Sain tietää et miehelläni ehkä on 16v. tyttö...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miksi minun perheelle?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun lapsi on tällainen, jonka isä salaa hänet. Ei ole kertonut perheelleen. Surullista. Ja en itse ainakaan vielä ole viitsinyt mennä asiasta huutelemaan.

No ei se mies ole ainoa syyllinen, sähän se tosi 'fiksu' olet kun oot mennyt tekemään lapsen miehelle joka sitä ei halua. Kivaa lapsella sitten kun se saa kuulla ton että isi toivoo ettei lapsi olis syntynytkään.
 
eihän sinulta olla viemässä yhtään mitään. niin monella on lapsi tai lapsia, jotka on syntyneet ennen kuin on menty yhteen. toiset pitää lapsiinsa yhteyttä toiset ei. miehesi ei ilmeisesti ole pitänyt. ehkä nyt on tullu hänelle tunne, että haluais lapsensa tavata. ja jos haluaa, sun pitää hyväksyä se. ei se mies siitä miksikään tai teidän perhe muutu
 
Mun lapsi on tällainen, jonka isä salaa hänet. Ei ole kertonut perheelleen. Surullista. Ja en itse ainakaan vielä ole viitsinyt mennä asiasta huutelemaan.

Sun kannattaisi ehdottomasti kertoa miehen vanhemmille! Lapsella on oikeus olla tekemisissä myös isänsä puolen sukulaisten kanssa ja heidänkin olisi hyvä tutustua lapseen. Suurin osa isovanhemmista varmasti haluaisi tuollaisessa tilanteessa tietää asiasta ja olla tekemisissä.

Ap:lle: Jos mies olisi kaikki nuo vuodet salaillut asiaa, suuttuisin varmaankin. Suuttuisin valehtelusta ja siitä, ettei ole pitänyt yhteyttä omaan lapseensa. Kunnioitus miestä kohtaan vähenisi. Jos taas mies olisi itsekin vasta saanut tietää, ei olisi syytä olla vihainen. Kannustaisin miestä olemaan isänä tyttärelleen.
 
[QUOTE="diu";24981490]No ei se mies ole ainoa syyllinen, sähän se tosi 'fiksu' olet kun oot mennyt tekemään lapsen miehelle joka sitä ei halua. Kivaa lapsella sitten kun se saa kuulla ton että isi toivoo ettei lapsi olis syntynytkään.[/QUOTE]

En kai mä miestä ole ainoaksi "syylliseksi" väittänytkään? Mun olis siis sun mielestä pitänyt mennä aborttiin? Ei se kuule kaikille ole niin yksinkertaista. Ja luuletko etten ole paljon päässäni sitä pyöritellyt miten lapselle isästään kerron.
 
Sun kannattaisi ehdottomasti kertoa miehen vanhemmille! Lapsella on oikeus olla tekemisissä myös isänsä puolen sukulaisten kanssa ja heidänkin olisi hyvä tutustua lapseen. Suurin osa isovanhemmista varmasti haluaisi tuollaisessa tilanteessa tietää asiasta ja olla tekemisissä.

Niin, oot oikeassa. En vaan vielä ole saanut rohkeutta tarpeeksi. Mies aikoi ja aikoi kertoa jo sillon kun olen raskaana.. sillon kun lapsi syntyy.. silloin kun hän on nähnyt lapsen.. silloin kun lapsi vähän kasvaa. Huoh.
 
Niin, oot oikeassa. En vaan vielä ole saanut rohkeutta tarpeeksi. Mies aikoi ja aikoi kertoa jo sillon kun olen raskaana.. sillon kun lapsi syntyy.. silloin kun hän on nähnyt lapsen.. silloin kun lapsi vähän kasvaa. Huoh.

Tsemppiä! :) Yks mun tuttu kertoi lapsensa isän puoleisille isovanhemmille ja nyt ovat aktiivisesti mukana lapsen elämässä. Olivat muuten aika ärsyyntyneitä poikaansa, kun ei ollut mitään kertonut.
 
So what? Olin 13 v, kun sain kuulla velipuolestani. On 10 v minua vanhempi ja oli silloin menossa naimisiin. Kaikki muut tiesivät tästä asiasta, sukulaiset ja naapurit. Mutta minä ja 2 veljeäni ei tiedetty. Se petos siinä risoi kaikkein eniten.

Velipuolen kanssa en ole missään tekemisissä.
 
En kai mä miestä ole ainoaksi "syylliseksi" väittänytkään? Mun olis siis sun mielestä pitänyt mennä aborttiin? Ei se kuule kaikille ole niin yksinkertaista. Ja luuletko etten ole paljon päässäni sitä pyöritellyt miten lapselle isästään kerron.

Älä kuuntele noita höpinöitä. Ei ole sun ongelma, jos lapsen isästä ei ole kantamaan vastuuta. :)
 
Kerron tarinan:

Äitini tuli raskaaksi. Oli jo seurustellut aikaisemmin yhden miehen kanssa. Erosivat hetkeksi, vahinko sattui ja äitini tuli raskaaksi. Mies, jonka kanssa oli ollut aikaisemmin otti kuitenkin äitini takaisin vaikka äitini oli raskaana.
Tämän seurauksena synnyin minä. Tämä mies, josta äitini tuli raskaaksi ei halunnut edes kuulla minusta. Tunnusti isyytensä, mutta siihen se jäi. Sossu maksoi siihen aikan elatusmaksut. Isäni, siis tämä EI-Biologinen on ollut minulle kuin isä, AINA ja tyttärelleni vaari. Ja toki sisarusteni oikea isä. Olemme kaikki olleet aina läheisiä ja jokainen meistä sisaruksista on kynsin ja hampain puolustanut minua jos joku on edes vihjannut, että faija ei ole minun oikea faija.

Koskaan 30-vuoden aikana ns. biologinen isäni ei ole minua halunnut nähdä ja eipä minulla ole intressejäkään. Minulla on yksi isä ja se on tuo, jonka kanssa äitini on naimisissa edelleen.

Ja mikä tässä oli opetuksena. Ainakin se, että olisi neuvolassa tytärtäni odottaessa ollut kiva edes tietää onko ns. biologisen isän suvussa jotain perinnöllisiä sairauksia.

Anna miehelle mahdollisuus ja tue häntä tuon "uuden tyttären" tapaamisessa jos hän tytärtään haluaa nähdä. Välttämättä tyttökään ei halua kuin kerran nähdä hänet ja se on siinä.

Elämä on outoa ja heittelehtii. Ei sinun ydinperheesi siitä kärsi vaikka annat miehelle tukesi, päinvastoin, suhteesi saattaa syventyä.
 

Yhteistyössä