Rypäleraskaus

Hei Hile, ikävä, että jouduit tulemaan tähän ketjuun, mutta toisaalta hyvä, että löysit meidät.

Nopeasti siihen karenssiin sen verran, että puolella vuodellakin saattaa pärjätä. Minulla oli osittainen rypäleraskaus ja hcg-arvot laskivat nopeasti. Rypäleraskauksiakin on monenlaisia ja siitä sekä sairaalasta tai lääkäristäkin riippuu kuinka pitkän karenssiajan saat.

Kaavintaa ei tarvitse pelätä! Minulle tehtiin niitä kaksi , mutta molemmat nukutuksessa ja jälkikipuja ei ollut. Sairaslomaakaan en saanut kuin sen kaavintapäivän. Tosin hain työterveyshuollosta ensimmäisen kerran jälkeen viikon lomaa, koska psyykkisesti tilanne oli liian raskas. Kaavinta on imukaavinta, jotta kaikki mahdollinen istukkakudos saadaan pois.

Kaavintaa inhottavampaa minusta oli tuo hcg-arvojen seuranta, vaikka se minulla sujuikin oikein hyvin. Piti vain määräajoin (ensin viikon, sitten kahden viikon ja vielä kuukauden välein) käydä labrassa mittauttamassa hcg-arvo. Jännitti aina, että onko lähtenyt nousuun. Minä tosiaan selvisin puolen vuoden karenssilla ja näin jälkeen päin se oli lyhyt aika, mutta silloin tuntui ikuisuudelta.

Lämpimiä ajatuksia lähettelen Sinulle. Tässä ketjussa on useita rypäleraskauden läpikäyneitä, joten vertaistukea löydät jatkossakin täältä, jos siltä tuntuu.

 

Kiitos Inkku-64 vastauksista helpotti hiukan tätä paniikin omaista oloani. Ja kaikille muille onnea yrittämisessä =) Hienoa, että tällainen yhteisö on olemassa ja apua löytyy teistä enemmän, kuin sairaalan henkilökunnasta.

 

Moi kaikki ja eritoten Hile!
Pahoittelut saamastasi tiedosta. Kaikki tällä palstalla olevat tietävät varmasti, miltä sinusta tuntuu. Olo on aika karmea, kun saa tietää rypäleraskaudesta. Olet ehkä lukenutkin, mutta yleensä mola paranee itsestään kaavinnan jälkeen. Mielestäni siis kannattaa olla luottavaisin mielin. Toki rypäleraskaudessakin voi tulla eteen ikäviä yllätyksiä, mutta niihinkin hoitomuodot ovat nykyisin hyvät. Ja sinänsähän pahimman pelko ei auta mitään. Tiedän, että myönteinen ajattelu on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin sen tiedostaminen on ollut mulle tärkeää.

Kuten Inkku kirjoitti, niin kaavinta on yleensä aika helppo juttu. Henkisesti tietysti hyvin raskas ja itsekin itkeä vollotin siinä kaavintapöydällä sekä sitä seuraavat päivät. Menin aamulla sairaalaan ja sain tabletin kohdunsuulle, joka jo avasi paikkoja. Se vähän nipisteli menkkakipumaisesti. Kaavintapöydällä suoneen laitettiin nukutusainetta (ns. humautus, eli kevyt nukutus) ja siinä meni taju samantien. Siitä heräsin parin tunnin päästä ja olin kiitollinen, että operaatio oli ohi! Verta tuli muutaman päivän ja vähän oli kipua, mutta ei mitään pahaa, ei tarvinnut edes särkylääkettä. Mulle oli tosiaan suuri helpotus, että sen mola-aineksen sai pois itsestä ja toipuminen lähti käyntiin.

Kaavinnan jälkeen mullakin seurattiin hCG-arvoja ensin viikon ja sitten (kun arvo oli ollut 2xalle 2) kuukauden välein. Ultrassa kävin kans säännöllisesti.

Oikein paljon voimia sinulle ja palaa palstalle kertomaan kuulumisistasi! =)

 

Moi!

Nyt onkin kerrottavana iloisia uutisia, eli saimme vauvanyritysluvan! Kävin ultrassa ja gyne katsoi, että lähes 11kk:n karenssi on ollut riittävä. Aika jännältä tuntuu, tietysti pääosin tosi iloiselta, mutta myös vähän huolta on mielessä, että miten tilanne lähtee tästä kehittymään. Olen kuitenkin ajatellut, että yritän suhtautua siten, että kaikki menee hyvin seuraavalla kerralla. Turha pelko ei kuitenkaan paranna tilannetta, aiheuttaa vain pahemman mielen...

Toivottavasti muillakin olisi hyviä uutisia kerrottavana! Lämmintä jussinodotusta!

 

Onnea onnea onnea Tullero.Ihanaa kuulla että tekis saitte yritysluvan.Samoja huolia myöskin täällä,toisaalta turhahan niitä on vielä murehtia.Murehditaan sitten kun sen aika onnea.Onnea yritykseen jos siihen heti rupeatte ja aurinkoista juhannusaikaa!

 

Upeaa Tullero, nyt voit vähän hengähtää. Pelko ei auta, mutta vaikea sitä on välttääkään. Kun se oikein iskee päälle, niin tänne yhteyttä tai jos sinulla on joku ymmärtäväinen kuuntelija. Kun ne pelonaiheet jäsentelee sanoilla joko puheena tai kirjoituksena, niin usein ne asettuvat sitten omiin suuruusluokkiinsa. Ja suurin osahan niistä peloista on aivan turhia. Terv. Nimin. Kokemusta on, muttei parannuskeinoja

 

Olen tässä lukenut teidän viestejänne ja ne ovat lohduttaneet minua, joka olen yksi teidän kohtalotoverinne. Ihanaa saada tietää, että toisilla on onnistunut lapsen saaminen tämän kamalan kokemuksen jälkeen. Tämä tauti on kuitenkin niin harvinainen, että tietoa on vaikea mistään saada ja gynelläkään ei oikein tunnuta ehtivän kertoa tarpeeksi. Nopeasti vain kerrotaan uusin verikokeen tulos ja ollaan niin kiireisen kuuloista, että ei kehtaa kovin paljon kysellä.

Itselläni on nyt menossa sellainen vaihe, että viimeinen eli kuudes verikoe on takana ja se oli alle 2 (en tiedä paljonko alle). Minulla tuo arvo oli jo heti toisesta mittauksesta alle 2. Silti nyt on vielä puolen vuoden karenssiaika tästä eteenpäin vaikka minulla mola oli osittainen. Niin nuo käytännöt poikkeavat. Tälläkin palstalla sanottiin, että kaksi kriteeriä aloittaa yritys heti vimpan verikokeen jälkeen ovat se, että arvo normalisoituu kahdessa kuukaudessa ja että mola on ollut osittainen. Silti minulla karenssia edelleen edessäni. Onneksi on kesä ja aika menee siksi nopeasti. Alan pikku hiljaa päästä pahemman yli, mutta pelko tulevaisuudesta iskee aina silloin tällöin. Ja epäreilulta tuntuu, kun näkee odottavia äitejä. Meilläkin töissä on oikein raskautumisbuumi ja tekee kipeää kuulla koko ajan uusista tulevista äitiyslomalaisista. Olen tietysti heidän puolestaan onnellinen, mutta silti.

Mun ei enää tarvi mennä karenssin jälkeen mihinkään verikokeeseen tai ultraan vaan sit vaan saa aloittaa yrittämään. Varmaan ruvetaan kyllä heti sit yrittämään, koska mulla toi mola on ollut tosiaan aika lievä ja tuntuu, että olis varmaan lyhempikin karenssi riittänyt. Mutta ymmärrän, että omaa parastani lääkäri ajattelee. Olishan se kauheeta, jos näin kauheessa vauvakuumeessa kuin mulla on, tulis toi sama vielä uudelleen. Sit alkais taas karenssit ym. alusta. Parempi vaan odottaa rauhassa.

Onko muilla ollut mekkakipujen tyylisiä kipuja sen jälkeen, kun verikokeen arvot on olleet jo ok? Itselläni on vähäsen ja se iskee aina vähän pelon päälle, että onkohan sittenkään kaikki takana. No tietysti naisilla voi muitakin jomotuksia olla eikä kaikki johdu tästä taudista.

Jos tästä jotain hyvää pitää yrittää etsiä, niin itse olen ainakin vähän tasaantunut tässä matkan varrella. Uskon, että jos yritysluvan saamisen jälkeen tulen raskaaksi ja kaikki menee hyvin, musta tulee parempi äiti kuin olisi tullut, jos kaikki olisi mennyt heti hyvin. Osaan enemmän ehkä arvostaa sitä lahjaa, mikä lapsi on. Ei oo TODELLAKAAN itsestään selvää, että kaikki saa lapsia. Mutta sit en tiedä, mitä tapahtuu, jos tää tulee uudestaan. Sit todennäköisesti ryhdymme adoptioprosessiin. Voihan sitä sen adoptiolapsen kaveriksi sitten vielä myöhemmin biologistakin yrittää. Mutta ei olis ainakaan niin stressiä ja pelkoa lapsettomuudesta, jos olis edes yksi lapsi jo.

Semmosia ajatuksia. Ihanaa, kun on ihmisiä, joille kertoa ja jotka ymmärtävät, mitä tarkoitan.

 

Heippa Elina. Hyvä, että olet saanut jonkinlaista tukea ketjustamme. Ja onnittelut hyvin menneestä hcg:n laskemisesta. Se on tosi tärkeä juttu rypäleraskaudessa. Kummallista, että ensin sitä odottaa toiveikkaana, että hcg-arvot nousisivat (siis plussaa testiin) ja sitten yhtenä päivänä huomaakin toivovansa epätoivoissaan, että ne laskisivat. Sitten kun karenssi on taas ohi, plussaa toivoo taas hurjasti, muttei liian vahvaa plussaa (siis liian suuria arvoja). Hitsi, että tämä on vaikeaa.

Oikein mukavaa kesää sinullekin ja jaksamista karenssin kanssa.

 

Niinpä niin Inkku. En itsekään olisi koskaan arvannut ilahtuvani yhtä paljon tädin vierailusta kuin nykyään teen. Se kertoo aina, että kaikki on normaalia. Ennen en edes tiennyt, että mitään tällaista tautia onkaan. Luulin ensin, kun lääkäri puhui rypäleraskaudesta, että kyseessä oli ollut monikkoraskaus (monta alkiota). Sit kun tajusin, mistä kyse on, niin tuli itku, joka ei meinannutkaan loppua millään. Nyt paistaa onneksi jo aurinko. Olin jo etukäteen varautunut keskenmenoon, koska minulla oli kyseessä ensimmäinen raskaus. Mihinkään tällaiseen en kuitenkaan ollut varautunut ja tuntui kun joku olisi motannut, kun uutinen tuli. Mutta kaikesta selviää. Eipä ainakaan itselle käynyt kuinkaan eikä tarvinnut edes sytostaatteja ottaa käyttöön. Pääsin suhteellisen vähällä alkujärkytyksen jälkeen. Nyt enää puoli vuotta karenssia ja se menee varmaan aika nopeasti kuitenkin, kun tämä kesäkin tässä välissä vielä. Mitä juhannussuunnitelmia muilla on? Minä lähden mökkeilemään. Aion rentoutua oikein kunnolla ja ottaa aurinkoa, jos sitä riittää.

 

Rypäleraskauden ja sen jälkeisen kohtutulehduksen jälkeen tunsin muuten oviksen tosi selvästi ja sen jälkeen oli alavatsakipuja aina menkkoihin asti. En tiedä oliko niillä (rypäleraskaudella/kohtutulehduksella ja kivuilla ) mitään tekemistä keskenään, mutta nyt synnytyksen jälkeen en ole niitä tuntenut. Tämä siis vastauksena Elinan edellisiin kysymykseen.

Mulle muuten omalääkäri ei oikein kunnolla selittänyt, mitä kaikkea rypäleraskaudesta voisi pahimmassa tapauksessa olla kysymys. Löysin vastaukset netin kautta. Ei tietysti halunnut pelotella, mutta kyllä pitäisi juurta jaksain kertoa kaikki.

Me myös mökkeillään jussina, jos vain kestämme hyttyshyökkäyksessä. Jos on ihan mahdotonta, niin sitten palaamme kotiin. Vauvaa ei voi kuitenkaan kyllästää OFFilla.

 

Onko muilla ollut mekkakipujen tyylisiä kipuja sen jälkeen, kun verikokeen arvot on olleet jo ok? Itselläni on vähäsen ja se iskee aina vähän pelon päälle, että onkohan sittenkään kaikki takana. No tietysti naisilla voi muitakin jomotuksia olla eikä kaikki johdu tästä taudista.


Mulla on tuontyylisiä kipuja ollut nyt parisen viikkoa.Kummallista nipistystä ja menkkakipuilua vaikka ensi viikolla vasta pitäisi menkkojen alkaa.Ajattelin kyllä että onkohan sitä tullut rypäleraskauden jälkeen jotenkin herkemmäksi ja nyt sitten miettii ja pähkäilee jokaista kipua ja nipistystä.Taitaa tehdä mieli tepposet.

Kyllä taas rupesi miehen vanhemmat ärsyttämään,olivat kysyneet mieheltä hyvin närkästyneinä että milloinka meinasitte meille vauvasta ilmoittaa ja kuulevatko he taas viimesinä?Mies oli sitten sanonut ettei todellakaan ole vauvaa tulossa kun vasta olen tästä sairaudesta toipunut.Ihmetyttää vaan että mistähän ovat moista saaneet päähänsä.Tästä edellistä ei kerrottu kun parille läheiselle kaverille ja hyvä niin kun paljastuikin tämä rypäleraskaus.Olivat vissiin siitä ottaneet nokkiinsa kun ei heille kerrottu kun vasta rypäleraskausdiagnoosin jälkeen.

Tuli vaan itselle niin paha olla kun sitä raskautta niin kovin toivoo ja odottaa ja sitten kuulee tuommoista.

No saavat kyllä vauvauutisia odotella ja me odotellaan sen aikaa sitä plussaa

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!

 

Mistäköhän ne Marin appivanhemmat ovat päässeet käsitykseen, että olet raskaana vai oliko kyseessä vain testi? Joskus sitä huomaa odottavansa sukulaisilta hienotunteisuutta, jota ei kertakaikkiaan olekaan olemassa. Teidänkin taustoillanne luulisi appivanhempiesi osoittavan vähän myötätuntoa ja ymmärrystä, jos vaikka olisitkin raskaana. Rypäleraskaudesta selviytyminen kuitenkin vaikuttaa takaraivossa jatkossakin, eikä ehkä halua heti toitottaa raskaudesta yhtikäs kenellekään. Pelko myllertää taustalla kuitenkin pitkään.

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!

 

Tuota itekkin mietin että mistä ovat saaneet tollasta päähänsä,tietävät kyllä tilanteesta.Sanoinkin kyllä miehelle että taisivat kokeilla kepillä jäätä,mutta upposi ja pahasti.Välillä tuntuu ettei ainakaan anoppi usko koko rypäleraskautta kun mieheltä välillä raskaudesta kyselee.Täytyy varmaan viedä lääkärinlausunto näytille josko sitten loppuisi moiset höpötykset.

No kuitenkin jatkuvat kyselyt ja vihjaukset saivat aikaan ainakin sen että jos ja kun uusi raskaus saa alkunsa niin siitä ei kyllä kerrota.Mä ainakin koin tuon utelun todella loukkaavana.Onneksi muut kuitenkin ovat olleet todella hienotunteisia asiasta kuullessaan.

 

Heippa kaikille!

Elina76 - tervetuloa ketjuun! Hienoa, että sulla on jo hCG laskenut tavoitetasoon! Se on hieno tunne! Sulla lasku on tapahtunut nopeasti, sillä itse jouduin käymään verikokeilla 13 kertaa ennenkuin sain siirtyä kuukausittaisiin mittauksiin. Tuohon karenssiaikaan vielä kommentoisin, että itse olen ainakin ymmärtänyt, että karenssi molassa on vähintään puoli vuotta, vaikka kyseessä olisi osittainen mola ja/tai hCG laskisi nopeasti. Jos mola puolestaan on täydellinen ja/tai hCG laskee hitaasti, on noin karenssi vuosi. En ole kuullut, että missään olisi annettu lupaa yrittää heti veriarvojen normalisoiduttua. Mulla muuten oli ihan sama juttu, kun kuulin rypäleraskaudesta, että luulin minulla olevan monikkoraskaus. Sitten kun kätilö kertoi tarkemmin, alkoi itku, jota ei kertakaikkiaan saanut pysäytettyä.

Mari78, ikävää tosiaan appivanhempiesi käytös. Tuntuu, että he eivät taida ymmärtää, miten vakava asia on kyseessä. Yritä laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Minulle ei kuulu mitään uutta. Yritän totutella ajatukseen, että olemme taas nollapisteessä, eli aloittelemassa uutta raskautta. Juhannussuunnitelmat liittyvät perinteisesti mökkeilyyn ja grillailuun. Toivotaan auringonpaistetta!

Ihanaa jussia kaikille! =D

 

Mari:
- En usko kyllä, että mieli tekee tepposia niiden menkkakipujen kanssa. Itelleni ne ainakin ihan varmuudella ilmestyivät vasta ton rypäleraskauden alettua. Mulla oli koko sen raskauden keston ajan niitä ja nyt niitä on ollut sit aina just parin viikon ajan ennen menkkoja. Ja ovis tuntuu nykyään kans. Ennen ei tuntunut paljon mitään. Tietty sekin jo, että on ollut ylipäätään raskaana (normaalistikin), voi tehdä tuon.
- Ajattelemattomasti kyllä totesivat appivanhempasi. Ei tää muutenkaan oo helppoa ja sit vielä tommosia sanotaan. Mun anoppi suhtautui vähän päinvastoin ja sanoi heti, että adoptio vireille nyt. No ite en vielä halunnut, koska yksi kerta on vasta kokeiltu eikä ihan ikäloppuja olla. Pitää edes yks kerta vielä katsoa. Jotenkin masensi tuo adoption tuputtaminenkin, kun tuli semmonen tunne, että on nyt kyvytön sit saamaan omia (vaikka ei välttämättä oo). Mun äitikin kysyi, että "meinaattoke yrittää vielä". Vähä suutuin siitäkin, koska eihän sitä nyt tarvi luovuttaa heti, jos yhden kerran epäonnistuu. No mun kavereissa on kyllä sitten ollut semmosia, jotka on kannustaneet yrittämään uudelleen myöhemmin, joten on kannustustakin saanut. Mutta ehkä appivanhempasi olivat niin kovin pettyneitä siihen, ettei heistä tullut vielä isovanhempia, että purkivat kiukkuaan sitten sinuun, mikä ei tietenkään ollut oikein. Ite kuulin, että mun anoppi oli ainakin ottanut tosi raskaasti meidän ikävät uutiset. Olis toivonut kovasti tulevansa mummoksi.

Tullero:
-Mulle sanottiin gynellä, että karenssiaika on mulla vuosi. Eli ne laski sen ajan siitä kaavinnasta eikä siis verikokeiden loppumisesta. Käytännöt ehkä poikkeaa tässäkin. En itse kyllä olis uskaltanut heti ruvetakaan yrittämäänkään, vaikka olisivat antaneet luvan heti verikokeiden ottovaiheen jälkeen. Kroppakaan ei vielä oikein tunnu normaalilta. Parempi odottaa muutenkin siis se puoli vuotta vielä.

 

heippa kaikille.Nyt on nipistykset ja kipuilut vähäksi aikaa rauhoittuneet ja nyt odotellaan tätiä ensi viikolla saapuvaksi.Saas nähdä kuinka käy.

Elina:Mulla tilanne on sikäli eri että meillä on kohta 3-vuotias poika,rypäleraskausdiagnoosi olisi varmaan tuntunut kauheammalta jos ei lasta jo olisi kun nytkin tuntui että tästä ei selviä millään.Lääkäri lohduttelikin diagnoosin tultua että tilanne on sikäli hyvä koska näyttöä on siitä että raskautuu ja kaikki sujuu hyvin.Ja jokainen epäonnistunutkin raskaus kuulemma herkistää seuraavalle raskaudelle.

Aika kurjasti tuo sinunkin anoppisi on asiaan suhtautunut kun ajattelemattomasti heti adoptiota ehdottelee täältäkin saat kannustusta siihen jos meinaatte vielä myöhemmin yrittää.

Positiivista mieltä kaikille,kirjoitelkaa kuulumisianne!

 

Moi!

Elina76, minä taisin käsittää väärin sinun ihan ekan viestin. Ymmärsin, että sinä olit ymmärtänyt viesteistämme, että jotkut ovat saaneet luvan yrittää heti kun hCG oli normalisoitunut (eli mennyt esim. alle 2:een). Mutta ilmeisesti tarkoitit, että jotkut olivat saaneet luvan puolen vuoden jälkeen, jos oli ollut osittainen mola / hCG laski nopeasti. Ja juuri näin onkin palstalaisilla ollut. Mullakin muuten karenssi laskettiin kaavinnasta lähtien. Alussa sanottiin, että se on vuosi, mutta lopulta selvisin 11kk:lla. Ja hitsi tosiaan - eihän rypäleraskaus nyt tosiaankaan sitä tarkoita, että pitäisi heti laittaa adoptiopaperit vetämään. Olen käsittänyt (ainakin nettitutuilta), että suurin osa saa onnistuneita raskauksia molan jälkeenkin. Eiväthän sukulaiset tietysti pahaa tarkoita, mutta sitä on niin herkkä tulkitsemaan kaikkea sanomista.

mari78, toivotaan, että täti kurvaa paikalle, ellette tietysti ole aloittaneet vauvanyritystä...

Kuulumisiin!

 

Täältä lomalta kirjoittelen. Juhannukselta alkoi loma ja otan niin rennosti, että olen vielä yöpaita päällä. Heräsin jo aikaisin ja aloitin lukemaan jännää kirjaa, jota en saanut päätökseen illalla. Nyt se on luettu ja pitäisi suunnata ulkosalle virkistäytymään.

Miten teidän juhannukset meni? Me oltiin kavereiden kanssa mökillä ja mukavaa oli vaikkakin TODELLA rauhallista. Mökkinaapureina oli eläkeläisiä vaan ja meno sen mukaista. Ehkä se vaikutti siihen, että itsekin tuli lähinnä tissuteltua vaan. Grillattiin, uitiin, saunottiin, käytiin kävelyllä ja sen semmoista. Sunnuntaina sit vähä pistäydyttiin vielä alessa, joka ei kyllä ollut kunnolla vielä alkanut.

Mari: Sillä minäkin olen lohduttautunut, että tulin sentään raskaaksi. Ja varmaan se edesauttaa sit sitä, että tulee helpommin seuraavalla kerralla raskaaksi. Tämä eka raskaushan ei aivan hirveän lyhyellä yrittämällä lähtenyt (8 kk). Toisaalta se, että raskauden jälkeen tulee uudelleen helposti raskaaksi, voi olla huonokin, jos tulisi vahinko ennen aikojaan. Itse kieltäydyin pillereistä rypäleraskauden jälkeen, koska toivon hormonitoimintani tasaantuvan. Kumit taas eivät ihan niin varmoja ole, vaikka tarkkana onkin.

Tullero: Joo mä tosiaan tarkoitin sitä tilannetta, että lupa oli saatu puolen vuoden jälkeen normaaliarvojen saavuttamisesta. Sekaannus syntyi varmaan siitä, kun olen sikäli poikkeuksellinen, että mulla arvot oli melkein heti kaavinnan jälkeen normaalit. Monillahan ne ovat olleet aluksi suuret ja laskeneet sitten pikku hiljaa.

Palaillaan taas. Nyt menen raittiiseen ilmaan ulos.

 

toivottavasti uutiseni ei pahoita kenenkään mieltä,mutta tänään tein testin ja plussahan se oli.
Nyt pelottaa aivan järjettömästi,tätä päivää on odotettu ja pelätty.Kädet tärisee ja itkettää.On aivan pakko käydä vähän väliä sitä tikkua vilkuilemassa että on se nyt varmana totta.
Olin kyllä odottanut että pidempi aika menee mutta näköjään luonto päätti toisin.

Ajatukset ei nyt kyllä pysy millään kasassa,mieli tekisi soittaa jollekkin ja saada purkaa tää paniikki mut ei voi vielä.Ei ennenkun tietää että kaikki on hyvin eikä tää oo rypäleraskaus.

Voi kamala,tää tunne on jotain ihan hirveetä.Pitäis iloita plussasta mut ei vaan voi.

Kaipa tää tästä,huomen pitää soittaa neuvolaan onneks sinne saa ees hieman purettua paniikkia.

Palaan taas kun saan ajatukset järjestykseen.

 

Mari1978, olipa ihana uutinen, melkein tuli itku silmään puolestasi! =) Teillä on tärpännyt todella nopeasti, ei ihme jos mieli on vähän sekava! Voin uskoa, että sitten kun itsellä tärppää, painiskelen juuri samanlaisten ajatusten kanssa kuin sinä - toisaalta suunnaton ilo raskaudesta, toisaalta valtava pelko molasta. Mutta niinkun aiemminkin on "juteltu", niin parempi olla hyvällä ja luottavaisella mielellä. Suurella todennäköisyydellä kaikki menee kuitenkin hyvin. Oletko jo sopinut gynen kanssa, milloin menet ultraan? Mulle sanottiin, että kun raskaudun (käytän tietoisesti kun-sanaa jos-sanan sijaan), eka ultra on 7viikon päästä edellisistä menkoista (eli kolme viikkoa siitä, kun uusien menkkojen olisi pitänyt alkaa).

Oikein lämpimät ajatukset teillepäin - olen tosi onnellinen puolestanne! =) =)

 

Olen sanomattoman onnellinen puolestasi. Aivan mahtavaa. Kyllä se varmaan hyvin menee, koska mullekin hoitaja sanoi, että on HYVIN epätodennäköistä, että rypäleraskaus uusii. Pitää vaan luottaa siihen, ettei yhden ihmisen kohdalle sama koettelemus uudelleen enää tule. Sulla on kuitenkin jo yksi lapsi ja ilmeisesti tuon lapsen odotus meni normaalisti? Ja onhan se kuitenkin ihanaa, että on nyt plussa päällä ja saa kokeilla, miten käy. Itse ainakin odotan tuota päivää kuin kuuta nousevaa. Jos sitten taas pamahtaakin sama tuomio, niin tietääpä sitten taas enemmän ja voi vaikka sitä adoptiota harkita. Plussa on aina plussa. Tällainen yrittämättömyys pakon edessä ahdistaa eniten. Kerrothan meille sitten, miten kaikki kohdallasi etenee. Mekin voidaan olla vielä tuossa tilanteessa joskus ja samojen pelkojen edessä. Kiva tietää, miten esim. nyt tutkivat asiaa ym. Vielä kerran ONNEA!

 

Luin Mari historiaasi vielä tältä palstalta tarkemmin nyt, kun plussasit. Ei millään heti muista kaikkea, jos ei kertaa välillä. Yllätyin, kun luin, että sulla oli huomattu rypäleraskaus 28.11.2006. Mulla huomattiin nimittäin vain viikko sun jälkeen. Ja sulla oli vielä kolmannessa mittauksessa arvo 5,2 ja mulla ekassa mittauksessa jo 2 ja toisessa mittauksessa mulla oli jo vaaditut alle 2. Lisäksi sulla oli täydellinen rypäleraskaus ja mulla osittainen. Silti mun karenssi jatkuu vielä puoli vuotta vaikka verikokeiden otto on jo lopetettu. Tuli vaan mieleen, että jonkun sairaalan käytännön takiako minä vaan tässä odotan, että aika kuluu. Onhan se hyvä pelata varman päälle, mutta mietityttää vaan, että onko tämä minun karenssini vähän ylireagointia jo. Nyt kiinnostaa vielä enemmän tietää, miten Mari sulla sujuu tämä uusi raskaus. Johtuukohan se siitä, että sulla on jo lapsi ennestään, että karenssi oli noin lyhyt. Kysymyksiä. Kysymyksiä. No minä kärsin tämän karenssini kyllä ei siinä mitään. Mutta tekisin sen mieluummin järkisyistä kuin sairaalan käytännön vuoksi. Mulle ainakin sanottiin, kun kyselin, että riittäiskö puoli vuotta, että "tämä vuosi on nyt vaan meidän käytäntö."

 

Onnea Mari1978!!! Mahtavaa ja erittäin lohduttavaa kuulla, että raskauduit noinkin nopeasti. Ja voin kuvitella tunteesi, sillä alku on varmasti melkoista vuoristorataa ennenkuin saa täyden varmuuden siitä, että raskaus on tällä kertaa normaali. Rypäleraskauden riskihän kasvaa yhden sellaisen jälkeen, mutta siltikin sen uusimismahdollisuus on 1/100 eli jos raskautuisit 100 kertaa, niin siitä 1 olisi rypäleraskaus, joten aika mahdoton ajatus.

Elina76 - näistä on joo keskusteltu näistä erilaisista käytännöistä eri sairaaloissa. Ilmeisesti näitä raskauksia on niin vähän, että yhtenevää käytäntöä ei ole, vaan jokainen tekee vähän "oman mielensä mukaan". Toisissa sairaaloissa nega arvoksi lasketaan 5 ja alle ja meilläpäin taas negaksi kelpaa vain puhdas 0 ja siitä alkaa vasta karenssiaika. Mulla karenssi on vuosi, koska odotin kaksosia, joista toinen ei kehittynyt täydellisen molan takia ja toinen taas kehittyi osittaisen molan takia ja synnytin kuolleen, mutta terveen tyttövauvan raskausviikolla 17+2. Silti diagnoosina oli osittainen mola, vaikka toisessa istukassa mola oli täydellinen. HCG-arvoni laskin normaaliin vasta 4 kuukauden päästä kaavinnasta ja vuosi tuli karenssia.

Joten käytännöt todella vaihtelevat paikkakunnittain!

 

nyt on saatu ajatukset järjestykseen,aikamoinen tunteitten vuoristorata kyllä käytiin.Soitin neuvolaan ja helpotti kovasti kun sai suurimmat huolet purettua.Mutta kyllä vielä hieman pelottaa tuo rypäleen uusiminen.Soitin sitten gynellekkin neuvolan jälkeen ja sain ajan 20.7 eli tuolloin on viikkoja 7+.Pitäkäähän peukkuja että kaikki olisi hyvin.Ainakin tämän raskauden alku on todella erilainen verrattuna tuohon rypäleraskauteen,nyt on ollut tuota aiemmin mainitsemaani menkkajuilimista joten kokoajan sitä odottaa että millon alkaa vuotamaan.Nyt kyllä sekin on vähentynyt ja muut oireet lisääntyneet.

Elina76:mun eka raskaus meni hyvin ja kaikki oli ok.Kyllähän se näin on kun täällä on juteltu että käytännöt vaihtelee hyvin paljon sairaaloiden ja lääkärienkin välillä.Voisitko ottaa asian puheeksi lääkärisi kanssa?sulla on kuitenkin tosi hyvin laskeneet nuo arvot.Se todella vaan riippuu noista käytännöistä ja hcg:N laskunopeudesta.

Ei kyllä vieläkään voi uskoa todeksi että näin pian raskauduin uudelleen,kyllä siinä varmaan on sitten perää kun lääkäri sanoi että jokainen raskaus-epäonnistunutkin- herkistää uudelle raskaudelle.

Pähkäilin tuossa että miten tuolle miehelle kerron uutisen, no laitoin sitte multimediaviestinä hälle kuvan testistä.No ei menny kauaa kun mies soittaa että mikä toi kuva oli?minä olin että no mikäköhän?tää vaan inttää ettei tiiä ja kun kerroin ni oli hetken hiljasuus.Sit mies sano et no me veljen kanssa pähkäiltiin et mikä se on kun kuva oli niin huono ja veli oli ollu et ei hänkään tiiä,olisko joku painonappijuttu?hieman pisti naurattamaan.No ei sit vissiin tosiaan veli ollu tajunnu,mä juputin miehelle et hemmetti jos se tajus kun meinattiin salaisuutena pitää mahdollisimman pitkään.

Onneks meillä on toi raksa,menossa ni oli kuvitellu et se oli joku valokatkasin,juu sepä se=)

Mutta palailen kyllä kertomaan kuulumisia,viimestään sitten kun tuo lääkäri on ollut.Nyt vaan pitää pitää lippu korkeella ja nauttia kesästä!

 

On heti vastattava, kun luin marin viestin. Ei hitsi, miten ihanasti miehesi on toiminut - voin kuvitella millaiset haukut minä antaisin miehelleni, jos hän näyttäisi erehdyksissä kännykällä lähettämääni raskaustestin kuvaa. =) =) Oi, että oli kyllä päivän piristys. Tosi kiva, että ultra on sulla piakkoin. Eiköhän kaikki ole sitten hyvin ja mielenrauha vähän paranee.

Meille ei kuulu vielä mitään vauvauutisia, vaikka toivon, että voisin piakkoin niitä teillekin kertoa. No, kaikki aikanaan...