Nenänlämmitin vielä puuttuu! Tai no, kuuma kahvimuki...
Nenänlämmitin vielä puuttuu! Tai no, kuuma kahvimuki...
Tänään päivllisenä wokkia.
Aamulla otin pakkasesta paketin jossa teriyakisoijalla ja chilillä maustettua, ohueksi siivutettua. naudanpaistia josta piti alunperin tulla kuivalihaa mut sit lähdettiinkin lomalle etuajassa ja tungin lihan pakkaseen. Nyt se lämpeää leikkuulaudalla huoneenlämpöiseksi.
Sii sitä, sipulia, porkkanaa, paprikaa ja nuudeleita ja lisää mausteita ni hyvä tulee.
Aamulla otin pakkasesta paketin jossa teriyakisoijalla ja chilillä maustettua, ohueksi siivutettua. naudanpaistia josta piti alunperin tulla kuivalihaa mut sit lähdettiinkin lomalle etuajassa ja tungin lihan pakkaseen. Nyt se lämpeää leikkuulaudalla huoneenlämpöiseksi.
Sii sitä, sipulia, porkkanaa, paprikaa ja nuudeleita ja lisää mausteita ni hyvä tulee.
Onko tuo teriyakisoija joku sun oma tekemä sekoitus vai kaupasta ostettu?
En muista! Joko kaupan tai sit olen sotkenut itse sekaisin soijaa, sokeria ja viinietikkaa ja hölskytellyt niin että sokeri sulaa.
Mutta se toimi!
Ostakaa siis edullista naudanpaistia ja siivuttakaa ohueksi. Sit ohuista siivuista suikaleita. Pussiin ja päälle sopivasti soijaa tai suolaa, makeaa ja happoa sekä pippuria tai miltä ikinä sen haluatte maistuvan. Pussi kiinni ja puristelkaa ni että mausteet sekoittuvat. Sit jääkaappiin vuorokaudeksi tai kahdeksi.
Sen jälkeen lihan voi kuivattaa tai pakastaa pienemmissä pusseissa. Pikaruokaa uudella tasolla ku wokin lihakin maistuu eikä oo vain lihaa.
Ostakaa siis edullista naudanpaistia ja siivuttakaa ohueksi. Sit ohuista siivuista suikaleita. Pussiin ja päälle sopivasti soijaa tai suolaa, makeaa ja happoa sekä pippuria tai miltä ikinä sen haluatte maistuvan. Pussi kiinni ja puristelkaa ni että mausteet sekoittuvat. Sit jääkaappiin vuorokaudeksi tai kahdeksi.
Sen jälkeen lihan voi kuivattaa tai pakastaa pienemmissä pusseissa. Pikaruokaa uudella tasolla ku wokin lihakin maistuu eikä oo vain lihaa.
Tuo liha näytti kyllä tosi hyvältä, ei kuivalta niinkuin usein naudanpaistisuikaleet on. Mä oon monesti miettinyt millä he kinukkilassa marinoi naudan(esim.chilinaudassa tai pekingin naudassa) kun se lähes sulaa suuhun. Ilmeisesti etikka kai yksi taiantekevistä ainesosista
Eikö se oo jotenkin käsitelty soodalla? Mä en tykkää siitä ku se on jotenkin niljakasta.
Näin tuli mureaa mutta ei sellaista kuin se.
Mä en oo vieläkään kunnolla toennut torkuista.
Ai kamala sun kanssas taas, joulukin kohta...
Niin, että sillälailla sitten taas
Oli taas synkkä ja melkein myrskyinen yö kun kävin lenkillä.
Naapurin maatilan ladon ovi narisi rauhoittavasti pimeässä. Hrr.
Naapurin maatilan ladon ovi narisi rauhoittavasti pimeässä. Hrr.
Mutta nyt pitää tästä lomasyöpöttelystä päästä eroon! Jatkuvasti pullaa, pizzaa, suklaata...
....*odottaa jännittyneenä miten tarina jatkuu ja miettii mielessään jo jännittävää jatkoa kertomalle*...
...mietin niitä kaikkia herkkuja, joilla tyydytin sisälläni vellovan makeannälän ja kuin huomaamattani jalkani alkoivat liikkua rivakammin. Samaan aikaan kuulin naapurin maatilan ladon oven paukahtavan auki voimalla ja yhtä äkkiä tiesin sen, minua seurataan. Kompuroin villisti eteenpäin, hikipisarat otsallani helmeillen ja kirosin viimeisen pullapalan pimeimpään maankoloseen, koska uskoin juuri sen palasen olevan syy siihen miksi kuntoni oli heikentynyt viimeaikoina! Raskaat askeleet seurasivat perässäni ja tuntui aivankuin juoksisin itse hidastettuna eteenpäin, toisen seuratessa perässäni kävelytahtiin....*jatkuu*
Askelet tavoittivat minut. Käännyin ympäri.
Erotin hämärässä kalliin ulkoiluasun, ja ladon tuoksu sekoittui miehen partaveden tuoksuun.
Mies tuli hengästyneenä mun luo ja sanoi kiihtyneesti: "Echo, oletko se sinä?"
"Mitä, oletko sä As...Asko Järvinen?" huudahdin ja tunsin veren virtaavan suonissani nopeammin.
"Ihanaa että vihdoin löysin sut! Koko Suomi inhoaa mua, ja googletin eräänä iltana itseni. Haku johdatti mut Kaksplussalle, ja huomasin että ainut joka on minun puolellani, olet sinä! Navigaattori johdatti meidät tänne ladolle."
Asko jatkoi:
"Siellä Plussalla taitaa olla joku uniongelmista kärsivä nainen...mikä sen nikin nimi oli...Elena! Sillä on selkeästi unihäiriö...mutta mä otin hänen päikkärikuvauksesta mallia ja nukahdin latoon. Heräsin sitten pimeässä, kuten hänkin usein. Jännä nainen!"
Olin tuijottanut Askoa lumoutuneena ja kuvittelin itseni hänen käsivarsilleen, mutta sitten heräsin lumouksesta.
"Juu, olet oikeassa, Ellu tarvitsisi unilaboratoriota.
Mutta...sanoit että navigaattori johdatti MEIDÄT latoon? Keitä sun mukanasi tuli?"
Asko naurahti. "Aivan, unohdin kertoa: mulla on mukana hallituksesta ministerit Anna-Kaisa Pekonen ja Krista Kiuru. Pekonen sanoi keväällä kansalle että maskeja on, mutta niitä ei löytynytkään. Muistelivat tuoneensa sen satsin tänne."
Kohta 2 naisministeriä tuli ladosta heinien peitossa ja irrotellen stilettikoroista heiniä, ja mutisivat "jonnekin tänne mä ne pistin..."
Viimeksi muokattu:
Vilkuilin hermostuneena naisten olkapäiden ohi ladolle päin ja mietin ''mutta missä on Päivi?''. Pettymyksen aalto kouraisi vatsaani, missä myllersi Askon partaveden tuoksun aiheuttama kiihko ja hiivapulla. Toivoin stilettikorkoisten lunttujen katoavan pian yön pimeään usvaan, että voisin jatkaa iltalenkkiä Askoni kanssa kahden.
Katsoin Askoa unelmoiden silmiin ja kuulin, kuin jostain kaukaa Kiurun äänen ''Asko, kuka tuo nainen on jolle lepertelet siinä?''. Asko vastasi: ''Krista, hän on Echo...elämäni nainen, josta olen haaveillut monet kerrat kun olen syönyt pullaa.''
Pekosella ja Kiurulla oli maskit, mutta se ei mua haitannut, koska näin vain Askon.
Mutta stilettikorkoiset luntut lähestyivät Askon rinnalle. Naiset katsoivat minua nenänvarttaan (tai nenänvartta ja maskia) pitkin. Pyyhin yönusvaiset hiussuortuvani kasvoiltani -yritin hämärässä kiinnittää katseeni naisiin, mutta vaivihkaa huomasin Askon katseessa pelkkää hellyyttä.
Ovela ilme häivähti sitten Kiurun kasvoilla (hoitamaton kiharapehko oli takussa): "Asko...eikö meillä ollutkin äsken mukavaa tuolla heinäladossa?"
Asko kääntyi Kristaan päin ja kysyi "Mitä sä nyt höpiset? Mähän nukuin koko ajan".
Pekonen ymmärsi yskän ja puhui Askolle maireasti "Ai nukuitko muka (hihii)? Mun mielestäni olit kuin villi, latoon eksynyt orhi."
Asko tyrmistyi. "Mitä te nyt selitätte! Echo, et kai sä usko noita?"
Katsoin vuorotellen naisiin ja vuorotellen Askoon. Äsken suonissani kohissut veri tuntui yhtäkkiä pakenevan minusta.
Huuleni puristuivat tiukaksi viivaksi.
Sanoin: "Lahjoitin ne maskit oppositiolle. Hyvää matkaa Helsinkiin."
Kävelin kotiinpäin nöyryytettynä ja petettynä. Häpeä kirvelsi mieltäni.
Pihavalot valaisivat alkanutta vesisadetta, joka hiljaa putoili ruohikolla oleville puiden lehdille.
Sisälle tullessani kompastuin vielä haravaan.