S
"surullinen"
Vieras
Miten pitkiä sairaslomia yleensä myönnetään, jos potilas on masentunut? Jos joutuu pitkälle lepo lomalle niin maksaako kela silloin sairaspäivärahaa, jos diagnoosina masennus?
Oma tilanne on se, että en kertakaikkiaan enää jaksa. Koen olevani masentunut. Tai niin olen kokenut jo monia kuukausia. Teen töitä lasten kanssa ja koen, että näitä pieniä ihmisiä kohtaan olisi oikein jos heitä hoitaisi joku joka oikeasti jaksaisi työtä tehdä. Olen omassa lapsuudessani kokenut seksuaalista hyvksikäyttöä, perheväkivaltaa ja vaikka mitä muuta. Nyt odotamme omaa lastamme ja raskausviikkoja on 17. Väsymys painaa myös. Yhtäkkiä nämä vanhat asiat ovat nousseet mieleeni enkä saa öisin nukuttua/ näen painajaisia. Illat itken vain ja työpäivienkin aikana. Pelkään, että masussa oleva vauva kärsii tästä kokoaikaisesta henkisesti huonosta olostani.
Irtisanoisin itseni samantein, jos se olisi mahdollista. Meillä on kuitenkin lainat niskassa ja joutuisin karenssiin irtisanomisesta. Rahaa ei tulisi mistään. Myös äitiyspäivärahani laskettaisiin 2009 vuoden mukaan jolloin vielä opiskelin mutta jos pysyn töissä niin silloin saan melkein puolet enemmän. Taloudellinen tilannekin siis meinaa kaatua.
Minun tapauksessani kun hoidan yksin näitä lapsia on parin viikon sairasloma todella huono juttu koska lapsia heitellään sitten edestakaisin varahoitoon mutta, kun kokonaankaan en voi pois jäädä vielä. Jään varhennetulle äitiyslomalle heti tammikuusta ja sitä ennen minulla on muutamia loma viikkoja. Ei siis enää montaa kuukautta mutta se tuntuu mahdottomalta.
Pelkään myös, että miten pärjään tulevan lapseni kanssa. Mietin paljon omaa äitisuhdettani - peläten, että toistan samat virheet vaikka niin en tietenkään tekisi.
Nyt pitäisi ajatella itseäni, tulevaa vauvaa, koko muuta perhettä, työn puolesta työnantajaa/asiakkaita....
Kiitos, jos joku osaa kertoa jotain neuvoja tms.
Oma tilanne on se, että en kertakaikkiaan enää jaksa. Koen olevani masentunut. Tai niin olen kokenut jo monia kuukausia. Teen töitä lasten kanssa ja koen, että näitä pieniä ihmisiä kohtaan olisi oikein jos heitä hoitaisi joku joka oikeasti jaksaisi työtä tehdä. Olen omassa lapsuudessani kokenut seksuaalista hyvksikäyttöä, perheväkivaltaa ja vaikka mitä muuta. Nyt odotamme omaa lastamme ja raskausviikkoja on 17. Väsymys painaa myös. Yhtäkkiä nämä vanhat asiat ovat nousseet mieleeni enkä saa öisin nukuttua/ näen painajaisia. Illat itken vain ja työpäivienkin aikana. Pelkään, että masussa oleva vauva kärsii tästä kokoaikaisesta henkisesti huonosta olostani.
Irtisanoisin itseni samantein, jos se olisi mahdollista. Meillä on kuitenkin lainat niskassa ja joutuisin karenssiin irtisanomisesta. Rahaa ei tulisi mistään. Myös äitiyspäivärahani laskettaisiin 2009 vuoden mukaan jolloin vielä opiskelin mutta jos pysyn töissä niin silloin saan melkein puolet enemmän. Taloudellinen tilannekin siis meinaa kaatua.
Minun tapauksessani kun hoidan yksin näitä lapsia on parin viikon sairasloma todella huono juttu koska lapsia heitellään sitten edestakaisin varahoitoon mutta, kun kokonaankaan en voi pois jäädä vielä. Jään varhennetulle äitiyslomalle heti tammikuusta ja sitä ennen minulla on muutamia loma viikkoja. Ei siis enää montaa kuukautta mutta se tuntuu mahdottomalta.
Pelkään myös, että miten pärjään tulevan lapseni kanssa. Mietin paljon omaa äitisuhdettani - peläten, että toistan samat virheet vaikka niin en tietenkään tekisi.
Nyt pitäisi ajatella itseäni, tulevaa vauvaa, koko muuta perhettä, työn puolesta työnantajaa/asiakkaita....
Kiitos, jos joku osaa kertoa jotain neuvoja tms.