Saan kuitenkin vaan haukut, mutta pakko vähän valittaa

[neiti Dina]

Joku kysyi ylivilkkaudesta. En osaa sanoa, mulla on sellainen käsitys, että noin pienistä ei voi vielä sanoa mitään. Mutta vilkas ja seurallinen se on ollut ihan syntymästään saakka. Toivottavasti ei ole mitään häiriötä, vaikka sekin on käväissyt mielessä, kun jatkuvasti kuulee kommenttia kuinka menevä lapsi meillä on ja huomaahan sen, kun muihin saman ikäisiin vertaa. On niitä muitakin vilkkaita, mutta harva ihan tuon kanssa samoihin pääsee.

joo mä kuvittelin että on isompi lapsi kyseessä. Mutta tuon ikäiseltä ihan sitä tervettä, lapselle ominaista uuden oppimista, tutkimista ja seikkailua, tiedonnälkää jne

 

[Lissu]

Joku kysyi ylivilkkaudesta. En osaa sanoa, mulla on sellainen käsitys, että noin pienistä ei voi vielä sanoa mitään. Mutta vilkas ja seurallinen se on ollut ihan syntymästään saakka. Toivottavasti ei ole mitään häiriötä, vaikka sekin on käväissyt mielessä, kun jatkuvasti kuulee kommenttia kuinka menevä lapsi meillä on ja huomaahan sen, kun muihin saman ikäisiin vertaa. On niitä muitakin vilkkaita, mutta harva ihan tuon kanssa samoihin pääsee.

Mulle ehdotti moni tuona taaperoaikana että lapsi olisi ylivilkas tai jotain vastaavia diagnooseja. Mutta ihan normaali lapsi on, oli vain tosi vilkas tapaus. Ja tietysti on edelleen, mutta 4 v:llä on jo ihan eri lailla järkeä ja sen vilkkauden voi kanavoida liikunnallisiin harrastuksiin yms.

 

[ap]

Meillä lapseen ei ole koskaan auttanut "köyttäminen" mihinkään. Siis ainakaan jos ei ole halunnut kuunnella suoraa huutoa. Sille kun on aina tuntunut olevan maailman kamalin asia, jos sen pitäisi olla paikallaan. Autossa sentään on viihtynyt istuimessaan, paitsi jos pysähtyy tai ajaa liian hiljaa.

 

[ap]

En mä tosiaan ole vielä sen kummemmin pohtinut mitään ylivilkkausdiagnooseja. Mun mielestäni meidän lapsi onkin normaali, ihmettelen vain, kun niin moni muu lapsi on ihan "outo", kun ovat niin rauhallisia.

On muuten jännää, kun lapseni yrittää ottaa kontaktia jokseenkin samanikäisiin rauhallisempiin lapsiin: Ei onnistu. Suurin osa jää vain ihmettelemään meidän pojan riehumista. Vähän isompien kanssa yleensä tulee paremmin "juttuun" ja joidenkin harvojen samanlaisten saman ikäisten touhottajien kanssa.

 

[Lissu]

Meillä lapseen ei ole koskaan auttanut "köyttäminen" mihinkään. Siis ainakaan jos ei ole halunnut kuunnella suoraa huutoa. Sille kun on aina tuntunut olevan maailman kamalin asia, jos sen pitäisi olla paikallaan. Autossa sentään on viihtynyt istuimessaan, paitsi jos pysähtyy tai ajaa liian hiljaa.

Kuulostaa vaan niiiin tutuilta sun jutut meillä ei onnistunut edes potalla käynti pitkään aikaan, kun ei lapsi kerta kaikkiaan osannut istua paikoillaan niin kauaa että pissa olisi ehtinyt tulla. Yleensä tuli potan viereen kun lapsi oli jo nousemassa ylös. Se oli sitä aikaa se, välillä tuntui kyllä että hyppisin seinille.

 

[2 poikaa]

mulla esikoisesta hyvin samanlainen kokemus, paitsi että on ollut suhteellisen terve. En voinut puhuakaan mistään ihanasta vauva-/taaperoarjesta... vasta kun sain kuopuksen, joka on paljon tasaisempi ja helppohoitoisempi, huomasin, että äitinä oleminen voi tosiaan olla myös mukavaa ja palkitsevaa

Samat sanat!!!!! (paitsi esikoinen oli todella allerginen)

 

[joo]

Samat sanat ap. Meillä silti kohtuu rauhalliset lapset, mut ei se todellakaan oo aina niin ruusuista. Meilläkään ei oo lapset nukkunu koskaan hyvin jos yhtään ja todellakin ärsyttää ne lauseet, että mitä kaikkea voi tehdä kun lapsi nukkuu. Yhden kanssa on vielä hankalampaa kuin kahden tai useamman!

Allekirjoitan tämän täysin!

peesaan myöskin!

esikoiseni kanssa oli todella rankkaa, koliikkia, vuoden ikään heräili jopa 15krt/yö, känisi jatkuvasti...

nyt kun on kaksi pienellä ikäerolla 1v7kk niin helpompaa on näiden kanssa vaikka kuopus on mielettömän allerginen ja itkee vatsaansa öisin,tms.

 

[vieras]

Samat sanat ap. Meillä silti kohtuu rauhalliset lapset, mut ei se todellakaan oo aina niin ruusuista. Meilläkään ei oo lapset nukkunu koskaan hyvin jos yhtään ja todellakin ärsyttää ne lauseet, että mitä kaikkea voi tehdä kun lapsi nukkuu. Yhden kanssa on vielä hankalampaa kuin kahden tai useamman!

hih. jotenkaan en usko että olet oikeasti monen lapsen äiti.

Sivullisena vastaan että mulla on kaksi ja on paljon helpompaa kuin yhden kanssa.

 

[ap]

Jotenkin vaan alkaa turhauttamaan, kun kaikki tähän mennessä on mennyt poikkeuksellisen vaikeasti. Jo raskausaika oli hankala. Ja sitten jatkuvasti riittää jotain vastoinkäymistä ja siihen vielä päälle tuo vilkas lapsi, niin tuntuu, ettei ehdi itse hengähtämään missään välissä. Aina kun luulee, että nyt helpottaa, tulee taas jotakin.

 

[vieras]

Joku kysyi ylivilkkaudesta. En osaa sanoa, mulla on sellainen käsitys, että noin pienistä ei voi vielä sanoa mitään. Mutta vilkas ja seurallinen se on ollut ihan syntymästään saakka. Toivottavasti ei ole mitään häiriötä, vaikka sekin on käväissyt mielessä, kun jatkuvasti kuulee kommenttia kuinka menevä lapsi meillä on ja huomaahan sen, kun muihin saman ikäisiin vertaa. On niitä muitakin vilkkaita, mutta harva ihan tuon kanssa samoihin pääsee.

joo mä kuvittelin että on isompi lapsi kyseessä. Mutta tuon ikäiseltä ihan sitä tervettä, lapselle ominaista uuden oppimista, tutkimista ja seikkailua, tiedonnälkää jne

Niin tai sitten siinä käy niin että parin vuoden päästä todetaan se adhd. Mistä sitä koskaan tietää mikä on normaalia vilkkautta vielä taaperon kohdalla. Kyllähän se epäilyksiä herättää, kun on keskivertoa selvästi rauhattomampi ja vilkkaampi lapsi joka juoksee päättömästi paikasta paikkaan eikä keskity juuri mihinkään , edes syömään taikka nukkumaan. Ja vaatii joka paikassa täyttä vahtimista, säntäilee, riehuu ja huutaa levottomuuttaan lähes aina.

Minulla on mielestäni keskiverto -lapsi ja keskivertoa vilkkaampi, jos nyt näin tilastollisesti voidaan tehdä tämmöinen määritys . Itse rauhallisuuteen en ole tottunut siis, muttta kyllä tämän vilkkaamman lapsen on jo aivan pienestä selvästi raskaammaksi kokenut ihan todenteolla kuin tämän tapauksen nro 2. , joka siis mielestäni on myöskin ihan menevä ja utelias. Vaan ei kuitenkaan vedä vertoja näille ääritapauksille

 

[Madicken04]

Samat sanat ap. Meillä silti kohtuu rauhalliset lapset, mut ei se todellakaan oo aina niin ruusuista. Meilläkään ei oo lapset nukkunu koskaan hyvin jos yhtään ja todellakin ärsyttää ne lauseet, että mitä kaikkea voi tehdä kun lapsi nukkuu. Yhden kanssa on vielä hankalampaa kuin kahden tai useamman!

hih. jotenkaan en usko että olet oikeasti monen lapsen äiti.

Sivullisena vastaan että mulla on kaksi ja on paljon helpompaa kuin yhden kanssa.

Ja minä lisään vielä että riippuu vähän lapsista.

Meillä esikoisella todettiin kehitysvamma jo synnärillä, olis siis kehityksestä huomattavasti jäljessä kokoajan, sairasteli ensimmäiset vuotensa paljon ja siihen päälle kaikki kuntoutukset yms. Kuitenkin oli sellainen perusiloinen ja tyytyväinen tapaus, eli häntä en pitänyt lainkaan vaativana lapsena vaikka omaa sopeutumista moni juttu vaatikin.

Kuopus taa soli syntyessään terve aikä juuri sairastellut. Jäi kuitenkin myös pian kehityksestä jälkeen vaikka olikin veljeään "vahvempi". Ennen kaikkea hän oli kuitenkin perustyytymätön ja vaativa vauva. Luulin aikanani että se on ihan normaalia ja minusta vaan tuntuu raskaalta kun on tottunut ns. helppoon vauvaan. Myöhemmin sitten alkoi selvitä että kuopuksellakin on omat ongelmansa jotka varmasti vaikuttivat jo tuohon vauva-ajan hankaluuteen.

Kuopuksen koin monesti hyvin haastavaksi ja olin hänen kanssaan väsynytkin. Veikkaan että jos hän olisi ollut se ensimmäinen lapsi niin kaikki olisi tuntunut huomattavasti hankalammalta, olisin ollut paljon väsyneempi ja epävarmempi hänen kanssaan mitä silloin kahden pienen lapsen kanssa olin. Ainoana lapsena hän siis yksistään olisi ollut työläämpi hoidettava kuin mitä hän sitten olikaan kun heitä oli kaksi.

 

[Madicken04]

Jotenkin vaan alkaa turhauttamaan, kun kaikki tähän mennessä on mennyt poikkeuksellisen vaikeasti. Jo raskausaika oli hankala. Ja sitten jatkuvasti riittää jotain vastoinkäymistä ja siihen vielä päälle tuo vilkas lapsi, niin tuntuu, ettei ehdi itse hengähtämään missään välissä. Aina kun luulee, että nyt helpottaa, tulee taas jotakin.

Meillä on ollut vähän samaa linjaa, siis aika paljon vatoinkäymisiä ja aina uusia juttuja tullut vastaan aina esikoisen vaikeasta raskauajasta asti. Joskus sitä miettii onko tässä hirveästi sellaisia suvantovaiheita ollut jolloin olisi vaan saanut täysin rentoutua. Tuskin hirveästi.

Toisaalta tämänkin kanssa on oppinut elämään ja oikeastaan olen kokoajan nauttinut samalla suunnattomasti lapsistani ja äitiydestäni. Tietty pahimmat väsymykset ja epätoivon hetket ovat vaatineet veronsa, mutta toisaalta niiden jälkeen kun vähän helpottaa alkaa kaikki taas tuntua rennommalta.

Ihan tavallsita, huoletonta arkea meille ei ole luvassa koskaan, mutta silloin kun ei mitään isompaa vastoinkäymistä/huolta ole päällä niin se on sitten sitä meidän perusarkea joka on kuitenkin aikas mukavaa. =)

 

[ap]

Kiitos kaikille myötätunnosta, paljon helpottaa, kun tietää jonkun ymmärtävän. Pitää varmaan mennä nukkumaan, jos lapsi vaikka saisi nukuttua. (On herännyt tämän keskustelun aikana jo kolmasti itkemään

 

[buleria]

minun esikoiseni ( nyt 4v) oli ja on edelleen juuri tuollainen! Minä myös olen aika aikaansaava täti ja aina kuvittelin, että kyllähän sitä pystyy ja kerkee ja onnistuu, mutta täytynee todetsa, että, paskan vitut! Todellakin niin maailman rakkain ja työläin on tuo ensimmäinen kullinnuppu!

 

[ap]

Vielä kiitos Madicken sinulle. Täytyy toivoa, että tämä tästä helpottaa. Pitäisi ainakin, jos ei tule taas jotain uutta. Yksi iso voimaa antava tekijä on se, että lapsi on tempperamentiltaan iloinen ja viihtyy uusissakin tilanteissa, ainakin silloin, kun ei ole mitään vaivaa. Joskus sairaanakin. Kerrankin vauvana sairaalassa ei meinattu uskoa, että lapsella on mitään hätänä, kun oli niin pirteä ja seurallinen. Testien jälkeen joutui suoraan osastolle hoitoon. Yhä yhtä iloisena.

 

[vieras]

Kiitos kaikille myötätunnosta, paljon helpottaa, kun tietää jonkun ymmärtävän. Pitää varmaan mennä nukkumaan, jos lapsi vaikka saisi nukuttua. (On herännyt tämän keskustelun aikana jo kolmasti itkemään

Josta tulikin mieleen monien neuvomat vinkit "Nuku päivällä väsymystä pois kun vauva nukkuu" Itselläni samanlainen lapsi ja kärsin unettomuudesta kun en osannut sitten nukkua kun lapsi olisi suvainnut. Sitä se yliväsymys ja stressi sitten teetti Päiväuniaikaankin omasta nukkumisesta tuli niin kova stressi että "nyt on pakko saada unta, kun ei tiedä herääkö lapsi 15 minuutin päästä jo" ja eihän siinä unta tullut kun odotti koska itku kuuluu. EN tiedä millä luonnonvoimilla sen ekan 1,5vuotta elin, mutta nukkumaan olen päässyt vähän paremmin vasta sittemmin, tosin unettomuus jäi riesaksi.

 

[ap]

Buleria, mäkin olen luullut olevani hyvinkin aikaansaava. Ja kyllä mä pystyn ja onnistunkin aina välillä kaikenlaisessa muutaman päivän tai viikonkin, mutta sitten on taas ihan puhki tai lapsi taas heräilee koko yön eikä enää jaksakaan.

 

[ap]

Mulle on niin tuttu toi tunne pakosta nukkua ja siitä, että lapsi herää taas ihan kohta uudestaan. Onneksi mulla oli varsinkin vauvavuoden tosi hyvät unenlahjat, joten ainakin öisin pystyin ottamaan uneni usein todella lyhyissä pätkissä. Päivällä se oli hankalampaa.

 

[ap]

Mulle oli siis pelastus se, että sain nukuttua noin "hyvin". Ilman sitä en tiedä miten olisin selvinnyt. Kaveri joutui vastaavassa tilanteessa syömään unilääkkeitä, kun ei enää pystynyt muuten nukkumaan. Mutta kyllä tämä kasvoissa näkyy. Olen vanhentunut reilussa vuodessa varmaan kymmenen vuoden edestä. Sitä ei kuitenkaan onneksi ehdi murehtimaan.

 

[Madicken04]

Vielä kiitos Madicken sinulle. Täytyy toivoa, että tämä tästä helpottaa. Pitäisi ainakin, jos ei tule taas jotain uutta. Yksi iso voimaa antava tekijä on se, että lapsi on tempperamentiltaan iloinen ja viihtyy uusissakin tilanteissa, ainakin silloin, kun ei ole mitään vaivaa. Joskus sairaanakin. Kerrankin vauvana sairaalassa ei meinattu uskoa, että lapsella on mitään hätänä, kun oli niin pirteä ja seurallinen. Testien jälkeen joutui suoraan osastolle hoitoon. Yhä yhtä iloisena.

Toivotaan tosissaan että alkaa jo helpottaa. :hug:

Nuo lapsen positiiviset piirteet, uudet taidot yms antavat mukavasti voimia. =) Mutta tietysti itsellä pitää kuitenkin olla riittävästi niitä akkuja jäljellä että jaksaa iloita näistä.

Oletko saanut yhtään/riittävästi omaa aikaa? Päässyt välillä ihan yksin tai kavereiden kanssa jonnekin niin että lapsi on isän tai jonkun hoitajan vastuulla. Välillä on tärkeä saada vähän hengittää rauhassa ja nollata ajatuksiaan niin nsitten taas jaksaa arkea paremmin.

 

[ap]

Olen ollut tosi vähän lapsesta erossa. Osittain oma moka, osittain muut syyt. (En nyt jaksa niitäkin selittää.) Toisaalta viihdyn erinomaisesti lapseni seurassa, mutta kyllä enemmän omaa aika tekisi hyvää. En edes oikein osaa enää ottaa omaa aikaa, enkä osaa ajatella mitä edes tekisi. Jotenkin ajatukset ovat niin jumissa lapsen hoidossa, että ei osaa järjestää enää muuta. Tai aina oikein jaksaisikaan.

 

[Kotilehmä]

Jos saisin sinut hetkeksi katsomaan asioita minun nykyisillä silmillä, yritän =)
Kun nyt katson videoita, joissa esikoiseni on pieni, minua surettaa. Voi kuinka hän olikaan suloinen, miksi keskityin kaikkeen muuhun muka tärkeään, siivosinkin ihan turhaan, kun olisin voinut vain antaa itseni täysin lapselle. Jos olisin useammin vain maannut lapsen vieressä ja nauttinut siitä pienestä touhuajasta enkä murehtinut siitä, kuinka paljon vaikeampaa minun elämä on nyt kuin ennen. Tuntuu että tuhlasin niitä hetkiä, vaikka vietinkin lapsen kanssa paljon aikaa. Kuvasin ja filmasin, mutta en "nähnyt" lastani, olin väsynyt. Tein kaiken mitä äidin pitää, enkä ymmärtänyt pysähtyä nauttimaan. Nyt tyttö täyttää kohta 9v. ja mitä antaisinkaan kun se pikkuinen tyttö vielä kerran juoksisi minun syliin osaamatta ja tietämättä maailmasta mitään, kun saisin sen hetken niin nyt osaisin sitä arvostaa.
En tiedä auttaako tämä yhtään, mutta ne tunteet todellakin muuttuvat ja toivon että et ainakaan ota mitään paineita ulkopuolisista tekijöistä ja asioista, ole vain lastasi ja itseäsi varten

 

[Madicken04]

Olen ollut tosi vähän lapsesta erossa. Osittain oma moka, osittain muut syyt. (En nyt jaksa niitäkin selittää.) Toisaalta viihdyn erinomaisesti lapseni seurassa, mutta kyllä enemmän omaa aika tekisi hyvää. En edes oikein osaa enää ottaa omaa aikaa, enkä osaa ajatella mitä edes tekisi. Jotenkin ajatukset ovat niin jumissa lapsen hoidossa, että ei osaa järjestää enää muuta. Tai aina oikein jaksaisikaan.

Onko sinulla mies? Siis että saatko kotona sitä omaa aikaa niin että joku muu ottaa vastuun lapsesta ja saat vaan ottaa rennosti ja vaikka levätä tai keskittyä johonkin mitä haluat tehdä?

 

[ap]

Kotilehmä, mä luulen, että ymmärrän mitä tarkoitat. Oikeastaan mä koen, että ehdin nauttimaan lapsestani ja vain olemaan hänen kanssaan. Se on niitä asioita, miksi jaksankin melko hyvin, vaikka joskus olenkin aika puhki ja juuri tänään turhautunut.

Ehkä se on vilkkaan lapsen siunaus minulle: Hän vaatii niin paljon läsnäoloani ja seuraamista, että en ehdi miettimään saati tekemään paljoa muuta vaan usein keskityn olemaan ihan vain hänen kanssaan. (Ja siltä täällä usein näyttääkin.) Toinen onneni on mieheni, joka sietää toisinaan tekemättömiä kotitöitä ja tekee itsekin niitä ihan pyytämättä.

Avasit hieman silmiäni. Ehkä minun kannattaakin ajatella lastani niin, että hän pakottaa minut elämään tämän pikkulapsiajan täysillä. En voi tehdä muuta. Ehkä näin saan enemmän muistoja, joita miettiä sitten joskus vanhempana. (Vaikka siltikin toivon nyt, että arki olisi joskus vähän rauhallisempaa. Ja edes ensi kuussa ei tarvitsisi nähdä yhtään lääkäriä.)

 

[ap]

Madicken. Mies on tehnyt välillä aika pitkää päivää, joten välillä oma aika on senkin puolesta ollut vähissä. Välillä taas kun on lapsen kanssa, kotona omaa aikaa ei oikein voi ottaa, kun lapsi haluaa vähän väliä minun luokseni. Eli jos haluan olla rauhassa, pitää joko minun lähteä kotoa tai miehen lähteä täältä lapsen kanssa jonnekin. Osittain tähän on syynä juuri se, että olen ollut niin paljon lapsen kanssa, hän on tottunut kertomaan kaikki tarpeensa ja asiansa minulle. Toivottavasti saadaan nyt kesälomalla tilannetta vähän muutettua.