sairasloman pituus

  • Viestiketjun aloittaja Salisas
  • Ensimmäinen viesti
Salisas
Sain juuri keskenmenon, viikot oli 7+3. Alkoi tiputteluvuotona ja kun neuvolaan menin näyttämään laittoivat gynelle johon mennessä alkoi kova vuoto. Ultrassa oli kohtu melkein tyhjä vaan pieni riekale kalvoa jäljellä, eli ei tarvinut kaapia,eikä edes lääkkeillä supistuksia aloittaa. Lääkäri antoi sairaslomaa vaan tämän ja huomisen.. Eli perjantaiksi pitäisi itsensä kasata töihin... Onkohan tämä ihan normaali käytäntö??
 
Hopeso
No minulle selvisi viime viikon pe oma keskenmenoni (rv11+2) ja en saanut lainkaan sairaslomaa ja en muista käynnistä paljon mitään ja en tajunnut itse pyytä sairaslomaa. Menin sitten töihin suoraan ja vaikeaahan se oli. Välillä vessassa kävin itkemässä ja taas työn pariin, huh. Työkaverini tiesivät kuitenkin tilanteeni. onneksi oli kuitenkin viikonloppu vapaata. Ma menin uudestaan ultraan ja pyysin sairaslomaa, koska olin niin kipeä. Kirjoitti kolme päivää. Minullakin kohtu tyhjeni ihan ilman apuja, hyvä niin. Mutta näin jälkeenpäin ihmettelen miksi lääkäri ei kirjottanut minulle sairaslomaa...Eikö se ole tarpeen? Olin vastaanotolla niin rauhallinen ja jämy, joten katsoiko lääkäri että ei tarpeen?!? Olisi kyllä ollt...No, huomenna olisi sitten töihin meno ja ainakin tuntuu että jo työkykyinen. Saapahan muuta ajateltavaa. Elämä jatkukoon :) Koita jaksella.
 
Minulla oli keskenmeno vuosia sitten. Rv. oli 12+. Neuvolassa ei aikaisemmin löydetty sykettä, joten ilmeisesti kyse oli tuulimunasta... Keskenmeno oli tosi raju. Oli niin runsaat vuodot, etten jaloillani pysynyt. Loppujen lopuksi minut otettiin sairaalaan ja tehtiin kaavinta. Kavinnan tehnyt lääkäri kirjoitti vain 2 pvää sairaslomaa. Sairaanhoitaja tätä kovasti ihmetteli, kun olin niin huonossa kunnossa, johon lääkäri totesi, että on normaali käytäntö kaavinnan jälkeen...
Hain sitten pari päivää myöhemmin työterveyslääkäriltä lisää sairaslomaa, sillä en todellakaan ollut työkunnossa sen 2 päivän jälkeen.
 
Mulla oli elokuussa 06 km viikoilla 14+. sydänääniä ei kuulunut, lääkkeellä käynnistettiin ja myös kaavinta tehtiin. Saikkua 1 vk.
nyt maaliskuussa 07 toinen km, rv9+ todettiin, oli saanut alkunsa ja siihen suunnilleen loppunut kehitys. lääkkeellinen tyhjennys (saikkua 1 vk) ja kuukauden päästä vielä kaavinta, koska kaikki materiaali ei poistunutkaan. Saikkua n. 1 vk kaavinnan jälkeen.
 
Alalla töissä
Normaali käytännöstä oli puhetta...

Kun km todetaan, ei sairaslomaa automaattisesti kirjoiteta (en myöskään itse huomannut pyytää, oli ehkä elämäni raskain työpäivä hoitaa muita tilanteessa olevia kun itsellä aamulla todettu...). Periaatteessa katsotaan ihmisen olevan työkykyinen, ei nukutusta eikä lääkityksiä. Toki kyseinen päivä on lääkärillä mahdollista kirjoittaa jos pyytää. Kaavinnan jälkeen sairasloma yleensä n. 3 vrk ja lääkkeellisen jälkeen n. 4-5 vrk.
 
henkinen puoli
Minulla km. kolme viikkoa sitten. Todettiin viikolla 9+. Olen työssä, jossa henkinen keskittyminen on tärkeää, virheet voi olla kohtalokkaita, niihin ei kauheasti ole varaa... Mutta olin ihan romuna, oli se niin kova jysäys. Marssin työterveyshuoltoon, lääkäri kirjoitti viikon sairaslomaa. Ehkä siksi, etten kyennyt oikein kunnolla puhumaankaan, kun ääni tärisi... Eli kyllä se varmaan vaikuttaa, miltä päällepäin näyttää. Itse kuvittelin, että pystyn kasaamaan itseni siihen tilanteeseen, mutta ei. Romahdus tuli :(

Näitä lukiessa tulee mieleen, että masentuneetkin saavat sairaslomaa toipumiseen. Meillä yksi ihminen töppäsi työasiassa ja oli sen jälkeen kuukauden sairaslomalla. Ihmetyttihän se vähän...

Voima :hug: kaikille kohtalotovereille!
 
kuunkantaja
Mietin juuri itse tätä kun samassa jamassa olen, kuinka aliarvostettu/arvioitu tila keskenmeno on. Itse opiskelijana en tarvinnut sairaslomaa, mutta lääkkeellisen keskeytyksen misoprostoli eli vuotopäivästä lähtien sitä olisi kirjoitettu vain 2 tai ehkä jopa 3 päivää. Ok, pahimmat kivut ja reippain vuoto oli tuossa ajassa rauhoittunut, mutta henkisesti minulla tuska jäsähti päälle juuri tuossa vaiheessa, kun fyysinen olo vähän helpotti. En missään nimessä ollut viime viikolla työkykyinen, enkä jaksamisen puolesta ole nytkään. Oletan, että 3 viikon päästä kun työt alkaa, pärjäänkin, mutta onneksi ei sitä ennen tarvitse mennä.

Itse lääkärinä ei tulisi mieleenkään viikkoa vähempää kirjoittaa tästä sairaslomaa - joillekin on apua siitä, kun menee töihin eikä tarvitse koko ajan vatvoa tätä asiaa, mutta se riippuu ihan työstä ja ihmisestä. Minulta sen pienen alkiovauvan myötä kuoli kuitenkin niin paljon toivoa ja rakkautta ja myös uskoa, että en mitenkään olisi pystynyt kohtaamaan töissä ihmisiä niinkuin ammattilaisen pitäisi :'(

Lääketieteelliseltä näkökannalta fysiologisesti katsottunahan vain pahin kipu/vuotopäivät on välttämättömiä töistä poissaololle, mutta ihminen kun tuppaa olemaan vähän muutakin kuin pelkkä kohtunsa ja lihaskramppinsa...
 
Minulla alkoi eilenä verinen vuoto joka tuli holahtamalla päällyshousujenkin läpi. Jouduin lähtemään kesken päivän töistä ajamaan kotiin ja matkaa on 50km joten oli aika rankka taival.

Olin jo viikkoa aikaisemmin käynyt verisen vuodon vuoksi päivystyksessä ja silloin vuoto todettiin vanhaksi vuodoksi. Ei suurta hätää. Mutta verta kuitenkin tiputellut siitä lähtien ja eilenä tosiaan tulikin sitten kipujen kera isosti verta.

Lääkäri eilenä tutki ultralla eikä pystynyt sanomaan mitään raskauden tilasta vain sen et hyytymiä kohtuontelossa on selvästi nähtävissä ja ja ne tullessaan ulos aiheuttavat kovat kivut ja paineen kohtuonteloon.

Hän oli valmis lyömään vetoa,että keskenmenosta olisi kyse,mutta laittoi kuitenkin uhkaava keskenmeno diagnoosiksi...Eli olen nyt kahteen kertaan saanut varoituksen ja väitteen keskenmenosta ja silti vaan raskausoireet jatkuvat ja vuoto tyrehtyy ultraamisen jälkeen minimiin.


Nyt sitten tosiaan jännitän ensi viikkoon kun menen viellä ultraan,että onko se todellakin tyhjentynyt ja keskeytynyt vaiko eikö. Sairaslomaa sain viikon.

Onko muilla tälläisiä kokemuksia alkuraskaudessa,ettei raskuden tilasta osata sanoa mitään ja keskenmenonkin suhteen ollaan epävarmoja???
 
moi
mulla spontaani keskenmeno 6+5, olin loppupäivän töistä ylityövapaalla ja seuraavana aamuna töihin. Ei tullu mieleenkään jäädä kotiin vatvomaan saatika miettiä mitä sairasloma paperiin kirjottaa. Töissä en todellakaan kertonu koko keskenmenosta.

Sen jälkeen ollu kaksi keskeytynyttä keskenmenoa 8+5, tyhjennyspäivän oon ollu kotona.
 
Kuunkantaja kirjoitti asiaa. Kiitos hyvästä argumentista!

Itselläni oli kesälomaa reilu viikko jäljellä, kun km tapahtui ja sen jälkeen sain vielä viikon lisää sairaslomaa, olisin saanut varmasti enemmänkin, sen verran hajalla olin lääkärin vastaanotolla jossa tuli itkut ja romahdus. Nuori lääkäri (nainen) oli tosi ymmärtäväinen ja sanoi, että henkinen puoli on paljon pahempi ja että totta kai saat sairaslomaa. Ehkä hänellä oli omakohtainen kokemus aiheesta.. Luulen, että ne jotka eivät itse ole asiaa kokeneet, vähättelevät asiaa. Ja lisäksi aiheesta ei ole edelleenkään paljoa puhuttu, koska on niin herkkä ja tunteita nostattava aihe eettisen keskustelun lähtökohdaksi. Toiselle töihin meno voi auttaa heti, toiset tarvitsevat reilusti aikaa henkisen toipumisen käynnistymiseen. Ja kannattaa muistaa, että joillakin henkinen toipuminen voi kestää useita kuukausia, ennen kuin voi oikeasti sanoa, että nyt on päässyt asiasta yli ja eteenpäin. Kokemusta on.. Jaksamista kaikille!
 
niinpä saaga multa lääkäri ei edes kysynyt haluanko sairaslomaa. koska epäilyssä myös uhkaava keskenmeno ja olen päiväkodissa töissä,jossa siis paljon mm. nosteluja ja perushoitotilanteita. Sitten viellä joutuisin ajamaan 100km työmatkaa päivässä.

Kivut olivat eilenä niin rajuja että kehtaan väittää ettei niissä kukaan muukaan lähtisi hymyssä suin vaan töitä jatkamaan. Ja itse en todellakaan asiaa vatvo. Mitä se auttaa,kun en asialleni mitään mahda.

On kuitenkin otettava oma fyysinenkin turvallisuus huomioon,silloin jos keskenmeno ei tapahdukkaan ihan siitä vaan eikä keskenmenosta olla varmoja. Ei ole ihan niin yksi piippuinen juttu.

Alkuraskaudessa esim .meillä pistoshoitojen myötä myös monisikiöraskauden vaara olemassa ja se ettei raskaus olekkaan kohdussa. Eli jokaisella kolikolla on aina kääntöpuolesakin.
 
henkinen puoli
"Itse lääkärinä ei tulisi mieleenkään viikkoa vähempää kirjoittaa tästä sairaslomaa - joillekin on apua siitä, kun menee töihin eikä tarvitse koko ajan vatvoa tätä asiaa, mutta se riippuu ihan työstä ja ihmisestä. Minulta sen pienen alkiovauvan myötä kuoli kuitenkin niin paljon toivoa ja rakkautta ja myös uskoa, että en mitenkään olisi pystynyt kohtaamaan töissä ihmisiä niinkuin ammattilaisen pitäisi."

Kuunkantaja, juuri näin minäkin asian ajattelen! Hyvin osuvasti kirjoitettu! Täytyy todellakin muistaa se, että km:n kohtaaminen on yksilöllistä, henkilöstä ja työn luonteesta riippuvaa. Omalla kohdallani vaikeutena oli se, etten olisi kyennyt km:n jälkeen olemaan työssäni henkisesti läsnä, tarkka, kykenevä tekemään johtopäätöksiä...

Enkä olisi pystynyt nimenomaan tuohon ihmisten kohtaamiseen tyynenä ja ystävällisenä. Eli en ollut työkykyinen millään mittarilla mitattuna, vaan itkuinen, sekava, romuna... Pahimmassa tapauksessa olisin mokaillut. Uskon, että lääkäri, joka sen viikon sairasloman kirjoitti, ymmärsi tämän. Oli hyvin empaattinen, ikäiseni nuorehko nainen. Tuli myös mieleen, että saattoi olla joko itsellä tai jollain läheisellä kokemuksia asiasta.

Mutta on minullakin ystävä, jolla on ollut kaksi km:aa ja niiden jälkeen on heti mennyt töihin. Ei hän sillä mitenkään ylpeile. Myöntää, että vaikeaa on ollut olla ihmisten edessä niinä päivinä....

:ashamed:
 
henkinen puoli niin kyllä olen samaa meiltä kanssasi.Ja kuunkantajan kanssa,siitä että me ihmiset koetaan asiat eritavalla ja jollekkin tosiaan on helpompaa mennä takaisin mahdollisimman nopeesti töihin.

Toivotan kaikille kovasti voimia ja parempaa onnea seuraavaan raskauteen! :flower: Nyt kannattaa antaa itselleen tarpeeksi aikaa toipua ja parantua.
 
Vielä aiheesta.. Kyllä se tosiaan on noin, että harvoin lääkäri tarjoaa sairaslomaa, kuten Jaana 76 kertoi. Itse ainakin olisin pyytänyt ehdottomasti lomaa, jos ei lääkäri olisi älynnyt missä jamassa henkisesti olen. Ja kun osa pystyy tosiaan menemään töihin melkein heti, niin ehkä monelle jää se käsitys, että kyseessä on vain "pieni" juttu, vähän kuin kuukautiset.

Oma näkemykseni on, että jos on ollut pitkä vuosien lapsettomuushistoria takana kuten itsellä (ja hoitoja ym.), niin keskenmeno voi olla paljon rankempi pettymys kuin heille, jotka raskautuvat helposti uudestaan. Heillä on ehkä enemmän toivoa uudesta raskaudesta. ja silloin voi olla helpompi suunnata kohti tulevaisuutta.

Mutta jokaiselle asia on henkilökohtainen, ja toinen selviää nopeasti toinen ei. Se olisi tärkeää muistaa. Lisäksi joillain itse keskenmeno vuotoineen voi kestää fyysisesti kauan (minulla 7 viikkoa), joten asiaa ei voinut ihan noin vain unohtaa, kun se muistutti koko ajan olemassaolostaan ja suuresta menetyksestä..

Hyvää kevättä ja jaksamista kaikille!
 
eulis
Täällä keskytynyt keskenmeno rv 10+6, ikävintä oli odottaa kaavintaa lähes viikko , mutta kun Kätilöopistolle sitten pääsin, minua hoidettiin hyvin, teen itse hoitotyötä psykologina ja kun sanoin tästä lääkärille ,sain sairaslomaa viikon, lääkäri piti ihan itsestäänselvänä etten voi muita terapoida kun itse on ihan pöpperössä, jouduin sitten uudestaan kaavintaan viikon sisällä ja sain lisää sairaslomaa, kävin vielä viikon päästä verepainemittauksessa omalla tk-lääkärillä, joka oli tosi empaattinen ja ymmärtäväinen ja sanoi että on ihan selvää että hän kirjoittaa viikon lisää sairaslomaa kun tuo kaavintakin joudutiin uusimaan. Toisen kaavinnan yhteydessä sain kaksi antibioottikuuria ja olin niistä somaattisestikin niin huonossa kunnossa (laihduin viikossa 4 kg) etten olisi kyllä mihinkään työhön kyennyt, hyvä kun jaksoin sängystä nousta, pitäkää kohtalotoverit puolianne ja vaatikaa kunnon sairaloma! Usein sitä keskenmenon jälkeen on niin heikoilla henkisesti ettei jaksa sitä vaatia. Työhönpaluu suhui ihan hyvin kun olin ehtinyt levätä ja palautua jnk verran tapahtuneesta.
 
saagalla sitten samanlaiset kuviot kuin minulla. Useiden vuosien lapsettomuudesta kärsineenä ja hoitoja nyt siihen saaneena ei uuden raskuden suhteen voi olla ollenkaan niin varma,kun kaikki riippuu hoitojen onnistumisesta.

Mieleen väkisinkin tulee,että entäpä jos hoidot eivät enään autakkaan,jäikö tämä raskaus kenties viimeiseksi ja keskeytyneeksi??

Kaikki hoidot pitää taas aloittaa alusta ja pistellä masuun neuloja monena päivänä,sitten taas noudattaa tiukkoja aikatauluja.

Siihen menee kovasti henkistä voimaa itse hoitojen saamiseen ja niiden järjestämiseen,sitten viellä pettymykset siihen päälle.

Vaikka itse taasen koen olevani vahvempi vastaanottamaan pettymyksiä,kun olen sen ehkä karvaimman pettymykseni jo saanut tuntea nahoissani lapsettomuuden. 9-vuotta olen äidiksi yrittänyt päästä ja pahasti siltä näyttää,että ne oikeudet ovat minulta liian kaukana.

Mutta nyt ei auta kun koittaa viellä hoitojen turvin raskautua ja toivoa että raskaus onnistuu ja saadaan se nassikka. =)
 
pentue menetyksiä
Sain joitain kuukausia sitten km:n 20. raskausviikolla. Sairaalasta tuli 2 vkoa sairaslomaa, terveyskeskuksesta vielä pari viikkoa päälle. Sen jälkeen olin palkattomalla lomalla. Nyt menee työaikaa 2-3 tuntia päivässä siihen että vain itken.

Keskenmenosta annetaan aivan liian lyhyitä sairaslomia. Helppoahan se ei ole mennä takaisin töihin rankkojenkin hoitojen alkuunpaneman raskauden katketessa elimistön ollessa vielä palatumaton. Itse jouduin kulkemaan yli 2kk synnytyksen jälkeen vielä äitiysvaatteissa kun kohtu ei supistunut kunnolla. Maidon tulo loppui vasta jälkitarkastukseen mennessä.

Suru ei ole sairaus, siihen auttaa vain aika. Parasta olisi, jos olisi olemassa joku sairasloman ja töissäkäynnin välimuoto, soviteltu sairasloma tms jota voitaisiin käyttää tälläisissä tapauksissa. Valitettavasti vain lääkärit määräävät psyykelääkkeitä tai mielialalääkkeitä.
 

Yhteistyössä