toteaa vain fiksusti että ei haittaa, niissä on niin paljon sokeriakin tms.
Eli osaa löytää asiasta lieventävän asianhaaran jotta ei harmita.
Tosin saattaa sitten siskoltansa kysyä myöhemmin saisko yhden karkin.

Eipään tuu ongelmia pettymysten handlaamisessa!

 

Eipään tuu ongelmia pettymysten handlaamisessa!

Juu ei varmasti. Tosin sitten tuolla on kuitenkin herkkä puoli, saattaa jostakin riidasta pahoittaa mielensä kovastikkin, lähinnä siis siitä että on riidoissa, tärkeää saada melko nopeasti riidat selvitettyä ja olla taas kaveria, etenkin tärkeiden ihmisten kanssa.
Vaikka siis riiteleekin ihan sujuvasti...