sallisitko sen että elto pistää lapsesi lattialle kasvot alaspäin?

["vieras"]

Kuvaus kuullostaa ihan sairaalta lapselta, (joka ei todellakaan kuulu normaaliin päiväkotiin vaan suljetulle lastenosastolle) ei normaalilta ja henkisesti terveeltä lapselta.

Alkaako nyt lasten yleinen henkisen kehityksen taantuminen näkyä vai mikä mättää? Ai niin, eihän vanhemmissa ole mitään vikaa vaan vika on jossain muualla kuin itsessä...

Tuo kommenttisi paljastaa vaan sen, ettet tiedä asioista yhtään mitään. Sylkeminen päin ei todellakaan kuvaa vielä niin sairasta lasta, että olisi suljetun osaston tarpeessa. Kehitysvammaienn lapsikaan kun ei ole minkään suljetun osaston potilas.

Sulla on aivan epärealistinen käsitys asiasta, jos sua aihe kiinnostaa ja haluat neuvojasi jakaa, mitä jos kävisit tutustumassa edes kymmenen minuuttia erityislasten päiväkotiryhmään. Näkee tuota räkimistä ihan tavallisessakin lasten ryhmässä, on huonoa käytöstä, mutta on terveen lapsen kohdalla yleensä helpommin lopetettavissa mitä taas erityislapsen kannalal voi mennä pidempään, että oppii.

Samoiten raivokohtauksia saavat täysin terveetkin lapset sillointällöin. Mua hävettäisi ja paljon jos olisin kirjoitellut animimerkillä jotain noin noloa...

 

["jaa"]

olevaa on vaikea saada pideltyä. Ehkä pitäisi miettiä perimmäistä SYYTÄ lapsen käytökseen. Sylkeminen ei ole se tärkein asia vaan jotain muuta voi olla pielessä. Jossain tapauksessa ehä hyväksyisin holdingin, mutta lapsen ehdoilla. Jos lapsi taltutetaan voimakeinoin, hän saa mallin käyttäytyä itse samoin.

 

[lai-ne]

en sallisi. kyse ei ole siitä olisiko oma lapsi vai jonkun toisen lapsi. en hyväksy lapsen alistamista millään tavalla. naamalleen pistäminen ja ilmeisesti (?) siinä väkisin pitäminen on väkivaltaa.

 

[totuus on]

[QUOTE="vieras";22669126]Saapi jokainen mennä kokeilemaan miten toimii täysillä vastaan pistävään lapseen, joka kaikilla raajoillaan potkii ja lyö, hakkaa päällään ja sylkee. Kuinka sitä pidetään lavuaarilla niin, ettei loukkaa itseään eikä ohjaajaansa? Entäs arestipenkillä? Kyllä ne raivarit on jotain niin äärimmäistä, että keinot on oltava sen mukaisia. TIETYSTI sen jälkeen tilanne käydään puhumalla läpi, ja halaukset päälle. Hymistelyllä tuollaista lasta ei rajoiteta.[/QUOTE]

Edellinen teksti oli vastaukseni tähän mutta lainaus ei näkynyt.
Olen pahoillani väärinkäsityksestä.

 

["vieras"]

en sallisi. kyse ei ole siitä olisiko oma lapsi vai jonkun toisen lapsi. en hyväksy lapsen alistamista millään tavalla. naamalleen pistäminen ja ilmeisesti (?) siinä väkisin pitäminen on väkivaltaa.

Antaisit sitten varmaan lapsen jatkaa käytöstään päiväkodissa ja oppia että hänelle ei mahdeta mitään. Se mahalleen laittaminen kuten kiinnipitelykään kun ei koskaan ole ensimmäinen vaihtoehto, vaan ammattilainen tekee sen kun ei mikään auta. Et sä voi antaa lapsen räkiäkään miten huvittaa, hänhän alistaa itse silloin kaikkia muita sylkemällä päin.

 

["vieras"]

No eip ole. Juuri olin pk:ssa jossa oli yksi elto joka sukkuloi päivän aikana useassa ryhmässä koska e-lapsia oli monta...eikä kaikille ole avustajaa parhaalla tahdollakaan tarjota. Joten hoitajat luovivat ja antavat olla todella paljon näiden riehujien kanssa. Lapset siis tekevät omiaan syystä, ettei ole resursseja hoitaa joka tilannetta, jossa rajoja asetetaan kasvatuksellisesti oikeaoppisesti..
Todellisuus on melko syvältä, useinkin.

Onneksi en ole urallani joutunut näin synkeään todellisuuteen törmäämään. Aina on ollut avustajat, nykyryhmässä kaksi (äärimmäisen kilttiä) e-lasta, joilla molemmilla oma avustajansa.

Ja pointtini olikin oikeastaan se, että olen hieman skeptinen lausuntoon, että pk:ssa/koulussa ne e-lapset aiheuttavat ongelmia. Jolloin palataan sinun kirjoituksen ytimeen -niitä resursseja olisi oltava, sekä kaotona että hoidossa.

 

[lai-ne]

[QUOTE="vieras";22669314]Antaisit sitten varmaan lapsen jatkaa käytöstään päiväkodissa ja oppia että hänelle ei mahdeta mitään. Se mahalleen laittaminen kuten kiinnipitelykään kun ei koskaan ole ensimmäinen vaihtoehto, vaan ammattilainen tekee sen kun ei mikään auta. Et sä voi antaa lapsen räkiäkään miten huvittaa, hänhän alistaa itse silloin kaikkia muita sylkemällä päin.[/QUOTE]

en antaisi. mutta keinojen on oltava jotain muuta.

 

[Heavyfreak]

[QUOTE="vieras";22669354]Onneksi en ole urallani joutunut näin synkeään todellisuuteen törmäämään. Aina on ollut avustajat, nykyryhmässä kaksi (äärimmäisen kilttiä) e-lasta, joilla molemmilla oma avustajansa.

Ja pointtini olikin oikeastaan se, että olen hieman skeptinen lausuntoon, että pk:ssa/koulussa ne e-lapset aiheuttavat ongelmia. Jolloin palataan sinun kirjoituksen ytimeen -niitä resursseja olisi oltava, sekä kaotona että hoidossa.[/QUOTE]

Mä koen työssäni myös tällä hetkellä juurikin noin synkeää todellisuutta. Olen todella rankassa koulussa iltiksen vastaavana, erityislapsille. Ja ne tilanteet siellä todellakin on kovia.

Resursseja olisi oltava mutta niitä ei vain ole. Siinä sitten yritetään revetä suunnilleenkin joka suuntaan. Tietenkään kaikki erityislapset eivät aiheuta ongelmia, erityislapsi käsitteenä on jo niin laaja. Mutta monesti ne erityislapset, jotka ongelmia aiheuttavat, aiheuttavat niitä sitten oikein huolella.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="vieras";22669354]Onneksi en ole urallani joutunut näin synkeään todellisuuteen törmäämään. Aina on ollut avustajat, nykyryhmässä kaksi (äärimmäisen kilttiä) e-lasta, joilla molemmilla oma avustajansa.

Ja pointtini olikin oikeastaan se, että olen hieman skeptinen lausuntoon, että pk:ssa/koulussa ne e-lapset aiheuttavat ongelmia. Jolloin palataan sinun kirjoituksen ytimeen -niitä resursseja olisi oltava, sekä kaotona että hoidossa.[/QUOTE]

No teilläpäin on hyvä tilanne. Ja totta, eivät e-lapset olekaan aina e-lapsia siksi, että olisivat pelkästään aggressiivisia...
Mutta joo, Helsingissä on kyllä nähtävissä selkeätä resurssipulaa, monissa pk-ssa.

 

[Heavyfreak]

en antaisi. mutta keinojen on oltava jotain muuta.

Niiden keinojen pitäisi tulla sieltä kotoa. Monesti lapsi on jo esim. kouluun tullessaan siinä vaiheessa että kasvatushenkilökunta on suht kädetön. Ei siellä taikoihin pystytä.

Ja aika monta tällaista tapausta olen jo todistanut.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22669126]Saapi jokainen mennä kokeilemaan miten toimii täysillä vastaan pistävään lapseen, joka kaikilla raajoillaan potkii ja lyö, hakkaa päällään ja sylkee. Kuinka sitä pidetään lavuaarilla niin, ettei loukkaa itseään eikä ohjaajaansa? Entäs arestipenkillä? Kyllä ne raivarit on jotain niin äärimmäistä, että keinot on oltava sen mukaisia. TIETYSTI sen jälkeen tilanne käydään puhumalla läpi, ja halaukset päälle. Hymistelyllä tuollaista lasta ei rajoiteta.[/QUOTE]

Kuvaus kuullostaa ihan sairaalta lapselta, (joka ei todellakaan kuulu normaaliin päiväkotiin vaan suljetulle lastenosastolle) ei normaalilta ja henkisesti terveeltä lapselta.

Tällaisiä lapsia vaan on nykyisin päiväkodeissa - karu totuus.

 

[MorbidMama]

Niiden keinojen pitäisi tulla sieltä kotoa. Monesti lapsi on jo esim. kouluun tullessaan siinä vaiheessa että kasvatushenkilökunta on suht kädetön. Ei siellä taikoihin pystytä.

Ja aika monta tällaista tapausta olen jo todistanut.

Samoin. : / J aihan parastahan se on tietty kuulla, kun vanhemmille puhutaan lapsesta joka hyppii lähes seinille pk-ssa, että he eivät oikein ymmärrä kun 'kotona se ei koskaan käyttäydy niin'....
Mutta jos kotona ei ole muita kuin yksi, jonka toimia ei juurikaan ole rajoitettu niin....
No joo, ei ne ongelmat todellakaan aina ole osoitus rajojen puutteesta, mutta ehkä se on joku nyky-ilmiö?

 

[totuus on]

Kurja,karu totuus

Ja edelleen kysyn, miksi toisten pitää kärsiä ja katsella pienenä päikyssä ja sitten koulussa tuollaista käytöstä kun jokainen tietää, ettei se ole TERVETTÄ eikä normaalia ihmisen käytöstä.

Jopa koirat koulutetaan käyttäytymään paremmin kuin ihmisen lapset ja viidentoista vuoden päästä ongelmat varmaankin kärjistyvät pahoinvoiviin nuorisojoukkoihin ja suoranaiseen anarkiaan ellei me vanhemmat tehdä asialle jotain.
Meistä se on kiinni kuinka lapsemme käyttäytyvät ja mitä osaavat jne...

 

[lai-ne]

Niiden keinojen pitäisi tulla sieltä kotoa. Monesti lapsi on jo esim. kouluun tullessaan siinä vaiheessa että kasvatushenkilökunta on suht kädetön. Ei siellä taikoihin pystytä.

Ja aika monta tällaista tapausta olen jo todistanut.

tästä olen samaa mieltä.

olen myös katsellut vierestä kun erään lapsen vanhemmalle puhuttiin kerta toisensa jälkeen tarkasti ohjeita miten toimia haastavan lapsen kassa, joka lamautti koko ryhmän toimintaa. kyllä sitä seuratessa ymmärsin viimeistään täysin että päiväkodin (tai koulun) henkilökunta ei voi lasta "pelastaa" jos kotona vähätellään jokaista lapsen tekoa ja sallitaan huono käytös.

olen monen muun kanssa samaa mieltä, että nykyvanhemmilla on isoja ongelmia. he eivät pärjää lastensa kanssa, lapset kasvavat "vinoon" ja heistä osasta tulee vain vanhempiensa takia erityislapsia. lapsien kommunikointi- ja sosiaaliset ongelmat ovat niin vaikeita kotioloista johtuen, että ei niihin edes ammattikasvattajien päivittäinen apu auta.

 

["vieras"]

en antaisi. mutta keinojen on oltava jotain muuta.

No mitä? Kerro ne keinot nyt vielä, varmaan niitä on kokeiltu moniakin. En minäkään suinkaan ensimmäisenä vaihtoehtona hyväksyisi, että lapseni joka sylkäisee kampataan maahan ja isketään naama maahan. Siitä kun tuskin on edes kyse.

Todennäköisesti kun se tilanne menee (itse vasytaavaa nähneenä) siten, että lapsi aloittaa sylkemisen jotakuta hoitajaa tai toista lasta päin, lasta käsketään loepettamaan välittömästi, joku saattaa tähän lopettaa, joku ei. Joku jatkaa, jos lapsi on sen oloinen, että hänet voidaan viedä jäähylle, hänet voidaan viedä jäähylle.

Sen sijaan jos lapsi ei kertakaikkiaan ole enää siinä mielentilassa, että hänet voidaan jättää jäähylle, vaan hän sekä jatkaa sylkemistä päin, huutaa, raivostuu, potkii ja alkaa riehua kuin vieteriukko, aikuisen on jo ensinnäkin lasta suojellakaseen pistettävä hänet maahan ja pidettävä kiinni. Kasvoja ei paineta maahan, mutta jos hän hakkaa päätä lattiaan on pakko. Sylissä pitely ei ihan kuule onnistu metrin pitkältä raivokohtauslapselta, kun ei meinaa kaksi aikuistakaan aina pärjätä kun sen kokoinen alkaa takoa päin eikä välitä lyökö kallonsa miten kovasti ja miten useasti ihan mihin sattuu osumaan.

Rauhoittelut on yritetty jo ennen jäähylle viemistä, että jäähyn aikana, ja raivokohtauksen alussa. Se ei valitettavasti auta joka kerta.

Oletko koskaan nähnyt tällaista? Tiedätkö mistä puhutaan? Ja kun tämä on vielä aika yleistä ihan terveidenkin lasten parissa, varsinkin 2-4 ikävuoden välissä näkee aika monella. No pari vuotias on onneksi kooltaan vielä pieni.

 

[Heavyfreak]

Samoin. : / J aihan parastahan se on tietty kuulla, kun vanhemmille puhutaan lapsesta joka hyppii lähes seinille pk-ssa, että he eivät oikein ymmärrä kun 'kotona se ei koskaan käyttäydy niin'....
Mutta jos kotona ei ole muita kuin yksi, jonka toimia ei juurikaan ole rajoitettu niin....
No joo, ei ne ongelmat todellakaan aina ole osoitus rajojen puutteesta, mutta ehkä se on joku nyky-ilmiö?

Jepjep, kuullut saman lauseen. Sekä pari muutakin. Väkivaltailmoituksia on rustattu nippukaupalla ja rehtorille esitelty kullannuppujen aiheuttamia mustelmia.

Monesti tulee näitä asioita mietittyä ittekki että mistä tää tällanen oikeen loppupeleissä kumpuaa? Eihän se aina ole rajojen puutteesta mutta mistä se sit tulee? Jotenki tuntuu että tää koulumaailmassakin työskenteleminen alkaa olemaan jo aika extreme -laji kun kattelee sitä meininkiä siellä.

Meidänki koulus on sellaset meiningit et harva arvais.. :O

 

[Heavyfreak]

tästä olen samaa mieltä.

olen myös katsellut vierestä kun erään lapsen vanhemmalle puhuttiin kerta toisensa jälkeen tarkasti ohjeita miten toimia haastavan lapsen kassa, joka lamautti koko ryhmän toimintaa. kyllä sitä seuratessa ymmärsin viimeistään täysin että päiväkodin (tai koulun) henkilökunta ei voi lasta "pelastaa" jos kotona vähätellään jokaista lapsen tekoa ja sallitaan huono käytös.

olen monen muun kanssa samaa mieltä, että nykyvanhemmilla on isoja ongelmia. he eivät pärjää lastensa kanssa, lapset kasvavat "vinoon" ja heistä osasta tulee vain vanhempiensa takia erityislapsia. lapsien kommunikointi- ja sosiaaliset ongelmat ovat niin vaikeita kotioloista johtuen, että ei niihin edes ammattikasvattajien päivittäinen apu auta.

Niin täysin samoilla linjoilla. Mä oon ollu mukana noissa palavereissa missä just yritetään ratkoa näitä ongelmia. Mutta ei niistä mitään hyötyä ole jos vanhemmat alusta asti vääntävät vain naamaansa ja suunnilleenki sanotaan et se on teidän ongelma. Kyllä siinä aika kädetön sitten on, ei tuollaisessa tilanteessa enää pysty itse auttamaan.

Sekin on totta että jotkut vanhemmat kasvattavat itse lapsistaan erityislapsia. Ja se on ihan suunnaton sääli. Kuitenkin loppupeleissä, lapsi joka käyttäytyy huonosti, ei ole paha. Vaan purkaa sitä pahaa oloaan negatiivisesti koska ei ole oppinut muuta tapaa. Pääosilteen ainakin näin. Silloin juuri pitäs saada se tilanne mahdollisimman pian poikki, sitten syliin istumaan ja juttelemaan. Ja siihen jutteluvaiheeseen kun päästään ja lapsi on rauhoittunut niin hänellä ei ole mihinkään kiire siitä sylistä vaan on rauhallinen ja pystyy juttelemaan tilanteesta.

Positiivista huomiota tällaisten lasten kans tulis tottakai antaa mahdollisimman useasti ettei lapselle jää sellainen kuva että ku mä teen näin niin sitten mä pääsen syliin.

 

["vieras"]

Meillä oma lapsihan on jokusen kerran saanut myös sen luokan raivokohtauksen, että on täytynyt pidellä häntä aloillaan. i Olen laittanut lapsen silloin omaan sänkyynsä ja istunut kevyesti niin, että lapsi ei pääse tästä itseään tai ketään muuta satuttamaan. Ei hänen käytös suinkaan niin haastavaa aina ole, mutta joskus kerrat ovat äitiyneet niin vaikeiksikin, että olen todennut toimintani oolevan hänenkin kohdallaan se oikeasti ainoa vaihtoehto.

Toisen kohdalla taas ei koskaan ole ollut mitään vastaavaa. Ja mä todella tiedän, että olen kokeillut kaikki. Lapsen rauhoittelut, yrittänyt iloisena yrittää kääntää lapsen aatteet johonkin mielenkiintoiseen tekemiseen esimerkiksi, koittanut jutella rauhoittavasti siitä mitä tapahtui, joskus ihan aihetta vaihtamalla. Sanoisinko että 99% se auttaa, mutta se keta kun huomaa että mikään ei autakaan, se onitsellenikin aika puolmallinen tilanne.

Mä en missään nimessä halua lasta satuttaa enkä väkivalloin kasvattaa, siksi mua surettaa kuulla, että jonkun mielestä hätäkeinona käytetty kiinnipito on lapsen alistamista ja väkivaltaa, kun sen tekee myös lasta itseään auttaakseen, kun se jäähy ei vaan onnistu, kun sitä lasta ei voi jättää mihinkään. Korkeintaan pehmustettuun huoneeseen. Kun se sylikään ei onnistu jos lapsi takoo päällä Toisaalta jos joudut ottamaan syliin, niin että joudut pitämään lasta vasten ja päätä paikoillaan, on se minun mittakaavassa sama asia laittaa lapsi makaamaan ja mennä samoin lapsen lähelle ja pitää hänet aloillaan siinä.

 

[Heavyfreak]

Kurja,karu totuus

Ja edelleen kysyn, miksi toisten pitää kärsiä ja katsella pienenä päikyssä ja sitten koulussa tuollaista käytöstä kun jokainen tietää, ettei se ole TERVETTÄ eikä normaalia ihmisen käytöstä.

Jopa koirat koulutetaan käyttäytymään paremmin kuin ihmisen lapset ja viidentoista vuoden päästä ongelmat varmaankin kärjistyvät pahoinvoiviin nuorisojoukkoihin ja suoranaiseen anarkiaan ellei me vanhemmat tehdä asialle jotain.
Meistä se on kiinni kuinka lapsemme käyttäytyvät ja mitä osaavat jne...

Pitäiskö kaikki erityislapset sulkee ulos yhteiskunnasta? Tehdään iso betonibunkkeri keskelle metsää, riehukoot siellä sitten.

Terveissä ja normaaleissakin lapsissa on tuollaista käyttäytymistä, se ei vielä tee erityislapseksi. Erityislapsi hyötyy (pystyessään sopetumaan ryhmään) mallioppimisesta todella paljon. Samoten kun se täysin terve lapsi oppii näkemään että meitä ihmisiä on täällä aika erilaisia.

Ja tunnepuolen häiriöiden luokat on sitten ihan erikseen, niille luokille menevät ne joita ei yleisopetukseen voi integroida.

 

[Heavyfreak]

[QUOTE="vieras";22669540]

Mä en missään nimessä halua lasta satuttaa enkä väkivalloin kasvattaa, siksi mua surettaa kuulla, että jonkun mielestä hätäkeinona käytetty kiinnipito on lapsen alistamista ja väkivaltaa, kun sen tekee myös lasta itseään auttaakseen, kun se jäähy ei vaan onnistu, kun sitä lasta ei voi jättää mihinkään. Korkeintaan pehmustettuun huoneeseen. Kun se sylikään ei onnistu jos lapsi takoo päällä Toisaalta jos joudut ottamaan syliin, niin että joudut pitämään lasta vasten ja päätä paikoillaan, on se minun mittakaavassa sama asia laittaa lapsi makaamaan ja mennä samoin lapsen lähelle ja pitää hänet aloillaan siinä.[/QUOTE]

Lapsi monesti myös kokee nämä holdaus -tilanteet turvallisiksi. Monesti on kyse vain tosi äärimmäisestä rajojen testaamisesta missä tarvitaan myös äärimmäisiä keinoja sen lopettamiseksi. Oikein tehtynä holding on todella hyvä keino. Oon myös itse joutunut sitä ääritilanteissa käyttämään ja aina ne päättyy siihen että lapsi istuu itkien sylissä ties kuinka kauan ja halaa. Ihan selkeasti hakee hellyyttä ja hyväksyntää. Siinä vaiheessa tuntuu monesti sen lapsen puolesta niin pahalta et tuntuu et sydän pakahtuu.

 

["vieras"]

aina ne päättyy siihen että lapsi istuu itkien sylissä ties kuinka kauan ja halaa. Ihan selkeasti hakee hellyyttä ja hyväksyntää. Siinä vaiheessa tuntuu monesti sen lapsen puolesta niin pahalta et tuntuu et sydän pakahtuu.

Täysin saman olen itsekin huomannut
Kummasti se syli aina kelpaa sitten raivokohtauksen ja kiinnipidon jälkeen heti, lapsi halaa ja minä halaan lasta. Tuntuu, että hän haluaa osoittaa kiitollisuutta, tai että hän on hyvillään, että häntä on autettu pääsemään sen myrskyn yli. Siis sellainen olo, että lapselle itselleenkin on jäänyt turvallinen ja hyvä olo kuitenkin.

Mutta sitten saattaa tulla itselleni paha olo, että miksi tähän päiti päätyä, miksi se lapsen raivo vaan ei voinut jo alusta asti lähteä kääntymään toiseen suuntaan, niin että olisi puhumalla se taas selvitetty niinkuin useimmiten käy.

Ja tietystihän syliä ja hellyyttä on yritetty ensiksi ennen sitä isoa raivokohtausta, sillä seurauksella että lapsi ei reagoi siihen tietenkään. Se on jotenkin tuo lapsenkin raivokohtaus pahimmillaan sen näköistä kun hän sekoaisi, menttäisi kaiken järjen ja lakkaisi kuulemasta

Usein syli auttaakin jo ehkäisemään raivokohtauksen, mutta kun tosiaan kuten kerroin, on ollut tilanteita missä en ole huomannut minkään auttavan, niin se on tosiaan tilanne, missä vaistotkin käskeee toimimaan niin, että pidä lapsi paikallaan.

Kummasti se syli aina kelpaa sitten raivokohtauksen ja kiinnipidon jälkeen heti, lapsi halaa ja tuntuu, että hän haluaa osoittaa rakkauttaan ja kiitollisuutta, että häntä on autettu pääsemään sen yli. Siis sellainen olo, että lapselle itselleenkin on jäänyt turvallinen ja hyvä olo.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22669641]Täysin saman olen itsekin huomannut
Kummasti se syli aina kelpaa sitten raivokohtauksen ja kiinnipidon jälkeen heti, lapsi halaa ja minä halaan lasta. Tuntuu, että hän haluaa osoittaa kiitollisuutta, tai että hän on hyvillään, että häntä on autettu pääsemään sen myrskyn yli. Siis sellainen olo, että lapselle itselleenkin on jäänyt turvallinen ja hyvä olo kuitenkin.

Mutta sitten saattaa tulla itselleni paha olo, että miksi tähän päiti päätyä, miksi se lapsen raivo vaan ei voinut jo alusta asti lähteä kääntymään toiseen suuntaan, niin että olisi puhumalla se taas selvitetty niinkuin useimmiten käy.

Ja tietystihän syliä ja hellyyttä on yritetty ensiksi ennen sitä isoa raivokohtausta, sillä seurauksella että lapsi ei reagoi siihen tietenkään. Se on jotenkin tuo lapsenkin raivokohtaus pahimmillaan sen näköistä kun hän sekoaisi, menttäisi kaiken järjen ja lakkaisi kuulemasta

Usein syli auttaakin jo ehkäisemään raivokohtauksen, mutta kun tosiaan kuten kerroin, on ollut tilanteita missä en ole huomannut minkään auttavan, niin se on tosiaan tilanne, missä vaistotkin käskeee toimimaan niin, että pidä lapsi paikallaan.

Kummasti se syli aina kelpaa sitten raivokohtauksen ja kiinnipidon jälkeen heti, lapsi halaa ja tuntuu, että hän haluaa osoittaa rakkauttaan ja kiitollisuutta, että häntä on autettu pääsemään sen yli. Siis sellainen olo, että lapselle itselleenkin on jäänyt turvallinen ja hyvä olo.[/QUOTE]

Pahoitteluni sekasvati jaettua tekstistä, alkaa jo tähän aikaan ajatukset käydä vähän hitaammin Harmi kun ei voi enää jälkikäteen muokata

 

[nellien]

Mikäs olis sitten sopiva ratkaisu tilanteeseen jos esim. lapsi sylkee päin aikuisia jatkuvasti? Millä tavalla se estettäisiin?

no pitää sitä lasta tiukasta sylissä selkä itseään vasten. minusta on epäammattimaista jos ei muita keinoja löydy, sillähän opetetaan lapselle että hei jos joku vaikka lapsi sylkee häntää saa tämän lapsen kaataa maahan naamalleen (kasku ei vielä sylkenyt elto takasin)

en hyväksy kun on muitakin keinoja.

 

[nellien]

Kurja,karu totuus

Ja edelleen kysyn, miksi toisten pitää kärsiä ja katsella pienenä päikyssä ja sitten koulussa tuollaista käytöstä kun jokainen tietää, ettei se ole TERVETTÄ eikä normaalia ihmisen käytöstä.

Jopa koirat koulutetaan käyttäytymään paremmin kuin ihmisen lapset ja viidentoista vuoden päästä ongelmat varmaankin kärjistyvät pahoinvoiviin nuorisojoukkoihin ja suoranaiseen anarkiaan ellei me vanhemmat tehdä asialle jotain.
Meistä se on kiinni kuinka lapsemme käyttäytyvät ja mitä osaavat jne...

kuule jos lapsi reagoi tolla tavalla raivon hetkellä niin minusta se ei silloin ole kiinni kasvatuksesta!

joo me ollaan täällä kotona kasvatetaan; hyvä hyvä noin,voit vaikka sylkeä päinnaamaa jos ottaa päähän, hei jos ei päikyn tätit si uskoet sä oot kingi ni mottase nyrkillä, ja hei jos ne viel lesoo määräävänsä ni karkaa viel,näin me meidän lasta kasvatetaan.jos vielä kotonakin viittisit sitten hyppiä seinille ruokaillessa onhan se toki mukavampaa jos sähläät ja sähellät,koetat leikkiä ruokapöydässä kuin se että saatas kerrankin syödä rauhassa.

jos ette käsittäneet niin edellinen oli sarkasmia, koska tätä äitiä arsyttää että jos lapsen kanssa on ongelmia te kuvittelette että häntä kasvatetaan noin. no totuus on ihmeellisempi me kasvatamme tätä lasta joka päivä joka hetki joka tilanteessa toimimaan oikein

kaikki ei oo kasvatuksesta kiinni

 

[leijona76]

Minun poikani olisi varmaan halkaissut päänsä lavuaariin, jos hänet olisi yrittänyt viedä vessaan syljeskelemään. Epäilen, että vessaan asti ei olisi päästy.

Kannatan positiivista palkitsemista, mutta siinä vaiheessa, kun on täysi raivo päällä, niin ei auta muu kuin estää enemmät vahingot.

Näin. Mut tätä ei kaik tajua. Aina vaan pitäs puhua ja jutella. Etenkkin erityislasten kanssa tarvii välillä voimakeinojakin koska heillä ei toimi samalla tavalla ymmärrys, itsehillintä jne. Vaan saattaa olla todella rajua raivoa jne...Tuollanen pakkopito vaikka lattialla on turvallisuusjuttu ja samalla estetään räkimästä muita.