vierailija
Oletko viimeaikoina kasvatellut aikuisia telepalloilla?No ei ikinä! Ei lapsi ole mikään koira.
Ei lapsen tarvitse saada aina valita. Lapsi varmoin ottein kärryyn ja sillä sipuli.
Oletko viimeaikoina kasvatellut aikuisia telepalloilla?No ei ikinä! Ei lapsi ole mikään koira.
Ei lapsen tarvitse saada aina valita. Lapsi varmoin ottein kärryyn ja sillä sipuli.
Näetkö tässä kuvassa koiran vai lapsen? https://www.lauranlastentarvike.fi/WebRoot/GPL/Shops/23072008-84852/4FA3/DE46/9A35/617F/4B8F/0A28/1009/28E4/valjaat.jpgNo ei ikinä! Ei lapsi ole mikään koira.
Juu, kokeiltu. Tämäkin toimi toisen lapsen kanssa mut ei vauhtipirkon. Hän kun on "osannut" kaiken jo syntymästään, ainakin omasta mielestään, myös ostokset ja "hänen ostoslista" ei todellakaan kulkenut ikinä samaa reittiä kuin minun.Joissain kaupoissa on vielä niitä lasten pieniä ostoskärrejä, ne on mahtavia, laps saa itse tehdä ostoksia ja mielenkiinto pysyy siinä.
Ai kauhia. Mä oisin pimahtanu.Juu, kokeiltu. Tämäkin toimi toisen lapsen kanssa mut ei vauhtipirkon. Hän kun on "osannut" kaiken jo syntymästään, ainakin omasta mielestään, myös ostokset ja "hänen ostoslista" ei todellakaan kulkenut ikinä samaa reittiä kuin minun.
Joten sen sijaan, että joutu nykiin sitä muksua kärryineen oikeita tarvikkeita hakemaan, lisäksi sai kerätä kaikkea ylimääräistä kärryistä pois. Sillä välin kun itse otin tomaatteja, tää oli kerännyt kärryn täyteen alahyllyjen tarvikkeita.
Ja auta perkele kun meni niitä tärkeitä tarvikkeita laittamaan pois, tai kun hän oli päättänyt että nyt on ostokset tehty tai että pitää mennä jonnekkin hölönpölö osastolle. Ei auttanu lätinät että käydään vähän hakemassa leipää.
Mutta tämä oli vain meidän kakkonen, ensimmäisen kanssa on aina toiminut kaikki niksit ja oikeastaan pelkällä keskustelulla ja selittämällä selvitty. Tämä nuorimmainen vain "tietää kaiken", "osaa kaiken" ja "pystyy kaikkeen".
Päiväkodista "lohduttivat" että vaikka on haastava tässä iässä niin lopussa kiitos seisoo, hänen kaltaisista kasvaa niitä menestyjiä jotka pärjäävät maailmalla eivätkä jää kenenkään jalkoihin
Varmaan aika moni ois, hän on meidän touhukas!Ai kauhia. Mä oisin pimahtanu.
No juu, jos nuo ominaisuudet saa ohjattua hyvään, niin tulee aikas etevä.Varmaan aika moni ois, hän on meidän touhukas!
Onneksi haasteet on sellaisia mistä saa miljoonat naurut viimeistään jälkeenpäin, ja hällä on haasteisiin nähden tuplaten luonteen mukana tuomia positiivisia puolia, niin kuin äärimmäisen nopea oppiminen, omatoimisuus, älykkyys ja huumorintaju.
Yritys on kova! Kerron sitten parin kymmenen vuoden päästä miten käviNo juu, jos nuo ominaisuudet saa ohjattua hyvään, niin tulee aikas etevä.
Yritys on kova! Kerron sitten parin kymmenen vuoden päästä miten kävi
Kuulostaa tutulta! Meidän rinsessa on ihan samaa maata.Juu, kokeiltu. Tämäkin toimi toisen lapsen kanssa mut ei vauhtipirkon. Hän kun on "osannut" kaiken jo syntymästään, ainakin omasta mielestään, myös ostokset ja "hänen ostoslista" ei todellakaan kulkenut ikinä samaa reittiä kuin minun.
Joten sen sijaan, että joutu nykiin sitä muksua kärryineen oikeita tarvikkeita hakemaan, lisäksi sai kerätä kaikkea ylimääräistä kärryistä pois. Sillä välin kun itse otin tomaatteja, tää oli kerännyt kärryn täyteen alahyllyjen tarvikkeita.
Ja auta perkele kun meni niitä tärkeitä tarvikkeita laittamaan pois, tai kun hän oli päättänyt että nyt on ostokset tehty tai että pitää mennä jonnekkin hölönpölö osastolle. Ei auttanu lätinät että käydään vähän hakemassa leipää.
Mutta tämä oli vain meidän kakkonen, ensimmäisen kanssa on aina toiminut kaikki niksit ja oikeastaan pelkällä keskustelulla ja selittämällä selvitty. Tämä nuorimmainen vain "tietää kaiken", "osaa kaiken" ja "pystyy kaikkeen".
Päiväkodista "lohduttivat" että vaikka on haastava tässä iässä niin lopussa kiitos seisoo, hänen kaltaisista kasvaa niitä menestyjiä jotka pärjäävät maailmalla eivätkä jää kenenkään jalkoihin
Tuo on juurikin sellainen, ihan sama seuraako muut perässä, jos minä haluan mennä tuonne niin menen, muut tehköön mitä tykkää.Kuulostaa tutulta! Meidän rinsessa on ihan samaa maata.
Parhaiten jäänyt mieleen kun hämärässä metsässä risteyskohdassa tyttö päätti lähteä omaan suuntaan ihan pienenä. Veljensä huuteli hädissään perään, mutta tyttö jatkoi terhakkaasti matkaa taaksensa katselematta. Olin ihan varma, että kohta kääntyy ja annoin hänen jatkaa matkaa. Tovi kului jos toinenkin. Kohta juoksin perään, eikä tytöllä ollut aiettakaan kääntyä.
Tuosta ”omasta päästä” on ollut suunnattomasti hyötyä nyt teini-iässäkin. On reteesti mitä on, eikä nakkaa kakkaakaan valtavirran kotkotuksista tai hae hyväksyntää keneltäkään missään asiassa.
Mä oon ollut kauhea ja sain koko jengistä ainoana traumat, pikkurinsessa ei muista kertomansa mukaan tapahtuneesta."Onneks äiti piti päänsä sillon v.2021 Prisman karkkihyllyn eessä."
Juu meilläkin oli aina ”minä ite” ja ulkovaatteet puki hujauksessa jos ehdottelin että pukeeko mama?Tuo on juurikin sellainen, ihan sama seuraako muut perässä, jos minä haluan mennä tuonne niin menen, muut tehköön mitä tykkää.
Ja motto on todellakin minä osaan, minä pystyn!
Meillä on ollut samanlainen kerta, olin siis luvannut heille lumostarspehmot. No sisko sai pehmon, nuorempi totes että ihan sama, mä kysyn siskolta jos voin lainata sen pehmoa ja onhan mulla niitä vanhojakin millä voin leikkiä.Mä oon ollut kauhea ja sain koko jengistä ainoana traumat, pikkurinsessa ei muista kertomansa mukaan tapahtuneesta.
Mulla oli neljä lasta mukana Rismassa 3v, 4v, 8v ja 9v. Pikkurinsessa oli ainoa joka ei osannut käyttäytyä. Kerroin hänelle, että jos ei käyttäydy asianmukaisesti niin hän jää ilman lelua!
Noh, eipä käyttäytynyt hyvin!
Yläkertaan mentiin ja kaikki muut sai lelun paitsi tyttö - hammasta purren hän ”ei välittänyt” vaikka ei lelua saanut! Itselläni kyyneleet silmissä kun niin pahaa teki, mutta pidin pintani.
Jäi viimeiseks kerraks kun tyttö käyttäytyi kaupassa huonosti ja äiti sai kamalat traumat, vieläkin meinaa pala nousta kurkkuun kun mietin pienen tytön ilmettä. On se perhanan sinnikäs tyttö vieläkin!
Eipään tuu ongelmia pettymysten handlaamisessa!Meillä on ollut samanlainen kerta, olin siis luvannut heille lumostarspehmot. No sisko sai pehmon, nuorempi totes että ihan sama, mä kysyn siskolta jos voin lainata sen pehmoa ja onhan mulla niitä vanhojakin millä voin leikkiä.
Eikä jäänyt ainoaksi kerraksi, tai lelujen suhteen jäi kun en nykyään enään noin vain leluja ostele, mutta karkkien kanssa ollut vastaavaa usein. Hän toteaa vain fiksusti että ei haittaa, niissä on niin paljon sokeriakin tms.
Eli osaa löytää asiasta lieventävän asianhaaran jotta ei harmita.
Tosin saattaa sitten siskoltansa kysyä myöhemmin saisko yhden karkin.
Juu ei varmasti. Tosin sitten tuolla on kuitenkin herkkä puoli, saattaa jostakin riidasta pahoittaa mielensä kovastikkin, lähinnä siis siitä että on riidoissa, tärkeää saada melko nopeasti riidat selvitettyä ja olla taas kaveria, etenkin tärkeiden ihmisten kanssa.Eipään tuu ongelmia pettymysten handlaamisessa!