Toggle sidebar

Yksinäisyys ja vaikea luonne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "yksinäinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

"yksinäinen"

Vieras
Olen pidempään miettinyt omaa elämääni ja todennut, että olen omalla toiminnalla karkoittanut monia läheisiä ja vähän vähemmän läheisiä ihmisiä. Taustaltani löytyy paljon synkkiä asioita, kuten koulukiusausta, perheväkivaltaa, sukulaisten syrjimistä jne eli olen omalla tavallani rikkinäinen. Ja nyt alkaisi olla aika tehdä asialle jotain, sillä täytän pian jo 24 vuotta.

Koulukiusaamisesta ja perheväkivallasta johtuen minun on todella vaikea luottaa ihmisiin ja pidän todella tarkkoja kriteerejä ihmisille, jota voin pitää luotettavana. Nuoruudessani minulla on ollut paljon hyviä ystäviä, vaikkakin olen aina ollut haasteellinen luonne. Ajan saatossa olen kuitenkin onnistunut karkoitettua kaikki ystäväni joko omalla käytöksellani tai olen itse katkonut välejä heihin. Kaipaan kuitenkin suurinta osaa menetetyistä ihmisistä ja koen suurta ahdistusta omasta kykenemättömyydestä. Onnistuneen parisuhteen olen kuitenkin saanut muodostettua maailman ihanimpaan mieheen, johon luotan 100% ja olemme menneet naimisiin keskenämme.

Minulla kestää todella kauan rakentaa ns. luottamussuhde ihmiseen ja harvoin ihan täysin onnistunkaan. Jos tämä luottamus rikotaan, niin usein katkaisen välit kertalaakista, koska pelkään pettyväni ihmiseen uudelleen. Ajattelen, että on helpompi olla yksin kuin pettyä jatkuvasti. Kaipaan kuitenkin samanikäisten ihmisten seuraa ja varsinkin niitä ihania tyttöjen iltoja, joita teininä harrastettiin joka vkl.
 
Niin tutulta kuullostaa tuo teksti...kuin omaani, paitsi että olen 10 vuotta sua vanhempi. Mun on tosi vaikea solmia ystävyyssuhteita ja siltoja olen takanani polttanut. Helppoa ei ole edelleenkään. En halua ihmisiä lähelleni, jollen ole heistä 100% varma. Mua itteeni kiusattiin koulussa ja heti jos joku esim. Duunissa naureskelee, pelkään, et mulle nauretaan. Sairasta, totta. No, kun pitää kaikki etäällä, niin parjään paremmin.
 
Kuulostaa ihan minulta. Olen aina ollut huono pitämään yllä ystävyyssuhteita. Koulukiusattuna olen ollut myös koko peruskouluajan ja perheolosuhteet on olleet riitaisat. Olen ollut aina sellainen mieluiten omiin touhuihini eristäytyvä kuin sosiaalisissa olosuhteissa viihtyvä. Pelkään antaa kenenkään tutustua itseeni liikaa koska jonkinlainen pelko hyväksikäytöstä on aina läsnä. En osaa puolustaa itseäni ja sanoa ei, ellei kyseessä ole todella tuttu ihminen.

Aloitin käymään säännöllisessä eheytymis- ja sielunhoitoterapiassa huonon äitisuhteen ja itsetunto-ongelmien takia.
 
Vaikka tää tilanne on hirveä, enkä ikinä haluais kenenkään kokevan vastaavaa, on kuitenkin helpottavaa kuulla, etten ole yksin.

Olen pitkään pyöritellyt mielessä terapiaan hakeutumista, sillä kärsin paljon tästä tilanteesta. Kummallisinta tässä tilanteessa on se, että koen olevani muilta osin hyvä ystävä.
Ystävyyssuhteissani laitoin aina ystävän tarpeet omieni edelle. Ehkä juuri sen takia asiat on menneet niin kuin ovat menneet.

Jotain pitää kyllä alkaa keksimään, sillä tällä hetkellä suhteeni sukulaisiinkin ovat menneet todella solmuun. Tämä johtuu varmastikin siitä, että olen alkanut tajuamaan miten epäreiluja minua kohtaan ollaan oltu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Vaikka tää tilanne on hirveä, enkä ikinä haluais kenenkään kokevan vastaavaa, on kuitenkin helpottavaa kuulla, etten ole yksin.

Olen pitkään pyöritellyt mielessä terapiaan hakeutumista, sillä kärsin paljon tästä tilanteesta. Kummallisinta tässä tilanteessa on se, että koen olevani muilta osin hyvä ystävä.
Ystävyyssuhteissani laitoin aina ystävän tarpeet omieni edelle. Ehkä juuri sen takia asiat on menneet niin kuin ovat menneet.

Jotain pitää kyllä alkaa keksimään, sillä tällä hetkellä suhteeni sukulaisiinkin ovat menneet todella solmuun. Tämä johtuu varmastikin siitä, että olen alkanut tajuamaan miten epäreiluja minua kohtaan ollaan oltu.
Click to expand...

Joo, ahdistukset on nousseet itsellä tosi vahvasti pintaan myös viime aikoina koska äitini on hallinnut minua tähän päivään asti tosi voimakkaasti ja olen aika hermoraunio. Paljon epäreiluutta olen kestänyt silkkaa kiltteyttäni koska pelkään vastaanottaa toisen ihmisen vihaa. On pakonomainen tarve lepytellä ja mielistellä toisia, etenkin äitiäni jolle on vaikea näyttää heikkoutta.

Sukulaisteni kanssa en ole ollut tekemisissä juurikaan. Kaikilla on niin toisenlaiset kuviot. Vaikea löytää paljoakaan yhteistä.
 
Ehkä pitää hakea itselleni keskusteluapua, jotta saisin elämäni kuntoon. Kuitenkin aika paljon kaikkea ikävää on painolastina. Sitä vaan miettii, että miksi joidenkin ihmisien kontolle kertyy liikaa kaikkea negatiivista. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
No sitäpä juuri. Huvittaa noi neuvot.

Muoks. Joo, lainausmerkit unohdin, joten tajusit kai väärin.
Click to expand...

Juu, ja eikös se ole kuitenkin hyvä asia että löytyy tahtoa ja motivaatiota etsiä niitä muita vaihtoehtoja? Eikö se ole aika loukkaavaa jos ehdotetaan lääkkeitä ja ei oikeasti selvitetä asioita? Lääkkeillä on paikkansa tiettyjen oireiden hillitsemisessä, mutta ei se yksinäisyyden syitä poista... Ja vaatii se joskus muiltakin asennetta ja vastuuta että pystyy hyväksymään myös heikommin sosiaaliset ihmiset omina persooninaan. Tuostahan se johtuu itselläkin että pelkään ettei minua hyväksytä omana itsenä kun olen aina kokenut että ohjataan muiden taholta ihan johonkin muuhun suuntaan kuin mitä itse haluan. Se persoonallisuus ja ominaisuudet jotka minulle on annettu, eivät muuksi muutu, joten haluaisin löytää sen itsevarmuuden olla rohkeampi puolustamaan itseäni ja olemaan liikaa perustelematta muille tekemisiäni. Liian helposti antaudun sellaiseen tilivelvollisuusmeininkiin... Haen hyväksyntää sille mitä olen.

Mieheni kävi aikoinaan psykologilla ja antoi minulle hyvän listan OMISTA OIKEUKSISTA! Kannattaa opiskella näitä omassa mielessään...

1. Minulla on oikeus pyytää haluamaani.
2. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
3. Minulla on oikeus ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä tunteitani.
4. Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
5. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
6. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
7. Minulla on oikeus sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani.
8. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
9. Minulla on oikeus olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista ja ongelmista.
10. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
11. Minulla on oikeus suuttua rakastamilleni ihmisille.
12. Minulla on oikeus olla täysin oma itseni.
13. Minulla on oikeus pelätä ja sanoa, että minua pelottaa.
14. Minulla on oikeus sanoa "En tiedä".
15. Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.'
16. Minulla on oikeus tehdä päätöksiä tunteideni pohjalta.
17. Minulla on oikeus kaivata omaa tilaa ja aikaa.
18. Minulla on oikeus olla leikillinen ja kevytmielinen.
19. Minulla on oikeus olla läheisiäni terveempi.
20. Minulla on oikeus olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti.
21. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
22. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
23. Minulla on oikeus siihen että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani.
24. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
25. Minulla on oikeus olla onnellinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Dancing

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

W
Kotiäidin yksinäisyys
Viestiä
47
Luettu
10K
Vauvat ja taaperot
kotiäiti1
K

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa