Mutta stilettikorkoiset luntut lähestyivät Askon rinnalle. Naiset katsoivat minua nenänvarttaan (tai nenänvartta ja maskia) pitkin. Pyyhin yönusvaiset hiussuortuvani kasvoiltani -yritin hämärässä kiinnittää katseeni naisiin, mutta vaivihkaa huomasin Askon katseessa pelkkää hellyyttä.
Ovela ilme häivähti sitten Kiurun kasvoilla (hoitamaton kiharapehko oli takussa): "Asko...eikö meillä ollutkin äsken mukavaa tuolla heinäladossa?"
Asko kääntyi Kristaan päin ja kysyi "Mitä sä nyt höpiset? Mähän nukuin koko ajan".
Pekonen ymmärsi yskän ja puhui Askolle maireasti "Ai nukuitko muka (hihii)? Mun mielestäni olit kuin villi, latoon eksynyt orhi."
Asko tyrmistyi. "Mitä te nyt selitätte! Echo, et kai sä usko noita?"
Katsoin vuorotellen naisiin ja vuorotellen Askoon. Äsken suonissani kohissut veri tuntui yhtäkkiä pakenevan minusta.
Huuleni puristuivat tiukaksi viivaksi.
Sanoin: "Lahjoitin ne maskit oppositiolle. Hyvää matkaa Helsinkiin."
Kävelin kotiinpäin nöyryytettynä ja petettynä. Häpeä kirvelsi mieltäni.
Pihavalot valaisivat alkanutta vesisadetta, joka hiljaa putoili ruohikolla oleville puiden lehdille.
Sisälle tullessani kompastuin vielä haravaan.
