Saattekste jotain kiksejä vallasta?

Juu ei. Meillä lapsi saa tulla ja mennä ihan miten huvittaa. Mitään rajoja en halua asettaa, ettei vain tulisi pienelle paha mieli.
No joo... opettajana voisin sano, että ilman pettymyksen kokemuksia ja rajoja ekalle tuleva lapsi on kyllä elämänsä haasteen edessä ja kokee samalla kertarysäyksellä ihan liikaa! Tämä on monesti surullista katseltavaa, ja vaatisi jonkun sortin terapiaa.

 

Tylsää.

Mun pikkutyttö just ei pyörittele koko perhettä vaa ainoastaan itteänsä. Tää pompottelukielto koskee meitä molempia

Ensimmäinen sana tuossa kommentissa paljastaa sen että sun ois kannattanu eka itte kasvaa aikuiseksi ja vasta sitten tehdä lapsi, sori vaan. Aikuisten elämä on monesti tylsää, näinhän se on. Aina ei voi olla hauskaa, se on yks elämän realiteetteja.

Mites sä sit luulet et käy ku sun laps menee kouluun eikä se enää saakaan päättää kokoajan että mitä se haluaa tehä missäkin vaiheessa?

Satavarmat ongelmat, se on ihan selkee..

 

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

et ole tosissasi? siis vaikka ekaluokkalainen? selitäpäs meille nyt ihan juurta jaksaen, mitä koet tämmöisellä lapselle opettavasi?

Voi kuule. Ku laps seisoo luokan edessä ja opettaa katsoo pahasti, niin eiköhän jää viimeiseks kertaa ku laps on myöhässä jos tällä lapsella on muuten asiat ihan hyvin...

Mä voin kertoa, että opettaja ei tykkää jos myöhästyt ja siitä voi saada jälki-istuntoa. Jos siitä huolimatta lapsi tietoisesti menee myöhässä kouluun, niin kantaa siitä itse seuraukset ja oppii, miksi kouluun ei mennä myöhässä.

 

Musta on kyllä aika kaukaa haettua rinnastaa rajojen asettaminen lapselle kiusaamiseksi. Kiinnostaisi tietää, perustuuko tuo johonkin tutkimukseen, vai ihan omasta päästäkö revit tuon vertauksen.

 

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

et ole tosissasi? siis vaikka ekaluokkalainen? selitäpäs meille nyt ihan juurta jaksaen, mitä koet tämmöisellä lapselle opettavasi?

Voi kuule. Ku laps seisoo luokan edessä ja opettaa katsoo pahasti, niin eiköhän jää viimeiseks kertaa ku laps on myöhässä jos tällä lapsella on muuten asiat ihan hyvin...

Mä voin kertoa, että opettaja ei tykkää jos myöhästyt ja siitä voi saada jälki-istuntoa. Jos siitä huolimatta lapsi tietoisesti menee myöhässä kouluun, niin kantaa siitä itse seuraukset ja oppii, miksi kouluun ei mennä myöhässä.

Kasvatutat siis lapsesi niillä opettajilla?

Sitten joskus?

 

Tylsää.

Mun pikkutyttö just ei pyörittele koko perhettä vaa ainoastaan itteänsä. Tää pompottelukielto koskee meitä molempia

Ensimmäinen sana tuossa kommentissa paljastaa sen että sun ois kannattanu eka itte kasvaa aikuiseksi ja vasta sitten tehdä lapsi, sori vaan. Aikuisten elämä on monesti tylsää, näinhän se on. Aina ei voi olla hauskaa, se on yks elämän realiteetteja.

Mites sä sit luulet et käy ku sun laps menee kouluun eikä se enää saakaan päättää kokoajan että mitä se haluaa tehä missäkin vaiheessa?

Satavarmat ongelmat, se on ihan selkee..

Öhh? Siis... Juu, aikuisen elämä on monesti tylsää, niinhän mä tuossa sanoin? Mikä ongelma siinä nyt on? Kyllä mä hyvinkin tiedän ettei aina voi olla hauskaa. Vähän liiankin hyvin, kiitos.

Lapsi päättää ite meneekö kouluun vaiko ei ja siellä sopeutunee sääntöihin samalla tavalla ku tekee kotonakin. Miksi ihmeessä taas oletetaan lasten olevan tyhmiä ja itsetuhoisia?

 

Mäkään en ymmärrä ap:n pointtia siinä mielessä, että hän tuntuu kuvittelevan, että muissa perheissä lapsia tosiaan vain kuritetaan ja huudatetaan jne. Välillä mietin, millaisessa ympäristössä hän elää? Mun ympärillä on onneksi paljon rakkautta ja hyvinvoivia lapsia ja perheitä... Enkä onneksi ole tavannut montaa ap:n lähes joka ketjussa kuvailemaa lasten henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttäviä ihmisiä. Toki siltä maailmassa on, en sitä kiellä. Olen monissa kohdin plajon samoilla linjoilla NinaTT:n kanssa, mutta lähtökohtaisesti toimin lasten kanssa hyvin intiutiivisesti, rakkaudesta käsin.

Mä vaan pohdin mistä kumpaa ap:n kova tarve tuomita, nostaa itseään ylitse muiden ja nähdä ympäristö niin pahana? Niinhän sanotaan, että elämä on sellaista millaiseksi sen itse luo, mitä sulla on sisällä heijastuu myös ulkomaailmaaan eli se, että ap näkee ympärillään vain pelkkää pahuutta kertoo hänen omasta sisäisestä maailmastaan.

Jos asoita haluaa muuttaa, kannattaa tosiaan kohdata ja katsoa asioita rakkaudesta/myötätunnosta käsin. Tuomitsemalla tuomitsee loppupeleissä vain itsensä. Vasta kun rakastaa ja hyväksyy itsensä, voi tehdä niin muille. Ja sama siis toisinpäin.

 

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

et ole tosissasi? siis vaikka ekaluokkalainen? selitäpäs meille nyt ihan juurta jaksaen, mitä koet tämmöisellä lapselle opettavasi?

Sori ninaTT, mutta ainakin Suomen kouluissa ekaluokkalaisten ja ala-asteenlaisten kohdalla jos on myöhästymisiä, niin seuraamukset tulevat ensin vanhemmille.. Opettaja/rehtori tms soittaa vanhemmalle, ja sillä tavalla.. Vähän niinkuin nyt oli se juttu, jossa äiti tuomittiin sakkoihin(?), koska lapsensa eivät olleet käyneet pitkään aikaan koulussa, antoi lasten tehdä mitä huvittaa.

Jopa ylä-asteelaisten kohdalla jatkuvasta myöhästelystä ilmoitetaan vanhemmille ja toivotaan, että sitä kasvatusta tapahtuisi myös siellä kotipäässä, eikä VAIN koulussa...

 

siis näin on!

Juu ei. Meillä lapsi saa tulla ja mennä ihan miten huvittaa. Mitään rajoja en halua asettaa, ettei vain tulisi pienelle paha mieli.
No joo... opettajana voisin sano, että ilman pettymyksen kokemuksia ja rajoja ekalle tuleva lapsi on kyllä elämänsä haasteen edessä ja kokee samalla kertarysäyksellä ihan liikaa! Tämä on monesti surullista katseltavaa, ja vaatisi jonkun sortin terapiaa.

 

käännän asian toisin: Onko kivaa, kun lapsi pompottelee vanhempia uhymaoikkujen mukaan. Laittaa rajoja vanhemmille ihan arkielämässä. Estää kiukuttelullaan äitiä lähtemästä lenkille, vaikka vain ½ tuntia poissa oliskin. Estää vanhempia halaamasta. Estää normaali perhe-elämän, kun elämän pitä pyöriä yksistään lapsen tahtiin. Onko kivaa, kun lapsella ei ole kavereita, kun vapaan kasvatuksen omaavana ottaa lelut ym. toisten lasten käsistä ja vanhemmat ovat voimattomia ja avuttomia lapsensa tyrannisoinnille. Onko se kivaa ninaTT?

Miksi lapsi pompottelee aikuisia? Ei sellasta pidä sietää. KUKAAN ei saa pompotella KETÄÄN.

Mut hei Sä toit esille hyvän näkökulman. Tää teidän valtamieltymys on siis ilmeisesti uhmaa?

Aivan samoin uhmaa kuin sinullakin on yhteiskunnassa vallalla olevia rajoja vastaan. Ja todella, sulla on vanhemmuus hukassa!
Pointtina voi pitää sitä, että kykeneekö kasvatuksesi mukainen lapsi ottamaan huomioon muita ihmisiä lainkaan. Onko lapsi -kaikki mulle heti tässä ja nyt- ihmisiä, joita maailma jo kantaa valitettavan paljon jo päällänsä?

 

Onko kiva kiusata pieniä? Tuntea olonsa tärkeäksi ku voi pompotella toisia ja ylpeillä sillä, että mun lapsi pelkää niin paljon, että tekee ihan mitä mä sanon. Jäittekö pieninä vailla rakkautta vai mistä tuo johtuu, tarve määräillä ja kurittaa.

Onko kivaa ku lapsi itkee mielipahaansa? Tai kiukkuaa vastaan voimattomana? Onhan se helppoa kun on monta kertaa isompi ja kontrolloi perheen kaikkia resursseja mutta aika epäreilua avutonta lasta kohtaan viedä häneltä kaikki päätäntävalta omasta itsestään. Saako lapset edes hengittää ilman lupaa? Syödä tai nukkua ei ilmeisesti saa.

Jotain mielihyvää lasten kiusaaminen ilmeisesti monelle tuottaa, ei sitä muuten n'in laajasti harjotettais.

hmmm. no minä muistaakseni selitin tilanteen meidän perheen osalta yhteen ketjuusi.
eli periaatteessa olen täysin samaa mieltä kuin sinä. kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita, en tykkää yhtään määrätä enkä pomottaa ja lapsi on luontaisesti hyvä kun saa oppia ajattelemaan ja päättämään omista asioistaan.
mutta käytäntö: jos menen molempien lasten pillinmukaan, olen niin lopussa että joudun laitokseen, en vaan pysty jakautua esim sekä puistoon että. museoon tai en jaksa tehdä sekä risottoa että riisipuuroa

eli koska minun laitokseen joutuminen väsymyksen vuoksi haittaisi lasteni kehitystä, minun on pakko määrätä hyvin monista asioista.
olen tätä pohtinut paljon ja tähän päätynyt.

 

Mä en ymmärrä yhtään sun vuodatusta. Rajat on rakkautta. Pitäähän aikuistenkin elää tiettyjen sääntöjen, normien ja aikataulujen mukaan.
Konkreettinen esimerkki syömisestä: Meidän työpaikan lounasruokala on auki klo 11-12. Jos haluaa ruokaa, siihen aikaan pitää mennä syömään. Miksi lapselle ei saisi asettaa ruoka-aikaa?
Tai jos sun mielestä lapsi on täysin kykenevä päättämään mihin aikaan nukkuu, miten se onnistuu kun pitää mennä aamulla hoitoon tai myöhemmin kouluun? Saako sun lapsi mennä myöhässä kouluun ja selittää opettajalle että äitin mielestä mä saan itse päättää moneenko nukun ja nyt nukutti näin pitkään.
Ei yhteiskunta toimi niin että kaikilla on omat säännöt.

En mä ole lapseni palvelija enkäpyydä häntä tekemään päätöksiä mun puolestani. Mä toki asetan raameja,luon rytmejä ja rutiineja... Ja tyttö saa seurata niitä.Mutta en pakota. Mä laitan ruokaa tiettyyn kellonaikaan ja laps syö jos syö. Mutta vastenmielistä ruveta pakottamaan.

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

Voi auts. Mä ymmärrän sun pointin ja sitä onkin musta hyvä soveltaa monissa kohdissa, mutta kuinka voit vaatia esim. ekaluokkalaiselta (tai ylipäätään peruskoululaiselta) vastuunottamista koulunkäynnistään!? Eihän ekaluokkalainen voi millään hahmottaa mitä vaikutuksia koulutuksella on tulevaisuuteen. Kamoon nina, jotain rajaa! Vastuuta pitääkin antaa, mutta sellasista asioista joiden hallintaan lapsella on edellytykset.

 

Mun mielestä tän vois kääntää jotenkin niin että tällasessa kasvatuksessa lapsi kasvattaa vanhempiaan eikä toisin päin? Tässähän suoraan lapsi saa päättää mitä milloinkin perheessä tapahtuu? Miten tää toimii kun lapsia on useampi, vaikkapa 3? Äiti tekee kuten Jessica ja isä kuten Nico-Betteri, mutta kuka muistaakaan Anna-Nicolea jonka pillin mukaan kukaan ei tanssi? Mahtaa tulla traumoja yksin jäämisestä :'(

:attn:

 

Voi kuule. Ku laps seisoo luokan edessä ja opettaa katsoo pahasti, niin eiköhän jää viimeiseks kertaa ku laps on myöhässä jos tällä lapsella on muuten asiat ihan hyvin...

tästä rohkenen olla eri mieltä kanssasi. näin varmaan tapahtuu täydellisessä maailmassa. monenko kouluikäisen kanssa olet tämän teoriasi testannut?

 

Miksi oletat opettajan olevan auktoriteetti lapsellesi, jos et itsekään ole ollut?

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

et ole tosissasi? siis vaikka ekaluokkalainen? selitäpäs meille nyt ihan juurta jaksaen, mitä koet tämmöisellä lapselle opettavasi?

Voi kuule. Ku laps seisoo luokan edessä ja opettaa katsoo pahasti, niin eiköhän jää viimeiseks kertaa ku laps on myöhässä jos tällä lapsella on muuten asiat ihan hyvin...

Mä voin kertoa, että opettaja ei tykkää jos myöhästyt ja siitä voi saada jälki-istuntoa. Jos siitä huolimatta lapsi tietoisesti menee myöhässä kouluun, niin kantaa siitä itse seuraukset ja oppii, miksi kouluun ei mennä myöhässä.

 

Siis onko se sinusta NinaTT todellakin vallankäyttöä ja kiusaamista jos mä vaikkapa sanon lapsille, että tässä on ruoka, nyt on ruoka-aika, syökää olkaa hyvä. Jos he eivät syö, niin sitten kiitos hei hei, seuraavaksi välipala välipala-aikaan?

 

Miksi oletat opettajan olevan auktoriteetti lapsellesi, jos et itsekään ole ollut?

Miten niin en ole ollut auktoriteetti?

 

Siis onko se sinusta NinaTT todellakin vallankäyttöä ja kiusaamista jos mä vaikkapa sanon lapsille, että tässä on ruoka, nyt on ruoka-aika, syökää olkaa hyvä. Jos he eivät syö, niin sitten kiitos hei hei, seuraavaksi välipala välipala-aikaan?

Ei. Noin mäkin tekisin.

 

siis kun en voi olla sekä sisällä että ulkona, en jaksa oikeasti perustella koko ajan jotain.
jaksoin kun oli vaan yksi lapsi. nyt en. se puhuminenkin oli välillä voimille käypää. kotiäitiaikana.

eli meillä minä määrään vaan koska käytännön pakko, ei siksi että nauttisin tai saisin kiksejä tai että olisi kasvatusfilosofiani, ideaalin kasvatuskäytännön mukaista.

esim yhteiskunta rajoittaa tosi paljon nykyään. lapset viedää jos menen toisen kanssa sisälle ja vaikka pienempi olisi 2-vuotiaana jäänyt itsekseen ulos.

 

En ymmärrä ap:n pointtia. Kuka kiusaa ja ketä, vai onko yleinen rajojen asettaminen kiusaamista ja pomottamista??

Niinpä. Meillä on paljon rakkautta kotona ja selkeät rajat lapsilla. Lapset ovat hyvin tasapainoisia ja meillä on mukavaa yhdessä. Kun on selkeät rutiinit ja säännöt, jää paljon enemmän aikaa myös pitää kivaa yhdessä, temppuilla ja pelleillä sen sijaan, että pitäisi vääntää perusasioista.

Sen takana, että otamme aikuisen roolin perheessä, ei liity mitään kieroutunutta halua käyttää valtaa, olla ilkeä tai dominoida sairaalla tavalla. Kyse on siitä, että aikuiset ovat aikuisia ja lapset lapsia. Heidän annetaankin olla lapsia niin pitkään kuin sitä ovat eikä sysätä heille liian paljon päätäntävaltaa liian aikaisin. Näin elämä on niin heille kuin meille vanhemmillekn mieluisampaa. Annetaan lasten olla lapsia.

 

Öhh? Siis... Juu, aikuisen elämä on monesti tylsää, niinhän mä tuossa sanoin? Mikä ongelma siinä nyt on? Kyllä mä hyvinkin tiedän ettei aina voi olla hauskaa. Vähän liiankin hyvin, kiitos.

Lapsi päättää ite meneekö kouluun vaiko ei ja siellä sopeutunee sääntöihin samalla tavalla ku tekee kotonakin. Miksi ihmeessä taas oletetaan lasten olevan tyhmiä ja itsetuhoisia?

Missäs vaiheessa mä niin oletin, sellasta en mielestäni kirjottanu? Vai oletitko sä niin? Sun näppikseltähän tuo teksti tuli?

Sopeutunee.. niin.. ehkä sopeutuu, tai sit ei..

Mulle on ihan sama että miten sä lapses kasvatat mutta pikkasen voisit ihan oikeesti alkaa miettimään että minkälaista tekstiä sä tänne suollat. Muista ettei se sunkaan tapas välttämättä ole se Ainut ja Oikea..

 

Mun mielestä tän vois kääntää jotenkin niin että tällasessa kasvatuksessa lapsi kasvattaa vanhempiaan eikä toisin päin? Tässähän suoraan lapsi saa päättää mitä milloinkin perheessä tapahtuu? Miten tää toimii kun lapsia on useampi, vaikkapa 3? Äiti tekee kuten Jessica ja isä kuten Nico-Betteri, mutta kuka muistaakaan Anna-Nicolea jonka pillin mukaan kukaan ei tanssi? Mahtaa tulla traumoja yksin jäämisestä :'(

:attn:

Miksi ihmeessä jonkun perheessä pitää pompotella? Mistä tää vastakkainasettelu on saanu alkunsa? Oikeastiko pidätte lapsianne läpeensä pahoina?

 

Normirajat pitää olla lapselle.Mut on sellaisia tapauksia että ollaan liian tiukkikisia tai ankaria.

tänä päivänä ne jotka on muka liian tiukkiksia taikka ankaria on fiksuimpia... nykyään mennään ihan liikaa siihen ymmärtämiseen ja päänsilittelyyn..

 

Mulle on ihan sama että miten sä lapses kasvatat mutta pikkasen voisit ihan oikeesti alkaa miettimään että minkälaista tekstiä sä tänne suollat. Muista ettei se sunkaan tapas välttämättä ole se Ainut ja Oikea..

Kuten myös. Jotenkin huvittavaa ku mulle tullaan aukomaan miten elämä ei aina ole ruusuilla tanssimista ja kivaa.

 

Kyllä, laps saa mun puolesta mennä myöhässä kouluun mutta kantaa siitä vastuun sitten itse.

et ole tosissasi? siis vaikka ekaluokkalainen? selitäpäs meille nyt ihan juurta jaksaen, mitä koet tämmöisellä lapselle opettavasi?

Voi kuule. Ku laps seisoo luokan edessä ja opettaa katsoo pahasti, niin eiköhän jää viimeiseks kertaa ku laps on myöhässä jos tällä lapsella on muuten asiat ihan hyvin...

Mä voin kertoa, että opettaja ei tykkää jos myöhästyt ja siitä voi saada jälki-istuntoa. Jos siitä huolimatta lapsi tietoisesti menee myöhässä kouluun, niin kantaa siitä itse seuraukset ja oppii, miksi kouluun ei mennä myöhässä.

Voi että... ne seuraukset ei ole se, että opettaja katsoo pahasti vaan jos homma saa jatkua, niin seuraukset on paljon kauaskantoisemmat ja niistä lapsella ei voi olla mitään käsitystä. Ja voit olla varma etä niitä seurauksia tulee sullekin, jos et opettajan yhteydenotoista huolimatta puutu lapsen koulunkäyntiin.