Saan nyt kakkaa niskaan, mutta en ymmärrä tällaisia äitejä/isiä!!

[vieras]

En ymmärrä yhtään vanhempia, jotka ovat muualla töissä esim. viisi päivää viikossa ja näkevät lapsiaan vain viikonloppuisin tai jopa ovat suuren osan vuodesta ulkomailla, erossa lapsestaan Ihmettelen myös niitä, jotka ovat työssä, jossa on joka päivä niin pitkiä työpäiviä, ettei juurikaan ehdi olla perheen kanssa. Herää väkisinkin kysymys: onko raha ja työ tällaisille ihmisille tärkeämpiä kuin omat lapset? Tunnen monia isiä, jotka ovat työntakia poissa useita kuukausia vuodessa ulkomailla tai vain viikonloput kotona..äitejä paljon vähemmän. Onko äidin ja lapsen side lujempi kuin isien ja lasten? Mä en voisi kuvitellakaan olevani erossa lapsestani edes viisi päivää viikossa!! Ottaisin työn, joka tukee myös lapsen etuja. En ymmärrä työnarkomaanivanhempia, sori!

Mutta rahakin on välttämätöntä nykymaailmassa.

Minusta tuntuisi hyvältä tehdä jotain vähemmän vastuullista ja vähemmän vaativaa työtä kuin on oma koulutus. Mutta kaikki eivät ymmärrä tätä. Esimerkiksi kun hain työtä, joka ei vastannut koulutustani, oli ihmettely käsittämätöntä. Työnantaja ihmetteli, miksi haen työtä, vaikka minulla oli hyvä tutkintotodistus ja hyvät työtodistukset. Oli kuvitellut, että olen jonkin sortin luuseri, ja hämmästyi, kun näki hyvät todistukseni.

Kummallista, että kaikki eivät ymmärrä, että esimerkiksi vastuullinen akateeminen työ vaatii usein hyvin tehtynä, että myös vapaa-ajalla perehtyy alaan. Ja kun ei minkäänlaisia tukiverkkoja, on lapsia, on talo, on kotityöt, miten ihmeessä ottaa se aika kaikkeen?

Oma ratkaisu olisi tehdä työtä, joka ei vastaa koulutustani, mutta ei kukaan näytä ymmärtävän. Ei työntantajat ainakaan. Ihmettelevät ja sanovat koulutukseni menevän hukkaan. eivät halua palkata.

 

[vieras]

Sitä on niin helppo huomata malka toisen silmässä. Työpaikan vaihtaminen ei todellakaan ole ihan yksinkertaista, ainakaan kehäkolmosen toisella puolella. Vaikka olisi kolme maisterin tutkintoa, niin jos työpaikkoja ei ole, niin niitä ei todellakaan ole. Ja kuten aikaisemmin joku kertoikin, ns. alemman tason töihinkään ei pääse, koska työnantaja ei usko hakijan olevan tosissaan ja arvelee tämän vaihtavan paikkaa heti kun tilaisuus tulee. Näissä pitkissä työurakoissa muualla on se etu, että silloin voi saada myös pitkiä vapaapäivien jaksoja, jolloin on sitten aikaa olla enemmän lasten kanssa.

 

[vieras]

Olisiko sitten parempi maata kotona työttömänä ja syljeskellä kattoon? Laskea senttejä, että saa ruokaan rahaa. Ja paskaa tulisi sitten niskaan siitä, että on työtön. Kun mikään ei ole joillekin hyvä.

Jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa eikä ne kuulu paskan vertaa kenellekään muulle. Ei tarvitse ymmärtää, mutta eipä kukaan muitten ymmärtämistä ja hyväksyntää haluakaan.

No tässä olen kyllä täysin samaa mieltä!! Että pakko peesailla vaikka normaalisti en sitä teekään

ja sitten omia mietteitä:
Entäs kun sen isin työ on AINA ollut reissutyötä? Entäs kun isi on rauhaa turvaamassa kutsumuksesta, siitä syystä että haluaa rauhaa maailmaan ja pelastaa ehkä jonkun hengen? Entäs jos työtä ei ole kotipaikkakunnalla isälle? Vain äiti käy alansa töissä. Äidille ei työtä isän työpaikkakunnalta. Mikä ois paras valinta?

Meillä isä on toista kertaa vuoden keikalla. Joka kuudes viikko käy viikon verran kotona. Joskus 2 viikkoa. Tähän me on sopeuduttu ja sillä hyvä. Ei tätä iän kaiken kestä. lapsilla on lämpimät ja rakastavat välit isään, eivät vierasta, viettävät isän lomat täysillä ja tiiviisti yhdessä. Ja kun isä palaa taas kotiin muutamaksi kuukaudeksi niin se onkin sitten lähes pelkkää lomaa ja yhdessäoloa. Minä en ole valmis muuttamaan ulkomaille. Ja piste.

 

[Rieputarallaa]

Ammatteja on erilaisia ja ihmisiä on erilaisia, jokainen valitkoon itse ammatin, josta nauttii. Myös vanhemmuuden kannalta tärkeää on, että ihminen saa toteuttaa itseään, on myös ammatillisesti tasapainoinen.

Täällä vaadittiin olemaan valitsematta sellaista ammattia, joka vaatii runsasta poissaoloa. Käsi sydämelle, kuinka moni meistä on ammattia valitessaan käyttänyt tätä näkökulmaa ainakaan kovin painavana kriteerinä? Tuskin kovinkaan moni. Sitä paitsi kannattaa muistaa, että lapsi syntyy vanhempien elämän keskelle, ja hyvää vanhemmuutta on kovin monenlaista. Ei ihmisen tarvitse ihan kaikkea uusiksi laittaa siksi, että saa lapsen.

Totta kai on ikävää, jos vanhempi joutuu olemaan perheensä luota paljon pois, mutta lapsillahan on yleensä se toinen vanhempi turvana ja lähellä enemmän; ei siis kyse ole mistään heitteillejätöstä. Enkä tiedä yhtään reissuhommia tekevää vanhempaa, joka ei ikävöisi lastaan kovasti - välinpitämättömyyttään en tiedä kenenkään hankkineen työtä, jossa täytyy olla paljon pois kotoa. Ja yleensä nämä paljon poissa olevat myös panostavat lastensa kanssa olemiseen silloin, kun paikalla ovat. Niin paljon kuin laatuaika-sanaa inhoankin, ei se määrä vaan laatu ratkaisee sen, millaiseksi vanhemman ja lapsen välinen suhde muodostuu.

Arvostelijoiden kannattaa muistaa sekin, että kaikilla meillä ei ole varaa työtämme edes valita: vaihtoehtoina saattaa olla esim. reissutyö tai työttömyys. Mielestäni hyvää vanhemmuutta on sekin, että kantaa vastuuta jälkeläisitään näyttämällä työteliästä esimerkkiä, ja - kyllä - hankkimalla elantoa.

 

[vieras]

Olisiko sitten parempi maata kotona työttömänä ja syljeskellä kattoon? Laskea senttejä, että saa ruokaan rahaa. Ja paskaa tulisi sitten niskaan siitä, että on työtön. Kun mikään ei ole joillekin hyvä.

Jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa eikä ne kuulu paskan vertaa kenellekään muulle. Ei tarvitse ymmärtää, mutta eipä kukaan muitten ymmärtämistä ja hyväksyntää haluakaan.

No tässä olen kyllä täysin samaa mieltä!! Että pakko peesailla vaikka normaalisti en sitä teekään

ja sitten omia mietteitä:
Entäs kun sen isin työ on AINA ollut reissutyötä? Entäs kun isi on rauhaa turvaamassa kutsumuksesta, siitä syystä että haluaa rauhaa maailmaan ja pelastaa ehkä jonkun hengen? Entäs jos työtä ei ole kotipaikkakunnalla isälle? Vain äiti käy alansa töissä. Äidille ei työtä isän työpaikkakunnalta. Mikä ois paras valinta?

Meillä isä on toista kertaa vuoden keikalla. Joka kuudes viikko käy viikon verran kotona. Joskus 2 viikkoa. Tähän me on sopeuduttu ja sillä hyvä. Ei tätä iän kaiken kestä. lapsilla on lämpimät ja rakastavat välit isään, eivät vierasta, viettävät isän lomat täysillä ja tiiviisti yhdessä. Ja kun isä palaa taas kotiin muutamaksi kuukaudeksi niin se onkin sitten lähes pelkkää lomaa ja yhdessäoloa. Minä en ole valmis muuttamaan ulkomaille. Ja piste.

Ihmettelenkin sitä,että miksi ihmiset tekevät lapsia jos näille ei ole aikaa? aiheuttaa vain surua sekä lapselle että vanhemmalle. Tai sitten voisi tehdä lapset vasta sitten, kun on työelämässä rauhallisempaa.

 

[simba]

en äkään ymmärrä semmosia äitejä tai isiä,mutta en myös niitäkään jolla ei ole aikomustakaan mennä töihin van sossun luukulta hakevat rahaa ja nyt en tarkota niitä jotka yrittävät töitä hakea,ärsyttää vain eräät mitkä vaan löhöilisivät kotonaan ja toiset raataa ja maksaa veroja!

 

[willasukka]

Olisiko sitten parempi maata kotona työttömänä ja syljeskellä kattoon? Laskea senttejä, että saa ruokaan rahaa. Ja paskaa tulisi sitten niskaan siitä, että on työtön. Kun mikään ei ole joillekin hyvä.

Jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa eikä ne kuulu paskan vertaa kenellekään muulle. Ei tarvitse ymmärtää, mutta eipä kukaan muitten ymmärtämistä ja hyväksyntää haluakaan.

No tässä olen kyllä täysin samaa mieltä!! Että pakko peesailla vaikka normaalisti en sitä teekään

ja sitten omia mietteitä:
Entäs kun sen isin työ on AINA ollut reissutyötä? Entäs kun isi on rauhaa turvaamassa kutsumuksesta, siitä syystä että haluaa rauhaa maailmaan ja pelastaa ehkä jonkun hengen? Entäs jos työtä ei ole kotipaikkakunnalla isälle? Vain äiti käy alansa töissä. Äidille ei työtä isän työpaikkakunnalta. Mikä ois paras valinta?

Meillä isä on toista kertaa vuoden keikalla. Joka kuudes viikko käy viikon verran kotona. Joskus 2 viikkoa. Tähän me on sopeuduttu ja sillä hyvä. Ei tätä iän kaiken kestä. lapsilla on lämpimät ja rakastavat välit isään, eivät vierasta, viettävät isän lomat täysillä ja tiiviisti yhdessä. Ja kun isä palaa taas kotiin muutamaksi kuukaudeksi niin se onkin sitten lähes pelkkää lomaa ja yhdessäoloa. Minä en ole valmis muuttamaan ulkomaille. Ja piste.

Ihmettelenkin sitä,että miksi ihmiset tekevät lapsia jos näille ei ole aikaa? aiheuttaa vain surua sekä lapselle että vanhemmalle. Tai sitten voisi tehdä lapset vasta sitten, kun on työelämässä rauhallisempaa.

on sulla ihmettelyn aiheet ! mua enemmänkin huolestuttaa, että miksi ihmiset tekevät lapsia jos lastensuojelu joutuu lapset huostaanottamaan

 

[Scarlett O Harava]

Ihmetelkää aivan rauhassa, mutta eikö olisi oleellisempaa keskittyä omaan perheeseen eikä arvostella muita heidän omista valinnoistaan?

 

[Halinappi]

Sehän on ihan siitä kiinni mikä työsopii kenellekin! Mä en ainakaan tykkäis että mun mies ois viikot toisella paikkakunnalla töissä ja mä oisin yksin hoitamassa lapset ja haluan muutenkin että näen mieheni päivittäin enkä halua elää mitään etäavioliittoa!

 

[willasukka]

Ihmetelkää aivan rauhassa, mutta eikö olisi oleellisempaa keskittyä omaan perheeseen eikä arvostella muita heidän omista valinnoistaan?

no toi oli multa ainakin aika läpällä. Mutta juu, oma elämä se on vasta ihmettelyä täynnä. Mä voisin ihmetellä, että miksi oon jumittunut tähän koneelle enkä nosta takapuolta tuolista

 

[Markiisi musculocutaneus]

vastaan tähänkin ketjuun..että työtä on tehtävä sillon kun töitä on...

 

[Markiisi musculocutaneus]

Mä ainakin aion lähteä reissuhommiin ensi talvena. Lapset ovat silloin isällään. Olen viikot pois, ja viikonlopuiksi tulen kotiin. Aina olen halunnut kokeilla.

Siis täh? sen vielä ymmärtää, jos joku tekee niin pakon edessä, mutta että vapaaehtoisesti eroon lapsista? Toivottavasti sulla ei ole pieniä lapsia! Lapsi tarvitsee äitiään enemmän kuin 2 kertaa viikossa! Onko työ mielekkäämpää kuin aika lapsen kanssa?

onhan sillä lapsella isäkin

 

[vieras]

Olisiko sitten parempi maata kotona työttömänä ja syljeskellä kattoon? Laskea senttejä, että saa ruokaan rahaa. Ja paskaa tulisi sitten niskaan siitä, että on työtön. Kun mikään ei ole joillekin hyvä.

Jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa eikä ne kuulu paskan vertaa kenellekään muulle. Ei tarvitse ymmärtää, mutta eipä kukaan muitten ymmärtämistä ja hyväksyntää haluakaan.

No tässä olen kyllä täysin samaa mieltä!! Että pakko peesailla vaikka normaalisti en sitä teekään

ja sitten omia mietteitä:
Entäs kun sen isin työ on AINA ollut reissutyötä? Entäs kun isi on rauhaa turvaamassa kutsumuksesta, siitä syystä että haluaa rauhaa maailmaan ja pelastaa ehkä jonkun hengen? Entäs jos työtä ei ole kotipaikkakunnalla isälle? Vain äiti käy alansa töissä. Äidille ei työtä isän työpaikkakunnalta. Mikä ois paras valinta?

Meillä isä on toista kertaa vuoden keikalla. Joka kuudes viikko käy viikon verran kotona. Joskus 2 viikkoa. Tähän me on sopeuduttu ja sillä hyvä. Ei tätä iän kaiken kestä. lapsilla on lämpimät ja rakastavat välit isään, eivät vierasta, viettävät isän lomat täysillä ja tiiviisti yhdessä. Ja kun isä palaa taas kotiin muutamaksi kuukaudeksi niin se onkin sitten lähes pelkkää lomaa ja yhdessäoloa. Minä en ole valmis muuttamaan ulkomaille. Ja piste.

Ihmettelenkin sitä,että miksi ihmiset tekevät lapsia jos näille ei ole aikaa? aiheuttaa vain surua sekä lapselle että vanhemmalle. Tai sitten voisi tehdä lapset vasta sitten, kun on työelämässä rauhallisempaa.

Miks ihmiset tekee lapsia ja sitten eroaa? Silloinkin näkee toista vanhempaa yleensä paljon harvemmin kuin joka päivä. Ehkä kerran kuussa tai vaan lomilla? Miks semmoset tekee lapsia?

Minä olen lasteni kanssa ympäri vuorokauden 6 viikkoa putkeen. Toisinaan käyn jossain omikseni; ostoksilla tai jumpassa mutta yleensä jumppaan kotona ja lapset käy ostosreissut kanssani. Olen täysillä lasten kanssa ja iltaisin on omaa yksin olon aikaa. ja ihan saletisti meidän lapset on ihan fiksuja ja normaaleja eivätkä kärsi mistään. Ikävä toki on joskus mutta niinhän on avierolapsillakin etävanhempaa. Ja usein kärsivät eron seurauksista, vanhempien riidoista ja pahan puhumisesta. Että meitippä sitä...

 

[en kyllä ymmärrä yhtään]

No ajatelkaapa vaikka merimiehiä tai muita pitkiä komennuksia tekeviä henkilöitä, olipa ne äitejä tai isiä. Eikö teidän mielestänne heillä ole oikeus lapsiin oman ammattinsa vuoksi??

 

[Keittiönoita]

Mä olen omille muksuilleni sanonut, että nuorena pitää opiskella sellaiseen ammattiin, josta tykkää. Riippumatta siitä, kuinka helppoa siinä ammatissa on sovittaa työaikojaan lasten hoitoon tai elättääkö siitä työstä saadulla palkalla perheensä. Niitä voi miettiä sitten, jos Sen oikean löytää ja jos saa lapsia. Turha tehdä parikymmentä vuotta työtä, josta ei pidä, vain "varmuuden vuoksi".

 

[vieras]

No ajatelkaapa vaikka merimiehiä tai muita pitkiä komennuksia tekeviä henkilöitä, olipa ne äitejä tai isiä. Eikö teidän mielestänne heillä ole oikeus lapsiin oman ammattinsa vuoksi??

Mutta mitä "hyötyä" on lapsesta, jota ei koskaan näe? Sama juttu lapsissa ja lemmikeissä..ei lemmikkiäkään saa ottaa, jos sitä ei ehdi hoitaa.

 

[NC2006]

En ymmärrä yhtään vanhempia, jotka ovat muualla töissä esim. viisi päivää viikossa ja näkevät lapsiaan vain viikonloppuisin tai jopa ovat suuren osan vuodesta ulkomailla, erossa lapsestaan Ihmettelen myös niitä, jotka ovat työssä, jossa on joka päivä niin pitkiä työpäiviä, ettei juurikaan ehdi olla perheen kanssa. Herää väkisinkin kysymys: onko raha ja työ tällaisille ihmisille tärkeämpiä kuin omat lapset? Tunnen monia isiä, jotka ovat työntakia poissa useita kuukausia vuodessa ulkomailla tai vain viikonloput kotona..äitejä paljon vähemmän. Onko äidin ja lapsen side lujempi kuin isien ja lasten? Mä en voisi kuvitellakaan olevani erossa lapsestani edes viisi päivää viikossa!! Ottaisin työn, joka tukee myös lapsen etuja. En ymmärrä työnarkomaanivanhempia, sori!

Miten muuten tässä elettäisiin??????????

 

[NC2006]

Ja kuka ne työt sitten tekisi jos ei olisi tekijöitä?? kyllä on ihmeellisiä puheita..

 

[Scarlett O Harava]

Ihmetelkää aivan rauhassa, mutta eikö olisi oleellisempaa keskittyä omaan perheeseen eikä arvostella muita heidän omista valinnoistaan?

no toi oli multa ainakin aika läpällä. Mutta juu, oma elämä se on vasta ihmettelyä täynnä. Mä voisin ihmetellä, että miksi oon jumittunut tähän koneelle enkä nosta takapuolta tuolista

No tarkotinkin ap:n kaltaisia jeesustelijoita.

 

[nainen]

En ymmärrä yhtään vanhempia, jotka ovat muualla töissä esim. viisi päivää viikossa ja näkevät lapsiaan vain viikonloppuisin tai jopa ovat suuren osan vuodesta ulkomailla, erossa lapsestaan Ihmettelen myös niitä, jotka ovat työssä, jossa on joka päivä niin pitkiä työpäiviä, ettei juurikaan ehdi olla perheen kanssa. Herää väkisinkin kysymys: onko raha ja työ tällaisille ihmisille tärkeämpiä kuin omat lapset? Tunnen monia isiä, jotka ovat työntakia poissa useita kuukausia vuodessa ulkomailla tai vain viikonloput kotona..äitejä paljon vähemmän. Onko äidin ja lapsen side lujempi kuin isien ja lasten? Mä en voisi kuvitellakaan olevani erossa lapsestani edes viisi päivää viikossa!! Ottaisin työn, joka tukee myös lapsen etuja. En ymmärrä työnarkomaanivanhempia, sori!

Miten muuten tässä elettäisiin??????????

Hyvin, suurella osalla vanhemmista on kohtuulliset työpäivät.

 

[Keittiönoita]

No ajatelkaapa vaikka merimiehiä tai muita pitkiä komennuksia tekeviä henkilöitä, olipa ne äitejä tai isiä. Eikö teidän mielestänne heillä ole oikeus lapsiin oman ammattinsa vuoksi??

Suomessa kääntyisi kyllä syntyvyys huimaan laskuun, jos vain säännöllistä päivätyötä kotipaikkakunnallaan (tai kohtuullisen matkan päässä) tekisivät lapsia.

 

[Rieputarallaa]

Mä olen omille muksuilleni sanonut, että nuorena pitää opiskella sellaiseen ammattiin, josta tykkää. Riippumatta siitä, kuinka helppoa siinä ammatissa on sovittaa työaikojaan lasten hoitoon tai elättääkö siitä työstä saadulla palkalla perheensä. Niitä voi miettiä sitten, jos Sen oikean löytää ja jos saa lapsia. Turha tehdä parikymmentä vuotta työtä, josta ei pidä, vain "varmuuden vuoksi".

Saaks tätä lainata sitten kun meillä tullaan siihen ikään, että ammatinvalinnanohjausta pitää ruveta antamaan ?

 

[NC2006]

En ymmärrä yhtään vanhempia, jotka ovat muualla töissä esim. viisi päivää viikossa ja näkevät lapsiaan vain viikonloppuisin tai jopa ovat suuren osan vuodesta ulkomailla, erossa lapsestaan Ihmettelen myös niitä, jotka ovat työssä, jossa on joka päivä niin pitkiä työpäiviä, ettei juurikaan ehdi olla perheen kanssa. Herää väkisinkin kysymys: onko raha ja työ tällaisille ihmisille tärkeämpiä kuin omat lapset? Tunnen monia isiä, jotka ovat työntakia poissa useita kuukausia vuodessa ulkomailla tai vain viikonloput kotona..äitejä paljon vähemmän. Onko äidin ja lapsen side lujempi kuin isien ja lasten? Mä en voisi kuvitellakaan olevani erossa lapsestani edes viisi päivää viikossa!! Ottaisin työn, joka tukee myös lapsen etuja. En ymmärrä työnarkomaanivanhempia, sori!

Miten muuten tässä elettäisiin??????????

No mutta kuka ne työt sitten tekisi?????????????

Hyvin, suurella osalla vanhemmista on kohtuulliset työpäivät.

 

[Keittiönoita]

Saaks tätä lainata sitten kun meillä tullaan siihen ikään, että ammatinvalinnanohjausta pitää ruveta antamaan ?

Toki saa

 

[en kyllä ymmärrä yhtään]

No ajatelkaapa vaikka merimiehiä tai muita pitkiä komennuksia tekeviä henkilöitä, olipa ne äitejä tai isiä. Eikö teidän mielestänne heillä ole oikeus lapsiin oman ammattinsa vuoksi??

Mutta mitä "hyötyä" on lapsesta, jota ei koskaan näe? Sama juttu lapsissa ja lemmikeissä..ei lemmikkiäkään saa ottaa, jos sitä ei ehdi hoitaa.

"Koskaan"?? Eihän tässä siitä ollut kyse vaan siitä että on esim. 5pv pois kotoan ja sitten pari päivää kotona. "Ei näe koskaan" on ihan eri asia kuin tuo mihin kommentoin! Kyllä komennuslaisillakin on vastaavasti pitkät vapaat töistä, viikkokaupalla nääs. Entäpäs jotkut muusikot?? Heillä on perhe kotona ja itse kiertävät viikkokaupalla maata tai ainakin niin, että ovat kotona vasta kun lapset nukkuu. Eikö vaikka Laura Voutilainen tai Arja Koriseva tai monet mieslaulajat olisi saaneet lapsia tehdä kiihkeimpään keikka-aikaan eli silloin kun on pinnalla=pakko takoa rahaa?