Salasuhteesta selviytyneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaksoiselämää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Älkääs nyt ykköset tukehtuko kiukkunne, tämä ketjuhan ei ole edes teille.

Mulla on ollut ekassa liitossani useampia salasuhteita. Yhdestä jäin kiinni, mutta aviomies halusi jatkaa liittoa ja minäkin silloin. Yhdenkään miehen kanssa en olisi halunnut vakisuhdetta, he olivat vain huvia ja piristystä arkeen. Yksi suhde kesti melkein 10 v. ja kumpikin olimme naimisissa tahoillamme. Pidin miehestä paljon ja meillä oli muutakin mukavaa kuin seksi, mutta rakkaudesta en puhuisi.

Päinvastoin kuin ykköset luulevat, me kakkoset emme ole aivottomia "antajia" vaan useinkin määrätietoisia "ottajia". Näiden minun miesteni vaimot olivat sellaisia kunnon pikkuvaimoja, värittömiä, mauttomia ja hajuttomia.

Sitten tapahtui jotain pääni sisällä. Hoksasin viimein 25 v. yhdessäolon jälkeen, että eihän tässä omassa liitossani ole mitään järkeä. Erosin ja heivasin kaikki muutkin miehet elämästäni. Elin rauhallista sinkkuelämää jonkin aikaa ja sitten tapasin uuden MIEHEN. Nyt olen hänen kanssaan aviossa, eikä tulisi mieleenkään lähteä pelehtimään muiden kanssa. Tekeehän ikäkin tehtävänsä, mutta tämä liitto on jotenkin todellisempi ja vakavammin otettava.
 
Älkääs nyt ykköset tukehtuko kiukkunne, tämä ketjuhan ei ole edes teille.

Mulla on ollut ekassa liitossani useampia salasuhteita. Yhdestä jäin kiinni, mutta aviomies halusi jatkaa liittoa ja minäkin silloin. Yhdenkään miehen kanssa en olisi halunnut vakisuhdetta, he olivat vain huvia ja piristystä arkeen. Yksi suhde kesti melkein 10 v. ja kumpikin olimme naimisissa tahoillamme. Pidin miehestä paljon ja meillä oli muutakin mukavaa kuin seksi, mutta rakkaudesta en puhuisi.

Päinvastoin kuin ykköset luulevat, me kakkoset emme ole aivottomia "antajia" vaan useinkin määrätietoisia "ottajia". Näiden minun miesteni vaimot olivat sellaisia kunnon pikkuvaimoja, värittömiä, mauttomia ja hajuttomia.

Sitten tapahtui jotain pääni sisällä. Hoksasin viimein 25 v. yhdessäolon jälkeen, että eihän tässä omassa liitossani ole mitään järkeä. Erosin ja heivasin kaikki muutkin miehet elämästäni. Elin rauhallista sinkkuelämää jonkin aikaa ja sitten tapasin uuden MIEHEN. Nyt olen hänen kanssaan aviossa, eikä tulisi mieleenkään lähteä pelehtimään muiden kanssa. Tekeehän ikäkin tehtävänsä, mutta tämä liitto on jotenkin todellisempi ja vakavammin otettava.

Miehelläni ei ole salasuhdetta, joten olen ykkönen ihan ilman sitä kakkosta. Muuten jättäisinkin miehen heti. Se, että on "ottaja" ei tarkoita etteikö itse joutuisi hyväksikäytetyksi. Ottaa se mieskin siinä samalla, ja miehen on helpompikin ottaa kuin naisen. Kunhan on joku kakkonen pussien tyhjennykseen. Ei siinä todellakaan rakkautta tarvitakaan.

Sinulle kävi tietysti onnekkaasti lopuksi kun havahduit siihen mitä oikea rakkaus on (silloin ei petetä eikä haluta pettää). Muiden pettäjien tulisi jo ennen pettämistä erota jos se oma suhde on niin väritön että siihen pitää muita sotkea. Ja kaikki eivät löydä sitä omaa rakasta jos taustalla on monta pettämistä ja rakastajattarena oloa - minä en ainakaan kelpuuttaisi kumppaniksi sellaisen taustan omaavaa ihmistä.
 
Viimeksi muokattu:
Miehelläni ei ole salasuhdetta, joten olen ykkönen ihan ilman sitä kakkosta. Muuten jättäisinkin miehen heti. Se, että on "ottaja" ei tarkoita etteikö itse joutuisi hyväksikäytetyksi. Ottaa se mieskin siinä samalla, ja miehen on helpompikin ottaa kuin naisen. Kunhan on joku kakkonen pussien tyhjennykseen. Ei siinä todellakaan rakkautta tarvitakaan.

Sinulle kävi tietysti onnekkaasti lopuksi kun havahduit siihen mitä oikea rakkaus on (silloin ei petetä eikä haluta pettää). Muiden pettäjien tulisi jo ennen pettämistä erota jos se oma suhde on niin väritön että siihen pitää muita sotkea. Ja kaikki eivät löydä sitä omaa rakasta jos taustalla on monta pettämistä ja rakastajattarena oloa - minä en ainakaan kelpuuttaisi kumppaniksi sellaisen taustan omaavaa ihmistä.

Sitä sinä et voi tietää, onko miehellä salasuhdetta vai ei. Suurin osa ei jää kiinni eikä käyttäydy epäilyttävästi. Kysymys ei ole hyväksikäytöstä, jos kumpikin saa jotakin. Jo puhuminen "pussientyhjennyksestä" antaa sinusta käsityksen kiltistä, puhtoisesta pikkuvaimosta, jota ei oikein uskalla naidakaan kunnolla, vaan tulee houkutus hakeutua lihaa ja verta olevan naisen syliin, sori vaan.

Aika ehdottomia mielipiteitä sinulla, mutta ehkä elämä opettaa. Rakastaminen tai rakasteleminen ei jätä ihmiseen välttämättä mitään jälkeä, ei ainakaan vahingoittavaa jälkeä. Itsetuntemusta, herkkyyttä ja ihmistuntemusta ne ainakin lisäävät.
 
Viimeksi muokattu:
Minä petin entistä miesystävääni mennen tullen.
En kokenut, enkä koe edelleenkään asiasta mitään huonoa omaatuntoa. Käytin aina kumia satunnaisten panojen kanssa.

Vakisuhdetta ei ole ollut salasuhteena, vaan pettämiset siis tapahtuivat aina vaihtuvien kumppaneiden kanssa. Vakkritouhu ei kiinnosta noissa pettämisissä minua, koska se vakkarimieshän on jo olemassa.
Pettämisestä hain ennen kaikkea vaihtelua. Jos olisin saanut tietää miehen pettävän minua, se olisi toki kolhaissut egoani, mutta mitäpä asia minulle olisi kuulunut. Olin ja olen edelleen sitä mieltä, että parisuhteessa kummallakin on oltava oma elämä -myös seksielämä.

Ainoa mikä jäi ehkä kaduttamaan oli se, että en käyttänyt kumia miesystäväni kanssa. Mietin jälkeenpäin, että ehkä hänkin petti minua. Olisin voinut saada jonkun taudin häneltä pahimmassa tapauksessa.
Nyt olen päättänyt, että jos vielä ryhdyn joskus vakisuhteeseen, en edes siinä suhteessa anna paljaalla.
 
Minä petin entistä miesystävääni mennen tullen.
En kokenut, enkä koe edelleenkään asiasta mitään huonoa omaatuntoa. Käytin aina kumia satunnaisten panojen kanssa.

Ainoa mikä jäi ehkä kaduttamaan oli se, että en käyttänyt kumia miesystäväni kanssa. Mietin jälkeenpäin, että ehkä hänkin petti minua. Olisin voinut saada jonkun taudin häneltä pahimmassa tapauksessa.
Nyt olen päättänyt, että jos vielä ryhdyn joskus vakisuhteeseen, en edes siinä suhteessa anna paljaalla.

Oletkohan oikeassa sivustossa? Sinkkujen oma palsta löytyy elleistä myös.Käytä ihmeessä kumia äläkä anna paljaalla sielläkääm.
 
Viimeksi muokattu:
Olen sinkku, mutta ap ei määritellyt haluavansa vastauksia vain parisuhteessa tällä hetkellä olevilta ihmisiltä.
Ap korjatkoon, jos olen väärässä.

Alkuperäinen kysymys kuului: Miten selvisit salasuhteesta?
Tähän kysymykseen vastasin rehellisesti ja kerroin oman kokemukseni. Ja kuten ap toivoi, ei mitään moraalisaarnoja, kiitos.
 
Sitä sinä et voi tietää, onko miehellä salasuhdetta vai ei. Suurin osa ei jää kiinni eikä käyttäydy epäilyttävästi. Kysymys ei ole hyväksikäytöstä, jos kumpikin saa jotakin. Jo puhuminen "pussientyhjennyksestä" antaa sinusta käsityksen kiltistä, puhtoisesta pikkuvaimosta, jota ei oikein uskalla naidakaan kunnolla, vaan tulee houkutus hakeutua lihaa ja verta olevan naisen syliin, sori vaan.

Aika ehdottomia mielipiteitä sinulla, mutta ehkä elämä opettaa. Rakastaminen tai rakasteleminen ei jätä ihmiseen välttämättä mitään jälkeä, ei ainakaan vahingoittavaa jälkeä. Itsetuntemusta, herkkyyttä ja ihmistuntemusta ne ainakin lisäävät.

Tottakai voin tietää ettei mieheni petä minua, kuten hänkin tietää etten minä petä häntä. Emme kumpikaan hyväksy pettämistä emmekä koskaan loukkaisi toisiamme niin. Se, että kaikilla ei ole samanlaista moraalia (tai moraalia ollenkaan), ei tarkoita etteikö joillakin voisi olla. Eivät kaikki petä, todellakaan, ja onneksi. On kunnollisia miehiä ja naisia jotka haluavat sitoutua parisuhteeseen. Ei ole muita houkutuksia minun miehelläni, varsinkaan jonkun jokaisen käyttämän lumpun syliin, kyllä oman kullan sylissä on mukavempaa ;) Sanoithan itsekin ettei sinulla enää ole halua pettää, miksi olisi minulla tai miehellänikään kun olemme onnellisia yhdessä?

En ole pikkuvaimo, elämää on takana ihan tarpeeksi jotta tiedän että valitettavan paljon on pettureita maailmassa. Mutta onneksi on niitä helmiäkin. Onhan tälläkin palstalla pari miestä jotka kirjoittelevat siitä etteivät koskaan pettäisi. Virkistävää lukea sellaistakin välillä. Mutta heti jos joku nainen sanoo ettei hänen miehensä petä, niin heti kyseenalaistetaan. Minä saan omassa elämässäni päättää rajani, joista yksi on että pettureita en siedä. Mieheni ei olisi se mies jota rakastan jos hän paljastuisi petturiksi, siksi jättäisin hänet heti jos pettäisi.
 
Viimeksi muokattu:
Tottakai voin tietää ettei mieheni petä minua, kuten hänkin tietää etten minä petä häntä. Emme kumpikaan hyväksy pettämistä emmekä koskaan loukkaisi toisiamme niin.

Minä olin suhteessa, jossa pettäminen oli molempien mielestä väärin. Ikävä kyllä, olin sinisilmäinen. Yhtenä iltana puhelimessa oli nainen, joka kertoi olleensa mieheni kanssa sängyssä. Mies kielsi ja haukkui naista, mutta silloin epäilin hänen sanojaan. Hän lopulta myönsi asian. Halusin miehen muuttavan pois kodistamme. Suututti, ettei hän voinut tunnustaa asiaa heti.

Nyt olen varovainen, mikäli joku korostaa kunnollisuuttaan. Jälkikäteen ajatellen oli hyväkin, etten suhteen aikana ollut epäilijä. Mielestäni on kuitenkin parempi olla sinisilmäinen kuin kyyninen, vaikka kurjalta kyllä tuntui.

Tällä en siis tarkoita, että sinun kohdallasi olisi näin.
 
Viimeksi muokattu:
silloisen työpaikkani esimiehelläni ja työkaverillani oli suhde. Molemmat olivat aviossa tahoillaan.
Suhde kesti reilun vuoden, minun tietääkseni.

Esimiehen vaimo sai suhteen selville jotakin kautta.
Esimies erosi vaimostaan. Vuosien jälkeen on selvinnyt, ettei hän pidä yhteyttä lapsiinsa.
Suhde lapsiin oli mennyt myös jäähylle eron yhteydessä. Miksi niin, en tiedä.

Samana päivänä kun juttu tuli julki, työkaverini pakkasi kamansa vähin äänin, ei sanonut edes moi kenellekään. Eikä ole mitään kuulunut sen jälkeen vaikka kerran jätinkin hänelle soittopyynnön, ehkä vuoden kuluttua tapahtumasta.

Olisi vaan ollut kiva jutella, oltiinhan me lähimmät työkaverukset yli 7 vuoden ajan. Mutta kun hän ei halua jutella, niin ei voi mitään.
 
"Ne kakkosnaiset siis jotka ovat miestä etsimässä, kannattaa etsiä vapaiden joukosta. Muuten voi muuttua olo siitä "erityisestä", siitä joka on onnistunut viemään toisen naisen miehen, todella
halvaksi, hyväksikäytetyksi lumpuksi. Koska se on useimmiten miehen todellinen tunne kakkosnaista kohtaan."

Jännä ajatusmaailma naisella... Miksi tässä tapauksessa vieläpä vapaa nainen olisi hyväksikäytetty lumppu? Mitä varattu mies sinun silmissäsi olisi? Mieskö siis kaipaisi "pussientyhjennystä" ja siksi siis käyttäisi hyväkseen jotakin "lumppua"? Mieshän siinä on lupautunut toisaalle ja tekee "väärin".. Ja miksei se nainen voi samalla tavalla kaivata hetken iloa, mukavaa yhdessäoloa, seksiä? Nainenko sinusta haluaa miehestä aina parisuhteen ja jos ei sitä saa, jää sitten säälittävästi roikkumaan mieheen kun ei muutakaan saa? Onpa kamalan sovinistinen ja vanhanaikainen ajattelutapa...

Nainen voi haluta parisuhteen, mutta nainen voi myös haluta pelkkää seksiä, kevyen, hauskan suhteen tai mitä vaan. Ihmissuhteita on monenlaisia, ei pelkästään perinteisiä parisuhteita ja seksisuhteita vaan myös siltä väliltä. Ja seksisuhteissakin on yleensä jonkinlaiset positiiviset tunteet pelissä, eihän sitä vastenmielisen ihmisen kanssa...

Itse olen naimisissa oleva nainen, jolla on suhde naimisissa olevaan mieheen. Meillä on välillämme jokin tunne, se alkoi ihastumisella ja on edelleen voimakkaasti positiivinen. Tunnemme voimakasta halua toisiamme kohtaan, mutta myös lempeyttä ja lämpöä. Kummallakin meistä on kuitenkin puoliso toisaalla, eikä kumpikaan meistä halua rikkoa avioliittoaan toisen vuoksi. Jos olisimme vapaita, meistä varmasti tulisi pari. Nyt emme ole vapaita, joten pidämme kivaa keskenämme, nautimme toisistamme ilman sen kummempia sitoumuksia. Tiedämme, että molemmilla on oma elämänsä ja kunnioitamme sitä. Emme ole oikeastaan sopineet muusta kuin että kenellekään emme tästä kerro ja hoidamme asiat mahdollisimman hyvin ettemme jää kiinni.

Ongelmia tulee, jos jompi kumpi haluaisi esimerkiksi rikkoa toisen avioliiton tai jos haluaisi toisen kokonaan omakseen. Mutta meistä kummallakaan ei ole sellaisia haluja toisiamme kohtaan. Kunnioitamme toistemme päätöksiä, valintoja ja avioliittoja. Meillä on kivaa keskenämme eikä se ole keltään pois.
 
Ei se ole keltään pois, kun ei käry käy. Niinkö joku oikeasti luulee???

Ensinnäkin, käry käy aina joskus. Ennemmin, tai sitten myöhemmin. Ja se tuska sille puolisolle, joka joutuu kirjoittamaan historian uusiksi aivoissaan, toteamaan, että hänen elämältään putosi takautuvasti pohja, ettei toinen ole ollut sitä, mitä esitti, ettei elämä ole ollut totta vaan satua, se tuska on ihan hirvittävä. Kukaan ei ole oikeutettu aiheuttamaan toiselle sellaista. Ja se käry käy, älkää nyt hyvät ihmiset eläkö siinä sadussa, että mikään ei muka paljastu.

Ja tehän olette höpöhöpösatu itsekin, esitätte yhtä, olette toista. Sellainen ihminen on tyhjää. Ei rikos tapahdu siinä vaiheessa, kun siitä käy käry, vaan siinä vaiheessa, kun se tehdään. Ei ihminen muutu hyvästä pahaksi vasta jäädessään kiinni.

Eikä tätä elämää voi ajatella omien tarpeiden mukaan enää sen jälkeen, kun on ottanut mukaansa toisen ihmisen. Siihen ei kellään ole oikeutta.

Hävetkää, tuskanaiheuttajat. Mitä myöhemmin käry käy, mitä pitemmältä ajalta toisen elämältä putoaa pohja pois, sitä suurempi on tuska. Viattoman aiheeton kärsimys. Sen aiheuttaminen on käsittämätöntä julmuutta. Ja se aiheutetaan tehdessä, ei kiinnijäädessä. Sellaisen ihmisen arvo on nolla, ja se ei riipu mistään muusta.
 
Voiko keneenkään oikeasti enää luottaa? Tuntuu että lähes kaikilla on jonkunlainen salasuhde tai on joskus pettänyt.

Oma ex-mieheni petti myös. Sen jälkeen vielä jatkettiin, mutta minkäänlaista luottamusta ei enää ollut. Rupesin epäilemään koko ajan, jos mies kävi esimerkiksi kaupassa olin varma että hän käy sinäkin aikana jonkun naisen luona. Nyt pelkään että tuo vaikuttaa tuleviin suhteisiini, että en uskalla enää luottaa. Itse kuulisin myös mielelläni niiltä jotka ovat tuollaisesta selviytyneet miten se onnistui. Tuntuu kun tuo miehen pettäminen olisi minulle aiheuttanut jonkunlaiset ikuiset traumat. Erostamme on nyt puolitoista vuotta.
 
kuin edellinen! Miten niin itsekkäitä ihmisiä on, että annetaan puolison perustaa koko elämänsä valheelle!? Jokaisella on vaan se yksi elämä, tajuaako nämä petturit miten musertavaa onkin kuulla käyttäneensä sen jonkun vain omaa alapäätään ajattelevan kusipään kanssa? Annetaan toisen elää "onnellisessa perhe-idyllissä uskollisena, mahdollisesti uhrauksia toisen eteen tehden" samalla kun itse otetaan elämästä "ilo" irti ja juostaan vieraissa minkä keretään...

Ikinä en noin toiselle tekisi, toivottavasti minullekkaan ei. Jokusen tapauksen olen nähnyt ja onneksi karma näyttää pitävän huolen takaisinmaksusta! :D Sitä saa mitä tilaa ja sen todellakin ansaitsee!
 
Ei se ole keltään pois, kun ei käry käy. Niinkö joku oikeasti luulee???
Ensinnäkin, käry käy aina joskus. Ennemmin, tai sitten myöhemmin.

Useimmiten käry EI käy ja kun et tiedä, et kärsi. Hyvin monet salasuhteessa olevat eivät elä missään rakkauden huumassa, vaan jalat maassa ja suhteilevat hienotunteisesti ja varman päälle salaa. Tiedän eräänkin pariskunnan, joka hotellihuoneesta tyhjentää jopa roskiksen jälkeensä, ettei heistä jää mitään todistusaineistoa, kuitteja, kondomin päällyksiä yms. Kun koskaan ei voi tietää kuka siellä esim. siivoaa.

Monet petetyt sisimmässään tietävätkin, mutta ummistavat mieluummin silmänsä puolison tyytymättömyydelle ja näyttelevät onnellista perhettä. Se taitaa olla se pahin jos käry käy, että tiesi/aavísti, mutta ei tehnyt mitään.
 
Viimeksi muokattu:
Itse olen naimisissa oleva nainen, jolla on suhde naimisissa olevaan mieheen. Meillä on välillämme jokin tunne, se alkoi ihastumisella ja on edelleen voimakkaasti positiivinen. Tunnemme voimakasta halua toisiamme kohtaan, mutta myös lempeyttä ja lämpöä. Kummallakin meistä on kuitenkin puoliso toisaalla, eikä kumpikaan meistä halua rikkoa avioliittoaan toisen vuoksi. Jos olisimme vapaita, meistä varmasti tulisi pari. Nyt emme ole vapaita, joten pidämme kivaa keskenämme, nautimme toisistamme ilman sen kummempia sitoumuksia. Tiedämme, että molemmilla on oma elämänsä ja kunnioitamme sitä. Emme ole oikeastaan sopineet muusta kuin että kenellekään emme tästä kerro ja hoidamme asiat mahdollisimman hyvin ettemme jää kiinni.

Ongelmia tulee, jos jompi kumpi haluaisi esimerkiksi rikkoa toisen avioliiton tai jos haluaisi toisen kokonaan omakseen. Mutta meistä kummallakaan ei ole sellaisia haluja toisiamme kohtaan.

Kunnioitamme toistemme päätöksiä, valintoja ja avioliittoja. Meillä on kivaa keskenämme eikä se ole keltään pois.

Miten on kunnioitus aviopuolisoa kohtaan? Onko sitä lainkaan? Kunnioittaa -sanaa ei pitäisi turmalla tällaisella soperruksella, joka vie sen todellisen merkityksen kauaksi semanttisesta tarkoituksestaan. Ehkäåä osuvampi ilmaus olisi - olemme päättäneet ja sopineet elämisestä valheessa ja salailla niin kauan kuin mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:
Kunnioitamme toistemme päätöksiä, valintoja ja avioliittoja. Meillä on kivaa keskenämme eikä se ole keltään pois.

Tuossa ei ole mitään kunnioitusta avioliittoa kohtaan, ei sitä omaa eikä toisen. Täysin moraalitonta, kahden ihmisen seläntakana toimimista. Salailua ja satuttamista. Ja joka minuutti kun olet rakastajasi luona ja hän sinun kanssasi, on se pois siltä omalta puolisolta. Jokainen tunne jonka mieluummin jaat sen kakkosen kanssa on pois omasta suhteesta. Oma puoliso on se tylsä, harmaa, tavallinen, ja ne ihanat tunteet, rakkaus ja huuma, säästetään sille toiselle. Eli se on paljonkin pois muilta, ja tottakai täysin väärin. En ymmärrä mistä näitä horoja sikiää, oikeasti.

Kuten täällä joku jo totesikin, suhteessa on vastuussa myös toisesta. Myös toisen elämästä on vastuussa, ei minun puolisoni saa minun elämääni pilata siksi että hän haluaa juosta vieraissa. Jos kunnioittaa puolisoaan ei petä, tai jos pettää niin sitten kertoo siitä.

Kysäsepä puolisoltasi, mitä hän tykkää tuosta kunnioituksen muodosta, ja onko se häneltä pois että sinä juokset aukomassa haarojasi toisen miehen luona. Ja kysäsepä samalla siltä kakkosmiehen vaimolta myös. Saatte sitten yhdessä onnellisena todeta, että kunnioitetaan kaikkien oikeutta tehdä juuri niinkuin haluaa, esim. jos puoliso haluaa eron tuossa vaiheessa niin kunnioitat sitten sitä. Tai jos puolisosi haluaa hankkia rakastajattaren myös, niin sitäkin sitten kunnioitat. Olisi ainakin paljon reilumpaa.
 
Viimeksi muokattu:
..ei minun puolisoni saa minun elämääni pilata siksi että hän haluaa juosta vieraissa. Jos kunnioittaa puolisoaan ei petä, tai jos pettää niin sitten kertoo siitä.

Minun mieheni ei saa pilata minun elämääni. Sen verran kunnioitan itseäni. Mutta, jos hän "juoksee vieraissa" enkä tiedä sitä, hän ei mitenkään vaikuta minun elämääni. Minun elämäni eikä elämäni onnellisuus ole riippuvainen mieheni elämästä eikä menemisistä. Jos kokisin oloni hylätyksi, yksinäiseksi tai onnettomaksi mieheni kanssa, tekisin uusia valintoja.
 
Viimeksi muokattu:
Minun mieheni ei saa pilata minun elämääni. Sen verran kunnioitan itseäni. Mutta, jos hän "juoksee vieraissa" enkä tiedä sitä, hän ei mitenkään vaikuta minun elämääni. Minun elämäni eikä elämäni onnellisuus ole riippuvainen mieheni elämästä eikä menemisistä. Jos kokisin oloni hylätyksi, yksinäiseksi tai onnettomaksi mieheni kanssa, tekisin uusia valintoja.


Mutta entä kun asia sitten paljastuu? Eikö silloin ole kaikkein hirveintä juuri tasan se tieto, että on annettu uskoa toisin, että menneisyyden joutuu kirjoittamaan uusiksi, että historia romahtaa? Että tilanne on ollut muuta kuin luuli, koska silloinhan kaikki kaunis ja onnellinen särkyy nimenomaan takautuvasti, ja juuri se asia aiheuttaa suurimman tuskan, ja vaikuttaa eniten myös jatkossa sen korkealta pudonneen ihmisen ihmissuhteisiin, luottamukseen, oman arvon käsittämiseen, kaikkeen. Siitähän se äärettömin tuska juuri tulee, oman arvon nollaus, narrin olo, luottamuksen menetys, ei tämän olevan hetken ja jatkon loppumisesta! Juuri ja vain siitä, että on annettu luulla muuta ja se osoittautuu valheeksi.

Mieluummin minkä tahansa kivirakan kiipeäminen niin, että jalat ovat tukevasti ihan varmasti TODELLISUUDESSA, oli se sitten ihan mitä tahansa, kuin putoaminen kymmenenkään sentin korkeudelta ilmasta siihen kivikkoon. Saati korkeammalta. Mitä pitemmän ajan joutuu nollaamaan ja tuskaisasti käsittämään vain valheeksi, sitä pahempi pudotus ja pahemmat ja kauaskantoisemmat vammat.

Juuri siihen, sen aiheuttamiseen toiselle ei kenelläkään tässä elämässä ja maailmassa ole oikeutta. Sen jälkeen kun on ottanut toisen kyytiin elämäänsä, ei voi enää ajatella vain itseään.
 
Viimeksi muokattu:
Ja joka minuutti kun olet rakastajasi luona ja hän sinun kanssasi, on se pois siltä omalta puolisolta. Jokainen tunne jonka mieluummin jaat sen kakkosen kanssa on pois omasta suhteesta. Oma puoliso on se tylsä, harmaa, tavallinen, ja ne ihanat tunteet, rakkaus ja huuma, säästetään sille toiselle. Eli se on paljonkin pois muilta, ja tottakai täysin väärin. En ymmärrä mistä näitä horoja sikiää, oikeasti.
Jos kunnioittaa puolisoaan ei petä, tai jos pettää niin sitten kertoo siitä.


Kummasti syyllistät enemmän naista kuin miestä? Miksiköhän? Kannattaisi ehkä hoitaa ne omat traumat mieluummin kuin kärvistellä mustissa tunnelmissa.

Ne toisen luona vietetyt minuutit eivät ole pois puolisolta. Ne on pois lenkkipolulta, kalastamisesta, tenniksestä, kavereilta yms. Jos puoliso ei olisi toisen naisen/miehen luona, hän todennäköisesti keksisi jotain muuta menoa.

Eikä pettävä puoliso myöskään juuri koskaan vihaa tai halveksi sitä omaansa. Avioliitto on vain ajautunut johonkin pisteeseen, johon kumpikin on syyllinen. Epätoivoista ja epäkypsää ratkaisun hakemista se pettäminen on.

Tai sitten yksi suhde ei tälle ihmiselle riitä, onhan meillä useita ystäviäkin, vähän erilaisia joiden kanssa tehdään ja jutellaan eri asioista.

Vastauksia on monia, eikä mikään ole väärä tai oikea.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Totuus on tärkeintä!;10884989:
Että tilanne on ollut muuta kuin luuli... että historia romahtaa...

Minä ainakaan en luule mitään. Enkä kyllä tiedäkään mitään. Enkä luule ainakaan mitään. Mikä romahtaisi? Elän onnellista elämää kaikki läheiset ympärilläni, koko kaunis elämä koko ajan läsnä. Jos joutuisin huomaamaan, että mieheni "juoksee vieraissa", mikä romahtaisi? Vain tulevaisuuden unelmat ehkä romahtaa, mutta mikään todellinen ei romahda. Onnellinen elämäni on edelleenkin totta, ei se mihinkään katoa. Mennyt elämäni on ihan yhtä onnellista. Ja huomisen rakennan vasta tänään. Niille perustuksille, jotka tänään pystyn luomaan sille maaperälle, joka tänään on.
 
Nimenomaan menneisyys romahtaa ja sen mukana myös koko elämään luottamus. Ja se tuhoaa etukäteen tulevatkin ihmissuhteet, sillä jos yksi 'onni' osoittautui valheeksi, miksei silloin kaikki muukin onni olisi sitä? Mitä pitempään toisen pettämistä on kestänyt siinä vaiheessa, kun asia paljastuu, mitä pitempään on ollut epätodellista onnea, minkä sitten ymmärtää, sitä pahempi on tuho. Sitä pitemmät seuraukset. Tämän hetken tuhoutuminen ja jatkon, se on pieni murhe se!

Mitä pitempi on ollut petos eli mitä kauammin on ollut valheellisesti onnellinen, sitä vähemmän eväitä on enää jatkaa elämää ja selviytyä. Ja se selviytyminenkin vaatii sitten kaikkien olleiden tosiasioiden tietämistä, ainakin itse voisin vasta sitten jatkaa elämää, yrittää korjata elämästäni itselleni jotain, kun kaikki sadut olisi pyyhitty pois ja koko karu totuus kaikkineen tullut näkyviin. Vain toden pohjalle voi rakentaa, oli se mitä tahansa. Ainakin minun psyykeni, ja monen, toimii niin.

Ja se tuho toiselle tehdään jo silloin, kun petetään. Tavallaan silloin käydään sabotaasina vioittamassa toisenkin asuman 'parisuhteen talon' kantavia hirsiä, ja kun se sitten joskus romahtaa, sitten jo pienestäkin risauksesta, se toinen invalidisoituu romahduksessa. Mutta tuhon on tehnyt se, joka jo aiemmin tietoisesti rikkoi talon, siinä vaiheessa. Se on kuolemantuottamus vertauskuvallisesti, ja usein jopa oikeasti, sillä ei se talon mukana romautettu välttämättä selviä.
 
Minä ainakaan en luule mitään. Enkä kyllä tiedäkään mitään. Enkä luule ainakaan mitään. Mikä romahtaisi? Elän onnellista elämää kaikki läheiset ympärilläni, koko kaunis elämä koko ajan läsnä. Jos joutuisin huomaamaan, että mieheni "juoksee vieraissa", mikä romahtaisi? Vain tulevaisuuden unelmat ehkä romahtaa, mutta mikään todellinen ei romahda. Onnellinen elämäni on edelleenkin totta, ei se mihinkään katoa. Mennyt elämäni on ihan yhtä onnellista. Ja huomisen rakennan vasta tänään. Niille perustuksille, jotka tänään pystyn luomaan sille maaperälle, joka tänään on.

Olipas hienosti kirjoitettu. Miksi romuttaa koko menneisyyttään ja sen hyviä asioita tai pilata tulevaisuuttaan?

Totuudenvaatimus on vähän arveluttava. Totuuden nimissä voi olla niin julma, että rakkaudesta ei siinä ainakaan ole tietoakaan.
 
Viimeksi muokattu:
aivotontaporukkaa suurin osa näistä salasuhteen puolustajista, ykkösistä ja kakkosista.
Onko teillä minkaanlaista moraalia, itsekunnioitusta, katumusta?
Ei eipä taida olla, toivottavasti en törmää tuollaisiin, petetään omaa miestään/vaimoaan mennen tullen ja palatessa.
Ja muistakaas se kiinnijäämisen riski on aina olemassa, kuten tässäkin ketjussa lukee moneen kertaan, on se sitten hienoa romahdutta puolisonsa ja perheensä elämä vain siksi, ettei kyennyt pitämään huosuja jalassa, antatui otettavaksi, hyväksikäytetyksi itse asiassa, mitä muutakaan se on jos seksiä haetaan ja sitä annetaan, hyväksikäyttöä molemmin puolin.
Sissi kysynpä - miksi menitte avioon, miksi ette pysynyt sinkkuina, jos ette pysty olemaan uskollisia, hienoa muistella eläkeläisenä näitä mahtavia elettyjä pettämisiä vai?
Itse muistelen ihan muuta muistelen kuinka pytyin olemaan uskollinen mies omassa onnellisessa liitossani.
 

Yhteistyössä