Sain minäkin sitten enkelilapsia :'(

:hug: Otan osaa suureen suruunne. Me menetimme pikkuisen poikamme rv 20 pari vuotta sitten. Tuska ja suru olivat aivan musertavia aluksi, vain aika on auttanut. Vieläkin silti on välillä kova ikävä menetettyä :'(

Paljon voimia teille! Jos haluat jakaa ajatuksia ja jutella kohtalotoverin kanssa tai vaikka kysyä jotakin, niin laita viestiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surusydän:
:hug: Otan osaa suureen suruunne. Me menetimme pikkuisen poikamme rv 20 pari vuotta sitten. Tuska ja suru olivat aivan musertavia aluksi, vain aika on auttanut. Vieläkin silti on välillä kova ikävä menetettyä :'(

Paljon voimia teille! Jos haluat jakaa ajatuksia ja jutella kohtalotoverin kanssa tai vaikka kysyä jotakin, niin laita viestiä.
kiitos :hug:
 
minä vain..
Otan osaa suureen suruunne!! En voi edes kuvitella tuskaanne, se on kaikkien äitien suurin pelko. Vaikka en sinua tunne, niin kyyneleet tuli silmiin kun kuvittelen sitä tuskan määrää. Koittakaa pitää miehenne kanssa toinen toisistanne huolta ja jatkaa hetki kerralla eteenpäin. Vauvat ovat nyt parhaassa paikassa ja eivät teitä taivaassa ikinä unohda vaan odottavat siellä. Voimia!
 
"Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."

:hug: Tuo on varmasti jokaisen äidin pahin pelko. :'( Voimia!
 

Yhteistyössä