Olen 34v. Meillä on kaksi lasta 8v. ja 6v. ja nyt mies on alkanut yllättäen puhumaan kolmannesta? Toisaalta olis ihan hyvä ajatus, mutta tuntuu että jos nyt jää taas kotiin niin miten sitä parin vuoden päästä saa töitä. Nytkin on ollut vaikea löytää töitä, joten olen tyytynyt osa-aikaiseen. Tuntuu vain, että syyllistän itseäni siitä, kun en saa "kunnollista" työpaikkaa ja "pakokeinona" olis jäädä taas kotiin vähäksi aikaa hoitamaan lasta. Eikö ole väärin, että toinen osapuoli joutuu aina huolehtimaan perheen taloudesta, kun toinen "lorvii" kotona? Ja äitiyspäivärahahan on surkea, kun olen ollut osa-aikasena!! Toinen juttu on tietysti se, että nyt pääsee jo tavallaan helpommalla kun lapset on jo kohta molemmat koulussa. Jaksaako sitä enää juosta vauvan perässä? Nehän ehtii jokapaikkaan!!!
Saisinko vielä kolmannen?
- Viestiketjun aloittaja TuiKKu
- Ensimmäinen viesti
H
Haituli
Vieras
Meillä aikas samat tilanteet ikien suhteen, mun lapset täyttää huhtikuussa 6 ja 8 vuotta, itse olen 33. Ja nyt on ollut vauvakuume päällä kesästä lähtien. Aiemmin aina peittosin kuumeen ns. järkisyillä, mutta vihdoin uskalsimme antaa luonnolle mahdollisuuden. Joten kierukka pois ja odottelemaan tärppiä.
Välillä kyllä tuntuu ettei sitä tärppiä välttämättä enää tulekaan, mutta joka kierrossa on toiveet olleet korkealta, ja korkealta on tipahdettukin
Mulla on vakituinen työpaikka, joten se huoli on poissa, mutta jotenkin nyt ei ajattelekaan työtä ja sen rittävyyttä tai jatkuvuutta, vaan perhettä ja niitä ihania päiviä kun saa olla kotona ilman suurempia aikatauluja! Eikä musta ollenkaan tunnu että lorvisin kotona kun toinen käy palkkatyössä, kyllä itse ainakin koen tekeväni kotona sitä kaikkein tärkeintä työtä!
Välillä kyllä tuntuu ettei sitä tärppiä välttämättä enää tulekaan, mutta joka kierrossa on toiveet olleet korkealta, ja korkealta on tipahdettukin
Mulla on vakituinen työpaikka, joten se huoli on poissa, mutta jotenkin nyt ei ajattelekaan työtä ja sen rittävyyttä tai jatkuvuutta, vaan perhettä ja niitä ihania päiviä kun saa olla kotona ilman suurempia aikatauluja! Eikä musta ollenkaan tunnu että lorvisin kotona kun toinen käy palkkatyössä, kyllä itse ainakin koen tekeväni kotona sitä kaikkein tärkeintä työtä!
H
Haituli
Vieras
Olen kuullut että kaikkein halutuimpia työntekijöitä ovat 30-40 vuotiaat, koska heillä on jo elämänkokemusta, mutta ei vielä niin paljon riskiä esim. pitkäaikaissairauksiin. Ainaskin minun työssäni elämänkokemus on tärkeä pointti, ja stressin sietokyky, organisointikyky, yms.; niitähän saa varmasti kotivuosista roppakaupalla.
Minkä alan ihmisiä olet? Minä kun olen tän naisten valta-alan eli hoitoalan, niin siellä on ehken pehmeämmät arvot painavammat myös työhön otossa. Tärkeää on kuitenkin, kuinka itse arvostat omaa kokemustasi perheen saralta! :attn:
Minkä alan ihmisiä olet? Minä kun olen tän naisten valta-alan eli hoitoalan, niin siellä on ehken pehmeämmät arvot painavammat myös työhön otossa. Tärkeää on kuitenkin, kuinka itse arvostat omaa kokemustasi perheen saralta! :attn:
Minä olen toimistoalalla ja asun pohjois-Suomessa, joten täällä ei noita työpaikkoja oikein ole. Kyllä me tietysti vielä mietitään asiaa ja pyöritellään edes takasin. Onpa tässä vielä aikaa... Eihän sitä tiedä jos miehelläkin menee vauvakuume ohi. B)
T
tuhattaituri
Vieras
Minä oon 34- vuotias ja mulla edelliset lapset 10 ja 8 vuotta. Nyt vauva synty maaliskuussa eli nyt 10 kk. Kyllä vaan ehtii itsekin joka paikkaan ja noi vanhemmat lapset auttaa kovasti. Musta yövalvominen oli nyt helpompaa kuin silloin nuorempana. Mies on ihan hurahtanut nyt vauvaan, silloin piti ansaita niin paljon kun edelliset oli nuorempia. Nyt elämä on seesteisempää muutenkin ja jaksaa nauttia joka päivästä. Kyllä töitä ehtii tehdä vanhempanakin. Mä ajattelin olla ainakin nää kolme vuotta kotona ja mietin sitten mitä teen. Jos mieheis haluaa lasta ei muuta kuin alulle.
L
Liisukka
Vieras
Samoja asioita pyörittelin minäkin mielessäni, tosin mulla on vakityöpaikka. Mieheeni iski vauvakuume jo aikoja sitten ja sai "puhuttua mut ympäri"
Heinäkuussa otettiin kierukka ja nyt olenkin mukavasti puolessa välissä raskautta. Lapset on kans jo 10 ja 8 veet, innoissaan hekin odottavat meille vauvaa. Jos multa kysyt niin sanoisin että hommiin vaan
Heinäkuussa otettiin kierukka ja nyt olenkin mukavasti puolessa välissä raskautta. Lapset on kans jo 10 ja 8 veet, innoissaan hekin odottavat meille vauvaa. Jos multa kysyt niin sanoisin että hommiin vaan
L
Liisukka
Vieras
T
Toivoton
Vieras
Minulla samanlaisia ajatuksia...Olen 32 v. ja lapset 8 ½ v. ja 6 ½v. Ainoa ongelma on vain se, että mies ei halua enää lisää lapsia!!! :ashamed:
Olin aina ajatellut hankkivani vielä yhden lapsen viimeistään siinä vaiheessa kun nuorimmainen lähtee kouluun...
Ensimmäinen vauvakuume tuli viime kesänä ja olin jo menossa poistattamaan kierukkaa, mutta mies pisti kynsin hampain vastaan.
Silloin hän saikin kuumeeni ohi, mutta se kuume nousi taas ja kahta kovempana!!! Lapsetkin haluaisivat vauvan meille, varsinkin vanhempi suorastaan painostaa "tekemään" vauvaa (vaikka poika onkin!). Nyt olen tilannut taas lääkäriajan kierukan poistatukseen, saa nähdä joudunko senkin perumaan (3 vkoa aikaa kääntää miehen mieli).
Viime viikonloppuna lainasin kirjastosta ison nipun Vauva -lehtiä ja lueskelin niitä ahmimalla!!! Itku pääsee joka ilta kun ajattelenkin, etten saa enää koskaan pitää omaa vastasyntynyttä sylissäni...
Edelleen mieheni vastustaa ajatusta, hän ei halua ryhtyä samaan "rumbaan" enää uudestaan kun nyt on isompien kanssa jo niin helppoa...
Aina kun keskustelemme asiasta syntyy riita ja kyyneliä taas riittää!!
Miten voisin saada mieheni mielen muuttumaan? Onko jollain neuvoja/kokemuksia samasta tilanteesta???
Pelkään jo, että mieheni menee tekemään selkäni takana sterilisaation...
Olin aina ajatellut hankkivani vielä yhden lapsen viimeistään siinä vaiheessa kun nuorimmainen lähtee kouluun...
Ensimmäinen vauvakuume tuli viime kesänä ja olin jo menossa poistattamaan kierukkaa, mutta mies pisti kynsin hampain vastaan.
Silloin hän saikin kuumeeni ohi, mutta se kuume nousi taas ja kahta kovempana!!! Lapsetkin haluaisivat vauvan meille, varsinkin vanhempi suorastaan painostaa "tekemään" vauvaa (vaikka poika onkin!). Nyt olen tilannut taas lääkäriajan kierukan poistatukseen, saa nähdä joudunko senkin perumaan (3 vkoa aikaa kääntää miehen mieli).
Viime viikonloppuna lainasin kirjastosta ison nipun Vauva -lehtiä ja lueskelin niitä ahmimalla!!! Itku pääsee joka ilta kun ajattelenkin, etten saa enää koskaan pitää omaa vastasyntynyttä sylissäni...
Edelleen mieheni vastustaa ajatusta, hän ei halua ryhtyä samaan "rumbaan" enää uudestaan kun nyt on isompien kanssa jo niin helppoa...
Aina kun keskustelemme asiasta syntyy riita ja kyyneliä taas riittää!!
Miten voisin saada mieheni mielen muuttumaan? Onko jollain neuvoja/kokemuksia samasta tilanteesta???
Pelkään jo, että mieheni menee tekemään selkäni takana sterilisaation...
Mulla oli reilu vuosi sitten sama tilanne, lapset oli 9 ja vähän vajaa 6. Meilläkin mies esitti ajatuksen ja helpostihan mut ylipuhuttiin. Työasiat oli yksi suuri Mutta, kun ei ollut edes sitä osa-aikasta paikkaa.
Ei kaduta yhtään, että tossa vierellä tuhisee aivan ihana suloinen 3-kuinen poika!!
Mutta en uskalla edes oikein ajatella, miten paljon kaduttaisi, jos olisin päättänyt toisin.
Töitä voi tulla milloin vain myöhemminkin, mutta miten on lasten kanssa? Ja onhan se koululaisille kiva, kun äiti odottaa kotona joka päivä.
Kotiäitiys ei munkaan mielestä ole LORVIMISTA. Maailmasta ei niin arvokasta työtä löydy, kun lasten kasvattaminen.
Ei kaduta yhtään, että tossa vierellä tuhisee aivan ihana suloinen 3-kuinen poika!!
Mutta en uskalla edes oikein ajatella, miten paljon kaduttaisi, jos olisin päättänyt toisin.
Töitä voi tulla milloin vain myöhemminkin, mutta miten on lasten kanssa? Ja onhan se koululaisille kiva, kun äiti odottaa kotona joka päivä.
Kotiäitiys ei munkaan mielestä ole LORVIMISTA. Maailmasta ei niin arvokasta työtä löydy, kun lasten kasvattaminen.
Minulla noita lapsia on jo kolme mutta neljättä kovasti tekisi mieli. Nyt olen viimeiset kaksi vuotta psyykannut itseäni että kuinka mukavaa on kun lapset ovat jo vanhempia. ( 14, 8 ja 4). Mies ei missään nimessä halua enää lisää koska ollaan niin vanhoja. Minä 32 ja mies 35. Tuntuu vain siltä että vauvakuume ei mene ohi vaikka kuinka odottelisi. :'(
Minäkin olen yli kolmikymppinen ja lapsia minulla on kaksi. Vähän väliä tulee mieleen ajatus kolmannesta ja luulen, että se tarkoittaa sitä, että ei se ajatus sieltä mihinkään häviä, ennenkuin kolmas on laitettu alulle. Tietenkin voi olla, ettei lapsen hankkiminen ole enää yhtä helppoa kuin nuorempana.
Minulla on kyllä vakituinen työ, mutta miehellä ei tällä hetkellä minkäänlaista työtä!!!! Siitä huolimatta jaksan uskoa tulevaisuuteen ja kolmas lapsi elää vahvasti ajatuksissa mukana.
Minulla on kyllä vakituinen työ, mutta miehellä ei tällä hetkellä minkäänlaista työtä!!!! Siitä huolimatta jaksan uskoa tulevaisuuteen ja kolmas lapsi elää vahvasti ajatuksissa mukana.
J
jonsu
Vieras
minä olen melkein 40v meillä 3lasta 16v 15v ja iltatähti 10kk hyvin meni raskausaika ja synnytys. Isot siskot auttavat vauvan hoidossa.Tuntuu,että näin vanhempana osaa ottaa lapsen toisella tapaa huomioon.Ei mulla ole koskaan ollut vakityötä.Nyt mies haluais vielä yhden... :hug:
R
rantapallo
Vieras
Meillä tehtiin reilu parikymppisinä kaks ekaa muksua, jotka nyt kohta 13 ja 9 vuotiaita. Sit yli kolmekymppisinä iski vauvakuume (minulle) ja tän hetkinen kuopus on 1v 8kk. Olen nauttinut vauvatouhuista ja silloisesta äitiyslomasta täysin rinnoin. Ja isommista muksuista on ihan iokeesti apua! Ja nyt sitten.... kesäkuun alussa meille syntyy neljäs viipottaja. Jäin juuri töistä pois sairaslomalle enkä mene töihin ennen äitiyslomaa. Lapset tykkää kun äiti on kotona ja nautin itsekin. Fyysisesti jaksan paremmin näin kun mies on ulkomailla töissä ja mun omat työpäivät olis 10-12 tuntisia. Siinä on jo käytännönongelmia aika ajoin lastenhoidon suhteen. Otin nuorimmaisen pois päivähoidosta kun jäin kotiin. Ihanan kiireetöntä!!!!
Täällä mietin samaa. Saisinko kolmannen? Uskaltaisinko? Mies ei ole yhtään lämmennyt ajatukselle. Hänen mielestään kaksi on hyvä luku, mahtuu autoon ja kotiin 
. Minäkään en olisi uskonut että kuumetta pukkaisi, on tämä sellaista haipakkaa ollut viime aikoina. Niin, minulla on kaksi poikaa 3,2 ja 1,10 vuotiaat. Itse olen 34 vuotias. Olen koko ajan ollut kotona ja nyt syksyllä alkaisi työt 
. Olen toki onnellinen että vakipaikka on (paitsi kukaanhan ei voi olla varma työnsä säilymisestä nykyään) ja askarruttaa mitä työpaikka sanoisi jos jäisinkin vielä kotiin pariksi vuodeksi kolmannen lapsen kanssa...
Välillä saan kuumetta hillittyä miettimällä kamalia raskausaikojani, valvomisia ja sitä miten villiä täällä on noiden kahdenkin kanssa... Mutta ajatus uudesta vauvasta ja siitä kehityksen seuraamisesta saa kyyneleet silmiin Hassuinta tämä kaikki on ystävieni ja perheeni mielestä. Kukaan, edes minä, ei olisi ikinä uskonut että jaksan olla edes äippäloman kotona. NIin sitä ihminen muuttuu...
. Minäkään en olisi uskonut että kuumetta pukkaisi, on tämä sellaista haipakkaa ollut viime aikoina. Niin, minulla on kaksi poikaa 3,2 ja 1,10 vuotiaat. Itse olen 34 vuotias. Olen koko ajan ollut kotona ja nyt syksyllä alkaisi työt . Olen toki onnellinen että vakipaikka on (paitsi kukaanhan ei voi olla varma työnsä säilymisestä nykyään) ja askarruttaa mitä työpaikka sanoisi jos jäisinkin vielä kotiin pariksi vuodeksi kolmannen lapsen kanssa...Välillä saan kuumetta hillittyä miettimällä kamalia raskausaikojani, valvomisia ja sitä miten villiä täällä on noiden kahdenkin kanssa... Mutta ajatus uudesta vauvasta ja siitä kehityksen seuraamisesta saa kyyneleet silmiin
Hassuinta tämä kaikki on ystävieni ja perheeni mielestä. Kukaan, edes minä, ei olisi ikinä uskonut että jaksan olla edes äippäloman kotona. NIin sitä ihminen muuttuu...
T
Toiveikas
Vieras
Olen 33-vuotias ja lapset ovat 4 ja 7 vuotta. Päätin toisen lapsen jälkeen, että meidän perheen lapsiluku on täynnä. Takana kummitteli keskenmeno tyttöjen välissä ja ajattelin, että kaksi tervettä lasta on jo ihana asia. Mutta eikös viime kesänä iskenyt vauvakuume, jossa tunne jyräsi kaikki päätökset. Seitsemän kuukauden yrittämisen jälkeen tulinkin raskaaksi, mutta sain keskenmenon viikko sitten rv6.
Toiveissa olisi kuitenkin vielä yksi lapsi.
Toisinaan harmittaa, että tämä kuume ei iskenyt aikaisemmin. Asumme maalla ja naapurissa ei ihan pieniä lapsia ole ja ikäeroa edelliseen tulee ainakin 5 vuotta. Ajattelin huvikseni joskus, että teen sitten kaksi lasta vielä putkeen. Mutta en tiedä, saadaanko sitä yhtäkään.
Minulla on vakituinen työpaikka, jossa viihdyn joskus paremmin joskus huonommin ja olen myös ajatellut, onko lapsenteko vain keino päästä pois hetkeksi työelämästä. Mutta nyt keskenmenon kokeneena voin sanoa, että ei se sitä ainoastaan ollut. Kyllä sitä nyyttiä todella tahtoi ja tahtoo edelleen.
Toiveissa olisi kuitenkin vielä yksi lapsi.
Toisinaan harmittaa, että tämä kuume ei iskenyt aikaisemmin. Asumme maalla ja naapurissa ei ihan pieniä lapsia ole ja ikäeroa edelliseen tulee ainakin 5 vuotta. Ajattelin huvikseni joskus, että teen sitten kaksi lasta vielä putkeen. Mutta en tiedä, saadaanko sitä yhtäkään.
Minulla on vakituinen työpaikka, jossa viihdyn joskus paremmin joskus huonommin ja olen myös ajatellut, onko lapsenteko vain keino päästä pois hetkeksi työelämästä. Mutta nyt keskenmenon kokeneena voin sanoa, että ei se sitä ainoastaan ollut. Kyllä sitä nyyttiä todella tahtoi ja tahtoo edelleen.
