Sanontoja joita et ymmärrä

[vierailija]

kettu luuli pihlajanmarjoja makeiksi ja herkulliseksi ja oli harmissaan kun ei ylettänyt niihin. Ettei harmittaisi niin paljon, se uskotteli, että pihlajanmarjat ovatkin happamia.

Nehän OVAT happamia.

 

[vierailija]

Rohkea vitun sanoo.

Lyhyt ja kattava.

 

[vierailija]

Kettu sanoo noin siksi, että se ei ylety niihin. Tästä katkerana kettu toteaa, että happamia ne olisivat kuitenkin - että ei hän olisi edes halunnut niitä

 

[vierailija]

Ei näe metsää puilta = ei näe kokonaisuutta/ ei ymmärrä kokonaisuutta kun keskittyy sen osiin. Ei näe olennaista.

kirlah ja sanonnat - oliko siellä mitään?

 

[Nessu87]

Vittujen kevät mielikuvana tost saa melkosen kuvan mut en oikeen ymmärrä kuitenkaan mistä tämmönen sanonta

 

[vierailija]

Ei vaan minust tää on sillee että se nostaa asiasta metelin kehen se asia sattuu. Osaisko kukaan selittää selkeemmin?

Pyysin miestäkin selittämään miten hän sen ymmärtää, ja vastaus oli:

Ottaa jostain asiasta itseensä ja sillä paljastaa että asia koskettaa itseään ja näin paljastaa itsensä tahattomastikin.

Oisko selkeempiä selityksiä?

Meil oli kerran lukiossa todella hyvin tätä havainnoillistava ilmiö: joku piti jotain esitelmää ja sen lopuksi opettaja sanoi "hyvä esitelmä, harmi vaan että jotkut puhuivat niin paljon etteivät kuulleet" ja yksi niistä oppilaista jotka olivat pälpättäneet esitelmän ajan hihkaisi "no en minä ainakaan!"

Eli jos ajattelet että sulla on iso lauma koiria ja heität sinne kalikan tms, se koira johon osuu on se joka vinkasee (mut älkää heittäkö koiria millään :C )

Että jos vihjailet jotain niin se joka rupeaa vastustamaan on varmaan se johon se kuvainnollinen kalikka osui. Just kaikki sellainen "joku teki jotain" - "en se minä ollut" -vastaanväittäminen on hyvin esimerkillistä tästä kalikan kalahtamisesta.

 

[vierailija]

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla

Mulle toi ei aukea... :ashamed:

 

[vierailija]

Vittujen kevät mielikuvana tost saa melkosen kuvan mut en oikeen ymmärrä kuitenkaan mistä tämmönen sanonta

Esim. täällä Korsossa se on juuri alkamassa. Pitääkin lähteä viikonloppuna teranssille.

 

[vierailijakennelisti]

Meil oli kerran lukiossa todella hyvin tätä havainnoillistava ilmiö: joku piti jotain esitelmää ja sen lopuksi opettaja sanoi "hyvä esitelmä, harmi vaan että jotkut puhuivat niin paljon etteivät kuulleet" ja yksi niistä oppilaista jotka olivat pälpättäneet esitelmän ajan hihkaisi "no en minä ainakaan!"

Eli jos ajattelet että sulla on iso lauma koiria ja heität sinne kalikan tms, se koira johon osuu on se joka vinkasee (mut älkää heittäkö koiria millään :C )

Että jos vihjailet jotain niin se joka rupeaa vastustamaan on varmaan se johon se kuvainnollinen kalikka osui. Just kaikki sellainen "joku teki jotain" - "en se minä ollut" -vastaanväittäminen on hyvin esimerkillistä tästä kalikan kalahtamisesta.

Pakkohan tuota kalikanheittoa on testata.

 

[vierailija]

mitä sitte

 

[vierailija]

Ja toi tupenrapinat liittyy tosiaan tuppivyöhön, pappa sanoi joskus, et "antaa tuppiremmiä". Eli siis lapset oli joskus papan lapsuudessa ollut tapana piiskata tuppiremmillä, eli vyöllä jossa pidettiin puukontuppea.

 

[diogenes 57]

tätä sanontaa mäkin oon miettiny et mitä meinaa, mut joskus katoin jostain kirjasta ja sillä ei tainnu oikein olla mitään järkevää selitystä...

On hyvinkin selkee selitys.
Tapahtui kerran vuonna nakit ja muusi, että oli eräs lähes kuuro isäntämies. Veisteli siinä aikansa kuluksi, vaiko ihan tarpeekseenkin, mene ja tiedä, kirvesvartta kun tuli naapuri kylään ja toivotti hyvätpäivät. Eihän tämä veistelijäukko sitä kuullut vaan oletti toisen kysyneen että mitäs teet. Ja vastasi, että kirvesvartta. Siitä sitten tuli yleiseksi sanantavaksi, että kun joku vastaa ihan muuta, mitä on kysytty, sanotaan hyvääpäivää-kirvesvartta.

 

[diogenes 57]

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla

Mulle toi ei aukea... :ashamed:

Saman voi sanoa vanhan sananlaskun sanoin, ei pidä nuolaista ennekuin tipahtaa. Eli meinaa sitä, että on yksi varma minkä jo on saanut, parempi kuin kymmenen saamatonta epävarmaa.

 

[vierailija]

On hyvinkin selkee selitys.
Tapahtui kerran vuonna nakit ja muusi, että oli eräs lähes kuuro isäntämies. Veisteli siinä aikansa kuluksi, vaiko ihan tarpeekseenkin, mene ja tiedä, kirvesvartta kun tuli naapuri kylään ja toivotti hyvätpäivät. Eihän tämä veistelijäukko sitä kuullut vaan oletti toisen kysyneen että mitäs teet. Ja vastasi, että kirvesvartta. Siitä sitten tuli yleiseksi sanantavaksi, että kun joku vastaa ihan muuta, mitä on kysytty, sanotaan hyvääpäivää-kirvesvartta.

Kuulostaa sellaiselta keksityltä tarinalta, jolla on saatu selitettyä sopivan loogisesti mieltä askarruttanut juttu. Mutta sitten kun miettii vähän tarkemmin tajuaa ettei siinä ole mitään loogista. Yhden kuuron isäntämiehen juttu siltä yhdeltä kerralta kun sattui vuolemaan kirveenvartta naapurin tullessa kylään jäi elämään ja levisi kulovalkean tavoin läpi maan? Tuskin.

Mutta sen sijaan se on looginen selitys, että kyseessä on osa vanhaa vitsiä kuurosta isännästä. Ja se vitsi on levinnyt läpi maan ja osa siitä vitsistä on sitten vakiintunut käyttöön siinä merkityksessä kuin se nykyään on. Sehän sopii siihen oikein hyvin, jos sattuu tuntemaan sen vitsin.

 

[diogenes 57]

Kettu sanoo noin siksi, että se ei ylety niihin. Tästä katkerana kettu toteaa, että happamia ne olisivat kuitenkin - että ei hän olisi edes halunnut niitä

Tuo selitys on kyllä ihan oikea, mutta kyseessähän on alkujaan ihan toisenlainen tarina.
Tämä on vanha Aisopoksen, vai pitäisikö se kirjoittasa Aisopoon, satu. Ja koska näin on ja Kreikassa kasvaa vähänpuoleiseti pihlajia, kyse oli alkujaan rypäleistä. Se myös tehostaa tätä loppupäätelmää, koska ne rypäleet eivät todellisuudessa olleet happamia, mutta kun ei niihin ylettynyt, totesi, että happamia olisivat kuitenkin olleet.

 

[diogenes 57]

Tämä sanonta taas on lähtöisin Pohjanmaalta. Häjyillä oli tapana ns. pretkutella ennen kuin tappelu alkoi. Siinä tosiaankin hsaatettiin hypätä pöydälle, krapisteltiin tupeksia ja ärsytettiin puheilla toisia niin kauan,että joltakin paloi käämi. Siitä tuli sitten sanonta, kun joku asia ei heti meinasnnut luonnistua pelkillä puheilla niin arveltiin, että tuleekohan siitä pian tupenkrapinat. Tarkoittaen, että meneekö vallan tappeluksi. Väjitelle sanonta muokkautui sitten tarkoittamaan sitä, että oli tehty jotakin sopimatonta ja pelättiin seurauksia. Tähän sitten liittyy tämä, nykyisin lähes ainoa merkitys, eli uhkaus seuraamuksista, josniin tai näin, niin tulee tupenrapinat.

 

[vierailija]

Ilma on kuin morsian.
en ole ymmärtänyt. Onko silloin ilma kaunis aurinkoinen vai sateinen ja ukkostaa.

 

[diogenes 57]

Ilma on kuin morsian.
en ole ymmärtänyt. Onko silloin ilma kaunis aurinkoinen vai sateinen ja ukkostaa.

Alkjaan tämä tarkoitti kaunista, lämmintä ja tyyntä keliä. Nykyisin olen kuullut monesti sen tarkoittavan lämmintä ja kosteaa keliä. Sellaista, josta ennenvanhaan käytettiin määritelmää "ilma on kuin lehmän henki."

 

[vierailija]

Nostoa

 

[vierailija]

En ole lukenut koko (vanhaa) ketjua, mutta tämä: "Parempi kuin sata jänistä." :O

Muistelen jo 90-luvun alussa (tai saattoi olla 80-luvun puoltakin) ekan kerran kuulleeni tämän sanonnan mutta vaan muodossa "nopeampi kuin sata jänistä". Kertojana oli tamperelainen pikkuserkkuni, jota minä kavereideni kanssa odotettiin aina maalle kyläilemään, sillä silloin saimme kuulla aina parhaat jutut, mitä isommalla kirkolla liikkui. Ja hauskahan tuo sanonta on ja siinä on kyllä ideaa, nimenomaan tuossa ilmeisen näennäisviisaassa muodossaan. Olivatko Tampereella sitten tuunanneet jonkin vanhan kalevalalaisen hölmiskön sanonnan paremmaksi vai onko tässä käynyt niin, että alkuperäinen sanonta on joidenkin ymmärtämättömien suussa kääntynyt tuohon "enemmän kuin sata jänistä" -muotoon", jossa ei ole kyllä mitään kuvaavaa tai hauskaa, ainakaan nykyajassa.

 

[vierailija]

Muistelen jo 90-luvun alussa (tai saattoi olla 80-luvun puoltakin) ekan kerran kuulleeni tämän sanonnan mutta vaan muodossa "nopeampi kuin sata jänistä". Kertojana oli tamperelainen pikkuserkkuni, jota minä kavereideni kanssa odotettiin aina maalle kyläilemään, sillä silloin saimme kuulla aina parhaat jutut, mitä isommalla kirkolla liikkui. Ja hauskahan tuo sanonta on ja siinä on kyllä ideaa, nimenomaan tuossa ilmeisen näennäisviisaassa muodossaan. Olivatko Tampereella sitten tuunanneet jonkin vanhan kalevalalaisen hölmiskön sanonnan paremmaksi vai onko tässä käynyt niin, että alkuperäinen sanonta on joidenkin ymmärtämättömien suussa kääntynyt tuohon muotoon "parempi kuin sata jänistä" (tai "enemmän kuin sata jänistä"), jo(i)ssa ei ole kyllä mitään kuvaavaa tai hauskaa, ainakaan nykyajassa.